Tigurius - Sotun tarinakisa 2009

[Drakojan]

Heh, laitanpa minäkin tämän tänne. Menestyi paremmin kuin odotin, ja nyt saa kaikki muutkin antaa kommenttia.

Tigurius

Ultramariinien pääarkistoija Varro Tigurius sulki silmänsä taistelulta ja kuunteli. Hänen mielensä kulki yli taistelukentän, rupisen ja halkeilleen tasangon jonka yllä puhalsi raivokas tuuli. Ja hiekka. Sitä oli joka paikassa. Tigurius pelkäsi, että hänen psyykkinen huppunsa olisi kohta niin täynnä hiekkaa että se menisi epäkuntoon ja käristäisi hänen aivonsa.

Hänen takanaan savuava pudotuskapseli hehkui kuumuudesta. Kun sen ovet olivat räjähtäneet auki, ilmaan oli noussut pölypilvi joka leijui ilmassa vieläkin. Hän tunsi ympärillään veljiensä tietoisuudet, ja muitten arkistoijien mielet paloivat soihtuina hänen yliluonnollisissa aisteissaan. Helius, Nero, Saxes… Ja sitten petturit. Heidän saastuneet mielensä ilkkuivat Tiguriusta pelkällä läsnäolollaan.

Tigurius avasi silmänsä ja toinen todellisuus avautui jälleen hänen edessään. Taistelu oli jatkunut kohta kolme tuntia, ja kolmas komppania oli päässyt
etenemään syvälle vihollisen alueelle. Kapteeni Fabian taisteli hänen vasemmalla puolellaan ja petturikaartilaisten ruumiskasat kasvoivat hänen jaloissaan. Arkistoija huomasi jotain silmäkulmastaan ja kääntyi nopeasti ja ketterästi Terminaattori-panssaristaan huolimatta. Ryhmä kaaoslaisia yritti koukata Ultramariineitten selustaan kivien suojasta. Ihan kuin siitä olisi jotain apua, Tigurius hymähti.

Sitten hänen jalkojensa juureen lensi käsikranaatti. Petturit ulvoivat riemuissaan kun valtava hahmo peittyi räjähdykseen, mutta ne vaihtuivat nopeasti kauhun kirkunaksi kun Tigurius juoksi valtavalla nopeudella tuliverhon läpi heidän keskelleen.

Tigurius heilautti sauvaansa kohti kaartilaisen päätä, ja tämä kaatui selälleen niska murtuneena ja kasvot veren peitossa. Hän jatkoi liikettään ja iski sauvan toisella päällä kaartilaisen jaloiltaan. Kolmatta hän ampui silmien väliin Bolt-pistoolillaan. Tämän pää räjähti kuin ilmapallo.

Loput kaksitoista lähtivät karkuun jumaliaan apuun huutaen. Tigurius ei lähtenyt heidän peräänsä, vaan sulki silmänsä ja etsi kauhusta kirkkaana näkyvät mielet. Hän nosti kätensä ja vaaleat läpinäkyvät lonkerot sinkoutuivat hänen sormistaan kohti pakenevia miehiä kohti samalla haarautuen. Kun haaleat lonkerot tapasivat pettureiden takaraivot, he alkoivat kouristella ja kaatuivat maahan itseään kynsien kunnes aivot tajusivat laittaa paikat kiinni. Lopullisesti.

Tigurius lähti hölkkäämään kohti kiivainta taistelua joka oli keskittynyt Fabian ympärille. Hän näki taktisten ryhmien ampuvan bolter-tulta, ja tuhoajien tähtäävän vihollisen sotakoneita ohjuksilla ja niittäen jalkaväkeä raskailla sarjatuliaseilla. Matalla lentävä Myrskylintu tärisytti tannerta ja sen sisältä hyppäsi Rynnäkkö-ryhmä, joka jarrutti hyppyrepuillaan viimeisellä mahdollisella hetkellä. Reppujen moottorit nostattivat kuivasta maasta valtavan pilven pölyä ja hiekkaa, johon mariinit pudottautuivat.

Tiguriuksen eteen ajoi tankki, jonka piippu alkoi kääntyä häntä kohti. Tigurius laittoi pistoolinsa koteloon ja nosti molemmat kädet eteensä. Ulkopuolisista näytti siltä, kun itse todellisuus olisi kerääntynyt arkistoijan käsien ympärille, kunnes Tigurius ampui valtavan määrän energiaa levitetyistä kämmenistään. Leman Russ nousi suoraan ilmaan ja iskeytyi suoraan petturien konekivääribunkkerin päälle 50 metrin päässä.

Kun kuudenkymmenen tonnin painoinen panssarivaunu lentää ilmojen halki, sillä on yleensä kyky herättää huomiota. Lähes kaikki taistelukentällä kääntyivät katsomaan kärrynpyörää heittävää tankkia, kunnes taistelu jatkui kaikkien havahduttua todellisuuteen.

Tigurius jatkoi juoksuaan kohti Fabian miehiä. Hänen tiensä katkaisi enää yksi betonibunkkeri, jonka suuaukossa näkyi konekiväärin liekki. Näitä bunkkereita oli tehty suojaamaan planeetan pää-hiveä, joka kuitenkin oli saastunut kaaoksesta. Ne olivat harmaita matalia rakennuksia, joissa oli suuri ampuma-aukko ja maan alla yleensä tarvikesuoja. Myös miesten olisi tarkoitus nukkua siellä. Nyt ne toimivat tarkoitustaan vastaan, suojaamaan niitä joilta bunkkereiden olisi pitänyt suojata.

Tigurius juoksi bunkkerin sivulle. Sisällä kukaan ei kuullut häntä konekiväärin metelöinnin takia. Hän otti käsikranaatin vyöltään, nappasi siitä sokan pois ja heitti sen ampuma-aukosta sisään. Viiden sekunnin kuluttua kaikki elollinen sisällä muuttui silpuksi sirpaleiden tehdessä karua työtään, mutta Tigurius oli jo liikkeessä, hänen massiivinen kehonsa puski kohti taistelun kiivainta pistettä.

Kun hän lopulta saapui Fabiuksen ja tämän komentoryhmän luo, taistelun verisin vaihe oli melkein ohi. Fabian nosti erään petturin kurkusta ilmaan ja iski miekkansa tämän rinnasta läpi. ”Varro” hän sanoi heittäen raadon menemään. ”Luulisi että vähempikin teatraalisuus olisi riittänyt sen vaunun kanssa” Hän sanoi kypäränsä vox-lähettimen kautta. Vaikka kapteeni piti kypäräänsä päänsä, Tigurius tiesi että tämä hymyili.

Arkistoijat eivät olleet suosittuja muitten Astarteiden riveissä. Heidän yhteytensä Warpiin ja erilaisuutensa piti huolta siitä, että arkistoijia kohdeltiin pelon ja vihan sekaisin tuntein. Julius Fabian oli kuitenkin poikkeus, sillä Tigurius pystyi lukemaan hänet ystäväkseen.

”Nyt ei ole aikaa. Varmistakaa alue välittömästi ja etsikää ampumisasemat” Tigurius sanoi. ”Mitä nyt? Onko jokin vialla?” Fabian kysyi kummastuneena riisuen kypäränsä ja ripustaen sen kupeelleen. Hänen piirteensä olivat ahavoituneet ja arpiset, kuten satojen sotien veteraanilta sopisi odottaa. ”Tämän planeetan asukkaat olivat… Pidemmällä kuin luulimme. He ovat ohittaneet katumuksen piirin” Tigurius vastasi mittaillen arpista tasankoa katseellaan. Siellä täällä jo valmiiksi ruman maiseman rikkoi palava bunkkeri tai ajoneuvo.

Tässä vaiheessa normaali ihminen olisi repinyt silmät päästään ja huutanut keisaria apuun jos olisi tiennyt mitä sotilas tarkoitti. Fabian kuitenkin vain pudisti päätään ja painoi aseensa lippaan irrotusnappia. ”Portaali” hän totesi katsoen Tiguriusta harmailla silmillään.

”Paljonko meillä on aikaa?” hän kysyi asettaessaan uuden lippaan pesään. Tigurius katsoi jotain Fabian takana, ja hänen ja muiden Astarteiden reaktio kertoi kaiken. ”Ei yhtään” Tigurius sanoi kohottaessaan pistoolinsa.

Fabian veti boltterinsa liikkuvat taakse ja kääntyi ympäri.

¤ ¤ ¤

Kaksi tuntia aikaisemmin Octaviuksella, yhdellä Ultramarineiden kolmesta taistelukaleerista Tigurius meditoi omassa kammiossaan. Se oli yksinkertainen ja pieni, nurkassa mittasuhteiltaan valtava punkka ja vino pino kirjoja pöydällä jonka ääressä normaalin miehen olisi täytynyt seistä.

Hän istui risti-istunnassa lattialla päällään hupullinen valkoinen kaapu. Arkistoijan silmät olivat kiinni, ja hän mielensä oli poistunut huoneesta. Se vaelteli pitkin aluksen käytäviä, kävi jokaisessa nurkassa ja sopukassa, kunnes poistui ilmalukosta ulos avaruuteen.

Se liikkui läpi tyhjyyden, loittoni Octaviuksesta ja tylsän ruskeasta planeetasta jota chapterin sota-alus kiersi. Kohti tähtiä, kohti kylmyyttä joka erotti galaksia täplittävät aurinkokunnat toisistaan. Sitten se liikkui läpi ohuen harson joka erotti järjen ja järjettömyyden, enemmän ja vähemmän järjestyksen ja kaaoksen toisistaan.

Suuria petoja kärkkyi aineettomuudessa. Ne havaitsivat, että jokin tunkeutui niiden valtakuntaan. Ne liikkuivat kohti vahvaa tietoisuutta, kunnes ne tajusivat kuinka vahva tuo tietoisuus oli. Ne pakenivat Tiguriuksen valoa, pois tuosta joka voisi karkottaa ne Warpin syvimpiin syövereihin.

Tiguriuksen ruumis kurtisti kulmiaan. Demoneita oli paljon. Itse asiassa valtavasti, ja ne keskittyivät kaikki yhden suuren demonin ympärille. Demoniprinssi, Tigurius tajusi. Mutta mikä voisi kerätä näin suuren määrän demoneja yhteen paikkaan?

Tiguriuksen silmät rävähtivät auki kun hän tajusi mitä oli meneillään. Hän ponnahti pystyyn ja lähti juoksemaan ovesta käytävälle. Hänen paljaat jalkansa tömisivät metallia vasten ja kaapu liehui hänen perässään.

Kun hän näki seinässä aluksen sisäisen vox-lähettimen, arkistoija pysähtyi ja läimäytti sen päälle. ”Varro Tigurius sillalle” Hän sanoi täysin rauhallisella äänellä juoksemisestaan huolimatta. ”Silta kuulee.” ”Haluan välittömän yhteyden pinnalle, yhdistäkää minut” Tigurius puhui nopeasti. ”Valitan herra, alueella on häiriöitä, emmekä saa minkäänlaista yhteyttä joukkoihimme” Arkistoija kirosi ja lähti juoksemaan kohti aluksen asevarastoa.

Kun hän viiden minuutin kuluttua saapui perille, hänen hengityksensä kulki edelleen normaalisti. Asevaraston eteisen seiniä peitti hyllyköt, jotka olivat täynnä varusteita joita sotilaat eivät itse olleet saanut korjattua. Hyllyt olivat harmaata metallia, samaa ainetta mistä koko aluksen sisustus oli tehty. Seinillä oli myös työtasoja, jolla servitorit ja chapterin palvelijat korjasivat bolttereita, miekkoja, kirveitä ja panssareita. ”Tuokaa Terminator-haarniskani” hän äyskähti miehelle joka oli kumartunut puhdistamaan valtavaa olkasuojaa.

Mies hätkähti pystyyn ja huusi muutamalle servitorille. Ne liikkuivat pyörillä ja lähtivät asevaraston eteisestä itse varastoon, jossa säilytettiin varusteita, kun eteisessä niitä korjattiin. Ovi sulkeutui niiden perässä.

Parin minuutin kuluttua ne palasviat mukanaan valtava määrä sinisiä haarniskan kappaleita, ja liikkuivat Tiguriuksen viereen valmiina pukemaan hänet. Hän kuitenkin murahti niille, ja servitorit perääntyivät. Astartes nosti panssarin osat telepatialla servitoreilta, ja nosti ne ympärilleen. Kaikki samassa tilassa perääntyivät poispäin arkistoijasta kun tämä alkoi pukea itselleen panssaria johon olisi muuten tarvittu vähintään kaksi auttajaa ja tunti aikaa. Salvat kolahtelivat, tiivisteet sihahtelivat, laatat kolisivat toisiaan vasten ja servo-moottorit surisivat. Puolen minuutin kuluttua Tigurius rymisteli ulos huoneesta napaten sauvansa ja bolt-pistoolinsa hölmistyneeltä palvelijalta.

Tigurius harppoi kohti lähtökantta, josta Myrskylinnut ja pudotuskapselit lähtivät matkaan. Hän käveli lähimmän kapselin luo, ja viittasi servitorille ja muutamalle palvelijalle, jotka olivat hinkkaamassa rapaa pois sen pohjasta. Arkistoija kurtisti kulmiaan kun hän muisti edellisen planeetan, jossa pudotuskapseleiden käyttö oli ollut täysi katastrofi. Ne olivat uponneet koko maailman kattavaan suohon jopa kymmenen metrin syvyyteen.

Huoltomiehistö liukeni paikalta Astarteen valvovan silmän alla. Hän käänsi katseensa valvontatasanteelle joka sijaitsi muutama kantta ylempänä lähtökannen seinässä. Seinissä olevat kaiuttimet räsähtivät, ja miehen ääni kaikui: ”Arkistoija, minulle ei ole ilmoitettu lisävoimien lähettämisestä.” Tigurius käänsi mikrofoninsa oikealle kanavalle ajatuksella. ”Haluan kapselin alas. Nyt” hän murisi. ”Kuten sanoin, minulle ei ole…” Astartes läimäytti sauvansa lattiaan johon syntyi lommo. ”Warpin äpärä! Pidä turpasi kiinni ja siirrä tämä kivi laukaisualustalle! Tässä on henkiä pelissä, arvokkaampia kuin sinun” hän ärjyi.

Tuli hiljaista. Katossa oleva nelikyntinen koura kuitenkin nytkähti, ja nappasi kapselin ilmaan. Tigurius asteli keltaisen viivan eristämälle lattian alueelle, jonka keskellä kulki selvä sauma. Koura tiputti raskaan metallimöykyn ehkä tarpeettoman rajusti keskelle aluetta, ja mariini avasi pienen luukun sen kyljestä. Hänen harteikas vartalonsa mahtui siitä läpi juuri ja juuri. Kun Tigurius otti paikkansa turvavaljaissa, hänen korviinsa kuului äskeisen lähtövirkailijan ääni. ”Onkos herra Arkistoijalla erityistä päämäärää?” hän sanoi ivallisesti. ”Kyllä. Mahdollisimman lähelle taistelua” Tigurius vastasi.

Yhtäkkiä hänen sisäelimensä nousivat lentoon ovien lennähtäessä auki, ja tyhjiö imaisi pudotuskapselin avaruuteen ja kohti planeettaa.

¤¤¤

”Tulta!” tuhoaja-ryhmän kersantti huusi. Raskaat boltterit aloittivat rytmikkään rummutuksen demonien riveihin. Fabian katsoi edessään levittäytyvää uutta vihollista kykenemättä liikkumaan. Mustista portaaleista, kuin rei’istä todellisuudessa valui mitä hirvittävimpiä olioita. Verenpunaisia jänteviä sarvellisia demoneita, jotka kantoivat pitkiä kahden käden miekkoja. Kolmipäisiä tultasyökseviä koiria. Etäisesti ihmistä muistuttavia taudinkantajia, joiden sisäelimet roikkuivat ruumiin ulkopuolella. Ja niiden takana valtava kruunupäinen kahdella jalalla kulkeva demoniprinssi, joka ulvoi kohti ruskeaa taivasta. Sen jalat olivat kuin puunrungot ja se oli sonnustautunut kupariseen haarniskaan. Heraldiikka jota se kantoi panssarissaan ja lannevaatteessaan oli miekka, joka katkoi päitä suureen kallovuoreen.

Fabian niittasi lähelle tunkevan paiseita tihkuvan ällötyksen ampumalla sitä lähietäisyydeltä päähän. Sen koko ruumis levähti maahan sihiseväksi limalammikoksi, joka hitaasti haihtui näkyvistä. Fabian kakoi hajun lävistäessä kypärän suotimet. Kaikkialla ympärillä Astarteet kävivät epätoivoista taistelua tunkeutujia vastaan. ”Keisari suojelee!” kapteeni huusi ja syöksyi keskelle hirviölaumaa boltteri toisessa ja voimamiekka toisessa kädessä. Muut seurasivat hänen esimerkkiään.

Tigurius taisteli kymmenen metriä Fabianista. Hänen pistoolinsa sylki kadotusta ja sauvansa karkotti demoneita takaisin mistä olivat tulleetkin. Hän torjui iskuja joita jaeltiin häntä kohti, potki löyhkääviä taudinkantajia kauemmaksi ja takoi olioita psyykkisillä voimillaan. ”Polta pakana! Tapa mutantti! Puhdista epäpuhdas!” Arkistoija karjui taistelun tuoksinassa.

Askel askeleelta, demoneita pakotettiin taaksepäin. ”Ajakaa ne takaisin koloihinsa!” Fabian karjui joukkojensa etulinjassa. Sitten hänen kypäränsä sivuun osui rajusti heitetty nuija, ja kypärä alkoi sulaa pois osumakohdasta. Kauempana muita isompi taudinkantaja käkätti juhlien osumaansa. Astartes kuitenkin veti kypärän päästään ja heitti sen maahan, sylkäisi ja ampui iskijäänsä keskivartaloon. Tämä hajosi ja maatui kuin nopeutetussa filmissä.
Sitten kaikki muuttui. Fabian näki jonkun ison tulevan sivultaan, mutta ennen kuin hän ehti edes kääntyä, hän lensi ilman halki demoniprinssin potkaistessa häntä. Hän laskeutui raskaasti ja ilma pakeni hänen keuhkoistaan. Kaksi sotilasta astui kapteeninsa ja valtavan demonin väliin mutta tämä pyyhkäisi heidät pois sahateräisellä miekallaan.

Fabian katsoi ylös ja näki kammottavat kasvot joista kuvastui vain viha ja halu tappaa. Se kohotti miekkansa surmaniskuun ja kolmannen kapteeni sulki silmänsä ja lähetti pikaisen rukouksen keisarille. Kuului kuitenkin kolahdus ja demoni ärjyi vihoissaan. Fabian räväytti silmänsä auki ja näki Tiguriuksen yläpuolellaan. Hän piti sauvaansa kahdella kädellä ja niiden välissä oli hirviön miekka. ”Mene!” arkistoija huusi irrottautuessaan ja syöstessään aseensa kahdella kädellä kohti demonin päätä. Se osui ilkeästi mossahtaen ja demonin niska kääntyi yli paukahtaen. Demoni hymyili niin että torahampaat näkyivät, ja väänsi niskansa takaisin uuden naksahduksen säestämänä.

Tigurius ja demoniprinssi aloittivat salamannopean kaksintaistelun. Aseiden kolahdukset, demonin murina ja Tiguriuksen sauvan psyykkisen energian rätinä sekoittuivat yhdeksi, kunnes koko taistelu tuntui liikkuvan nopeammin kuin muu ympärillä oleva maailma. Fabian nosti itsensä pystyyn, ja taistelijoiden ääriviivat häilyivät ja heidän perässään kulki haamuvana. Kapteeni tarkasti aseensa toimivuuden ja syöksyi auttamaan miehiään rividemoneja vastaan.

Tigurius tunsi kuinka hirviön raivo paistoi siitä kuin valo auringosta. Jokaisen iskun takana oli enemmän voimaa kuin edellisen, ja kohta Arkistoija oli puolustuskannalla. Hän jouti perääntymään, ja hänen panssarinsa oli lommoilla ja naarmuilla. Lopulta kun Tigurius alkoi uupua, demonin miekka sai maistaa verta. Sen terä liukui pienestä reiästä Astarteen puolustuksesta ja viilsi Tiguriusta kyljestä. Hän vajosi toisen polvensa varaan täysin uupuneena. Siinä mustuudessa ollessaan hän kuuli vain oman sydämensä rytmikkään sykkeen. Hän ajatteli kaikkia niitä maailmoja jotka tulisivat lankeamaan tälle hirviölle. Hän oli hävinnyt.

Sitten hän tunsi kultaisen voiman virtaavan häneen. Arkistoija tunsi kotkan panssarinsa rinnassa hehkuvan ja antavan hänelle voimia. Hän kohosi ylös ja tunsi suunsa huutavan sanoja joita hän ei itse sanonut. ”Hän on ainoa. Hän on isä. Hän antaa meille elämämme. Ja hän suojelee.” Tigurius räpäytti silmiään ja syöksyi sivuun demonin piston tieltä. Hän kuuli edelleen vain oman hengityksensä, sydämensä sykkeen ja veren korvissaan. ”Hän suojelee!” hän huusi ja ajoi kaiken energiansa sauvaansa syösten sen suoraan demonin rintaan.

Valtava kirkaisu hajotti todellisuuden, ja kaikki epätodelliset olennot alkoivat välkkyä ja hämärtyä. Kirkuna jatkui, ja jokainen Astartes vajosi polvilleen äänen edessä. Paitsi Tigurius. Hän piti edelleen sauvaa ojennettuna edessään, sen kärki säkenöivänä tähtenä.

Lopulta ääni loppui, ja jäljelle jäi hiljaisuus.



Juu, tätä kritisoitiin tuosta aikahypystä, olisi kai pitänyt vaihtaa se kun se kävi mielessä. Päätin kuitenkin jättää sen noin. Lisäksi toiminta kai jyräsi aikalailla juonen (minkä juonen?) mutta tämmöistä Hollywood -potaskaa minä olen kai hyvä kirjoittamaan, eli lähdin sillä linjalla kilpailuun. Niinkuin sanoin jo, kommenttia saa antaa. Pitää antaa, tai lahjon IRIADIN syömään kaikki, jopa ne jotka pysyivät maalaustavoitteissaan

[Vilkku92]

Jaa, jos IRIADilla uhkaillaan, niin pitää sitten sanoa jotakin. Vaikka, että aika hyvä tarina. Toimintaan keskittyminen ei erityisemmin haitannut, koska se onnistui hyvin, ja tarinan luki mielellään loppuun. Eihän tämä ihan Rautaisälle pärjää, mutta ei koko ajan voi synkistellä.

[Da Big Boss]

Pitää kommentoida ettei iso paha IRIAD tule syömään. Hui!

Aikahyppy harmitttaa minua jonkin verran, mutta ei sotke uskomattomasti tarinaa. Hyvä se oli, olisi tosin ollut parempi jos libra olisi ollut joku randomi, eikä Tigurius.

Hyvä tarina, oli ilo lukea.

[Drakojan]

Pitää kommentoida ettei iso paha IRIAD tule syömään. Hui!

Aikahyppy harmitttaa minua jonkin verran, mutta ei sotke uskomattomasti tarinaa. Hyvä se oli, olisi tosin ollut parempi jos libra olisi ollut joku randomi, eikä Tigurius.

Hyvä tarina, oli ilo lukea.

No Tigru on galaksin voimakkaimpia psyykkereitä, eli käytin siksi häntä jottei Demoniprinssin voittaminen ja tankinheitto olisi ihan NIIN epätodellista. Tai sitten olisin vain keksinyt jonkun randomin. No, ensi kerralla...

[vindikaattori]

Ensinnäkin,Tiguriuksella ei ole Terminator Haarniskaa,Toiseksi Sen Rinassa ei ole kotkaa vaan pääkallo,Kolmanneksi muuten ihan kiva patsi se aika hyppy

[Veripallo]

Sori mutta nyt ei osaa antaa mitään rakentavaa. Minusta aikahyppy oli hyvä idea, toteutus tosin olisi ehkä voinut olla parempi? En kyllä löydä sanoja väitteen perusteluun. Ihan hyvää matskuu kyllä, tosin ei ihan pärjännyt kisan kärkiparille.

Se mitä tämä kuitenkin teki, tämä tarina siis, oli että se sai minut taas innostumaan oman kytkoo tarinan jatkamiseen... Inspiroiva olisi siis ehkä hyvä sana kuvailemaan tarinaasi :)

[Drakojan]

Ensinnäkin,Tiguriuksella ei ole Terminator Haarniskaa,Toiseksi Sen Rinassa ei ole kotkaa vaan pääkallo,Kolmanneksi muuten ihan kiva patsi se aika hyppy

No miksei voisi olla? Ihan hyvinhän Tikru voisi käyttää myös Termispanssaria vaikka pelissä sitä ei välttämättä olekkaan. Sama jälkimmäiseen.