Rayk Von Carstein: Sukujuhlat

[kartza]

Esipuhe:

Tervehdys, kaikki te kartza fanit siellä ruudun toisella puolen! Tämä on toinen kirjoitelmani tänne
ja toivon kautta ... No parempi jättää sanomatta minkä, että tämän kertainen tarina tuottaisi hieman enemmän oikeinkirjoitusta, kuten vähemmän yhdys sana kohelluksia yms. sekä yli kaiken toivon, että ette tällä kertaa nukahtaisi, ennen kolmea ensimmäistä sanaa. tämän sanottuani: ANTOISIA LUKU KOKEMUKSIA!

LUKU I: KAIKKIEN AIKOJEN VÄHITEN YKSITYISKOHTAISTETTU PAKO

Tervehdys. Nimeni on Rayk Von Carstein. Olen kyseisellä hetkellä istumassa tuomiotani keisarin murhan yrityksestäni ja on selvää, että tuomio päättyy teloittajan viereen. Saattoitte jo arvatakkin, kyllä olen vampyyri. Von Carsteinin sukua, johon minut adoptoitiin väkivaltaisin keinoin, kun ihmisenä vaeltelin taistojen haussa vanhassa maailmassa. teloitukseni on tarkemmin määriteltynä pidettävänä tänään, mutta olen pysynyt kontaktissa sukuni päättävään elimeen: Vladiin, joka on suunnitellut suuria minun teloitukseni varalle. Ai mitä? Senhän te kohta luette!
No niin, vähän ajan jälkeen seitsemän valkosipulilla höystettyä vartijan korstoa tulivat kahlitsemaan minut suuriin ketjuihin ja kantoivat minut teloitustasanteelle, kaiken kansan pllisteltäväksi. Mustaan huppuun ja nahka housuihin pukeutunut teloittaja otti esiin suuren kirveen, jota oli ilmeisesti teroitellut aika kauan, heilautti vaivattomasti korkeuksiin ja riuhtaisi alas...

HAHHAHHAA!!! XD !!!! teidän olisi pitänyt nähdä ihmisten ilmeet, kun monta vuotta tyrmässä homehtunut vanki pujahtaa ulos vahvoista ketjuista, väistää kirveen ja yhdellä suurella loikalla lentää ulkomuurien ylitse vapauteen!

prässä juoksevat vartijat eivät pysyneet tietenkään kannoillani, kun juoksin tiheään metsikköön. Sotahan tuollaisesta syttyi, tietysti ja keisarin käskynä oli ollut saada miljoonan miehen armeija koolle: ratsumiehiä bretonniasta, suuria sankareita, kaikki ihmis rodun ritarit ja mahtavia määriä palkkasotureita. Mannfred alkoi kutsua muita vampyyri sukuja mukaan luultavasti tämän ajan suurimpaan sotaan (tai juhlaan, kuten nyt vampyyrit sitä kutsuvat). Monet suvut myös hyväksyivät kutsun ja lupasivat olla Von Carsteinin sukulinnan muureilla jo kuukaudessa. Konradista en edes mainitse. Hän on vain naureskellut huoneessaan, kuin järkensä mentänyt siitä lähtien, kun keisari laittoi määräyksen sodasta kiertämään.



LUKU II: TUHKASTA JÄLLEEN...

Kuu on jo melkein tehnyt kierroksensa ja lisäjoukkojen olisi tarkoitus saapua tänä yönä. Mannfred on kuitenkin keksinyt minulle, hänelle ja Konradille tekemistä yöksi: Ihmisten leiri on pystytetty päivän ihmismarssin päähän linnastamme ja juostessamme olemme leirillä jo tunnissa. tarkoituksenamme on illallinen leirin unisten sotliaiden kustannuksella. Mannfred arvelee tämän lähettävän viestin ihmiselle, että meidän maillemme on vaarallista astua.
Vlad on luonnollisesti vihainen, koska hän joutuu jäämään linnaan ottamaan lisäjoukot vastaan.
''X'' hetki on käsillä ja näemme vartiointi nuotiot, sekä hiljaista puheensorinaa leirin suunnalta. Mannfred antaa pysähtymis käskyn leirin vierustaan, jota Konradin on ilmeisen vaikeata totella. Hän luultavasti haistaa jo veren väkevän tuoksun pimeistä teltoista.
Katselen, kun Mannfredin käsi laskeutuu antaakseen hajaantumis- ja metsästyskäskyn. Pystyn kuulemaan Konradin innostuneen puhinan niskassani, kun hänkin toljottaa Mannfredin kättä, kuin parempaakin lounasta.
Käsi laskeutuu pehmeästi, jättäen jälkeensä vain tuulen kainon viuhunan ja Konrad syöksyy ensimmäiseen telttaan, jonka näkee.
Suunnilleen puoli tuntia saimme olla rauhassa, mutta joko Mannfred, tai Konrad oli kiireessä kompuroinut soihtuun ja älähtänyt kivusta.
Juoksin paikalle näkemään Konradin, sekä Mannfredin kymmenen miehen sartamana. En miettinyt, sillä siihen minua ei ikinä koulutettu: vedin miekkani huotrasta ja annoin piirittäjille ensimakua vampyyrien voimasta. Ikävä kyllä miesten tuskanhuudot kaikuivat pitkälle yli miljoonan muun miehen leirissä ja lähdimme poistumaan, kohdaten matkalla ehkäpä sata huono onnista sotilasta ja olimme jättäneet leirin tummanpunaisen ruohon ja mätänevät ruumiit taaksemme. Palasimme juuri ajoissa puhdistautuaksemme ja ottaaksemme lisäjoukot vastaan Vladin ja Isabellan kera, joille olin pullottanut sotilaiden verta poistuessamme.

Varhaisin seuraavana aamupäivänä, kuulimme monien torvien soitot ulkoa ja muutaman taian lausumisen jälkeen astuimme minä, Vlad, Konrad ja Mannfred linnan muurille katsomaan, kuinka linnamme oli piiritettynä, joka suunnassa tuhansia ja taas tuhansia sotilaita, joiden useimpien ilmeillä näin puhdasta kauhua. kuinka ihanaa...
Emme jääneet muurille, vaan palasimme ruokapöydän ääreen ja tämän jälkeen neuvottelemaan muiden sukujen kera kuinka tilanteessa edetään.

Viikkoa myöhemmin olimme päättäneet, että vihollinen oli jo seisaallaan nukkuvaa tykinruokaa, joten meistä sadasta kolmekymmentä varustauduimme asiallisesti hyökkäämään ulos avoimesti, kun taas loput seitsemänkymmentä jää linnan muureille laukomaan loitsuja.

Se oli muistirikas hetki:
Seison 29 muun lajitoverin rinnalla portin sisäpuolella ja kuulen, kuinka vihollinen paukauttelee miekkoja kilpiinsä, huutaa törkeyksiä ja soittaa rumpuja. Portit alkavat avautua kovaäänisesti natisten. Lähdemme juoksuun, kohti täydellistä ylivoimaa... Kuulen pauhun... Näen, kuinka nuolet sinkoutuvat kilpiin ja toverit muurilla heittelee loitsuja.. Pauhu voimistuu...
RYSK!
Mahtava rysähdys kuului, kun juoksimme kilpimuurin läpi keihäistä välittämättä, viuhten miekkojamme me hajaannuimme yksittäisiksi häröilijöiksi, jotka tekivät ihmis ah, niin organisoituneesta rivistöstä täydellistä sipulisoppaa... Näin sivusilmällä, kuinka Konrad viuhtoi kahdella miekalla nauraen kuin sekopää ja jossakin vaiheessa olin vahingossa lyödä Mannfredilta pään irti, kun kohtasimme.
Taistelun kaunista tuhoa kesti päivän, kunnes ihmisiä oli jäljellä enää muutama tuhat ja näiden taistelumoraali oli rysähtänyt läpi pohjan ja kauemmas. Täten Vihollinen pakeni äärimmäisessä epäjärjestyksessä.
Näin me voitimme vihollisen ensimmäisessä taistelussa.


Luulitko, että sota oli siinä? Mehän vasta aloitimme!

[kartza]

Toivottavasti tämä nyt oli edes vähän parempi

[Allu-Hemmo]

Miksi musta tuntuu, että tämä on kirjoitettu "no hei kyllä mä osaan" -meiningillä?

Kyllä siellä vieläkin on virheitä, mutta hei - sinä olet ihminen. Tarinan kerronta on ihan ok, mutta toistan - yrität näyttää että osaat.

Jatka samaan malliin (eikö toi kuulosta aika oudolta, jos kuvittelee että "malliin" on ihmismalli, semmonen huippumallihaussa -jutska... Ehkä tämä meni vähän liian irstaaksi).

- Aleksis

[kuningas66]

Selvä Aleksis... Hirveetä selitystä sulla :) ja joo. Toi tarina oli iha hyvä.

[Allu-Hemmo]

Selvä Aleksis... Hirveetä selitystä sulla :) ja joo. Toi tarina oli iha hyvä.

Mähän oonkin penteleen hyvä selittämään asioita, joista mä en tiedä mitään.

[kartza]

Kiitos suurista ja pienistä ruusuista ja risuista!

Mä muuten haluun, että Yrsa ja Da Big Boss spämmää tänne jotain!

[kuningas66]

Da Big Boss ainaki lukee just tätä :P

[Da Big Boss]

HAHHAHHAA!!! XD !!!! teidän olisi pitänyt nähdä ihmisten ilmeet, kun monta vuotta tyrmässä homehtunut vanki pujahtaa ulos vahvoista ketjuista, väistää kirveen ja yhdellä suurella loikalla lentää ulkomuurien ylitse vapauteen!

Tuossa kohtaa lopetin tarinan lukemisen. En lue tällä tavalla tehtyjä tarinoita, sillä tuommoiset kohdat pilaavat ne väistämättä. Loppua luin vähän jolloin teksti oli vähän parempaa, mutta parempaa saisi vähällä vaivalla, sinä pystyisit siihen helposti.

[kartza]

kerran tonttu, aina tonttu... Ei. Tonttu pystyis parempaan! Se kohta tekstistä, minkä lainasit, oli vähän erikoinen se on pakko myöntää, mutta sitä voi vaikka sanoa signeerauksesi

[Da Big Boss]

kerran tonttu, aina tonttu... Ei. Tonttu pystyis parempaan! Se kohta tekstistä, minkä lainasit, oli vähän erikoinen se on pakko myöntää, mutta sitä voi vaikka sanoa signeerauksesi

En ole trolli jos sitä meinasit. Juu, tuo minun allekirjoitus oli etsitty sotusta ja laitoin sen sinne koska sopi mielestäni sinne. Huumoriarvoa.

[kartza]

Nyt meni juttus vähän yli hilseen ja täin, mutta ei mitään =D

[Da Big Boss]

Mielenkiinnosta kysyn miten?

[kartza]

Aika paha, aika paha...
Jotenkin vaikutti kait siltä, niinkun olisit vaihtanut aihetta?
En omasta mielestäni kysynyt sun allekirjoituksesta. vai?
Mainitsin ainoastaan tämän hyvinkin usein
ilmenevän pienen typerän pätkän tarinaa, joka tuhoaa aina lukijoiden kiinnostuksen.

[Da Big Boss]

Aika paha, aika paha...
Jotenkin vaikutti kait siltä, niinkun olisit vaihtanut aihetta?
En omasta mielestäni kysynyt sun allekirjoituksesta. vai?

Tavallaan joo, en ollut kovin varma mitä meinasit niin selitin jotai randomia :3

Juu mutta lopetan off-topicin ja annan muiden jatkaa kommentointia.

[kartza]

joo hyvä vaan.

Antaa tulla näitä kehuja ynnä kyseenalaistamisia vaan lisää sieltä jostakin aivojen viimeisestä nurkasta homeisen oven takaa...

[kuningas66]

joo hyvä vaan.

Antaa tulla näitä kehuja ynnä kyseenalaistamisia vaan lisää sieltä jostakin aivojen viimeisestä nurkasta homeisen oven takaa...

kommentoisin vielä.... Mutta kun aivoissani ei taida olla yhtään hometta... olen pahoillani :)

[mister??!!]

HAHHAHHAA!!! XD !!!!

Tuo pois.

[kartza]

Eiköhän sitä jostain löydy, kun vaan kunnolla ettii.

Mutta saa sitä muutkin kommentoida niin että sanavapaus hyrskyämään!

[kartza]

no nyt mie tiedän mikä siitä niin älyttömän teki

[kartza]

joku sanoo äkkiä, voiko tätä tarinaa viä muokkailla?