The Passing of Twilight - Kampanjaketju

[Tas]

Et kerkeä aiemmin? Jos et, niin mikä jottei.

En, tuun sinne suoraan koululta. Pöytää ei oo varmaan kukaan varannu, joten voin huomenna aamulla käydä kattomassa josko se olis vapaa... Pistän sulle vaikka viestiä jos tulee ongelmaa.

[Rune]

Päivän päätteeksi Grandbeloksen joukot jättivät jälkeensä vain kasan savuavia raunioita. Kaaoksen ensimmäinen tukikohta on tuhottu ja poltettu maan tasalle. Kaaoksen barbaarit ja nilkkoihin asti haarniskoidut ihmishirviöt lannistuivat Grandbeloksen joukkojen saartaessa heidät, ja muurit murrettiin minimitappioin.

Kauppaliitto prevails!

Kauppaliitto voi siis jatkaa tiedustelua kohti seuraavaa etappia heti seuraavalla kierroksella. Ongelmana on se, että seuraavalla kierroksella vihollinen on jo saavuttanut meidän ensimmäiset porttimme, joten Kauppaliiton rajapartioiden tulee olla erityisen valppaina! Tästä eteenpäin rajapartiot voivat taas keskittyä urheiden kahakoitsijoidemme puolustamiseen ja tukemiseen.

Muutos sääntöihin: Tukikohdan tuhoaminen antaa vastustajan etenemistaulukoihin vain kahden pykälän penaltyn. Tämä ei voi kuitenkaan laskea etenemistä saavutetun välietapin alapuolelle. Nollaaminen oli aivan järjetön takaisku, jota suunnittelija ei tajunnut suhteuttaa alunperin lainkaan. :) Kaaoskin otti siis vain kevyitä tappioita ensimmäisen tukikohdan tuhoamisesta.
Runedit\\ Vai onko kolme parempi?

Suurkiitos sille, joka varmisti Grandbeloksen huoltoreittejä viimekierroksella! Ylimääräinen häröily-yksikkö oli juuri sitä, mitä Keisarkuntalaiset tarvitsivat saavuttaakseen voiton. Muuten olisi voinut olla vähän hikistä.

[Tas]

Jep kaaos kaatui konetuliaseisiin jälleen kerran, mutta kivaa oli. Seuraavassa pelissä jos vielä joku pelaa organia/hellblasteria, niin deployaan ritarini metsään :)

[J-P]

Seuraavassa pelissä jos vielä joku pelaa organia/hellblasteria, niin deployaan ritarini metsään :)

Jos metsään haluat mennä, niin takulla yllätyt...

Minun piti pelata borderi pois perjantaina, mutta Sera sai jonkun sarssin (kuume & ääni pois kuulema), joten siirtyi johonkin ensi viikkoon (mahdollisesti loppupuolelle). Notta älä Peetu ihan hirveen hätäseen arvo ens kierroksen pareja ni ehtii pelata alta pois.

[Rune]

Ehdotus!

Jos pelaaja päättää lopettaa warbandinsa pelaamisen aloittaaksensa uuden, eli käytännössä vaihtaa bändiä kuraisen kunnon vuoksi, saa vastafaktio kahakkakampanjansa etenemistaulukkoon rastin. Tämä siis palkintona siitä, että jokin warband on saatu piestyä niin pahaan kuntoon, että sillä ei kärsi enää syystä tai toisesta pelata. Kelpaako ehdotus? Seba on jo bändiään vaihtanut, mutta jos haluamme tämän voimaan jo nyt (tulevissa samanlaisissa kampanjoissa varmasti tulee olemaan), otetaan tämä tietysti huomioon. Ei pääse kauppaliitto kuin koira veräjästä.

J-P:lle ja Seralle semivauhtia. Ei kuitenkaan hengenhätä, sillä odotellaan tässä samalla vähän että Erno ja Tino pääsisivät seuraavalle kierrokselle mukaan sieltä Euroopan syvyyksistä. Seuraava kierros aloitetaan tietty ennenkuin kaverit tulevat takaisin, mutta jos he viimehetkillä pääsisivät pelaamaan pelinsä.

[Gilaelin]

...Erno ja Tino pääsisivät seuraavalle kierrokselle mukaan sieltä Euroopan syvyyksistä..

Terveisiä Tinolta: "Nooh, ei hätää, ei se täälläkään ole aina niin hehkeetä... Silloin tällöin olo on kuin Peetulla; raha ei aina riitä ja nytkin on nälkä". ;)

[Pikku]

Ehdotus!

Jos pelaaja päättää lopettaa warbandinsa pelaamisen aloittaaksensa uuden, eli käytännössä vaihtaa bändiä kuraisen kunnon vuoksi, saa vastafaktio kahakkakampanjansa etenemistaulukkoon rastin. Tämä siis palkintona siitä, että jokin warband on saatu piestyä niin pahaan kuntoon, että sillä ei kärsi enää syystä tai toisesta pelata. Kelpaako ehdotus? Seba on jo bändiään vaihtanut, mutta jos haluamme tämän voimaan jo nyt (tulevissa samanlaisissa kampanjoissa varmasti tulee olemaan), otetaan tämä tietysti huomioon. Ei pääse kauppaliitto kuin koira veräjästä.

J-P:lle ja Seralle semivauhtia. Ei kuitenkaan hengenhätä, sillä odotellaan tässä samalla vähän että Erno ja Tino pääsisivät seuraavalle kierrokselle mukaan sieltä Euroopan syvyyksistä. Seuraava kierros aloitetaan tietty ennenkuin kaverit tulevat takaisin, mutta jos he viimehetkillä pääsisivät pelaamaan pelinsä.

Mullakin on peli vasta torstaina, et elä nyt hoppuile :P

[J-P]

Ehdotus!

Jos pelaaja päättää lopettaa warbandinsa pelaamisen aloittaaksensa uuden, eli käytännössä vaihtaa bändiä kuraisen kunnon vuoksi, saa vastafaktio kahakkakampanjansa etenemistaulukkoon rastin. Tämä siis palkintona siitä, että jokin warband on saatu piestyä niin pahaan kuntoon, että sillä ei kärsi enää syystä tai toisesta pelata. Kelpaako ehdotus? Seba on jo bändiään vaihtanut, mutta jos haluamme tämän voimaan jo nyt (tulevissa samanlaisissa kampanjoissa varmasti tulee olemaan), otetaan tämä tietysti huomioon. Ei pääse kauppaliitto kuin koira veräjästä.

J-P:lle ja Seralle semivauhtia. Ei kuitenkaan hengenhätä, sillä odotellaan tässä samalla vähän että Erno ja Tino pääsisivät seuraavalle kierrokselle mukaan sieltä Euroopan syvyyksistä. Seuraava kierros aloitetaan tietty ennenkuin kaverit tulevat takaisin, mutta jos he viimehetkillä pääsisivät pelaamaan pelinsä.

Kannatan ehdotusta.

Lisäksi menee ens viikon perjantaille tuo meidän peli. Kun Sera joutaa vasta ens viikosta pelaamaan ja itellä on alkuviikosta yhen tuotannon deadline, joka vaatii käytännössä vähintään 8h paikallaoloa. Joten ei paljoa pelailla ehdi siinä kohtaa elämää.
Onneksi sen jälkeen alkaa loma, joten pitäisi olla helpommin aikaa. Mutta, jos mitään hasardia ei tule, niin perjantaina puolen päivän aikaan pelataan tuo peli alta pois.

[Rune]

Tuuli tuiversi lämpimästi ikkunasta sisään. Ensimmäistä kertaa lukuisiin kuukausiin tuuli oli lämmin ja leuto, eikä ikkunaluukkuja tarvinnut pitää säpissä purevan puhurin vuoksi. Luca Feuerhart yritti nauttia harvinaisesta tunteesta niin hyvin kuin pystyi. Hän antoi silmiensä levätä vuorenhuipuissa, jotka säkenöivät auringonvalossa. Keisarikunnan viljavat alangot ja sankat metsät avautuivat toisesta ikkunasta itään päin. “Henkeäsalpaavaa!” olisivat idän kauppiaiden vaimot ja nuoret kirjanpitäjäharjoittelijat huokaisseet. Luca tuijotti vuorenhuippuja.

Hän tunsi vain tyhjyyden. Painostavan, väsyneen, epävarman tulevaisuuden mukanaan tuoman tyhjyyden, joka repi miehen mielen voimattomaksi ja toivottomaksi. Se oli yksi niistä hetkistä, jolloin tietää, että olisi pakko hyväksyä se, että asioille ei voinut tehdä mitään, vaan piti vain odottaa. Mutta silti sydäntä pakotti tarve tehdä jotain, ratkaista asioita, olla murehtimatta voimista, joille ei voinut mitään. Ei ainakaan henkilökohtaisesti, ei sillä hetkellä.

Luca painoi kätensä suunsa eteen, ja tunsi karhean sängen leuassaan. Siitä oli hetki kun hän oli edes muistanut ajaa partaansa. Vaaleat, silkinohuet pilvenriekaleet ympäröivät Kalpeiden Siskojen huippuja. Taivas oli muuten täysin kirkas, ei pilvenhattaraakaan näkyvissä. Viimeviikon sateiden jälkeen ilma oli raikas, ja Aurinko sulatti vuorten alarinteiden lumia vielä kun kerkesi. Ikilumen peittämät vuortenhuiput säkenöivät.

Millainen valhekuva.

Koputus. Luca huokaisi.

“Sisään”, hän sanoi. Hänen palvelijansa astui sisään. Vanha mies, erinomainen ryhti. Miehessä oli jotain majesteettista. Vanha sotilas, arvet risteilivät hänen kasvoillaan. Parta ja viikset hyvin hoidettu, hiukset siististi sidottuna. Luca oli oppinut luottamaan mieheen. Hän oli yksi ainoita asioita nykyään, jotka pitivät hänet järjissään. Viime iltana hän oli istunut miehen kanssa myöhään yöhön keskustellen tilanteesta viinipullon kera. Hän ei missään vaiheessa kyseenalaistanut Lucan ajatuksia tai toimenpiteitä, mutta antoi niin hienovaraisia ehdotuksia ja mielipiteitä, että Lucan oli vain ihailtava miehen selkärankaa ja elämänkokemusta.

“Teille on viestejä, herra Feuerhart”, mies ilmoitti. Hänen äänensä oli syvä, pehmeä ja lukukelvoton. “Tilannekatsaus länsi- ja itärintamilta, reserviin siirrettävien sotilaiden luettelo, kirje madame Schollilta, sekä nimettömänä lähetetty viesti Bretonniasta.”
“Kiitos, Jara”, Luca kiitti. Jara laski tarjottimen pöydälle ja suoristi ryhtinsä.
“Yrittäkää jaksaa, herra Feuerhart. Viesti rintamalta ei näytä hyvältä. Reserviin on lähetetty jälleen yhä enemmän miehiä. Otin vapauden oikolukea rintamalta lähetetyt raportit. Pahoittelut, herra Feuerhart”, miehen ääni oli vakaa, rauhoittava.
“Ei se mitään, Jara. Kiitos. Voit poistua”, Luca sanoi. Jara kumarsi hieman ja postui huoneesta. Luca tarttui tarjottimeen, ja avasi raportit rintamalta.

Hänen mielialansa rapisi sitä mukaa kun hän luki tietoja. Idässä Maxwell Vielenbrauchin kahakoitsijat ovat ilmoittaneet vetäytyvänsä kohti omia linjoja. “Mastodontit” raportoivat läpipääsemättömästä vihollisrintamasta. Ainakaan yksi partio ei pystynyt pääsemään läpi, vuoripartiot ritareineen ilmoittivat samasta ongelmasta. Itärintamalle tarvittaisiin välittömästi lisävoimia. Kaaoksen partiot ovat päässeet päivä päivältä lähemmäs itärintaman pesäkkeitä. Kuolleita haltioita. Mitä vielä? Yli kaksisataa kuollutta kuukaudessa, ja runsaat vedettynä rintamien taakse. Viisisataa menetettyä sotilasta pelkästään itärintamalla, aina lähempänä Keisarikunnan puolta solasta. Hänen vastuualuettaan. Luca sysäsi itärintaman raportit sivuun, ja huomasi hierovansa taas otsaansa.

Grandbeloksen miehet olivat lähteneet puolustamaan länsirintaman kääpiöitä, jotka olivat liittyneet Kauppaliittoon vasta kun petomiehet ja barbaarit olivat iskeneet heidän kauppakaravaaneihinsa. Yksikään ei ollut jäänyt eloon kolmesta kahakasta, ja satojen kultakolikoiden edestä menetettiin kauppatavaraa. Muutama kuukausi sitten kääpiöt olivat olleet hätää kärsimässä. Luca ei ollut pitkään aikaan nähnyt kenenkään linjoja pidettävän yhtä kovilla kuin kääpiöitä kahakoiden alkaessa. Grandbeloksen miehet olivat saapuneet juuri ja juuri ajallaan.

Mutta mitä?

Ensimmäistä kertaa Lucan huulet kääntyivät hymyyn. Hän luki raportin uudestaan, ja jälleen uudestaan. Miehen sydän hyppäsi. Kauppakaravaanien, Marienburgin III kiväärikomppanian ja kreivi Turjakkeen kahakoitsijoiden yhteisvoimin paikallistettu kaaosvoimien pesäke on saatu vallattua. Grandbeloksen joukot organisoivat nopeasti kääpiöiden puolustuksen, siitä olikin jo edellisessä raportissa, mutta joukot olivat välittömästi Bretonnialaisten avulla puskeneet tiensä eteenpäin ja polttaneet kaaostukikohdan maan tasalle. Rintamaa siirretään pikkuhiljaa kohti huippuja, ja viimeisiä kaaoksen kahakoitsijoita siivotaan ympäröivistä metsistä parhaillaan.

Luca tunsi voivansa hengittää taas vapaasti. Hän vilkaisi ikkunasta ulos kohti vuortenhuippuja. Ne säkenöivät yhä. Auringonvalo syleili niitä. Pilvenriekaleet kiersivät niitä vieläkin. Luca lausui lyhyen rukouksen Grandbeloksen sotilaiden ja Bretonnian sir Vincent Alduinin puolesta. Jumalat heitä siunatkoon.

Lucan katse osui madame Schollin raporttiin, sekä kovia kokeneeseen, nimettömään kirjeeseen. Uteliaisuus voitti. Scholl raportoisi varmasti siitä, mitä he olivat löytäneet vallatusta kaaostukikohdasta. Luca ei ollut juurikaan kiinnostunut tutkimuksista. Hän ei ymmärtänyt akateemista maailmaa tai magian saloja, eikä välttämättä halunnutkaan ymmärtää.

Hän repi kirjeen auki, ja alkoi lukea.

Mies vaipui lukiessaan syvemmälle tuoliinsa, ja alkoi hieroa taas otsaansa mietteliäänä. Teksti oli siroa, varmaa ja koristeellista. Kirjaimet olivat koreita, ja vaikka kirje olikin kirjoitettu reikinmurteella, sanoissa oli jotain majesteettista. Puhumattakaan sanomasta. Luca Feuerhart syventyi lukemaan kertomusta Bretonnian maasta, syvistä, ikuisesti elävistä metsistä, ja hengistä, jotka suojelivat maata itseään.

Ja Ardenin metsästä. Ja kaikesta, mitä vain kolme vuodenneljännestä sitten vuorijonon toisella puolella oli tapahtunut.



“Madame Schollin täytyy saada nähdä tämä.”

Tuuli ei enää lämmittänyt huonetta, ja Luca tunsi värisevänsä. Hänen täytyisi puhua Jaran kanssa tästä, ja mitä se saattaisi tarkoittaa.

[Rune]

---Kahakoitsijat:
Peetu vs. Tino
Erno vs. Joni
Antti vs. Hannu
Seba vs. Arhi
Lauri vs. J-P

---Rajapartiot:
Peetu vs. Kaarle
Seba vs. Topi
Olli vs. Joni
Luttismies vs. Tino
Sera vs. Vampiirinen herra Skaven
Erno vs. J-P

- - -

Ei auta enää ipinät. Taitaa alkaa olla viimeisiä kertoja kun pelaajat saavat uusia naamoja vastaansa, jos saivat tälläkään kertaa. Kohta aletaan taas heittämään noppaa. :)

Kaarle, bring it on. You've been askin' for this. Tinoa voin moukuttaa kanssa jahka pääsevät pojat turvallisesti takaisin Suomeen jakamaan saamaansa possukuumetta. Varmasti sen siellä saivat.

[DraSa]

---Kahakoitsijat: Erno vs. Joni

Ahaa... En siis päässytkään polttamaan Antin vankkureita... Minulta on siis evätty tämä kultainen nautinto... Sveppir kiehuu raivosta!!
No täytyy siis polttaa kääpiön partaa, kyllähän sekin käy =P

Runedt\\ Ai, hitto, tekö olitte kanssa pari jotka eivät olleet kahakoineet toisiaan vastaan, mutta muita vastaan joo? :P Hitto. No, ensikierroksella. Muistakaa muistuttaa. Meikän kämmi, taas.

Ilmoita sitten kunhan kerkeät, että milloin kävisi peliä.

---Rajapartiot: Olli vs. Joni

Entäpäs milloin pelataan borderpatrolia Olli?

[Stone Fist]

Voi kun minä olisin niin mielelläni nylkenyt hiukan petoja... :( No ens kierroksella sitten.

[Pikku]

Kaarle, bring it on. You've been askin' for this.

Älä nyt noin paljoa painetta pistä. Millos ehdit painimaan?

[Rune]

Kaarle, bring it on. You've been askin' for this.

Älä nyt noin paljoa painetta pistä. Millos ehdit painimaan?

Miten olis ensi maanantaina? Siinä vaikka kahden aikaan jos olis paikalla? Aloitetaan demonikokemukset pehmeästi borderissa. :)

Tino saa sit ilmoitella itsestään kunhan saapuu paikalle.

[Pikku]

Kaarle, bring it on. You've been askin' for this.

Älä nyt noin paljoa painetta pistä. Millos ehdit painimaan?

Miten olis ensi maanantaina? Siinä vaikka kahden aikaan jos olis paikalla? Aloitetaan demonikokemukset pehmeästi borderissa. :)

Tino saa sit ilmoitella itsestään kunhan saapuu paikalle.

Jees käy rustaamassa varaus kalenteriin.

[Gilaelin]

Hän hengitti syvään kirpeää ilmaa ja loi katseensa ylös taivaalle. Tähtien valo lankesi hänen päälleen ja täällä ylhäällä hän tunsi olevansa lähempänä niitä, kuin koskaan ennen. Ishan kirkkaat kyyneleet, jokainen niistä oli timantti.

Finrod Séregon oli majesteetillinen näky jopa haltioiden mittapuulla ja hän tiesi sen hyvin. Ithilmarista taottu haarniska tuntui vangitsevan tähtien säihkeen niin hyvin, että ensisilmäykseltä se näytti hohtavan sisäistä valoa. Vasemmassa kädessään haltia kantoi koristeellista kilpeä, jonka ornamentit kielivät kaukaisista Ulthuanin haltiavaltakunnista ja ajoista, jotka olivat kauan sitten vaipuneet historiaan ja unohdukseen. Miehen oikea käsi lepäsi kauniisti lehden muotoon taotun pitkämiekan pommelilla, joka roikkui hänen kupeillaan. Valkeat, pitkät hiukset laskeutuivat pitkin haltian olkapäitä, kehystäen kauniita, lähes alabasterin valkoisia, hienoisesti julmia kasvoja.

Seisoessaan siinä, kallion reunalla Finrod oli kuin järkähtämätön patsas. Jonkun kauan sitten unohdetun jumalan muotokuva, joka oli seissyt aloillaan ajasta aikaan, merkkinä menneistä, loistokkaista päivistä. Finrod Séregon oli Caledorin sukua ja maa, jonka hiekkaa ja mutaa hänen saappaansa tallasivat, oli jo kauan sitten unohtanut tuon nimen merkityksen.

Toisinaan, nykyään yhä useammin, Finrod kaipasi merentakaisia marmorisaleja, joita hän ei ollut koskaan nähnyt, mutta jotka hän koki todelliseksi kodikseen. Tämä maa on saastunut ja paha. Asurin jalkojen ei enää kuuluisi astella sen kamaralla, hän mietti katkerasti. Nytkin, tällä nimenomaisella hetkellä, hän saattoi tuntea vastenmielisen värinän ilmassa, Kaaoksen iäti vahvistuvan läsnäolon.

Kuinka hän olisikaan vain tahtonut olla Tor Álfheimrissa, istumassa omassa talossaan, kävelemässä pitkin kaupunkia ympäröiviä lehtoja nuorten haltianeitojen kanssa tai edes partioimassa kaupungin haurastuvia, köynnösten peittämiä muureja. Ja silti, hän oli täällä, keskellä ei mitään, erämaassa, johtamassa salatun kaupungin sotureista (niistä keitä enää oli jäljellä), koottua joukkoa.

Finrod kirosi hiljaa ja kääntyi astellakseen takaisin leiritulen ääreen. Vuoristossa oli kylmä ja jäätävä tuuli tuntui pureutuvan hänen luihinsa asti. Nuori haltiakapteeni ei ollut eläessään käynyt Laurelornin ulkopuolella, eikä oikeastaan osannut olla moisesta pahoillaan. Jos hän vain selviäisi elossa takaisin Tor Álfheimriin, ja miksipä ei selviäisi, hän ei suostuisi enää astumaan jalallaankaan kuolevan kaupungin ulkopuolelle.

Finnáf Toelfë, Tor Álfheimrin asemestari nykyään hoiti myös kaupungin prinssin virkaa, oli lähettänyt heidät tänne, keskelle maanpäällistä helvettiä. Ishan kyyneleet! Sota oli raivonnut koko talven Marienburgista Bretonniaan ja heti kun ensimmäiset lehdet olivat ilmestyneet puihin, hänet oli komennettu tänne ja mikä vielä pahinta, jonkin kuppaisen kääpiön pyynnöstä!

Finrod tiesi, että Finnálf oli maailmaa nähnyt ja luonteeltaan erikoinen, mutta kääpiöiden kanssa vetelehtiminen oli jotain täysin nuoren haltiakapteenin ymmärryksen tuolla puolen. Asemestari oli neuvotellut jotain, Finrod ei tiennyt, eikä välittänyt tietää mitä, marienburgilaisten kanssa ja lopputuloksena Finrod kumppaneineen oli joutunut viettämään koko kauniin kevään tarpoessaan pitkin näitä jumalten hylkäämiä vuoria, ja Finrod vihasi vuoria melkein yhtä paljon, kuin hän vihasi kääpiöitä.

Pahinta kuitenkin oli se, että hän joutuisi käyttämään koko kuluvan kesän puolustamaan ihmisten, kääpiöiden ja muiden alempien rotujen kauppareittejä Kaaoksen petoja vastaan. Hän ei voinut ymmärtää miksi. Eivätkö ihmiset osanneet pitää huolta omista asioistaan? Mitä ilmeisimmin eivät.

Haukotellen makeasti Finrod hieroi silmiään ja raahautui kitukasvuisten koivujen välistä kohti leiriä. Vahdin vaihdon aika oli vihdoin ja Elras oronar saisi jatkaa tästä. Finrodia vilutti, kylmäsi ja väsytti. Hän oli enemmän kuin valmis kaatumaan telttaansa ja nukahtamaan ennen kuin koskettaisi tyynyään. Vuoristoilma ei todellakaan ollut hänelle hyväksi.

Äkkiä hän pysähtyi paikoilleen. Se oli vain yksi rasahdus, joka olisi hyvin voinut olla orava tai kenties kärppä, mutta Finrod tiesi, hyvin, että se ei ollut. Salaman nopea väistöliike sivulle ja nuoli jäi törröttämään puuhun juuri siihen, missä haltiakapteeni oli puolisekuntia sitten seissyt.

”Haltioita! Haltiapataa!” ääni rääkyi pimeydestä.

Hienoa, vihaan elämääni, Finrod mietti, ennen kuin huusi varoitushuudon muille.

******
Gildor Nargoth pyyhki vihollisensa verta kasvoiltaan ja hymyili maireasti. Miekkamestari hymyili harvoin, mutta kun jokaisen haltian sisällä asuva verenhimo pääsi hänessä valloilleen, mies oli onnensa kukkuloilla, tai siltä Finrodista ainakin tuntui.

”Ne lähtivät yhtä nopeasti kuin tulivatkin Finrod te tuin”, miekkamestari naurahti ja heitti kahden käden ithilmarmiekkansa takaisin huotraansa, joka roikkui hänen selässään. Gildor oli pitkä haltia ja hänessä oli jotain lähes barbaarista, jota hänen nyt veriset ja sotkuiset vaaleat hiuksensa tuntuivat korostavan. Finrod vain nyökkäsi. Hän oli entistäkin väsyneempi, mutta ei kyennyt saamaan mielestään ajatusta siitä, että kultistit olisivat jotenkin tienneet heidän läsnäolostaan, etsineet heitä. Finrod irvisti omille ajatuksilleen ja päätti, että univaje syötti hänen päähänsä naurettavia ajatuksia.

”Ne tuskin tulevat takaisin. En seurannut niitä pitkälle tässä maastossa, mutta uskoisin niiden saaneen tarpeekseen tällä erää”, kokonaan vihreisiin ja ruskeisiin vaatteisiin pukeutunut haltia sanoi. Firiel Elbereth oli samoaja ja eräs parhaista jousiampujista, joita Finrod oli tavannut. Haltiakapteeni kiitti samoojaa ja istuutui aloilleen irtolohkareen päälle.

Haltiat olivat ajaneet kultistit nopeasti tiehensä, mutta jokin ei täsmännyt. Koko matkan ajan, jonka he olivat taivaltaneet vaikeakulkuisessa vuoristossa, paha tunne oli vaivannut Finrodia. Tunne siitä, että heitä tarkkailtiin, että he olivat vihollistensa maaperällä. Huokaisten haltianuorukainen hieroi väsyneitä silmiään. Aamulla kaikki näyttäisi paremmalta, hän oli varma siitä.

******


Peli uudella jengillä Arhia vastaan toimi kuin unelma. Noppajumalat olivat puolellani ja viskoin pelin aikana keskimäärin pelkästään kutosia, hakaten kultistia katuun nopeammin kuin silmä ehti seurata. Arhi pelasi kyllä todella hyvin ja puolessa välissä peliä pää oli hajota jännityksestä warlockiin, joka yksinään piti haltiat piilossa puskissa silver arrows of Arhin takia. Arhi kuitenkin viskoi lähinnä vitosia ja alle tehdessään loitsuja, joten Finrod ja Gildor pääsivät tönimään velhon tajuttomaksi, jonka jälkeen orapihlaja-aidan takana suojassa istuvat haltiat voittivat ampumiskilpailun jousikultisteja vastaan.

Kehityksetkin menivät nappiin kohtuu täydellisesti. Kaikki jengin haltiat kehittyivät lukuun ottamatta johtajaa ja haltiasamoajaa. Level upeista sitten nousi kaksi woundia ja kaksi quick shottia. Velhokin sitten vielä luki alkemistin käsikirjan ja oppi sorcery-skillin.

I'm back in black babe.

[Arhi]

Kaikki pahat jätkät hei, koetetaan käydä Kaaoksen kapakassa nyt vähän aktiivisemmin kun on itselläkin jäänyt hieman siellä käyminen. :) Aika tärkeetä on varmaan tässä vaiheessa pitää yhteyttä ihmisten välillä.

Jos siis mitenkään jaksatte niin käykääs foorumeilla tutkimassa. Jos olette kadottaneet osotteen niin kysäskää minulta se osoite.

[Der Krieghammer]

Heissan allesammans!

Olen nyt takaisin Joensuussa ja voisin pelata pelini pois alta ens viikon aikana. Joni ja JP, milloin teille käy?

[Orcs are da best]

Entäpäs milloin pelataan borderpatrolia Olli?

Jaa, no enköhän ensi viikolla joku päivä kerkeä.

[DraSa]

Olen nyt takaisin Joensuussa ja voisin pelata pelini pois alta ens viikon aikana. Joni ja JP, milloin teille käy?

Ensi torstai, hieno päivä kerrassaan... käviskö?

Jaa, no enköhän ensi viikolla joku päivä kerkeä.

Ensi torstai myös tälle? On niin hieno päivä se =)

Yritän siis saada molemmat pelini samalle päivälle, mulla kun on pientä projektia tässä, eikä nyt kerkeä hirveesti pelailla.
Jos siis kävis teille, Erno ja Olli tuo torstai ja minulle olis sama kumman pelin pelaisin ensin. Jos jommalle kummalle kävis vaikka heti aamusta, niin toisen pelin vois pelata sitten sen jälkeen.
Miten olisi, kertokaa, kuuntelen.