Kasrkin - [40k]

[Da Big Boss]

Osa 1 Herääminen

Muistan lennon. Muistan ohjuksen. Sitten kaikki pimeni.

Heräsin pimeydestä suolaiseen hikeeni joka valui suoraan kuivaan suuhuni. Olin lähes hautautunut kaikkeen mahdolliseen rojuun jota räjähdyksestä oli lentänyt. Näin ympärilläni sodan valot ja kuulin sen äänet. Lähelläni ei nähtävästi ollut omia eikä vihollisia, sillä tykistön äänet kuuluivat kaukana. Nostin päältäni rojun joka esti minua liikkumasta, ja nostin maasta helvetinkiväärini, joka useiden sotien mukana oli niin tutuksi minulle tullut. Carapace panssarini tuntui painavalta vaikka se normaalisti oli kevyt minulle. Nopealla katsauksella näin viisi metriä minusta palavan Valkyrien ja noin puoli yksikköä kuolleita Karskineja. Vaikka olin ollut heidän kanssa eliittien parhaimmistoa kaartissa oli tämmöinen väistämätöntä meidän estää. Hämärästi muistan miten Taun tankkien ohjukset olivat repineet Valkyriemme tunnistamattomaksi lentokoneeksi.

Hetken kävelin teitä ympäriinsä omien löytämisen toivossa, heitä ei ollut täällä. Ruumiit olivat ainoita heidän olemassaoloja. Pian kuulin kovaa surinaa ja näin taivaalla lentävän kaksi rakettia ja niiden iskeytyvän lähelläni maahan. Räjähdys oli kova ja peitti kokonaisen korttelin likaan ja pölyyn. Lensin kaaressa seinään ja siitä liu’uin maahan. Kaasunaamariini rakennettu kamera auttoi minua näkemään pölypilven sisällä. Etsin suojaa lenteleviltä palasilta. Pian tunsin kolauksen panssarissani, heittäen minut maahan uudelleen. Pian kuulin heikkoja räjähdyksiä pilven keskeltä. Hetken päästä näin pilven keskellä tuhoutuneen Taun panssarivaunun. Sen takaosassa oleva oikeanpuoleinen moottori oli lentänyt viereeni ja etuosassa sijaitsevat ammukset repineet sen viereisen seinän olemattomiin.
Nousin tankin päälle tähystääkseni horisonttiin. Näin ympärilläni karun maiseman sodan runtelemasta kaupungista, vaikka Taun teknologialla tehdyt seinät olivatkin pelastaneet nämä monilta kolhuilta. Kauas valovuosien päässä näin linnunradan keskuksen, tuo muistutti siitä kuinka yksin olenkaan täällä.

Lähes samanaikaisesti huomasin kauas katsoessani minua lähestyvän Valkyrien. ’’Luojan kiitos tätä tarvitsenkin’’ ajattelin. Olin arvioinut Taun taas väärin. Juuri kun Valkyrie olisi lentänyt ylitseni sen päältä lensi kaaressa kolme suurikokoista mechaa, jotka avasivat tulen. Panokset kimpoilivat valkyrien maalipinnassa yhtä osumaa lukuunottamatta. Tuo yksi osuma repäisi Valkyrien oikean puoleisen siiven irti. Lentokone menetti hallinnan ja lensi läheisen rakennuksen seinään kiinni.

En ehtinyt kiinnittää tähän enempää huomiota seuraavan uhan lähestyessä. Erikoinen surina lähestyi taivaalta nopealla vauhdilla. Ilman läpi lensi nopeaa vauhtia minua kohti toinen tuollainen yksikkö joka oli tuhonnut valkyrien. En pärjäisi noille metallisille mechoille. Kuin automaattisesti hyppäsin tankin päältä pois sen moottorin alle piiloon, etteivät nuo näkisi minua. Yksi laskeutui tankkini päälle saaden sen tärähtämään rajusti. Uskomatonta, tankki oli varmasti yli kolme kertaa painavampi ja isompi kuin tuo metallinen hirviö. Tärisin pelosta ja olin yltä päältä kylmässä hiessä, mutta en saisi antaa pelolleni valtaa. Tuossa taistelupuvussa oli selässä voimakkaan näköiset hyppyreput, suuri panssarointi ja käsissä kaksi asetta. Sen jalat näyttivät sorkilta joiden päälle oli tehty panssarointi. Selässä sillä oli raketinheittimet. Sen pää kääntyi minuun päin, se tarkasteli tankin kunnon ja kääntyi muihin päin. Se sanoi muutaman lauseen, jotka kuulostivat yllättävän paljon erilaiselta kuin imperiumin kieli. Selvää en siitä saanut, mutta se sanoi sanan ’’Mon’tka’’. Olin kuullut tuon jossain aiemmin, en vain muistanut missä. Nuo taistelupuvut nousivat taas ilmaan ja katosivat viereisen talon taakse.

Hivuttauduin hitaasti pois ’’suojastani ’’ ja tarkistin tilanteen kaiken varalta. Ketään ei näkynyt. Nousin ylös ja katsoin tippunutta valkyrietä. Kenties sieltä löytyisi eloonjääneitä jotka tietäisivät tilanteemme taistelussa. Huudahdin kysymyksen tälle ja jäin odottamaan vastausta. Pian sen sisältä kuului epäselviä huutoja, joitakin oli jäänyt onnekkaasti henkiinkin. En saanut siitä selvää mutta sain siitä selville todella hyvän uutisen itselleni. Heitä oli jäljellä. He voisivat auttaa minua. Kiiruhdin Valkyrien luokse tervehtimään eloonjääneitä.

------------------------------------------------------------

Eka osa jatkuvasta tarinasta. Tein tämän tunnin sisällä tylsyyksissäni. Risut ja Ruusut kiitos :3

Da edit: Muokkasin pari juttua tarinassa.

[Jodi91]

Muuten varsin mainiota tekstiä, mutta yksi häiritsevä suomennos pisti silmään. Myrskysotilaat nimittäin. Stormtrooper kääntyy kyllä, jos sanantarkasti suomentaa, myrskysotilaaksi, mutta miksi keksiä pyörä uudelleen, kun suomen kielessä on valmiiksi sille sanakin olemassa? Taistelukentällä Stormtroopperien rooli on 1 maailmansodasta lähtien ollut valloittaa ja vyöryttää vastustajan juoksuhautoja ja asemia kranaattien, kasapanosten ja erilaisten erikoisaseiden kanssa. Tästä Suomeen tullut nimitys rynnäkkösotilas.

[Da Big Boss]

Kiitos kommentista :)

itseänikin häiritsi tuo kirjoittaessa, mutta halusin saada suomennoksen ja päätin tuon ''parhaaksi'' minkä keksin. Mutta joo, paremman keksin, ehken tuota rynnäkkösotilasta ota mutta otan mieleen.

[Häkä-Ässä]

Voidaanpa jopa sanoa englanniksi t.ex. "storm a building", tehdä rynnäkkö rakennukseen. Stormtroops tosiaan suomentuu suoraan rynnäkköjoukoiksi.

[Allu-Hemmo]

Ensimmäisen homomaisen lauseen jälkeen tuli ihan hyvää tekstiä, propsit siitä. Tulen seuraamaan.


Ekasta lauseesta tulee edelleen kylmät väreet sitä lukiessa...

[Da Big Boss]

Ensimmäisen homomaisen lauseen jälkeen tuli ihan hyvää tekstiä, propsit siitä.

Pakko kysyä mikä siitä tekee homomaisen?

[Allu-Hemmo]

Osa 1Heräsin pimeydestä suolaiseen hikeeni joka valui suoraan kuivaan suuhuni.

Nojaa, läpällä oikeestaan. :) Mutta kyllä tuo jollain tavalla on... vastenmielinen.

Edit. Älä ota nokkiisi. Hyvä tarina tuo on ja jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa. :)

[Nazgúl]

Ja minä kun ajattelin, ettei kaartitarinoista saa enää muunlaisia kuin sitä samaa rivimies-elämänkertoja. Hyvä, Karskinit ovat varsin pätevä sana myös suomen kielessä, ehkä parempikin kuin rynnäkkösotilas. Enää taitaa puuttua tarina jostain Lemanin remmistä, mutta siitä ei enempää ainakaan tässä ketjussa. Mainiota tekstiä, tätä lisää.

HETIEDIT: Tarinan otsikko voisi olla parempikin

[Nomad]

Osa 1Heräsin pimeydestä suolaiseen hikeeni joka valui suoraan kuivaan suuhuni.

Nojaa, läpällä oikeestaan. :) Mutta kyllä tuo jollain tavalla on... vastenmielinen.

Edit. Älä ota nokkiisi. Hyvä tarina tuo on ja jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa. :)

Vika on yllättävän usein lukijassa.
P.S. Äläs nyt nokkiisi ota.

Tarina oli hyvä, taitaa olla yksi harvoista, jonka jatko-osaa ihan odotan.

[Da Big Boss]

Oho, kommentteja. Kiva että piditte, lisää tulee tänään. Viimeistelen nyt toista osaa.

Tuon otsikon vaihdan jos keksin paremman sille.

[Da Big Boss]

Osa 2 Selviytyminen


Asetin jalkani kivelle ja työnsin itseni Valkyrien viereen. Sen takana oleva luukku oli sulanut puoliksi, joten pääsin vaivattomasti sen sisälle. Sisällä näky ei ollut yhtään erilainen kuin olin odottanutkaan. Katosta riippui katkenneita, punainen varoitus valo poltteli silmiäni ja kipinöiviä sähköjohtoja, seinillä nojanneet helvetinkiväärit olivat lentäneet lattialle epäjärjestykseen, ja tusina kuolleita Karskineja. Positiivisesti kaksi Karskinia seisoi ja katsoivat minua. Kummatkin heistä olivat normaaleja sotilaita, vaikka heillä oli Karskinin kunnioitettava arvo. Toinen kantoi meltaa, toinen Karskinin perusvakio varustusta – helvetinkivääriä ja muutenkin normaalia sotamiestä räikeämpää varustusta. ’’ Mitä sinä täällä teet?’’ he kysyivät. ’’ Taun ilmatorjunta sai yksikköni valkyrien tuhotuksi, olen yksikköni ainoa eloonjäänyt. ’’ vastasin heille. Ajattelin kysyä mikä on tilanteemme taistelussa, mutta totesin ilmapiirin olevan sopimaton sille. Käskin heidän mennä ulos odottamaan tuloani, halusin tarkistaa ettei koneessa olisi mitään tarpeellista jäljellä, jota voisimme käyttää.
Tarkistin ohjaamon puolen vielä ennen lähtöä. Nokka oli mennyt syvälle talon seinästä läpi, ja ryttääntynyt kuin tallottu alumiinitölkki. Etummaisen pilotin pää oli katkennut kahtia jostain lentäneen sirpaleen takia, joka vielä roikkui hänen päänpuolikkaassaan. Toinen oli kuollut Taun mechojen tulitukseen, sillä hänen käden altaan, vatsan kohdalta josta hän piteli kiinni hehkui sininen valon kajo, sen mukana lemusi kärventyneen ihon haju. Toivoin hetken etten omistaisi aisteja, tämä oli liikaa minulle. Jätin tarkistamatta ohjaamon tuon takia, en halunnut nähdä ja tuntea sitä enää. Istumiseen tarkoitettujen lankkujen päältä nappasin kotelosta niin paljon kranaatteja mukaan kuin pystyin kantaa.

Ulos päästyäni kehotin kahta löytämääni Karskinia seuraamaan minua ja pysymään suojassa. Rojua kaduilla oli levinnyt niin paljon että sitä suojaksi käyttäen voisi liikkua melkein huomaamatta koko taistelukentän halki. Kuljimme yöhön asti suojassa kohti linjojamme. Taun joukkoja oli hajanaisesti kaikkialla, mutta heidän ohittaminen ei vaatinut taitoa ollenkaan. Tulitaisteluun en halunnut sillä meidän lukumäärät eivät pärjäisi moninkertaisesti ylivoimaisia vihollisia vastaan.

Mikään ei ole ikuista. Ei varsinkaan helppo pakomatka. Nyt edessäni avautui silta, joka oli melkein haljennut kahtia, nähtävästi tykistö oli saanut sen aikaan. Sen toisessa päädyssä istui noin kymmenen Taun sotilasta, kaikilla yksi suurikokoinen olkasuoja ja kaikilla pitkä kivääri joka vaikutti teknologisesti monta kertaa omaani laadukkaammalta. Kaiken kruunasi vihollisen ylivoimassa valtava mecha jonka jalat se oli lyönyt maahan kiinni. Panssari oli sillä sulavampaa kuin ennen näkemäni omaavat panssarit. Sen käsien päissä lepäsi kummissakin ohjuspatteristot, ja hyppyrepun tilalla valtavat tussarit. Sen ’’selän’’ kohdalla oli pienikokoinen luukku auki, arvellen sen ’’pilotti’’ ei ollut ohjaamassa sitä. Kukaan noista ei vaikuttanut valmiilta taisteluun, sillä aseet olivat jätetty huolimattomasti maahan levälleen. Nyt on pakko taistella, eteneminen ei onnistuisi muuten. Hetkeä parempaa ei voisi toivoa, tilaisuus on pakko käyttää hyväksi.
’’ Näettekö nuo tuolla? Hyvä. Seuraatte minua, rynnäköimme sillan läpi. Vihollisemme eivät ole valmistautuneet taisteluun, mutta pitäkää silmänne auki, en halua aliarvioida niitä enää. Keisarin puolesta, rynnäkköön!’’

Ensimmäiset juoksuaskeleet tuntuivat raskailta, sillan läpi juokseneminen tuntui ikuisuudelta. Hetki hetkeltä kummiskin totuin siihen, eikä askeleet tuntuneet esteiltä enää. Otin vankemman ja varmemman otteen aseesta, tähtäsin tulikastin sotilasta, painoin liipaisinta. Taas, ja taas ja vielä kerran. Pian alua täyttyi Taun vaikeroinnista ja kuolinhuudoista. Itsevarmana juoksin Taun viereen ja nostin aseeni. Lyöntini osui suojaamattomaan olkapäähän, ja kaatoi taun maahan. Hän otti kiinni olkapäästään, se taisi murtua lyönnistäni. Katsoin sitä hetken, hieman säälistä, hieman myös osoittaakseni olevani sitä parempi. ’’ Ja tekö luulette kaatavanne meidät tällä planeetalla, ajavan pois ja polttaa kotimme. Ette, meidän suurta imperiumia ette kaada.’’ Otin taskustani pistoolin, latasin ja laitoin sen Taun ohimon paikkeille. Hän ei näyttänyt vastustelevan. Painoin liipaisinta. Viereiseni karskinit olivat saaneet viimeisteltyä loput Taut ja hämmästelivät valtavaa mechaa.

Hetkessä se sama helvetinomainen surina erottui huutojen seasta. Se sama, jonka olin kuullut Taun tankin luona, joka tuli suurista mechoista. Nyt se oli täällä ja kovempana. Taas juoksin suojaan seinän viereen, ja tarkistin mikä sieltä tulee. Noin Leman Russia hieman pienempi tankki, se leijui ilmassa. Sen panssari oli virtaviivaisinta mitä olen nähnyt, sulavaa ja monesta vahvemman näköistä kuin imperiumin tankkien. Edessä sillä oli kummallakin puolin konekiväärit, ja takana suuret moottorit jotka pitivät sen ilmassa. Pelottavin piirre sillä oli valtava kanuuna sen päällä. Se liukui ohitseni, se ei huomannut minua kun olin mennyt maahan. Nousin, ja nappasin kranaatin vyöltäni. Otin sokasta kiinni, mutta päästin irti. Sen eteen oli jo lentänyt kranaatti. Näin noiden Karskinien menevän takaisin suojaan. Myöhäistä, tankin aseet olivat valinneet kohteensa. Hetkessä hän katosi siniseen pilveen, jonka viimeisteli valtavan tykin tykitys. Maassa oli jäljellä pieniä kraatereita ja epäselvä ihmisen ruumis jota oli vaikea tunnistaa miksikään. Kranaatti laukesi toisen Karskinin onneksi, joka oli joutumassa tykkien alle. Savun ja tulen tappava sekoitus pöllähti kuin tyhjästä kadottaen tankin sisälleen. Hetken olin jo tuntenut onnen auttavan meitä, mutta sen ei pitänyt olla niin. Savun keskeltä lensi kaksi pientä sarjaa jotka repivät Karskinin suojaa. Hetki hetkeltä suojaava kivi mureni pieniksi palasiksi. Hänen kohtaloksi tuli joutua Taun tulilinjan uhriksi. Sanoin rukouksen hänen puolesta ja itselleni. Kranaattimme eivät läpäisisi tuon panssaria, voin vain toivoa ihmettä. Käperryin viereiseni suojan taakse. Tankki lähestyi minua. Nyt vain ihme voisi pelastaa minut. Ihme tapahtui.

Samalla aukio täyttyi valoista, joita en ollut ennen nähnyt. Hammerheadin panssari repesi kappaleiksi ja sen moottorit syöksivät tulta normaalin sijasta. Tykistökeskitys peitti kaiken alleen, muuttaen taistelukentän aivan uuden tason helvetiksi. Katselin häikäiseviä valoja ihmeissäni ja sekalaisen mielen kanssa tuota näkyä.

Istahdin lepäämään kyseisen Hammerhead tankin hylyn viereen väsymyksestä, hörppäsin kenttäpullostani vettä ja katsahdin taas kerran ympärilleni. En nähnyt ketään muita kuin nuo löytämäni Karskinit ja tuhoutuneen kaupungin ja tähdet taivaalla joiden kajo valaisi taistelukenttää räjähdysten lisäksi. Sodan äänet lähestyivät, ehkä liiankin lähelle. Tykistön tuli oli taas saavuttanut jo minun lepopaikan. Maa tärisi jostain muusta syystä silti. Tykistöstä ei tulisi näin kovaa sellaista. Sitten se tuli.

Warhound luokan titaani astui näyttämölle. Sen askeleet täräyttivät läheltä maata kuin maanjäristys ja muodosti kraatereita taistelukentälle aseiden kertoessa sanomaansa – kuolemaa ja tuhoa. Jäin katsomaan näkyä sillä en ollut koskaan ennen nähnyt kaltaista. Suurella sotakoneella oli toisessa kädessä oli suuri hehkuva Plasma teknologiaa soveltava tuhoaja, toista kättä koristi kaksi suurta gatling konekivääriä. Sen askeleiden väli oli noin viisi metriä ja se käveli jalkaväki sotilaiden yli kuin jumala. Katsahdin sen taakse, joka tuotti minulle helpotuksen. Noin kaksi platoonaa eteni sen jaloissa, Sentinelien ja Leman Russien suojatessa heitä. Löysin vihdoin omien linjan. Ainakin miltei, se riitti minulle.

--------------------------------------------------------

Ei ihan tuntunut menevän niin hyvin kirjoittaessa kuin ekaa osaa kirjoitin. Njaa, risut ja ruusut tällekin kiitos.

[Nazgúl]

Ihan kohtuulaadukasta tekstiähän sieltä taas tuli, mutta miten siellä yhtäkkiä alkoi titaani riehua. Ei niitä tietääkseni ihan pikkuisiin kahinoihin viedä... Lisäksi huvitti hieman nuo gatling-konekiväärit. En tiedä kuuluuko oikeastikin titaanin aseistukseen, mutta minulle tulee mieleen tämä veivattava konekivääri :D

[Da Big Boss]

Tuossa semmoinen titaani. Huomaa nuo gatlingit.

Toinen esimerkki.

Titaaneista ja taistelusta en enempää paljasta että ei ole ihan normaali.

[Nomad]

Kyllä tätä lukee. Lisää vaan tulemaan.

[Drakojan]

Sitä ok-luokkaa. Muutamia fluffivirheitä huomasin Tau-pelaajana ja muutama kummallisuus. Esimerkiksi se tykistökeskitys joka tuhosi Hammerheadin, luulisi että vieressä seisovalla ihmisellä tulisi reaktio hyppiä suojaan jos 100 metrin sisällä alkaa tippua räjähteitä taivaalta. Mutta kirjoittele lisää, kyllä minä luen.

[Da Big Boss]

Voisitko kertoa nuo fluffi virheet että pystyisin välttämään ne tulevaisuudessa?

Juuh, kiitos kommenteista :)

[Drakojan]

Noh, muistaakseni Taun kieli on hyvin erilaista Gothicciin verrattuna. Ihmiset eivät edes pysty tuottamaan samanlaisia äänteitä kuin Taut. Voin olla väärässä tässä, korjatkaa jos olen.

Battlesuittin luukku on takana, se pyörylä siellä. XV8-suiteilla ei ole selässä raketteja, jos niillä on jo käsissä kaksi asetta. Lisäksi lopussa Broadside ei varmaan ole ihan tavallista 88-mallia vaan joku niistä erikoisemmista? Mainitset sulavamman panssarin.

Häiritsee kun en nyt löydä missä kerrotaan tuosta Taukkeleiden kielestä. Jossain se varmasti seisoo... No, jatketaan etsintöjä. :D

DrakoEdit: Löytyi, ihan Codexissa. Eli varmistettu tieto.

[Da Big Boss]

Kiitos. Noista on hyvä etsiä tarinasta virheitä ja korjata ne.

Jatkoa tulee huomenissa, kun löytyy aikaa liikaakin jonka voi käyttää kirjoittamiseen.

Da edit: Se Battlesuitti oli tällainen suitti. Sillä vaan on tarinassa vaihtunut ohjusten ja railgunien kohdat.

[SPACE MARINE!!!]

Miks joku tekee tällaista!!?

oli ihan hyvä tarina, vois itekin tehä samallaisen(paremman vaan) sit seuraavaksi, ja ehkä kuitenkin fantasy battle maailmaan perustuvan.

[Häkä-Ässä]

Ja eikös se ole kasrkin. Ei karski. Muistelisin näin? Alunperin paikasta jonka nimi on Kasr?