Eldareitten elitistit

[Pave]

Joo tämä tarinan juoni on oma keksimäni ja kirjoitus virheitä varmaan löytyy.
Eli ei viestejä tyyliin: "Eihän se tarina noin mene, oletpas tyhmä/Opettele kirjottamaan dorka"

[Pave]

Maailma oli sodassa. Itse asiassa se oli ollut jo 40.00 ihmisten vuotta. Välillä oli ollut rauhoja, mutta nekin olivat vain kulisseja suuremman armeijan luomiseen rauhassa.
Yleisesti ottaen kaikissa tätä edeltävissä sodissa oli ollut monia joukkoja, kapinallisia, vastarintaliikkeitä ja kaiken maailman kaksois- agentteja, tämä johtui kuitenkin siitä, että sodat olivat ihmiset vastaan ihmiset teurastusta heidän luullessaan saavuttaa jotain näillä itsemurhaisilla taisteluillansa. Lopulta kun epäkehittymättömät ihmiset pystyivät juuri ja juuri tehdä vieras planeetoistaan asumis kelpoisia kauan odotettu toive otti painajaisen hahmon. Maailmassa oli nyt kolme muukalais- lajia sekoittamassa ihmisten päitä. Space mariineiksi itseään kutsuvat jättimäisiin haarniskoihin pukeutuvat ihmisen kaltaiset oliot “Galaksin oikeutena” tappoivat ja valloittivat mitä tahansa diktatuuri keisarinsa nimeen. Siro ruumiiset Eldarit, joiden teknologia paiskasi ihmisten villeimmätkin odotukset maahan, yritti parhaansa mukaan pitää edellä mainittuja tappokoneita kurissa. Viimeisenä Tyranideiksi nimetyt oliot jotka vaikuttivat kaikin puolin Alien vs Predator leffan alieneilta torahampaineen ja veitsen terävineen kynsineen.
Asetelma oli helppo. kahdeksan planeettaa, 3 Space mariineiden, 3 Eldareiden, 1 Tyranidien ja 2 Ihmisten. Space mariinit olivat vuosien ajan valloittaneet planeettoja sitä myöten kun vastaan tuli, ja seuraavana listalla oli Tyranidien kehittymätön maa. Homma näytti helpolta, aavikkoa, metsää ja vuoria. Ei kaupunkeja, linnoja tai sotilastukikohtia. Vain kahdella jalalla ja kädellä huitovia paholaisia panssaroiduissa ruumissaan vastaan Space mariinien kovat panssarit, huikeat tankit ja kehittyneet aseet. Kaikkea muuta kuin helppoa tämä valloitus kuitenkin tuli olemaan. Sen lisäksi että Tyranidit osoittautuivat varteen otettaviksi vihollisiksi syödessään Space mariineiden armeijoita elävältä, Eldarit laskeutuivat jättimäisillä aluksillaan paikalle ja odottivat vihollistensa lepäävän edellisen taistelun jäljiltä ja tappoi sen vähiten odotetulla hetkellä varjoista käsin. Ihmiset eivät osallistuneet vielä tässä vaiheessa Eldareiden pyynnöstä huolimatta mihinkään ja uskoivat vakaasti kuninkaallisen armeijan hoitavan homman siinä vaiheessa kun se alkoi koskea heitä.

Luku 1.

Eldareiden punainen kuljetus alus lipui pimeässä avaruudessa ääneti ja sulavasti kuin yön pimeydessä vaaniva kissa. Sisällä seisoi lähitaistelun eliitti Antez, joka kertasi kuoleman vakavana jo kolmatta kertaa istuville alaisilleen hyökkäys suunnitelmaansa. Ihmisten ihmetykseksi suurin osa Eldareiden sotavoimista olivat naisia. Siron ja ketterän ruumiin rakenteensa takia juuri naiset olivat oiva vastaisku kömpelöille ja hitaille Space mariineille. “Laskeutuessamme maahan tapaamme Jail Zarin johtaman Vartija ryhmän” Vartijoilla Antez tarkoitti Eldareiden yleistä ampuja ryhmää joka oltiin koulutettu ampumaan, vain ampumaan. Se että Eldareita oli vähemmän kuin vihollisiaan, oli pakottanut heidät kouluttautumaan yhteen lajiin. Samoin kuin Vartijat eivät osanneet taistella eivät Antezin johtamat elitistit osanneet ampua. Heidän vöillään makaavat pistoolinsa eivät olleet muuta kuin “pelottelua” varten. Esimerkkinä jos kaiken panssarin lävistävällä miekalla varustautunut lähitaistelun elitisti juoksee kohti, hänet ammutaan niille sijoilleen, mutta jos samalla elitistillä on pistooli osoittamassa kohti ja panokset tulevat edes hiukan vihollista kohti hänen/heidän tähtäyksensä vaikeutuu huomattavasti. Antez kaivoi vielä pienen taulun johon hän piirsi samaan tahtiin puheensa kanssa. “Tässä me tapaamme Jarin joukkoineen.” Hän piti aina selittäessään pienen “nyökkäys tauon” jolloin hänen alaisensa nyökkäsivät ymmärtämisen merkiksi.” Puna1 ja 2 menevät heidän 9 henkisen joukkonsa tueksi ja 3 heidän ampujaansa tulee meidän loppujen tueksi.” Taas nyökkäys tauko. Antez oli aina tehtävien selkeyttämiseksi antanut alaisilleen nimet puna ykkösestä kymmeneen riippuen joukon koosta. “Jar antaa lisä ohjeet tavattaessamme joten varautukaa pahimpaan.”
Ei niin, että Jar olisi pahanonnenlintu. Antez oli itse aina varautunut pahimpaan eikä muutenkaan ollut kovin positiivinen persoona. “Jos joku ei ymmärtänyt jotakin kohtaa kysyköön nyt.” Antez katsoi kutakin viidestä alaisestaan yksitellen tuimasti. Kuin odottaen, että joku tekisi kuolettavanvirheliikkeen. Lopulta puna 2 nosti hiukan kahta sormeaan ja kysyi hiukan värisevällä äänellä. “Kun menemme Vartijoiden mukaan mitä hyökkäys-suunnitelmaa käytämme taistelutilanteessa?” Puna2 joksi häntä tämän tehtävän ajan kutsuttiin, näytti hiukan empivältä Antezin kokemuksien runnomien silmien katseen alla. “Hyökkäys-suunnitelmana käytetään JA:ta” Antez piti hengähdys tauon, mutta tällä kertaa hän ei odottanut nyökkäystä miltään taholta. Hymyillen lempeää ja myötätuntoa hehkuvaa hymyään hän sanoi. “Saisinko kypäränne?” Puna2 ojensi suippopäiseksi muotoillun kypäränsä komentajalleen epäröiden tietäessään Antezin olevan liiankin tiukka suunnitelman unohtaneita kohtaan. Antez silitti kypärän raudankylmää pintaa kuin se olisi kehräävä kissa, ja ojensi Puna2:hden sormen punaiselle napille sen ulkopinnassa. “Me keskustelimme suunnitelmasta tunti sitten” Hän sanoi vieläkin hymyillen. “Suunnitelmat kuunnellaan kerrasta.” hän kuiskasi äänellä jonka tiesi kaikkien alaistensa kuitenkin kuullen. Samalla hän painoi nappia Puna2:hden omalla sormella. Jumalaton ulvonnalta kuulostava ääni valtasi kuljetus aluksen. Kaikki muut paitsi onnettomana päätään pitelevä Puna2 olivat kuin ei mitään. Puna2 alkoi täristä hiukan ja hänen siniset silmänsä alkoivat vuotaa vettä. Ääni oli helvetillinen. Sellaisen kuullessaan luulisi äänen voiman vähintään räjäyttävän koko aluksen tuusan nuuskaksi, mutta ääni oli suunniteltu vaikuttamaan kypärää pitämättömien vihollisten taltuttamiseen kriittisellä hyökkäys hetkellä.

Lopulta Antez painoi nappia uudestaan ja ääni katosi kuin sitä ei ikinä olisi ollutkaan. hän kyykistyi niin, että hänen päänsä oli aivan päätään vieläkin päätään pitävän Puna2 vieressä. “Suunnitelmat kuunnellaan kerrasta” hän toisti samanlaisella kuiskaavalla äänellä kuin aikaisemmin ja tiputti kypärän Puna2:hden jalkoihin. Antez kääntyi kannoillaan ja käveli ohjaamon puolelle. “5minuuttia laskeutumiseen” alusta ohjaava kultatukkainen nainen sanoi Antezin huomatessaan. Hänen vieressään istuva tykkivastaava nousi ahtaasta ohjaamosta. “aloitan tykkien lataamisen” hän huikkasi ja kapusi rautaisia tikkaita ylös tykkiosastolle. Antez hymähti. Kaikki näytti olevan valmista.

[Pave]

Luku 2.

Vihreä kuljetus alus laskeutui metrin korkeudelle ilmaan. Se leijuisi loppumatkan maan pinnalla. Antez hyppäsi aluksesta ja katseli ympärilleen. He olivat metsässä. Maa oli tukevaa ja ruohoista. puut olivat matalia, noin 2 metrin korkuisia. Niiden välistä näki 100metrin päässä avautuvan kuiva aavikko jossa kasvillisuus oli vain toive unta. Siellä he taistelisivat henkensä kaupalla rauhan puolesta. Antez tunsi ylpeyden, se oli vain pieni vivahde luissa. Se oli ollut ehkä vain tuuli, sillä ei ollut hänen mielestään mitään väliä. Hän oli onnellinen.
Kun kaikki olivat päässeet alas aluksesta kuski ja kaksi konevastaavaa leijuivat aluksella aavikolle päin. Antez oli nyt joukkonsa kanssa määrä odottaa Jail Zarin saapumista. “heillä ei mene kuin korkeintaan tunti. Varmistamme varusteiden toimivuuden vielä sillä välin.” 20minuutin päästä Jail saapui kaksitoistapäisen Vartija ryhmänsä kanssa juosten metsän suunasta. “10A suoraan!” Jail huusi valkoisena loistavasta ohuesta haarniskastaan. koodi oli selvä. Kymmenen Space mariini jalkaväkisotilasta yritti päästä lähitaistelu etäisyydelle. “Puna1,2 ja 3 Taakse. Minä 4 ja 5 eteen.” Antez huusi juostessaan monta kertaa simuloitua hyökkäyskuviotaan. “Aktivoikaa kypärät merkistä!” Vartijoiden tulo suunnasta alkoi kuulua ääniä. Lopulta näkyviin tuli kookkaisiin panssareihin varustuneita Space mariini sotilaita. Vihollinen ei ollut odottanut lähitaistelun eliittien tuloa näin yllättäen, mutta juoksi pelottomana vastustajaansa kohti. Vasta kun toisiaan päin juoksevien joukkojen välissä oli noin 4metriä Antez huusi .”Nyt!” Ilmoille levisi sama helvetillinen ääni kuin kuljetus aluksessa, mutta vain hiukan voimakkaampana monen kypärän säestyksellä. Viholliset hätkähtivät kriittisellä hetkellä, ja elitisti soivat aikaa. Kallista, ratkaisevaa ja tappavaa aikaa. Edessä juosseet Puna4 ja 5 saivat tilaisuuden tapaa vihollisen. Näitä tilaisuuksia tuli harvoin, ja niitä ei sopinut tuhlata. Puna4 lävisti vihollisensa raa`asti samalla kun vitonen leikkasi toiselta kyljen veren lentäessä hänen oikealle kädelleen. Tämän jälkeen viholliset valpastuivat. He joutuivat tajuamaan, että lähitaistelun eliitit eivät olleet saaneet titteliään arpajaisista. Iskuja sateli. Ketterät elitistit saivat väistettyä suurimman osan miekaksi muodoilluista moottorihasoista, mutta ylivoima oli liian suuri. Verta lenteli. Niin vihollisten kuin Antezin ryhmän. Puna1, ja 2 eivät olleet yhtä onnekkaita kuin muut ryhmäläiset. Vaikka Antezin olisi pitänyt keskittyä vain taistelemiseen hän ei voinut olla huomaamatta tovereidensa kaatumista. ” Keskity taisteluun perhana!” hän manasi väistäessään yhden terän juuri ja juuri. Vihollinen oli nojautunut liikaa eteenpäin yrittäessään sivaltaa Antezin poikki ja joutui maksamaan virheestä hengellään. Antez sivalsi hänen panssari päällysteisen ruumiinsa kahteen osaan. Vaikka hänen yllensä suihkuava veri peitti hänen näkyvyytensä se ei estänyt näkemästä Puna4 epätoivoisen taistelun kahta Space mariinia vastaan. Väistettyään ensimmäisen iskun takaisin anto epäonnistui. Hänen miekkansa vain haavoitti vihollistaan. Ei niin, että sillä olisi ollut väliä sillä toinen vihollisista huomasi tilaisuutensa tulleen ja sahasi syvän haavan hänen ohuen haarniskansa läpi. Antez ei tahtonut menettää viimeisiäänkin ryhmäläisiään ja huusi. ”Suunnitelma Jail Zar B!” hänen äänensä kuului taistelun tohinasta säröilevänä, mutta Puna3, ja 5 tuntuivat ymmärtävänsä sen. 3:monen hyppäsi noin metrin korkeuteen maasta ja väisti muutaman terän iskun taitavalla voltillaan. Maahan laskeuduttuaan hän lähti juoksemaan alkuperäiseen tulosuuntaansa ja katosi näkyvistä. Puna3:men lähtö ei onnistunut yhtä helposti. Hän sai Puna5:den jättämät sotilaat kimppuunsa. Antezin huomattua asian hän juoksi pois muutaman vihollisen keskeltä vaivattoman näköisesti. todellisuudessaan hänen kuolemansa oli monesti ollut muutamasta tuumasta kiinni. Antez taklasi hämmästyttävän tehokkaasti siroon muotoonsa nähden yhden Space mariinin tehden Puna3:melle tien pois. Taklausta saattoi avittaa se, että Antezin oli asettanut miekkansa kuin kyynärpäänsä jatkoksi lävistäen vihollisen. Puna3:men juostessa pois Antezilla ei ollut aikaa vetää miekkaansa vihollisen veltosta ruumiista sen kaatuessa kolisten maahan. Antezin juostessa tulo suuntaan hän kuuli laukausten äänet. Tähtäys aikaa ei saisi antaa, ja sen tähden hän ampui taakseen edes katsomatta luotien meno suuntaan. Suunnitelman toteuttaminen oli tärkeintä. Lopulta hän saavutti paikan jossa he olivat pikaisesti tavannet Jailin ryhmineen. Jail oli järjestäytynyt siististi riviin aseensa osoittaen Antezin tulosuuntaa kohti. Jail näytti kädellään sovitun merkin. Antez dyykkasi oikealla lentäen kyljelleen vieressä olleeseen ruohikkoon. Antezin perässä juosseet Space mariinit eivät ehtineet vastata yllättävään Vartijoiden sarjatuleen kuin muutamalla epätoivoisella laukauksella aivan vääriin suuntiin. Panokset uppoutuivat Space mariinien haarniskoihin huonosti, mutta niin monen panoksen alla nekin olivat voimattomia.
Kun ruumiit oltiin varmistettu vaarattomiksi Antezin ryhmästä kaatuneet haudattiin. Hautojen merkiksi iskettiin heidän miekkansa joiden päälle asetettiin heidän sotilas tietonsa ja kypäränsä.
”Suunnitelmiin tulee muutos.” Sanoi Jail joka oli sattumoisin mies. ”Emme voi ottaa jo muutenkin pienestä joukostanne yhtään.” Hänen basso äänensä kuulosti yllättävän pehmeältä kaiken sen sotimisen jälkeen. ”Saatte kolme Vartijaa avuksenne.” Hän julisti, ja teki sormi eleen jonka seurauksena kolme Vartijaa asettui Antezin taakse kuin henkivartijoiksi. Antez avasi suunsa ensi kertaa taistelun jälkeen. ”Etulinjalla on kuulemma kova pula sotilaista. Jatkatteko sinne?” Jail nyökkäsi. ”Päämaja lähettää huomenna yli viisikymmentä sotilasta ja muutaman tykin. Tehtävämme on pitää aavikko meillä heidän saapumiseensa asti.” Jail kääntyi vielä kerran astellessaan kolmen riveihin asettautuneiden Vartijoiden kärkeen. ”Huomen aamuna te lähdette tulemaan aavikolle. Emmehän tahdo riskeerata mitään.” Sen sanottuaan hän näytti vienon hymyn Antezia, ja hänen ryhmäänsä kohti. Hän vihelsi lähdön merkiksi ja lähti ryhmänsä kanssa hiljaa hölkäten aavikkoa kohti. Hiljaisuus palasi metsikköön. Ilta oli tullut nopeasti, ja vain tähdet valaisivat Antezia, ja hänen urhoollisia alaisiaan.
Ryhmä oli kokoontunut istumaan metsästä raahatuille puun tukeille. Keskellä joukkoa oli kasa valo tikkuja. Ne olivat yksinkertaisia, mutta parempia kuin tuli jonka savu olisi paljastanut heidän olin paikkansa. Ilmapiiri oli kylmä. Puna5 oli nyyhkyttänyt hyvän ystävänsä kaatumista jo kymmenen minuuttia Puna3:men lohdutuksista huolimatta. Antez ei sietänyt sellaista. Hän oli itse kantapään kautta oppinut, että sodassa tapetaan tai tullaan tapetuiksi. Hänen oli kohta aivan pakko purkaa ajatuksensa, ja se näkyi hänen ilmeestään. Hän nousi ylös, ja käveli onnettoman Puna5:den luokse. ”Sodassa tapetaan ja tullaan tapetuiksi. Ei ole yhtä ainoaa tehtävää jossa joku tovereistani ei olisi haavoittunut tai kuollut.” Hän sanoi. ”Ystäväsi kulki valitsemaansa tietä viimeiseen hengenvetoonsa asti. Hän taisteli paremman huomisen puolesta, ja sen ettei meille kävisi samoin.” Antez korotti ääntää. ”Hän ei varmasti toivonut, että nyyhkyttäisimme hänen peräänsä! Huomenna me taistelemme, ja jos joku teistä ei taistele henkensä kaupalla ja viimeiseen hengenvetoonsa asti. Minä varmistan itse, että se raukkamainen pelkuri joutuu vastaamaan siitä!” Hän loi vielä kerran tuiman katseen jokaiseen alaiseensa ja käski sitten yhden Vartijoista tarkistamaan lähiympäristön kaiken varalta hänen kansaan. ”Onko hän aina ollut tuollainen?” Kysyi yksi Vartijoista hiljaisesti. ”Jail Zar on paljon ymmärtäväisempi kuin hän.” Toinen tokaisi. ”Ei, hän oli ennen iloisempi, ja ymmärtäväisempi, mutta aina hän on välittänyt alaistensa hengestä enemmän kuin omastaan.” Puna3 sanoi. ”Ennen yhtä tehtävää hän oli paljon erilaisempi. Voin kertoa mitä tapahtui 6 vuotta sitten tällä samalla planeetalla. Olin hänen ryhmässään jo silloin kun hän ei vielä ollut ryhmäjohtaja.”

[Pave]

Luku 3.
6 Vuotta sitten.

6 Vuotta sitten punaisessa kuljetus aluksessa lähitaistelun eliittien ryhmäjohtaja Karandas selitti viidelle alaiselleen suunnitelmaansa. ”Hyökkäämme Space mariineitten kuljetus alukseen yrittäen estää sen pääsyn maahan.” Karandas oli nainen jolla oli vaalea poninhäntä. Hänen harrastuksensa oli pukeutua räikeisiin, ja ruudullisiin vaatteisiin, ja pitää outoja maskeja. Päämaja valitti aina tästä hänelle, mutta tarpeeksi monta kertaa kieltäydyttyään pukemasta normaalia univormua hän sai luvan pukeutua miten huvittaa. Nytkin hänellä oli sininen maski joka vei vain puolet hänen päästään, vihreä pikkutakki jonka alta paistoi punasininen kaulus paita, ja jaloissaan hänellä oli sinivalkoruutuiset housut. Hänen kieroutunut käsityksensä tyylikkäästä ei
vaivannut hänen alaisiaan enää ollenkaan. Muutaman ensimmäisen tehtävän ajan mutta nyt se tuntui melkein normaalilta. Antez oli saanut tämän tehtävän ajaksi koodinimekseen Puna2:hden. Vaikka Karandas muisti kaikkien alaistensa nimen ulkoa hän antoi heille koodinimet yksinkertaisuuden vuoksi. Juuri tästä Antezkin oli saanut idean myöhemmän johtajuutensa kanssa. ”Me siis lennämme heidän yllensä ja leikkaamme sisääntuloaukon heidän aluksensa kattoon.” Kandaras virnisti. Simppelit asiat olivat hänen mieleensä. ”Kun olemme sisällä tapamme kaikki, ja laitamme koneen autopilotilla heidän tukikohtaansa. Miettikää heidän ilmettään kun oma alus räjähtää tukikohdan seinään.” Taas virnistys. Tällä kertaa hiukan leveämpi. ”Eikö heillä ole muka jonkin sortin kauko-ohjausta aluksiinsa Puna3:meksi nimetty punatukkainen nainen kysyi. Karandasin tehtävissä ei käytetty kypäriä muuta kuin taistelu tilanteessa. Ne olivat kuulemma rumia, mutta käytännöllisiä. ”Älä ole tuollainen ilonpilaaja. laitamme vaikka aikapommin aluksen sisälle.” Karandas näytti todella nauttivan työstään. ”Saavumme vihollisalukselle. Ammumme sitä muutaman kerran niin saavatpahan jotain muuta ajateltavaa.” Tykkivastaava huusi. Tunnelma oli jotenkin liian iloinen siihen nähden, että kohta saattaisi olla henki vaakalaudalla. Karandas juoksi ohjaamoon. ”tuolla se jo näkyy, olkaa valmiina hauskanpitoon!” hän otti normaalia pidemmän miekkansa tupistaan, ja pyöritteli sitä käsissään. Karandas ei myöskään pitänyt pistooleista. Hän oli heittänyt omansa ties minne ja marssinut teettämään miekastaan paremman kuin kellään muulla koko Eldareitten yhdyskunnassa. Alus alkoi täristä, ja ohjaamosta näki kuinka kolme ohjusta syöksyi vihollisaluksen kylkeen. Se vavahti hieman, mutta pääsi taas kurssilleen. Silloin oli kuitenkin jo liian myöhäistä estää Eldar aluksen pääsyn katolle. Antezin ja muitten elitistien keskelle avautui ulosmeno aukko josta ensimmäisenä hypännyt Kandaras laskeutui vihollisaluksen katolle. heidän päässään olevat kypärät sallivat hengityksen hapettomassa tilassa hetken aikaa. Muutkin laskeutuivat katolle ja he katsoivat Kandarasta kysyvästi, kuin odottaen viimeisiä sanoja ennen taistelua. Kandaras huomasi tämän ja huusi. ”Nyt sitä mennään!” Kuin huvipuisto laitteeseen astuva pikkutyttö. Siiten hän leikkasi täydellisen ympyrän vihollisten kattoon ja hyppäsi siitä sisään alukseen. Muut seurasivat perässä kadoten vihollisaluksen syövereihin.
Alukseen laskeutuneet elitistit käynnistivät kypäränsä
päästäen ilmoille kauheaa ulvontaa. Olisi vähättelevää Sanoa, että Viholliset olisivat olleet yllättyneitä. He olivat huippukoulutuksestaan huolimatta aivan sekaisin kuuden miekkaa heiluttavan elitistin tullessa katon läpi, ja kestit kruunasi vielä kauhea ulvonta joka teki keskittymisestä tavallista vaikeampaa. Elitistit tappoivat pienessä tilassa vastarintaan kykenemättömiä vihollisiaan. Jokunen isku saattoi tulla, mutta elitistit väistivät ne helposti. Karandaksen tanssiessa miekkansa kanssa vihollisia teurastaen Antez kiitti jumalaa siitä, ettei ollut Karandaksen vihollinen. Hän vaikutti tavallista sadistisemmalta nauraessaan vihollisten veren roiskuessa ympäriinsä, ja näyn täytti vielä Karandaksen räikeät vaatteet joista hän tuntui erityisesti pitävän juuri veren sotkemina. Homma hoitui yllättävän helposti. Ainoa jolle sattui jotain, oli Puna4 joka, oli mennyt ohjaamoon, ja joutunut kuljettaman yllättämäksi. Hän sai vältettyä tappavan osuman, mutta sai vasemman kätensä pakettiin tilanteen rauhoituttua. ”Noniin siskot. Nyt lastaamme tämän romun täyteen räjähteitä ja lähetämme matkaan.” Karandas oli aiemmin yrittänyt sitoa muutamaa ruumista aluksen nokkaan. ”Ne varmasti olisivat aika hämmästyneitä jos tutkassa näkyisi verinen ruumis tulossa suoraan kohti.” Hän oli sanonut, mutta näissä asioissa alaiset saivat sentään vaikuttaa, ja totesivat idean sairaaksi, ja käyttökelvottomaksi. Kandaras tuhahti hieman, mutta suostui lopulta vain täyttämään aluksen räjähteillä.
Homman ollessa valmista Alus lähetettiin vihollisten tukikohtaan, ja raportoitiin onnistuneesta tehtävästä päämajaan. ”Homma hoidettu.” Karandas sanoi pirteästi radiopuhelimeen. ”Olemme jo valmiiksi tässä planeetan vieressä joten voimme ottaa uuden tehtävän. Vain yksi loukkaantui.” Karandas odotti vastausta. Takaisin alukseen palanneet elitistit istuivat rautaisilla penkeillä. Ei luksusta, mutta siihen tottui. He kuuntelivat hiljaista puheen sorinaa joka tuli radiopuhelimesta. ”No minäpä kysyn.” Karandas sanoi äkkiä. ”Olettekos te valmiina kyntämään vähän kunniaa?” Hän kysyi iloisena siitä, että he saivat heti uuden tehtävän. Vastausta ei tarvittu kaikki vain loivat pienen hymyn huulilleen kertoakseen, että valmiina ollaan. ”Kyllä he sanoivat, ettei ongelmia ole. Lähetämme vain Ulthwen takaisin maahan päästessämme.” Ulthwe oli Puna4:hden oikea nimi. Hän näytti hiukan masentuneelta kun ei päässyt mukaan, mutta tiesi olevansa vain haitaksi käsirampana joten nieli tappionsa. ”Kyllä, Kyllä” Kandaras sanoi vielä radiopuhelimeen ennen kuin laittoi sen takaisin paikoilleen. ”Tehtävämme on yllättää noin 8 henkinen Space marine ryhmä. He ovat aavikolla. Kuulemma sulkemassa lisää alkuperäisasukkeja maan uumeniin.” Maan uumeniin sulkeminen tarkoitti tapaa jolla Space mariinit valloittivat planeetoita. Kuolleet ja vangit he sulkivat maahan tehtyyn metalli kammioon. Jonka yleensä tunnisti aavikosta. kammiot olivat laajoja joten aavikko syntyi kun teräksen päälle ei voinut enää kasvaa mitään.
Punainen kuljetusalus laskeutui leijumaan noin metrin korkeuteen ilmaan. Moottorilla toimiva liukuovi aukesi suhisten, ja Karandaksen johtamat elitistit hyppäsivät maan kamaralle. Sisälle jäivät vain kuljettaja, tykkivastaavat, ja Uthwe joka vilkutti lähtijöille oikealla kädellään. Karandaksen näytettyä merkin kuskille alus nousi helikopterin lailla ilmaan, ja katosi aamu usvaiselle taivaalle. Päivä oli aluillaan. Matkustamiseen oli mennyt koko yö, joten elitistit olivat saaneet levätä, ja olivat nyt valmiita toimintaan. ”Aavikon reunalla pitäisi olla rauniot joiden lähistöllä Space mariinit nukkuivat. Emme onnistuneet saapumaan kun he vielä nukkuivat, mutta yllätyshyökkäystä he eivät osaa aavistaakaan.” Karandas totesi mietteliäänä. Aina kun hän tuumi jotain oikein olan takaa. Hän puri huulensa yhteen, ja heilutteli kulmakarvojaan oudosti. tuumittuaan lisää hän sanoi oivaltavalla äänellä. ”He eivät osaa aavistaakaan mikä heihin iski!” Elitistit katsoivat häntä kummastuneena, mutta laittoivat tämänkin Karandaksen oudon huumorin piikkiin. Sitä paitsi ketään ei kiinnostanut kinata oliko oivallus hyvä vai asiaton. Kunhan vain päästiin liikkeelle vielä tänään.
Kymmenen minuutin päästä he saavuttivat raunion. Raunio oli Space mariinien tekemä väliaikainen linnake joka oli kärsinyt rajusti Tyranidien sylkemistä hapoista. Antez olikin miettinyt kuinka Tyranidien maassa, oli raunioita, kun otuksen eivät osanneet edes tulta tehdä. Karandas näytti käsimerkin ja joukko kokoontui läheisen hiekka dyynin taakse. ”He näyttävät keskustelevan jostakin. Puna1 ehditkö saada lukumäärän?” Karandas kysyi vaimealla äänellä. ”Tasan kolmetoista.” Vastasi Puna1. ”Perhana. Enemmän kuin päämajalta saamiemme tietojen mukaan. No jatkamme kuitenkin suunnitelman mukaisesti. Kyllähän me olemme alivoimaan tottuneet.” Karandas totesi. Hän alkoi purra huultaan, ja heilutella kulmakarvojaan. Elitistit katsoivat Karandasta odottaen suunnitelmaa, ja saivat vastauksen nopeasti. ”Minä puna1, ja 2 menemme suoraan edestä. Jos minä olen mukana he luulevat meitä varmasti tiedustelijoiksi. Tiedustelijoilla on aina räikeät vaatteet, ja vain muutama alainen.” Karandas tuumi lisää. ”Sen jälkeen kun me olemme edessä, ja vihollinen odottaa helppoa voittoa te kaksi tulette takaa, ja tapatte ainakin kolme per nuppi.” Yllätys etu oli paras etu. Ylivoima on yliarvostettua.

[Koukku]

Ihan mielenkiintoinen tarina, suosittelen käyttämään oikolukua niin pääsee monista pikkuvirheistä eroon helposti. Hiukan häiritsivät nuo fluffista napatut nimet, koska tämä ilmeisesti sijoittuu ihan omaan maailmaasi niin ehkä voisit myös keksiä hahmoille ihan itse nimetkin? Minua siis nuo Karandrakset ja Ulthwet häiritsivät hiukan.

[Vilkku92]

Huono oikeinkirjoitus, kappalejaon puuttuminen ja lievä epäselvyys häiritsevät aika paljon, mutta jos ne siivoaa pois, alta paljastuu perushyvä juoni. Yhdys sanat yhteen, isot kirjaimet lauseiden alkuun sekä edes jonkinlainen kappalejako ja aika paljon olisi jo korjattu. Fluffivirheet sattuvat silmään pahemmin kuin iloisenvärisiin vaatteisiin pukeutunut hippi Turmion kätilöiden keikalla, mutta en nyt jaksa niistä pahemmin valittaa. Sovitaan tämän sijoittuvan vaikka rinnakkaisuniversumiin.

EDIT: Melkein unohdin suomennokset, niitä olisi voinut miettiä edes vähän pidempään.

[Pave]

Kiitos rakentavista kommenteista. Niitten perusteella yritän saada seuraavasta luvusta hiukan paremman.

[Häkä-Ässä]

Väliin löytyy ihan oivaltavaakin tekstiä, mukavaa menoa. Vaikkakin GW:n taustojen kanssa tarina täsmää vain pinnallisesti, tämä taitaa olla joku rinnakkaistodellisuus. Huolehdi oikeinkirjoituksesta. Jatka jos jaksat.