Hearts of Arden (5th edition)

[Tas]

Heipä hei. Viikon liikkeitä: http://i108.photobucket.com/albums/n16/ ... hearts.jpg

Pecu:

Banner 1: Suurenee 3000 pisteeseen (4000 kultaa)
Banner 2: Liikkuu ruutuun 142, ja valtaa kaupungin Bordeleaux
Mousillonin puolustusarmeija: suurenee 2500pisteestä --> 3000 pisteeseen (500 kultaa)
Banner 3: ilmestyy Bastonneen (ruutu 121) (2000 kultaa) ja suurenee samantien 2000 pisteeseen [(1k->1,5k) 1000kultaa + (1,5k->2k) 2000kultaa]

Tapahtumarikas viikko kampanjassa vaikkakin hyvin vähän liikkeitä. Örkit luovuttivat pääkaupunkinsa ja ihmiset punovat juoniaan Bretonnian puhdistamiseksi.

Päivittäkäähän armeijat&kaupungit topicciinne viikon rahat yms jutut. Ja ensiviikolla sitten enemmän liikkeitä. :)

Ainiin, vaihdoin kääpiöpelaajan värin punaiseksi, kolme valkoisen säveyä on vaikea erottaa toisistaan. Ja huomasin pienen kämmin numeroinnissa, luvut 161-169 puuttuvat :D. mutta eipä tuo haittaa.

[Rune]

Voi ei! Ja juuri kun iltapäivästä vielä sanoin Seballe puhelimessa lähettäväni liikkeet ihan just! Sen siitä saa... Bläh.

No, ensikerralla sitten. Tuo yksikkörakennusten rakentaminen on vain vähän kuin elinehto joka ainut viikko. Let's see sitten. Onneksi muutkaan eivät pyörineet ympyrää juuri.

Ja numeroinnista sori. Muistan viime kampanjasta ihan saman virheen jossain välissä, ja olevinaan olin tarkkaavainen tällä kertaa ettei samanlaista kämmpiä pääsisi lipsahtamaan tällä kertaa. :) Hyvinhän se taas meni.

Nyt katsellaan sitten miten örkit selviävät tukalaakin tukalammasta tilanteesta...

[Orcs are da best]

Mietinpä vain, minne ne katosivat, ja saammekohan kuulla tuosta Waagh!ista uudestaan joskus... Suosittelen bretonniaa lähettämään heidän peräänsä tiedustelijoita. Noinkin mittavan vihernahkakeskittymän tekemisistä kannattaa olla perillä. Kukaan tuskin tahtoo olla valmistautumattomana tulevaisuudessa sen edessä, jos örkit päättävät palata takaisin.

Niin pitkään kun yksikin örkki elää uuden Waagh!:in mahdollisuus on olemassa... Örkit ovat siirtyneet suotuisammille maille, muuta aikovat vielä tehdä comebackin ja kun ne tulevat vihreän massan vyörymisä ei voi estää! Sitä ei estä, ritarit, suippokorvat, pätkät (kääpiöt), minkään näköiset puolimädäntyneet ruumiit eikä vuoristokaupunkien miehet! Örkkipomo Gorthug suunnittelee jo seuraavaa hyökkäystä... Mihin sen kärki osuu vain kohtalo tietää... Mutta tärkein on se, että örkkejä ette tapa loppullisesti ette koskaan! Muahahahahahahaaahahahahahahahahahah!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Mutta, hei! minnekkäs se miun bannerin jämä on kadonnut niiden tonttujen kimpusta? En mie niille oo luovuttanu... Pitää ennen loppua hakata edes jotain kuoliaaksi. Vaikka heppoisia tonttuja...

[Tas]

Mutta, hei! minnekkäs se miun bannerin jämä on kadonnut niiden tonttujen kimpusta? En mie niille oo luovuttanu... Pitää ennen loppua hakata edes jotain kuoliaaksi. Vaikka heppoisia tonttuja...

Aah, sori tämä kämmi. Tein tuon kartan GIMP:illä tasoihin, jotta päivittäminen oli helpompaa, ja kämmäilin vähän noiden örkkimerkkien kanssa ja unohdin sitten pistää tuon siun yhden bannerin. Korjaan sen heti kunhan kerkeän.

Ens kerralla sitten Peetu (ja kaikki muutkin) pistät käskyt ennen sunnuntaita. ;) Koska päivitys tapahtuu sunnuntaisin aikaan x.

[Tas]

http://i108.photobucket.com/albums/n16/ ... eli/22.jpg


Pecu:

Banner1: Liikkuu ruudusta 208, ruutuun 146 ja valtaa kaupungin Chinon

Banner2: Liikkuu ruudusta 142, ruutuun 89 ja valtaa kaupungin Portsal

Banner3: Liikkuu ruudusta 121, ruutuun 105 ja valtaa kaupungin Castle Rachardin (?, richard, rachard tjsp)

Banner4: ilmestyy ruutuun 208(Quenelles), ja suurenee samantien kokoon 2000 pistettä

Tino

Banneri ruudussa 41 --> 25 ja valtaa kaupungin Soreil

Banneri ruudussa 26 --> 58 ja valtaa siellä olevan kaupungin

Marienburgin puollustusarmeija kasvaa 500 pistettä

Velhotornin taso nousee.

No, ensikerralla sitten.

(:D)

[Gilaelin]

Marienburgin olisi ehkä voinut laittaa kuitenkin pimentohaltioiden haltuun, epäkuolleiden faidattua ;).

Ollille muuten tiedoksi, että örkeillä on sääntöjen mukaan 2vk aikaa vallata pääkaupunkinsa takaisin, ennen kuin hukka perii.

[Tas]

Ainiin, epäkuolleet sulivat poies, unohin tuon kokonaan. :D Päivitän karttaa kunhan kerkeän.

[Orcs are da best]

Ollille muuten tiedoksi, että örkeillä on sääntöjen mukaan 2vk aikaa vallata pääkaupunkinsa takaisin, ennen kuin hukka perii.

Kas, muistit nimeni... :D (tarkisti varmaan)

Mutta, joo olen kyllä tietoinen tosin en jaksa enää tekohengityksellä elää hommia on kasautunut jo liikaakin...

[Gilaelin]

Hear hear! Hearts of Arden on saavuttanut vihdoin (err..) loppunsa!

Pimeyden voimat on lähes kukistettu Bretonniasta ja Ihmisten ja kääpiöiden viimeinen liitto on turvannut tiet etelässä ja lännessä, siinä missä Grandbeloksen armeijat ovat tuoneet järjestyksen itään. Kevään ensimmäisten auringonsäteiden leikitellessä hiljalleen sulavalla lumihangella maaorjat uskaltavat jo huokaista helpotuksesta, kunnes pohjoisesta kiirii sana kuin jäätävä tuuli ihmisten ja kääpiöiden, sekä kuin tyhjästä ilmestyineen metsänväen korviin:

La'Anguile ja Marienburg ovat meren takaa saapuneiden rosvojen hallussa, jotka ryöstävät, raiskaavat ja murhaavat väkivaltaisesti kaiken tieltään matkalla etelään. Pahempaa vielä, Morghur on päättänyt tehdä liikkeensä ja astuu suurine Kaaoslaumoineen taistelemaan pimentohaltioiden puolelle. Kiireessä ihmiset, haltiat ja kääpiöt unohtavat keskinäiset kiistansa ja suuntaavat kohti pohjoista, kohdatakseen Pimeyden joukot, ennen kuin on liian myöhäistä. Metsänväki on tuonut tiedon Felix Rosentonille, joka armeijoineen marssi Athel Lorenin lävitse, rituaalista, jonka Morghur aikoo suorittaa. Mikäli Pimeyden voimia ei pysäytetä, Suurdemoni Ka'Zaztan pääsee vapaaksi. Syvällä Ardenin metsän sydämessä armeijat kohtaavat ja niin alkaa aikamme suurin taistelu, joka tulee päättämään, noh, ei oikeastaan yhtään mitään.

******

Jos Jumala suo ja Fantasiapelien pöytä ei ole varattu tämän viikon lauantaina, aloitetaan pelaaminen klo 11. Pelaajina toimivat kaikki, jotka omistavat tällä hetkellä pääkaupungin + pj Topi ja ehkä minä. Jaot ovat Peetu, Mure ja Pekka (ja ehkä minä) vastaan Tino ja Tobias. Hyvispelaajat rakentavat armeijaansa viidennen laitoksen armeijakirjojen, sekä Hearts of Ardenin komppien mukaan. Tällä kertaa rakennuksista ei kuitenkaan tarvitse välittää, joten kaikki yksikkövalinnat, taikaesineet ja magiatasot ovat käytössä, kuitenkin komppien rajoissa (ie sankarien taikaesinepisterajoitukset etc). Jokainen hyvisarmeija rakentaa 2k armeijan, kun taas pahikset jakavat pisteensä miten lystäävät keskenään, riippuen siitä montako hyvispelaajaa saadaan paikalle. Toivottavasti kaikki, tapan muuten ravihevosenne.

Etukäteen mainitaan myös, että koska pelataan vitoslaitosta, on luvassa hulvattomia ja vähemmän hulvattomia tilanteita niistä säännöistä, joita me kaksi ihmisrauniota emme älynneet kompata. Ei anneta näiden tilanteiden häiritä, vaan siemaillaan paljon teetä ja alkoholia pelin jälkeen ja mennään 4+ heitoilla eteenpäin. Fantsuun tullessa kannattaa siis ripustaa aivot narikkaan, sillä tämä peli on sitä mitä hammeri silloin joskus oli: tinan siirtelyä pelikentällä ja nauramista, muusta ei väliä. Nyt saatte kokeilla kaikkia hulluimpia armeijakokonaisuuksia, mitä saatte mieleenne. Pelataan oikeaa fb:tä sitten myöhemmin ;).

Skenaario:

Aika: Peli kestää kuusi vuoroa.

Maastot: Kaksoiskentälle asetellaan d6+6 maastonpalaa + welffien oma metsä, sekä keskelle kenttää alttari.

Puolenvalinta ja deplo: Molemmat puolet heittävät noppaa, isompi valitsee puolen. Tämän jälkeen heitetään noppaa kuka deploaa ensin. Isomman luvun saanut puoli deploaa koko armeijansa kentälle ensin, lukuun ottamatta special deplo-säännön omaavia (ie scoutteja), tämän jälkeen toinen puoli deploaa koko armeijansa. Jos ja kun molemmilla puolilla on scoutteja, heitetään noppaa, kumpi puoli deploaa omansa ensin. Ensin armeijansa deplonneet (lukuun ottamatta scoutteja) saa ensimmäisen vuoron. Huomatkaa, että eri armeijoiden edustajat eivät voi liittyä toisen armeijan yksiköihin, käyttää toisen armeijan kenraalin ld:tä tai bsb:n re-rolleja.

Magia: Koska pelissä on enemmän pelaajia kuin normaalisti, heitetään taikavuorolla noppia yhtä paljon, kuin on pelaajia sillä puolella, jolla on enemmän pelaajia. Esim. hyviksillä on neljä pelaajaa, magiavuorolla wom-kortteja heitetään jaettavaksi 4d6.

Erikoishahmot: Pahisten puolella taistelee Morghur, käyttäen kutoslaitoksen boc-kirjan statteja ja hintaa, sillä erotuksella, että se toimii armeijan kenraalina ja että armeijanrakennus toimii normaalisti.

Erikoissääntö: Mikäli hyvikset eivät vuoron kolme lopussa pidä hallussaan alttaria joka on keskellä kenttää, eli 6" päässä alttarista on enemmän hyvisyksiköitä, kuin pahisyksiköitä, Ka'Zaztan pääsee vapaaksi. Yksikkö on kontestoiva, mikäli se on edes osittain 6" päässä alttarista. Pakenevat, sankarit ja hirviöt eivät voi kontestoida. Kärryt voivat kontestoida, jopa sellaiset, joissa on sankari.

Itse alttari on impossible-terrainia kaikille muille, paitsi Ka'zaztanille, joka ilmestyessään asetetaan alttarin päälle. Lähdettyään kerran alttarista, on alttari kulkukelvotonta myös Ka'Zaztanille. Alttarin sisään näkee, kuin myös sieltä ulos, mutta ei sen lävitse. Kun Ka'zaztan ilmestyy, se toimii, kuin pöydältä ulos pursuittanut, eli ei voi julistaa hyökkäyksiä, mutta voi liikkua. Ka'Zatan on loppupelin pahisten hallinnassa ja käyttää kuudennen laitoksen HoC-kirjan tirsterin statteja. Huomatkaa, että toisin kuin muiden frenzy pelissä, Ka'Zaztanin frenzy antaa hänelle vain +1 a, kuten kutoslaitoksenkin tirsterille. Jos hyvät tappavat suurdemonin, saavat he +1000 vp.

[Gilaelin]

Jos Jumala suo ja Fantasiapelien pöytä ei ole varattu tämän viikon lauantaina

No eipä suonut ja oli varattu. Ehkä sitten joskus jossain jotenkin...

Kampanja on siis nyt virallisesti päättynyt. Kiitos kaikille osaa ottaneille kokeilumielestä ja hyvästä hengestä =). Hieman vähänlaisesti oli taisteluita tällä kertaa, mutta hienoa manööveerausta silti. Jahka tässä päästään saadaan intti pois alta, saattaa ensivuonna tulla taas jotain jännää. Miulta ja Topilta voi odottaa mitä vain.

[Tas]

Hjep, elikkä kiitos kaikille pelaajille aktiivisesta pelaamisesta. Mulla ainakin oli kivaa säätää kampanjan kanssa.

Ja sitten suurin kiitos menee Seballe, joka teki tän koko kampanjan. Ilman häntä ei olis koko kampanja valmistunut, koska seba teki käytännössä kaiken työn kampanjan taakse.

Joo ja kuten seba sanoi, niin jatkoa sopii odottaa, ihan mitä vaan saattaa tulla.

[Rune]

Dääm, jos olisin vain saanut aikaiseksi antaa liikkeet parina viimeisenä viikkona, niin homma olisi saattanut olla elossa ja oltaisiin saatu vähän verta vielä pakkiin. Mie ja Mure ei taidettu pelata peliäkään vitosta koko kampanjan aikana. :) Mutta no, enpä voi sanoa valittavanikaan.

Hyvät oli meiningit! Tosi kiva oli päästä mukaan pelailemaan vaihteeksi tällaiseen juttuun, eikä olla vain siellä järkkäripuolella. Sai keskittyä kivasti armeijoiden suunnitteluun, oman armeijan sielun tutkiskeluun ja sen sellaiseen, mitä pelaajien pitää tehdä. Järkkärillä ja pelaajalla on aika valtava ero. Kiitti kaikille osallistuneille! Kiva nähdä uusiakin pelaajia näin innokkaasti mukana. Yleensä vasta-alkajien into lopahtaa äkkiseltään, mutta valloittavat vihernahat jatkavat Ogreliittolaistensa kanssa jo toiseenkin kampanjaan sopivalla liu-ulla.

Bretonnia jäi jälleen aika yksiselitteisesti hyvisten puolelle. Pahisten suunnitelmat kaatuivat kummallisesti omaan mahdottomuuteensa, kun hyvikset pitivät omat nurkkauksensa ja levittäytyivät kuka mihinkin suuntaan. Pahikset taas aloittivat heti alkuunsa toistensa kanssa kärhämöinnin, ja kun haltiat murskasivat ainoan otollisen liittolaisensa omin voimin, ei jäänyt bretonnian, kääpiöiden ja Keisarikunnan liitolle paljoa siivottavaa.

Vitosedikassa oli kyllä ihan hauskoja kokoonpanoja, ja oli kiva päästä pelaamaan (tai, pelit pelasin kampanjapelien ulkopuolella, mutta you get the drfit) kerrankin griffonia, jonka päällä lentelee sankari, jolla voi tehdä jotain. Hassua sinänsä. Rikkihän tuo vitosedikka on kaikin puolin, ja seiskasta saisi pienemmällä vaivalla kivanäppärän, mitä vitosedikka tuo tullessaan, mutta jostainhan se malli pitää ensin saada. Vitosta voisi ehkä pelata jonkun pelin uudestaankin. Tai, seiskaa vitosen armeijakirjoilla?

Hyvät oli meiningit. :) Nyt kun ollaan saatu kaikki muut kampanjat ja turnaukset pois alta, niin voidaan siirtyä Ardenin metsistä muutamat sadat metrit horisontaalisesti ylöspäin. Siinä aivan koilisessa savuavasta metsästä löytyy lumisia vuorenhuippuja. Sinne vain kaikki!

Yritellään joskus keksiä loppubattlen peliaika. Ehkä kuun lopulla, tai jotain.

[Rune]

Olimme Bretonniassa, Ardenissa, kiitos Altdorfin määräyksien. Swedlandista puunhakkuureissun jälkeen pohjoiseen Bodenbergille tavaranvaihtoon, mutta juuri tuon Bretonnianreissun takia visiitti kääpiöiden luo lyheni harmittavasti. Kerkesimme käydä pistäytymässä pari viikkoa, ja välittömästi piti lähteä talven seurana etelään päin. Etuvartiot lähetettiin Harmaavuorille jo etukäteen, ja nuoriherra Rosenton, suurmestari Himmel, rouva Kraus ja madame Scholl saapuivat heti kun kerkesivät. Nuoriherra Rosenton, Kraus ja Scholl siirsivät joukkonsa välittömästi Harmaavuorten rajakyliin ja linnakkeisiin varmistamaan alueita, eikä yhtään liian aikaisin, sillä epäkuolleiden armeija marssi pohjoiseen Marienburgin lähistöltä vuoririntamaa päin. Onneksi lichet eivät päässeet liian lähelle Keisarikunnan asettamaa väliaikaista kriisiajan rajaa. Hans-Adolf Himmel matkasi viipymättä Altdorfiin tietäen, että Grandbelosta käytettäisiin vain pakollisena muurina ja diplomaattisena välineenä Bretonnian kriisissä. Hans-Adolfin oli pakko saada lisävoimia Altdorfista, sillä ilman niitä Grandbeloksen verrattain vähäiset joukot eivät kestäisi hetkeäkään, jos he pyrkisivät vuorilta eteenpäin. Solia he saisivat mahdollisesti puolustettua hyökkääjiä vastaan.

Niin siis kävikin, että Altdorf lähetti (sievoisia verotuloja vastaan) tarpeeksi joukkoja, että Keisarikunta pystyi valtaamaan ja sinetöimään vuorisolat, ja uhkaamaan epäkuolleita tarpeeksi pitääkseen ne loitolla. Bertonnialaisten ja etelän kääpiöjoukkojen yhteistyöllä saatiin lyötyä paikalle osunut, kasvava vihernahkojen Waaagh! takaisin, ja Bretonnian kruunun rahoittamat ritarit saivat peloteltua pimentohaltioiden joukot takaisin laivoihinsa. Nämä pitivät myös epäkuolleet motissa Keisarikunnan ja haltioiden välissä, ja sekin uhka lannistui lähes itsestään.

Sitten oli Arden.

Kun muut kaaoottiset elementit oli bretonniasta saatu rajoitettua, oli aika käydä itse asian kimppuun. Arden, myöhempien tutkimuksien mukaan vain vähässä ajassa melkein piloille saastunut ikivanha metsä, poltettiin. Saasta tuhottiin, puhdistettiin ja savustettiin ulos, ja jäljelle jäi tuhkaa ja tomua. Metsä selviäisi - sitä ei tietenkään tuhottu kokonaan - ja monet jopa sanoivat, että se kasvaisi vuosien saatossa yhä ehompana ja puhtaampana paikkana, mutta meitä tuon metsän tuhoaminen sattui. Grandbeloksen herrat ovat nähneet elämänsä aikana paljon mieltä järkyttäviä asioita, taistelleet kaaosta vastaan, tappaneet ja olleet lähellä kuolemaa, todistaneet pienempiä ja suurempia kansanmurhiksi laskettavia hirmutekoja ja tuntevat tarpeeksi maailmaa herätäkseen joskus öisin painajaisiin - painajaisiin, jotka he tietävät tosiksi jossain kaukaisessa, tai ei edes niin kaukaisessa, maailman kolkassa. He tietävät jo, että mitä tahansa voi vaania aivan kotioven takana. Silti metsän tuhoaminen oli jotain, mitä kukaan heistä ei pystyisi unohtamaan unissaan ehkä koskaan. Felix Rosentonia lukuun ottamatta, ehkä.

Runsaat kaksi viikkoa kestävä painajainen. Sitä se oli. Metsä itse oli tukehtua tuskaansa ja saastaan, mitä se piti sisällään. Ehkä se huokasi lopulta helpotuksesta viimeisten saasteisten juurien viimeisten hiilten jäähtyessä puhdistavassa sateessa. Se, mitä se metsä piti sisällään, oli sanoin kuvaamatonta. Rouva Kraus ja Steiner Schwartzkopf ovat kokeneet omat kokemuksensa, ja ehkä metsän tuhoaminen kosketti heitä kaikkein eniten. Joidenkin muistojen kanssa täytyy vain elää, ja Arden taisi todistaa heille sen uudelleen. Repi auki ikivanhoja haavoja. Jos herra Schwartzkopf ja rouva Kraus olivat joskus etäisiä, heistä paistoi noina viikkoina sanoinkuvaamaton ahdistus. Ja herra Himmel pyysi rouva Krausia poistumaan rintamalta toisen viikon alussa. Schwartzkopf ei suostunut. Jotkut asiat, mitä hän metsässä teki, on paras jättää sanomatta. Olin todistamassa niistä vain muutamia, mutta en ehkä halua puhua niistä. Jo se, että kirjoitan tämän, saa minut miettimään, petinkö jonkun luottamuksen - joko herra Schwartzkopfin, tai tovierieni, joiden rinnalla seisoin.

Rauha Chirleuvéxin kylälle. Tiedän, ettei heitä voinut enää pelastaa, mutta ne olennot olivat sentään joskus olleet ihmisiä. Sigmar armahtakoon, ja löytäkööt ne sielut tiensä Morrin puutarhaan... Herra Schwartzkopf sanoi, ettei heidän sieluistaan tulisi puhua enää koskaan. Ehkä hän tiesi mitä puhui, mutta rukoilen silti.

En nähnyt nuoriherra Rosentonia kuin kerran Ardenissa. Monet sanoivat että hän oli takarintamilla hoitamassa käytännön asioita. Kiitos hänen todellakin saimme ruokaa vähintään kerran päivässä, sanoivat monet. Se oli kummallinen ajatus niinä aikoina. Ensinnäkin ruoka maistui tuhkana suussamme koko sen ajan kun tuhosimme Ardenia hehtaari hehtaarilta. Toiseksi oli vaikeaa ajatella, jopa näin jälkeenpäin, kuinka kukaan pystyi harkitsemaan niin tavallisia ja jokapäiväisiä asioita siinä paikassa. Ehkä hän juuri siksi pysyttelikin kaukana metsästä, kuka tietää. Ajatukset niin arkisista asioista olivat kuin kylmää, virkistävää vettä sen kaiken hulluuden keskellä. Meidän kaikkien tulisi kiittää nuoriherra Rosentonia - mutta nähtyäni hänet, en tiedä haluaisinko. Ne silmät...

En tiedä oliko Grandbeloksesta yhtään osastoa ottamassa osaa taisteluun, josta saimme kuulla vasta pari päivää tapahtumien jälkeen. Tietääkseni Bretonnian joukot, jotka olivat tunkeutuneet metsään hanakimmin ja polttaneet eniten meistä kaikista, olivat kohdanneet jotain niin kauheaa, että osa selvinneistä ritareista oli seonnut täysin. Kuulin erään toisessa joukkueessa palvelevan ystäväni tuttavan nähneen vierestä kun taistelusta selvinneitä siirrettiin pois metsästä. En olisi ehkä halunnut todistaa sitä itse. Ritarit kuitenkin sattuivat suoraan Ardenin sydämeen, ja muistan hyvin sen päivän, jona taistelu kuulemma käytiin. Se yö oli ehkä kammottavin niinä kahtena viikkona. Kukaan ei nukkunut, kukaan ei edennyt metsään, ja tiettävästi kolmannesta joukkueesta katosi mies. Kukaan ei tiedä minne. Mutta seuraavana aamuna huomasin pystyväni hengittämään vapaasti ensimmäistä kertaa viikkoihin. Ja kuulin sinä päivänä ensimmäistä kertaa naurua leirissä miesmuistiin. Ja näin herra Schwartzkopfin itkevän. Sen kaiken jälkeen, mitä hän oli tehnyt, sen jatkuvan paineen alla miehen stressi ja patoutunut lataus purkautuivat. En mennyt lähemmäs, mutta sinä iltana suurmestari Himmel saapui leiriin. Pian sen jälkeen pakkasimme tavaramme ja jätimme loput Bretonnialaisten, jäljelle jääneiden kääpiöiden ja Altdorfin ulkopolitiikan laitoksen joukkueiden hoidettavaksi. Muistan Kalpeiden Siskojen solan suulla katsoneeni taakseni, ja näin savun nousevan yhä Ardenin metsästä kaukaisuudessa.

Me, toinen joukkue, ja kolmas joukkue lauloimme helmikuun viimeisinä iltoina tuon solan suulla nuotioiden lämmössä. Molemmat joukkueet, yhteen ääneen. Rummutimme aseidemme huotrilla kiviin, taputimme ja lauloimme rytmissä, aina alkuillan kylmistä, sydäntä riipivistä jäähyväislauluista yömyöhän riehakkaisiin rytmeihin. Kuulin myöhemmin, että suurmestari Himmel ja rouva Kraus olisivat olleet myöhemmin mukana kun patoutumiemme purkautuminen levisi joukkueesta toiseen, ja nuotiot yllytettiin kokoiksi.



Kallionseinämät kohosivat ympärillämme, ja tähdet loistivat himmeinä korkealla yläpuolellamme. Nuotioidemme kipinät iskivät taivasta kohti, tovereitaan tähtiä kohti korkeuksissa kurottaen. En muista sanaakaan keskusteluista, joita olisimme käyneet kolme päivää kestävän matkan aikana Bretonnian ylängöiltä Harmaahuipuille. Olimme hiljaa, ja istuimme tulen ympärillä. Sen lämpö ei lämmittänyt. Tunsin vain kylmän, ja kurkkuani kuristavan tunteen. Vain muutaman metrin päässä oli toinen nuotio, muut ripoteltuina joidenkin kymmenien metrien säteelle. Muiden joukkueiden valkeat hohtivat kauempana alarinteessä ja yllämme seuraavalla tasanteella. Joukkueidemme teltat siisteissä riveissä juuri ja juuri näköetäisyydellä varjoissa. Vasemmalla, minne solan valtavat seinämät aukenivat, avautui Bretonnia, ja taivaanrannassa viimeisiään hiipuva auringonlasku. Savujuovat saattoi juuri ja juuri vielä erottaa.

En ensin edes tajunnut kun Garlevin ääni vierestäni hyräili hiljaa melodiaa, jonka tunnistin etäisesti lapsuudestani. Se oli Reikinmaassa tuttu, joskin hyvin vanha sävelmä. Surullinen, haikea, jonka muistin isoäitini laulaneen minulle kun olin lapsi. Isoäiti sanoi, ettei äitini ollut koskaan vaivautunut opettelemaan sitä. Mutta niin se oli jäänyt juuri ja juuri elämään sisimpiimme. Laulu, vaikka olikin epävireinen, soljui tietoisuuteni tyhjyyteen, joka oli ollut ääneti ja kumissut yhdentekevyyttään päiviä. Mieli, jonka viimeiset viikot olivat tyhjentäneet, ja jonka ymmärrys oli sulkenut itsensä tietoisesti varjellakseen itseään. Matthias nieleskeli vastapäätäni. Hänen suunpielensä nykivät, ja hän niisti hiljaa ennen kuin yhtyi varovasti hyminään. Ja Langa, ja Aldebrand, tai Aldi, liittyivät kuoroon tuijottaen tuleen. Sitten minun oli vaikea enää nähdä selvästi eteenpäin.

Ja niin se voimistui, jatkui, toistui ja levisi nuotiolta toiselle, ja kun pystyin itse liittymään lauluun, oli ympärillemme kerääntynyt jo koko toinen joukkue. Ja me lauloimme, ja sitä mukaa kun lauloin, heiluin huomaamattani eteen ja takaisin silmät sumeina kyynelistä, ääni väristen holtittomasti ja puristin kämmeneni nyrkkiin ja takaisin. Pala kurkustani mureni palanen kerrallaan, ja kun sain sen kakaistua ulos, sitä seurasi toinen, ja kolmas, eikä itkun parkaisujeni ulos saattamilla tuskan kyynelillä ollut enää loppua.

taivaanrannan pilvet
tekevät kolon auringolle
lapset nousevat jyrkänteelle
nähdäkseen pidemmälle

tuntematon pysähtyy kadulla
saadakseen muistosta kiinni
on helpompi ajatella
kun hiekka ei raavi maata

älä enää itke mies
illassa on lupaus kesästä
jossain valvoo toinenkin uneton
joka miettii samaa kuin sinä
samaa kuin sinä

lumen jälkeen tulee pöly
joku kiroaa ikkunassa
kissa venyttää niskaansa
pysyäkseen valossa
nainen riisuu paitansa
tunteakseen niin kuin ennen
tuuli lentää helposti paljaan käsivarren

älä enää itke mies
illassa on lupaus kesästä
jossain valvoo toinenkin uneton
joka miettii samaa kuin sinä
samaa kuin sinä

sata vuotta sitten muurari jätti
merkkinsä tiiliseinään
tästä sadan vuoden päästä
joku toinenkin huomaa sen
huomaa sen

älä enää itke mies
illassa on lupaus kesästä
jossain valvoo toinenkin uneton
joka miettii samaa kuin sinä

taivaanrannassa aurinko sammuu
noustakseen aikaisemmin
jossain valvoo toinenkin uneton
joka miettii samaa kuin sinä
samaa kuin sinä

Ja lauloimme ja tanssimme pitkälle yöhön, ja purimme kaiken holtittomaan itkuun, riemuun ja liikkeeseen. Se oli riittimme painajaisen lopulle, ja sen voimin jaksoimme takaisin talven sateiden kastelemille Grandbeloksen niityille, joilta vilja oli korjattu talteen sinä aikana kun olimme olleet poissa. Kun olimme tulleet takaisin pohjoisesta, Swedlandista ja Bodenbergin kääpiöiden luota, oli sadonkorjuu vasta alkamassa. Ja kun saavuimme takaisin seuraavalta matkaltamme, odottivat meitä tyhjät ja aavat pellot, sekä harmaa sade. Mutta silti, silti se sade toivotti meidät takaisin kuin lämmin auringonpaiste ja rakastava syli kotiin palaavaa.

Ja herra Himmel, rouva Kraus, nuoriherra Rosenton ja madame Scholl palasivat Grandbeloksen kartanoon.

Herrat kapteenit Karl ja Kristian kävivät toisen joukkueen luona päivänä, jona meidät kotiutettiin toistaiseksi. Luuisin, että Heinz herra kävi yksin kolmannen joukkueen luona. Kaikki tietävät jo noiden kolmen olleen Grandbeloksessa pidempään kuin kukaan muu, jopa pidempään kuin herra Himmel tai rouva Kraus. Siitä arvasimme kaikki, että Himmel ja Kraus olivat todella olleet kanssamme sinä helmikuun lopun iltana. Meidät kotiutettiin, ja kapteenit olivat kanssamme koko illan Grandbeloksen kylän krouveissa, ja he puhuivat ja lauloivat kanssamme tavalla, jota kukaan ei ollut koskaan nähnyt heidän tekevän. Heidän varauksettomuutensa ja ulospäin paistava elämänkokemuksen auransa teki illasta sellaisen, jota en unohda koskaan. Se oli meille palkinto, kotiintulijaislahja.

Laulun sanat: Scandinavian Music Group - Lupaus kesästä

[Gilaelin]

Kiitos Peetu, oikeasti. Tämä oli kaunis. Tuli oikeasti kesäinen olo, kun luin tätä ja huomasin, että puut kukkivat ulkona ja taivas on sinessä.

Ehtiessäni pitää varmaan täydentää tänne Mäntymannun herrojen seikkailut Ardenin ja Siskojen välillä.

[Rune]

Ja sitten pojat todellakin lähetettiin Siskoille... Hyvin paska säkä. Onneksi sentään ei montaa joukkuetta, ja vain Madame Scholl lähti johtamaan Siskosten joukko-osastoa. Nuoriherra Rosentonilla, suurmestari Himmelillä ja kunnianarvoisalla rouva Krausilla on kädet täynnä töitä kesän valmisteluissa, ja pitkät ja verrattain turhat sotareissut eivät tee hyvää ekonomialle. Lisäksi pitää allekirjoittaa kauppasopimuksia Bodenbergiläisten kanssa, ja ottaa vastaan Nulnin suurlähetystön ja insinöörien killan edustajat... Kaikkea.

Vaikka Swedland oli kaikkea muuta kuin turha. Niin henkilökohtaisilla tasoilla, kuin rahallisestikin. En tainnut koskaan kirjoittakaan loppuun kerrasta, kun Kristain, Karl, Heinz, Hans-Adolf Himmel ja Bulimia Kraus kävivät pistäytymässä eräänä syyspäivänä eräällä nimenomaisella taistelun kentällä, erään ränsistyneen ja sammaloituneen rakennuksen juurella, ja paikalla sen vieressä, josta vääristyneen ja epämuodostuneen jättiläiskäärmeen veri ei ehkä koskaan peseytyisi pois, eikä ruoho kasvaisi enää koskaan niiden muutaman orkidean ympärillä.

Sen voisikin kirjoittaa ehkä loppuun jossain vaiheessa...

Lisäksi sie olet vain tyytyväinen että joku muu jaksaa välillä rustailla jotain. :)