Suurhaltia Tarina (FB) Tarina kisan kertomuksen aloittelua

[mursunaatio]

Tähän tarinaan taustamusiikiksi sopii erinomaisesti Lotr elokuvan tunnus sävelmä - In Dreams - Voitte katsoa youtubesta jos haluatte...


Ensimmäinen kappale -

ULTHUANIN METSISSÄ

Oli kaunis aamu Pohjoisen metsissä, Ulthuanissa. Arélin metsä aukeamilla oli niin kaunista aamuisin, että etelästä tulevat saattoivat jäädä moniksi ajoiksi katsomaan näitä auringon nousuja.
Eräs poika, Adun, oli herännyt aikaisin kauniissa huoneessaan katsomaan auringon nousua korkeasta kodistaan, joka sijaitsi korkeimman puun latvastossa. Hän nojasi ikkunalautaan ja katsoi puiden siimeksiin, kauas horisonttiin. Auringon nousun kaunis kultainen valo paistoi Adunin silmiin. Se oli niin kaunista, että silmiin nousivat kyyneleet...

Adun rupesi miettimään murheellista menneisyyttään. Adunin perhe oli kuollut. Hänen haltia-äitinsä surmattiin kun Adun oli pieni poika. Isä tapettiin sodassa. Adunin isä oli ollut rikas mies, joka oli vaikutusvaltainen ja ylpeä itsestään. Adun oli perinyt isänsä rahat ja nyt asusti yksin, isättä, äidittä.
Adunilla oli eräs ystävä, oikeastaan hänen ainoa ja paras ystävä nimeltä Adér. Adér oli saanut nimensä Isänsä mukaan. Adérin ja Adunin isät olivat olleet ystäviä lapsuudessaan. Nyt kun molempien isät ovat kuolleet, he näkivät toisiaan useammin.

Hetken päästä Adun oli alakerrassa laittamassa itselleen lehti-teetä, joka oli yleistä haltioiden keskuudessa. Hän kattoi aamiais pöydän ja istuutui lukemaan hänen mielikirjaa, Lothernin salaisuudet.

Lothernista puheen ollen, Adun ei ollut vielä koskaan elämänsä aikana käynyt Lothernissa. Lothern, oli Ulthuanin pääkaupunki. Hän oli kuullut kuinka kauniit olivat Lothernin satamat ja kuinka ystävällisiä haltioita siellä oli.

Nyt kun Adun oli saanut juotua aamu-lehti-teensä, hän lähti ulos. Ulkona puiden varjossa oli raikas ilma. Tuulen viileä, hento kosketus tuntui hyvältä ja hänelle tuli vielä parempi mieli.

- JATKUU -
Tässä nyt oli ihan ensi vaikutelmia seuraavasta. Eli tämmöistä nyt sitten jatkuu ihan pian varmasti, senkun saa taas puhkoa mieltään ja miettiä taas eteenpäin. ;) Juu eli tämä oli vaan tämmöinen lyhyt alku tulevalle. Kommenttia saa laittaa, se olisi mukavaa. :)

[Iron-Father]

Minä en ole neuvojia parhaimmasta päästä ja siksi harvemmin kommentoin muiden tekstejä, vaikka niitä mielellään lueskelenkin. Aina joskus sattuu silmään jotain, mihin vain on pakko laittaa sananen väliin.

Sinun tapauksessa edistys on silminnähtävää edellisiin teksteihin verrattuna. Tämä teksti antoi välähdyksiä siitä, mitä pystyt jos harjoittelet jatkossakin. Ensimmäiset kappaleet todella maalasivat kuvia lukijan silmien eteen. Piirre mikä tekee tekstistä hyvän! Etenkin ensimmäinen kappale oli nautinnollista luettavaa. Loppupuolelle tultaessa tulla hieman töksähtelyä. Se ehkä johtuu tavasta unohtua kuvailemaan epäolennaisia asioita. Esimerkkinä kohta: "Hetken päästä Adun oli alakerrassa laittamassa itselleen lehti-teetä, joka oli yleistä haltioiden keskuudessa." Tietenkin se mikä on epäolellista on mielipideasia, mutta minusta teksti soljuu eteenpäin nautinnollisemmin mielikuvia ja tunnekuvia rakennellen, kuin tiettyjä asioita selitellen.

Eipä tässä muuta. Jatka ihmeessä kirjoittelua. On hauskaa nähdä, kun jotkut kirjoittajat oikeasti kehittyvät.

[Nomad]

Ihan hyvää tekstiä.
Tuo 2. kappale vähän rikkoi kertomusta. Olisi ehkä kannattanut tehdä se jonkinlaiseksi päähenkilön ajatustuokioksi, jonka sitten pystyy helpommin johtamaan seuraavaan kappaleeseen.

Lothernista puheen ollen

Tällaiset virkeet eivät sovi novelliin. Tarkoitan siis, että dialogeihin näitä kyllä voi laittaa, mutta ei "kertojalle".

hänen mieli kirjaansa, Lothernin salaisuudet - kirjaa.

"hänen mielikirjaansa, nimeltä Lothernin salaisuudet" sopisi varmaan paremmin?

Muutamia yhdyssanavirheitä löytyi.

[mursunaatio]

Kiitos paljon kommenteista! Okei aion nyt pian kun päästään tarinassa eteenpäin niin kirjoittamaan päähenkilön näkökulmasta. Juu että ajattelin että tätä tarinaa aionkin vähän enemmän kirjoitella. :) Mutta kiitos kommeneteista! :)

[Iron-Father]

Keskity nyt sitten rauhassa siihen jatkoon. Hosumalla ei hyvää tule, vaikka kuinka innoitusta löytyisi. Itse olen (etenkin näin lukihäröisenä) huomannut, että kirjoitukseen kannattaa käyttää aikaa mieluummin liikaa kuin liian vähän.

[mursunaatio]

Juu, ajattelinkin pitää muutaman tunnin tauon. Mutta kiitos vaan kommenteista. Ja kommentteja saa vaan lisää laittaa!

[Diogenes]

Kirjoitatko jollain tekstinkäsittelyohjelmalla? Jos teet niin, iske oikoluku päälle, se auttaa kummasti korjaamaan pahimmat kirjoitusvirheet. En toki itsekään aina ole puhtaan ja oikeaoppisen suomenkielen esikuva, mutta kyllä tarinaa kirjoittaessa sitä kieltä pitäisi edes jonkinverran yrittää saada kohdilleen.

Ihan vinkkinä, suosittelen että tosiaan oikoluet (ihan vaikka teksturin kanssa) tarinasi aina läpi kun lopetat kirjoittamisen, sen jälkeen luet uudelleen ja mietit voisiko jonkun lauseen sanoa toisin jotta se kuulostaisi paremmalta, tee tarvittavat muutokset/korjaukset ja vasta sen jälkeen postaa se luettavaksi.

Tästä pätkästä näkee nyt, että se on kirjoitettu kirjoittamisen ilosta, sen enempää asiaan paneutumatta - oivaa harjoitusta, mutta ei minusta mitään "lopullista tekstiä" joka pitäisi julkaista, vaan jota pitäisi käyttää vasta pohjana varsinaiselle tarinalle.

[Tylran]

Ah, edistystä...

Kirjoitelma on jo huomattavasti parempi kun edellinen minkä luin. Ainoa pikkuseikka mihin voisit kiinnittää jatkokertomuksissa huomiota on hieman rikkaampi adjektiivien käyttö. Tyylikysymys kenties, kun itse käytän paljon eri adjektiiveja, mutta yritä pitää sellainen muistisääntö, että enintään 3-5 samaa adjektiivia/sivu. Nyt sana "kaunis" pomppasi silmille aika pahasti. Eipä mitään, itse kanssa Helffejä kerään, joten mielenkiinnolla odotan minkälaista tarinaa lähtee tulemaan.

[mursunaatio]

Oho, onpas ollut pitkä tauko etten ole ollut sotussa, katsos kun matkoilla oon ollut...
Tarina siis jatkuu mihin jäätiin. :)



Adunin puutarha kukoisti aamuisin kauniin kultaisena, hohtavana. Kukat ja kasvit kuin tanssivat tuulessa ja auringon kultaisessa paisteessa. Adun astui ulos puutarhaan ja käveli pienelle vihreälle portille, jota koristivat kasvit. Hän veti henkeä rauhallisesti miettien, kuinka aamun tuuli ja raikas auringon paiste joka pilkotti vihreiden puiden latvoista olikin niin kaunista. Kuinka hän ei ollut sitä huomannut, johtui hänen murheistaan koskien perhettään...

Adun astui ulos portista. Vastakkaisella puolella polkua oli toinen talo, joskin köyhempi koristukseltaan ja väritykseltään. Siellä asui hänen ystävänsä Dalin Viherpelto, joka rakasti viljelemistä ja ruuan laittoa. Hän oli itse hieman pulskahko myös. Adun katseli talon ikkunoita hymy huulillaan. Kuinka maailmassa saattoikin olla niin ihania haltioita? Adun miettikin tätä koska Dalin oli hänen mielestään aivan mahtavaa seuraa. Hänen kanssaan viihtyisi jopa Ikipuron Léida, joka oli tunnettu äkkipikaisuudestaan.

Adun lähti kävelemään auringon paisteessa metsäpolkua pitkin, nähden monenmoisia taloja, tuttujakin. Hän kuuli kuinka kyläläiset alkoivat herätä. Ikkunat avattiin ja annettiin auringon paisteen tulvahtaa sisälle, kun se tänä aamuna niin kaunis olikin. Lopulta Adun alkoikin jo lähestyä kylän toria, jossa aikaisin heränneet (kuten Adun) olivat jo aamuostoksilla. Adun tervehti vastaan tulijoita kuten ystävät aina tekevätkin.

- Hyvää huomenta, Adun sanoi vastaan tulevalle haltialle jonka nimi oli Lacél.
- Samoin. Onpas tänään kaunis päivä! Lacél totesi vastaukseksi.
- Kyllä vain, Adun sanoi ja kumarsi vanhemmalle haltialle kuten asiaan kuuluu ja jatkoi matkaa.

Adun istui yhdelle torin penkeille ja jäi katselemaan kaunista ilmaa.

- Adun! Hyvää huomenta. Minä olin menossa ostamaan kanan munia mutta huomasinkin että unohdin silkit kotiin joilla olisin ostanut ne, sanoi Galimir Kaunissilmä.
- Voi! Tiedän että asut toisella puolella vihervaaroja, joten matkasi tänne kesti kauan! Säälin sinua, mutta ystäväthän auttavat toisiaan. Voin ostaa ne sinulle, kun minulla silkkiä riittää, Adun vastasi hymyillen Galimirille.
- Voi kiitos, Adun! Olkoot elämäsi pitkä, oi jalo haltia, Galimir sanoi kiitoissaan kun Adun antoi hänelle silkkiä.

Silkki, kuin muutkin arvokkaat kankaat, toimivat maksu välineinä näillä alueilla, metsäkylissä.

Galimir lähti kumartaen Adunille.



...Jatkuu...

Kommentteja saa laittaa. :) Olihan tämä aika lyhyt, mutta oon kokenut niin että saan parempaa tekstiä kun kirjoitan hitaasti ja suht vähän.

[burzum]

Täyttä skeidaa.
Äijä on sitte menny tekeen kohtalokkaan virheen ja ottanu pitkän harppauksen valtavirtaan päin. Ihania haltioita ja -teehetkiä - mitä helvettiä? Suuntautuiko matkasi kenties Damin Christianiaan kun vaikutteet tuntuisi olevan kuin mistäkin hippi-ideologiasta? Nyt sitä VERTA kehiin. Me halutaan vanha, röyhkee naatio takas. Tässä uudessa, kaupallistuneessa versiossa, ei oo vaan tarvittavaa potkua.

peace

[Diogenes]

Suuntautuiko matkasi kenties Damin Christianiaan kun vaikutteet tuntuisi olevan kuin mistäkin hippi-ideologiasta?

Cristiania on kylläkin Köpiksessä, eli oletko poltellut liikaa oreganoa kun maantietokin heittää kuin norjalaisen metallistin laulutaito? ;)

[mursunaatio]

Jaajaa, että halutaanko sitä vanha, röyhkeä naatio takasin? :) Siis kyllä täs tarinassa kai verta o, tai siis tulee olemaan. Kai.

Kyl haltiat jotain teetä litkii, kuka tietää.

[Andy the great]

Tämähän on ihan hyvää luettavaa.
Ei minua tuo veren puute (ainakaan vielä) haittaa, hyviä nimiäkin olet haltioille keksinyt, itse täytyy aina pakertaa melkoisesti niiden kanssa. Myös loistavaa kuvailua, tässä voi ihan oikeasti sielunsa silmin nähdä ne talot ja kukkaset ja pellot ja muut hippiasiat!
Tee-hetket, viherpellot ja muut oli vähän randomeja, mutta eipä niistä sen enempää, joitakin samoja adjektiiveja vähän turhan paljon ja noita hippiasioita voisi vähän vähentää;)
Muutenhan tämä on mukavaa tekstiä ja tätä tulen kyllä varmasti seuraavaan!

[Veripallo]

Joopa joo, hyvää matskuu tosiaan, ja onhan se kiva nähä ettei ihan jokainen tarina täällä pyöri sen veren ympärillä.

Pikkuinen rakentavahenkinen kommentti:

Silkki, kuin muutkin arvokkaat kankaat, toimivat maksu välineinä näillä alueilla, metsäkylissä.

Tämän olisi voinut jättää sanomatta, asia tulee muutenkin esille ja minä ainakin koen sen kuin kertoja tavallaan pysäyttäisi tarinoitinsa, ja käänyisi minuun päin sanoen "by the way, Silkki, kuin muutkin..."