Ryhmä 144 (40k)

[Rebs]

erm, haluaisin ilmoittaa, että tällä hetkellä kaikki aikani menee turinakisa tarinaan :P aion kyllä jatkaa tätä vaikka alkaakin jo hieman kyllästyttämään tämä tarina, pitää kumminkin saattaa tämä vanha ystävä kunniakkaaseen loppuun jossain vaiheessa.

[Seinähullu]

Kuinkas pitkälle ajattelit muuten jatkaa tätä tarinaa?

[Pave]

Olen suunnilleen samaa mieltä kuin nuo edellisetkin. Ihan mukavaa luettavaa on kielioppivirheistä huolimatta. Muuten tulee tuosta Dralenista ja Feleristä mieleen että ne ois homoja kun vähän väliä katselevat ja hymyilevät toisilleen. Lisää vaan tulemaan

XD Repesin totaalisesti tolle homokohdalle. Ajattelin välillä jotain samantapaista, mutta hyvin ilmaisit asiasi. Nyt kun naurun loputtua taas voin hengittää jatkan tarinasi lukemista. Ihan hyvältä vaikuttaa

[Rebs]

Ja niin ,on tullut aika päästää vanhus arvokkaaseen lepoonsa...

Feler katseli kylässä makaavia ruumiita. He olivat olleet piiritettyinä viikon ajan. Moni oli saanut surmansa, häntä itseään oli osunut polveen, lääkintämies oli vain käärinyt siteen jalan ympärille ja lähettänyt hänet takaisin etulinjaan. Hän huokaisi syvään ja katsoi kylän ympärille, örkkien ruumiita oli kasautunut valleiksi, joiden takana samaiset otukset nyt piileksivät. Sade ruostutti aseet, yksi raskas bolter oli hajonnut ruosteen takia. Hän ei voinut kuin toivoa, että joku tulisi pelastamaan heidät. Kohtalo on kuitenkin kiero vanha ukko. Pelastusjoukkojen panssarit olivat juuttuneet kiinni mutaan ja Valkyrieitä kuljettaneeseen rahtilaivaan oli osunut ohjus.

Päivää myöhemmin jäljellä olevat miehet olivat taas tulittamassa etenevää vihernahka joukkoa. Yhtäkkiä joku huudahti ja osoitti jotain taistelukentällä. Suuri vihreä liskomainen otus juoksi kohti kaartilaisten linjoja. Suuri osa miehistä pakeni kohti kirkkoa, ainoaa paikkaa jossa oli vielä elämää tässä kylässä. Papit olivat onnistuneet piileskelemään kellarissa ja rukoilivat nyt keisaria pelastamaan heidät ja sotilaat. Feler katsoi otusta ja ampui muutaman laukauksen ennen kuin lähti itsekkin juoksemaan.

Miehet nojasivat ovea vasten yrittäen pitää sitä kiinni. He tiesivät kuolevansa, silti he yrittivät pitää itsensä hengissä mahdollisimman kauan. Samassa oveen törmäsi jotain raskasta, miehet kaatuivat, mutta nousivat ylös pitääkseen ovea yhä kiinni. Samassa ovi kuitenkin räjähti ja suuren liskon pää tuli ovesta sisään. Feler yritti nousta ylös, hänen jalkansa eivät kuitenkaa totelleet, hän katsoi jalkojaan, suuret puun pirstaleet olivat läpäisseet toisen jalan nilkasta ja toisen reidestä, hän alkoi tuntemaan kipua. Hän näki vihernahkojen virtaavan sisään tuhoutuneesta ovesta ja nosti laserkiväärinsä viimeisiin laukauksiin. Cvaron suvun viimeinen jäsen tiesi kuolevansa, mutta teki sen ylpeydellä kohdaten vihollisensa kasvokkain.

[Vilkku92]

Ei mikään paras loppu kylläkään, mutta loppu siitä huolimatta. Hyvä tarina on oli.

Ja pääsin vielä ensimmäisenä kommentoimaan!

[Rebs]

:D loppu kirjoitettiin väsyneenä kun ajattelin että: "Pakko nyt tämäkin lopettaa, että pääsee hyvällä omallatunnolla aloittamaan uuden"

[Nazgúl]

Uutta tarinaa? Millons tulee eka pätkä, ja mistä mahdollisesti kertoo? Heräsi jo kiinnostus.

Lopusta ei juuri nyt jaksa sanoa mitään...

[Rebs]

täytyypi miettä todennäköisesti viimeistään kesällä tulee uutta :D kesän alussa varmaan. Pitäisi raapia kasaan hissan työ kauppapuutarhasta :D