Lika [Jatkotarina vol. I]

[Drakojan]

Karut Kostajat ftw

Ei ne oo karuja kostajia ku pelkkiä Kostajia. :D

[Da Big Boss]

Translaten mukaan se on kauhea/Hirveä/Suuri/Äärimmäinen kostaja. Teidän suomennokset kusee :<

Kostajat käy hyvin.

['Neljäviitonen]

Näin ulkopuolisena käsken jotakuta teistä (tai kaikki te yhdessä) keksimään päähenkilöllenne nimen.
"Eldar sitä ja eldar tätä", rupesi pikkuhiljaa kuulostamaan typerältä muutaman kymmentä riviä luettuani.

Mutta, jatkakaa.

[halko]

Näin ulkopuolisena käsken jotakuta teistä (tai kaikki te yhdessä) keksimään päähenkilöllenne nimen.
"Eldar sitä ja eldar tätä", rupesi pikkuhiljaa kuulostamaan typerältä muutaman kymmentä riviä luettuani.

Mutta, jatkakaa.

Taisihan IRA sen Elairin keksiäkin omaan pätkäänsä. Herr Diktaattor taisi vain unohtaa sen.

Translaten mukaan se on kauhea/Hirveä/Suuri/Äärimmäinen kostaja. Teidän suomennokset kusee :<

Google Translate FTW! Dire Avenger on muuten suomeksi Dire Avenger eiku siis...

[Drakojan]

Ohups, katsoin että se oli kirjoitusvirhe. :D No, nyt kävi näin...

[IRiaD]

Ohups, katsoin että se oli kirjoitusvirhe. :D No, nyt kävi näin...

No en mä nyt niin väsyksissä ollut, suatana.

[Drakojan]

Ohups, katsoin että se oli kirjoitusvirhe. :D No, nyt kävi näin...

No en mä nyt niin väsyksissä ollut, suatana.

...ei ollut tiennyt muuta kuin pakoa...

...toivottamassa tilanteessa oli typerystä....

...tulevan takaisi...

Kyllä sieltä muutama aivopieru löytyi. ;)

[Da Big Boss]

Mr. Diktator olla very kannustava. Haukkua IRIAD tarina olla kannustava. Go diktator herra Drakojan.

Da edit: Liittäkää jonnekin hymiö ettei mene liian vakavaksi.

[Allu-Hemmo]

Mr. Diktator olla very kannustava. Haukkua IRIAD tarina olla kannustava. Go diktator herra Drakojan. :D

Da edit: Liittäkää jonnekin hymiö ettei mene liian vakavaksi.

Käskystä.

[Kolmastoista]

Pääsinpä viimein aloittamaan oman osani kirjoittamisen. Mielenkiintoiseen tilanteeseen kyllä jätit, ei voi muuta sanoa, mutta kyllä tästä jotain keksitään :D
Kutenkin, syy miksi nyt jotain höpisen tässä on toinen. Omalle kirjoitusvuorolleni osuivat ikävästi sekä pitkän matematiikan että fysiikan neloskurssien kurssikokeet, jotka vievät varmaankin ymmärrettävästi melko paljonkin aikaa miulta. Saan kyllä kirjoitettua tässä jotain kiireellä muun muassa, mutta parempaa laatua saisitte käsiinne, mikäli on mahdollista venyttää palautuspäivää perjantaihin. Tällöin saisin yhden vapaan illan omistettua kirjoittamiselle, eikä tarvisi kiirehtiä heikomman tuloksen vuoksi. Miten olisi?

[Da Big Boss]

Minä uskon että kun käytät sen 3h+ sen kirjoittamiseen saat mukiinmenevää tekstiä valmiiksi.

Minulle käy että odotetaan perjantaihin. Herr. Diktator Drakojan päättää.

[Allu-Hemmo]

Nyt sitten odotellaan Mr. Diktatorin siunausta.

Nooh, en uskoisi että tämä mikään haudanvakava asia on. Kyllä saat varmaan armonaikaa...

[Kolmastoista]

Minä uskon että kun käytät sen 3h+ sen kirjoittamiseen saat mukiinmenevää tekstiä valmiiksi.

Tuon kolmen tunnin repiminen kouluviikolla taidelukiossa voi olla uskomattoman tiukassa, et tiedäkään. Tänään tietysti kirjoitan mitä fysiikan lukemiselta ehdin, mutta viikolla en ennen perjantaita ole todennäköisesti yhtenäkään päivänä kotona ennen myöhää iltaa.
Kuitenkin, kyllä tuota tekstiä nyt jo puolisen sivua on kasassa. Kunhan tuon fysiikan kirjan olen vielä läpi kahlannut katson, josko saisin tänä iltana kirjoitettua enimmän osan. Perjantai olisi kuitenkin hyödyllinen, niin ei tarvitsisi suunnitelmia lyhentää ajanpuutteen vuoksi.

[Drakojan]

Juu, ihan rauhassa. Käytä kaikki aika minkä tarvitset. Tuo yksi viikko voi olla turhan tiukka, joten silmäillään sitten tapauskohtaisesti kuinka paljon aikaa tarvitsee. Ja juurikin, jos on hyvä syy kuten tässä tapauksessa, ei pitäisi kenelläkään olla mitään ongelmaa odottamisen kanssa.

Ja siitä cliffhangerista, laitoin tarkoituksella aika pahan, sehän tästä hommasta tekee mielenkiintoisen. :D

[Veripallo]

huh onneksi kolmastoista opiskelee myös paikassa jossa on koeviikko. Pelkäsin että kirjoitat oman osasi heti ja että minä oisin sinun asemassa :P

[IRiaD]

Ohups, katsoin että se oli kirjoitusvirhe. :D No, nyt kävi näin...

No en mä nyt niin väsyksissä ollut, suatana.

...ei ollut tiennyt muuta kuin pakoa...

...toivottamassa tilanteessa oli typerystä....

...tulevan takaisi...

Kyllä sieltä muutama aivopieru löytyi. ;)

Must... come... up... with... MASTERPLAN!

Kirjotin ton tarinan osissa, sielt on varmaan tippunu paperit välistä tai jotain :O

[Da Big Boss]

Tuleeko sitä tarinaa tänään, huomenna vai joskus muulloin?

Mää tahdon tehdä sitä tarinaa. Ei tuohon omaankaan jaksa koko aikaa tehdä lisää.

[Kolmastoista]

Tuleeko sitä tarinaa tänään, huomenna vai joskus muulloin?

Mää tahdon tehdä sitä tarinaa. Ei tuohon omaankaan jaksa koko aikaa tehdä lisää.

Tarkoitus olisi tänä yönä saada vielä loppuun asti tuo osani kyllä. Kaverin 18-vuotisjuhlat hieman venähtivät, mutta enköhän sitä ehdi vielä kun kirjoittelen nyt vain.

[Kolmastoista]

Tuossapa jotain. En ollut parhaassa mahdollisessa kirjoitustilassa, mutta eiköhän tuo kelvanne kuitenkin. Ainakin onnistuin jatkamaan mielenkiintoisten cliffhangerien sarjaa ;P

- - -

Sydämenlyönnin ajan metsässä oli hiljaista. Koko maailma tuntui syöksyvän Elairia kohti, hänen näkökenttänsä sumeni värien sekamelskaksi hennon vartalon värähtäessä pelosta. Hän näki ainoastaan oman heijastuksensa Kostajien kypärien krominhohtoisissa linsseissä; Kammottava liman ja visvan peittämä hahmo panssarissa, joka kenties joskus oli ollut puhdas ja sininen, mutta nyt saastainen ja syöpynyt, väriltään epätasaisen harmaanruskea. Kypärä töyhtöineen oli peittynyt kuivuneeseen limaan muuttaen sen saastaiseksi, irvokkaaksi maskiksi. Kärpäset pörräsivät ja kammottava haju leijaili lähes silminnähtävänä huuruna hänen ympärillään.
Elair horjahti taaksepäin huumaavan löyhkän ja kauhean ymmärryksen tehdessä työtään hänen sisimmässään. Elair näytti yhdeltä kaaoksen saastaisista palvelijoista; niiltä, jotka Kostajat olivat vannoneet tuhoavansa. Pian hän kuolisi tovereidensa ampumana.

Tuttu suhina täytti taas ilman ja Elair heittäytyi huudahtaen maahan pensaiden keskelle. Oksat rasahtelivat hänen panssariaan vasten ja maassa lojuva puunrunko löi ilmat eldarin keuhkoista. Henkeään haukkoen Elair painoi päänsä maahan käsivarsien suojaan shurikenkiväärien silputessa lehvästöä hänen yllään. Hän luuli jo kuolevansa, kun tulitus äkillisesti loppui.
Hetken aikaa Elair vain makasi maassa uskomatta, että saattoi olla pelastunut, mutta muutaman sydämenlyönnin jälkeen hän uskaltautui nostamaan varovasti päätään ja vilkaisemaan arasti uhkaajiensa suuntaan - juuri parahiksi nähdäkseen viimeisen heistä lyyhistyvän polvilleen veren pulputessa kaulantyngästä vehreään maahan.
Elair huudahti kauhusta yrittäen kompuroida pystyyn ruumiin kaatuessa vatsalleen ja pitkän, kalpean hahmon astellessa esiin sen takaa himmeästi hohtava miekka toisessa kädessään ja kolmen kostajan kypärät harjaksista roikkuen toisessa. Veri valui kypärien kaulantyngistä sekoittuen saapuvan hahmon jo entisestään saastaisen panssarin pintaa peittävään likakerrokseen. Aluskasvillisuus kuitenkin oli takertunut soturin panssareihin hankaloittaen nousemista, ja tämän horjuessa viimein jaloillaan kammottava hahmo oli enää muutaman askeleen päässä hänen luotaan.
Epätoivoisesti haparoiden Elair tavoitteli asettaan, mutta ennen kuin hän ehti nostaa sitä uutta uhkaajaa vastaan tämä pysähtyi nyökäten toiselle tervehdykseksi ja laskien miekkansa. Hämmentyneenä Elair jätti liikkeensä kesken ja jäi tuijottamaan toisen kasvoja nyökäten takaisin epävarmasti.

Toinen oli eldar rodultaan, kuten hänkin. Kuitenkin tämä oli hyvin erilainen kuin yksikään Elairin tapaamista veljistään tai sisaruksistaan; Kasvot olivat sairaalloisen kalpeat, läpikuultavan ihon läpi saattoi lähestulkoon nähdä siron leuan ja korkeiden poskipäiden luut. Hänen pitkät, harmahtavat hiuksensa olivat likaiset ja rasvaiset, ne roikkuivat sotkuisena verhona kapeiden kasvojen ympärillä. Koristeellinen panssari ja resuinen kaapu olivat lian ja saastan peitossa, eikä niiden alkuperäistä väriä kyennyt enää mitenkään arvaamaan. Nyt ne läikkyivät vihertävän ja harmaan kosteankiiltävissä sävyissä.
Asia, joka kiinnitti Elairin huomion ensimmäisenä ei kuitenkaan ollut silmiinpistävän saastainen ulkonäkö, vaan jotain paljon huomaamattomampaa mutta myös merkittävämpää; Toisen rintakehällä ei roikkunut henkikiveä.

"Olen pahoillani, mikäli pelästytin sinut. En tarkoittanut kuin auttaa.", muukalainen kuiskasi sairauksien kuluttamalla, karkealla äänellä. "Näytit olevan pulassa."
Samaan aikaan toinen asteli lähemmäs ojentaen kätensä ja hipaisten Elairin henkikiveä pitkällä, panssarihanskan peittämällä sormellaan. Hetken aikaa kivi hehkui kirkkaasti ja sen kantaja tunsi lämmön hehkuvan panssarinkin läpi rintaansa vasten.
"Kävit juuri hyvin lähellä kuolemaa.", tuntematon jatkoi hymyillen tuskin huomattavasti. "Pelkäsitkö sitä?"
Elair avasi suunsa vastatakseen ylpeän kieltävästi, mutta sanat takertuivat hänen kurkkuunsa. Hän ei kyennyt valehtelemaan itselleen; Hän oli pelännyt, enemmän kuin koskaan.
"Tiedän tunteen. Jokainen kokee sen elämänsä aikana, joskin usein se jää heidän viimeiseksi kokemuksekseen. Toiset taas selviävät.", lipuivat sanat toisen harmailta huulilta. Jossain syvällä sisimmässään Elair tunsi ymmärtävänsä, vaikka tietoisesti hän yritti kaikella tahdonvoimallaan sulkea toisen sanat korvistaan. Henkikivi hohkasi lämpimästi, mutta hän ei ollut varma, oliko se hyvä vai paha enne.
"Useimmat selvinneistä eivät halua kokea sitä toista kertaa. Haluaisitko sinä?", muukalainen jatkoi ristien käsivartensa rinnalleen. Kaapu kahahti hiljaisesti ja viidakon normaalit äänet palasivat hiljalleen ympäristöön, mutta Elair seisoi toisen edessä hiljaa.
Hän mietti.

- - -

Edittiä lauantain puolella: Missäs kommentit? Eikö kenelläkään ole yhtikäs mitään sanottavaa muka? :P

[Veripallo]

Kylläpäs nyt pistitte pahaan paikkaan kun pitäisi tuohon tasoon vastata. Oi voi, katotaan mitä syntyy