------------------------------------------ ESIPUHE --------------------------------------------
Dodii, se 40k tarina on vielä pannun alla, kun olen aiheeseen vieras, mutta tällaisen keskinkertaisen warhammer tarinan nyt tästä annan teille.
--------------------------------------------------------------------------------------------------
____________________________LUKU I__________________________________
Aurinko paistoi kuumana tuona päivänä ja päällikkö Gernau oli käskenyt armeijansa neljän tunnin levolle, ennen seuraavaa siirtoa.
Hän oli sotaretkellä Bretonnialaisten mailla, sillä suurimpien poliittisten päättäjien ja keisarin välille oli syntynyt sota.
Bretonnialaisilla oli kuulemma vahva päällikkö, jopa keisarin veroinen, näin ainakin kaikki kylät olivat väittäneet Gernaun miehille näiden ryöstäessä ja tuhotessa.
Kaikkialle, minne Gernau katseli, hän näki miehiänsä: vahvimmat ja raaimmat soturit, joita oli vuosien sotimisen jälkeen pohjoisilla mailla kertynyt yli tuhat. Kaikilla heillä oli paljas rintakehä, sääri- ja polvisuojat, kaaoksen sotureiden suuret kilvet sekä suurimpien arvoasteiden edustajilla sarvellinen kypärä.
Gernau näki, kuinka hänen miehensä nauroivat ja söivät kylmää lihaa. Tulenteko oli kielletty, sillä pieninkin savuhattara saattaisi paljastaa heidät, kun he olivat vain muutaman virstan päässä kaupungista, jossa he lepäisivät ja surmaisivat tämän 'keisariakin suuremman päällikön', näyttääkseen keisarin itsensä voiman.
Gernaun teki mieli hymyillä, niin rauhallista oli.
Yksi hänen korkeimmista upseereista, Tusbur lähestyi häntä ja teki kunniaa, johon Gernau vastasi laiskasti puun juurelta, jonne oli asettunut makuulle.
''Herra päällikkö, tiedustelijat ovat havainneet noin kahdentuhannen vihollis-sotilaan armeijan asettavan vallihautoja, sekä muodostavan kiilan muotoista seiväspiiriä meidän, sekä *huurteen* väliin.''
Gernaun hymy alkoi hyytyä ja toinen upseeri, Hurtuf, ratsasti hänen puunsa juurelle, nousi satulasta ja teki rivakasti kunniaa.
''Herra päällikkö, suurehko ratsastava armeija vihollisia on havaittu selustastamme!''
Se, mikä oli jäljellä Gernaun hymystä oli nyt kadonnut ja kuuloetäisyydellä olevat sotilaat alkoivat kiinnostua keskustelusta ja odottivat päällikkönsä käskyjä.
''Montako?'' Kysyi Gernau kasvot ilmeettöminä.
''Muutama tuhat.''
Gernau mietti vähän aikaa ja päätti lopulta ottaa agressiivisen kannan.
''Levittäkää käsky purkaa leiri ja olla valmiina marssimaan taisteluun puolessa tunnissa!''
Kumpikin upseeri teki ripeästi kunniaa ja alkoi jakelemaan käskyjä sotilaille.
Gernau katsoi itään päin ja huomasi pienen pölypilven kaukaisuudessa, arvioiden vihollisen olevan tunnin heidän perässään.
Puoli tuntia oli kulunut ja Gernau, Tusbur, sekä Hurtuf ratsastivat vierekkäin, muutaman tuhannen jalkamiehen keskellä.
Rivistöissä pidettiin kuria karjumalla jatkuvasti tahdin joko nopeuttamista, tahi hidastamista. Gernau näki selvästi tiiviin **seiväskiilan** ja vallihaudat, muistaen kuinka hän itse käytti samoja esteitä pohjoisessa noin vuosi sitten.
Vihollisten kellot soivat, käskyjä jaettiin sielläkin, kun sotilaat kävivät puolustamaan kolmionmuotoisen kiilan etumaista seinämää. Gernau tiesi, että kiilan muotoista estettä oli vaarallista alkaa kiertämään, sillä kolmion kaikista kolmesta kärjestä oli mahdollista hyökätä heidän sivustaansa ja menetetty aika olisi takaa-ajajille hyväksi. Vihollisen jouset lauloivat ja Gernaun veteraanit nostivat suurehkot kilpensä estääksensä nuolien osumisen. Yksikään nuoli ei tehnyt vahinkoa ja Gernau huomasi eturivin olevan kahdensadan metrin päässä kiilasta ja karjaisi sotahuutonsa, joka kantoi kauas ja kovaa, niin, ettei yksikään hänen miehensä jäänyt kuulematta sitä. Gernau katsoi ympärilleen, kun hänen pohjoisen veteraanit alkoivat rynnäköidä kohti vihollista.
Vielä kerran kuului vihollisten nuolisateen suhina, mutta tälläkään kerralla eivät nuolet läpäisseet veteraanien paksuja kilpiä, vaan Gernaulta kaatui hevonen alta, viiden nuolen osuessa hevosta kaulaan ja päähän. Gernau ei onneksi jäänyt kenenkään jalkoihin, eikä hevosen alle, sillä hän nousi nopeasti ylös ja lähti itsekin rynnäkköön miehiensä tueksi.
''KEISARIN NIMEEN!!'' Huusi Gernau ja jossain edessäpäin rysähtivät ensimmäiset Bretonnian ritarit maahan, kun Gernaun veteraanit silpoivat miehiä ja kylvivät kuolemaa.
Gernaun vanha itsevarmuus taistelusta oli saavuttanut huippunsa, kun takaapäin kuului, kuinka torvet soivat. Gernau kääntyi taaksepäin ja huomasi pölypilven olevan enää noin vartin päässä hänen taaimmaisista riveistään, joissa miehet eivät kovin mielissään varmaankaan olleet...
----------------------------------------------------------------------------------------------
*juuri tämän kyseisen armeijan koodisana, joka tarkoittaa kyseisen hetken päämäärää, tai kohdetta*
**Kolmiomainen, puisista seipäistä tehty 'muuri'. Seipäät ovat n. 45 asteen kulmassa. Erittäin tehokas hevosien tappaja!**
Imperiumin tähdet
Imperiumin tähdet-----LUKU 2--------
____________________________LUKU II_________________________________
... Gernau käski miehien rynnistää nopeammin sisälle seiväskolmion sisälle ja suorastaan tunsi jokaisella sydämenlyönnillä, kuinka ratsumiehet kiisivät kohti selustaa.
Edessä kuoli niin hänen kuin vihollisten miehiä, kun miehiin alkoi vaikuttaa pelko, että he eivät ehtisikään sisälle ennen ratsuja ja rivit epämuodostuivat, kun ahdistuksen vallanneet veteraanitkin alkoivat puskea koko elopainollansa kohti seipäitä ja vallihautoja.
Neljä viimeistä takariviä eivät ehtineet sisään ennen ratsukkojen saapumista ja Gernau ei voinut kuin katsoa, kuinka heidät silvottiin hänen silmiensä edessä.
Upseerit alkoivat jaella käskyjä, kuinka puolustaa heidän uutta ''linnakettansa'' ja miehet juoksivat asemiinsa seipäiden taakse, tai keskustan pitimiksi.
Gernau alkoi toipua miehien menetyksestä ja kulki kolmion keskellä olevan teltan eteen ja katsoi sisään.
Siitä oli ilmeisesti tehty uusi komentokeskus tämän sotaretken varalle. Päällikkö suoristautui hämärässä teltassa, kulki upseereiden luokse, jotka istuivat neliskanttisen pöydän ympärillä.
Upseerit kääntyivät häntä kohti ja tekivät kunniaa.
''Mikä on tilanne?'' Gernau kysyi, sillä laskuissa oli mahdotonta pysyä sen äskeisen mylläkän keskellä.
''Meillä on seitsemänsataa miestä jäljellä, muonavarastot ovat täytetty vihollisten varastoista täällä ja meitä piirittää parituhatta Bretonnian hyvin panssaroitua ratsumiestä, herra päällikkö.''
Gernaun ilme synkistyi ja hän istui vapaalle tuolille pöydän ääreen miettimään ääneen.
''Meidän muonitus siis onnistuu nykyään puoleksi vuodeksi, eivätkä Bretonnian ratsumiehet voi hevosillansa edes yrittää hyökkäystä tänne...
Toisaalta, jos me yritämme hyökkäystä pääkohteeseen, vihollinen surmaa meidät ennen puoli matkaa!''
Gernau tuhahti vihaisesti ja huomasi viinileilin pöydällä, nappasi sen kulautti kitkerää nestettä nieluunsa.
Samaan aikaan Keisarin joukkojen kohteessa, Tukkisurman kaupungissa, kuului kivirakennuksen sisällä rautasaappaiden ääntä, kun päällikkö Gurthan askelsi edestakaisin, kädet ristittyinä selän taakse. Sota oli vanhentanut häntä huomattavasti ja hän murahti aina, kun saapui juhlarakennuksen etuovelle, jonka kummallakin puolella tönötti kaksi vantteraa vahtia keihäät ja kilvet käsissään. Gurthan olisi myös halunnut unohtaa sen, että huoneen keskellä oli pitkä pöytä, jonka ääressä oli monta vaikutusvaltaista sotapäällikköä, jotka odttivat hänen keksivän keinon pyyhkiä pois Keisarin sotajoukon, joka oli enää muutaman virstan päässä kaupungin porteilta. Gurthan ei voinut lähettää lisää miehiä kaupungista, sillä silloin kaupunki itse oli suojaton ja se olisi suuri riski.
Gurthan pysähtyi pöydän päähän ja katsahti eteenpäin nähdäkseen sotapäälliköt.
''Olen päätökseni tehnyt.'' Hän sanoi itsevarmasti, vaikka oli kaikkea muuta.
Jostakin huoneen perältä kuului käheä ääni, joka kaikui pitkään salissa.
''No...?''
Ääni puistatti Gurthania ja odotti hetken jännittyneenä, kunnes lausui:
''Vedän puolet ratsukoista takaisin ja lähetän puolet kaupungin omasta vartiostosta.''
Sanojen lopettaessa vaimean kaikumisen huone täyttyi kohinasta ja supinasta, joka kaiun jälkeen koventui entisestään ja loppui yhtäkkisesti, kun tuolin jalkojen raapiva ääni marmorilattiaa vasten keskeytti kaikki. Huoneen päässä oli vanha mies, jonka sänki oli jäänyt ajamatta ja päällä oli verenpunainen tunika. Hänen avatessaan suunsa kaikki odottivat hänen yleistä mielipidettään.
''Päällikkö Gurthan, suunnitelmanne on toistaiseksi hyväksytty, mutta te olette täten vastuussa kaikista kaupungin asukkaista, jos suunnitelmanne pettää.''
Gurthan katsahti ulos ja näki sokaisevan auringonvalon. Hän ei ollut astunut ulos hämyisestä salista kolmeen päivään ja kaipasi jo ulkoilmaa.
''Hyväksyn ehtonne, Oppiteulus.'' sanoi Gurthan rauhallisesti.
''Kokous on täten lopetettu.''
Kaikki nousivat ylös ja Gurthan käveli ulos tyytyväisenä suoritukseensa.
... Gernau käski miehien rynnistää nopeammin sisälle seiväskolmion sisälle ja suorastaan tunsi jokaisella sydämenlyönnillä, kuinka ratsumiehet kiisivät kohti selustaa.
Edessä kuoli niin hänen kuin vihollisten miehiä, kun miehiin alkoi vaikuttaa pelko, että he eivät ehtisikään sisälle ennen ratsuja ja rivit epämuodostuivat, kun ahdistuksen vallanneet veteraanitkin alkoivat puskea koko elopainollansa kohti seipäitä ja vallihautoja.
Neljä viimeistä takariviä eivät ehtineet sisään ennen ratsukkojen saapumista ja Gernau ei voinut kuin katsoa, kuinka heidät silvottiin hänen silmiensä edessä.
Upseerit alkoivat jaella käskyjä, kuinka puolustaa heidän uutta ''linnakettansa'' ja miehet juoksivat asemiinsa seipäiden taakse, tai keskustan pitimiksi.
Gernau alkoi toipua miehien menetyksestä ja kulki kolmion keskellä olevan teltan eteen ja katsoi sisään.
Siitä oli ilmeisesti tehty uusi komentokeskus tämän sotaretken varalle. Päällikkö suoristautui hämärässä teltassa, kulki upseereiden luokse, jotka istuivat neliskanttisen pöydän ympärillä.
Upseerit kääntyivät häntä kohti ja tekivät kunniaa.
''Mikä on tilanne?'' Gernau kysyi, sillä laskuissa oli mahdotonta pysyä sen äskeisen mylläkän keskellä.
''Meillä on seitsemänsataa miestä jäljellä, muonavarastot ovat täytetty vihollisten varastoista täällä ja meitä piirittää parituhatta Bretonnian hyvin panssaroitua ratsumiestä, herra päällikkö.''
Gernaun ilme synkistyi ja hän istui vapaalle tuolille pöydän ääreen miettimään ääneen.
''Meidän muonitus siis onnistuu nykyään puoleksi vuodeksi, eivätkä Bretonnian ratsumiehet voi hevosillansa edes yrittää hyökkäystä tänne...
Toisaalta, jos me yritämme hyökkäystä pääkohteeseen, vihollinen surmaa meidät ennen puoli matkaa!''
Gernau tuhahti vihaisesti ja huomasi viinileilin pöydällä, nappasi sen kulautti kitkerää nestettä nieluunsa.
Samaan aikaan Keisarin joukkojen kohteessa, Tukkisurman kaupungissa, kuului kivirakennuksen sisällä rautasaappaiden ääntä, kun päällikkö Gurthan askelsi edestakaisin, kädet ristittyinä selän taakse. Sota oli vanhentanut häntä huomattavasti ja hän murahti aina, kun saapui juhlarakennuksen etuovelle, jonka kummallakin puolella tönötti kaksi vantteraa vahtia keihäät ja kilvet käsissään. Gurthan olisi myös halunnut unohtaa sen, että huoneen keskellä oli pitkä pöytä, jonka ääressä oli monta vaikutusvaltaista sotapäällikköä, jotka odttivat hänen keksivän keinon pyyhkiä pois Keisarin sotajoukon, joka oli enää muutaman virstan päässä kaupungin porteilta. Gurthan ei voinut lähettää lisää miehiä kaupungista, sillä silloin kaupunki itse oli suojaton ja se olisi suuri riski.
Gurthan pysähtyi pöydän päähän ja katsahti eteenpäin nähdäkseen sotapäälliköt.
''Olen päätökseni tehnyt.'' Hän sanoi itsevarmasti, vaikka oli kaikkea muuta.
Jostakin huoneen perältä kuului käheä ääni, joka kaikui pitkään salissa.
''No...?''
Ääni puistatti Gurthania ja odotti hetken jännittyneenä, kunnes lausui:
''Vedän puolet ratsukoista takaisin ja lähetän puolet kaupungin omasta vartiostosta.''
Sanojen lopettaessa vaimean kaikumisen huone täyttyi kohinasta ja supinasta, joka kaiun jälkeen koventui entisestään ja loppui yhtäkkisesti, kun tuolin jalkojen raapiva ääni marmorilattiaa vasten keskeytti kaikki. Huoneen päässä oli vanha mies, jonka sänki oli jäänyt ajamatta ja päällä oli verenpunainen tunika. Hänen avatessaan suunsa kaikki odottivat hänen yleistä mielipidettään.
''Päällikkö Gurthan, suunnitelmanne on toistaiseksi hyväksytty, mutta te olette täten vastuussa kaikista kaupungin asukkaista, jos suunnitelmanne pettää.''
Gurthan katsahti ulos ja näki sokaisevan auringonvalon. Hän ei ollut astunut ulos hämyisestä salista kolmeen päivään ja kaipasi jo ulkoilmaa.
''Hyväksyn ehtonne, Oppiteulus.'' sanoi Gurthan rauhallisesti.
''Kokous on täten lopetettu.''
Kaikki nousivat ylös ja Gurthan käveli ulos tyytyväisenä suoritukseensa.
Re: Imperiumin tähdet
tännehän on laitettu paljon kommenteja. Oletkos muuten huomannut ettei kukaan muu enää kommentoi meidän tarinoita(paitsi jostakin ihmeen syystä SPACE MARINE 2.)?
Voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että Ruotsi häviää!
Re: Imperiumin tähdet
No eikös joku sanonu jossakin SPACE MARINE tarinassa, että jos huonoja tarinoita ei kommentoi, ne katoaa aikanaan?
Olisi jokatapauksessa kiva, jos edes haukkuisitte tätä tarinaa, että tiedän mikä meni mönkään!
Olisi jokatapauksessa kiva, jos edes haukkuisitte tätä tarinaa, että tiedän mikä meni mönkään!
Re: Imperiumin tähdet
kyllä. Olen kyseisellä hetkellä miettimässä sitä.
Imperiumin tähdet LUKU III
___________________________LUKU III__________________________________
Seiväskolmion sisäpuolella kävi kova melske, kun jäljellä olevat veteraanit valmistelivat ''linnakettansa''. Gernau oli suosiolla vetäytynyt suuren teltan sisätiloihin, suunnittelemaan jatkoa sotaretkelle upseereidensa kera.
Kaikki olivat päätyneet lopputulokseen, että kyseisellä hetkellä oli jatkoa mahdotonta tehdä, sillä ratsumiehet eivät olleet lopettaneet piiritystänsä.
Gernau oli lähettänyt tiedustelijan aivan kaupungin porteille ja takaisin, mutta hänestä ei ollut kuulunut mitään vähään aikaan.
Yksi veteraaneista astui telttaan, teki kunniaa ja jäi odottamaan lupaa sanoa asiansa, jonka Gernau antoi jännittyneenä uutisten laadusta.
''Puolet piirittävistä hevosmiehistä on vetäytynyt takaisin kaupunkiin ja tiedustelijanne palasi puolikuolleena kertomaan osan kaupungin omasta vartiostosta lähteneen liikkelle, herra päällikkö!''
Hetkeksi tuli hiljaista ja teltassa kuului vain ulkona sijaitseva kaaos.
Lopulta Gernaun kasvoille alkoi nousta leveä hymy ja hän lähetti sotilaan pois nyökkäämällä hiljaa. Hän kääntyi upseereihinsa päin ja sanoi ''Hyvät miehet, hetkemme on koittanut.
Kun kaupungin vartiosto saapuu, he eivät löydä meitä enää täältä, sillä piirittäjämme on nyt heikoimmillan ja uutta mahdollisuutta ei välttämättä edes tule! Miehet valmiuteen, lähdemme välittömästi!''
Viisitoista minuuttia kului ja seitsemänsataa miestä seisoi seitsemän miehen syvyisissä- ja kymmenen miehen levyisissä rivistöissä, kun Gernau ratsasti heidän edelleen ja antoi hyökkäyskäskyn.
He olivat olleet yhden päivän tuossa seiväslinnakkeessa ja olivat rakentaneet muunmuassa leveän oven yhteen kolmion sivuista. Ovi aukesi ja miehet marssivat ulos, eikä aikaakaan, kun ratsut olivat jo lähettyvillä.
Veteraanit olivat rakentaneet itselleen keihäät ylijäämä puusta ja metallista, eivätkä hevoset päässeet kuin muutaman miehen päälle, ennen kuin keihäät olivat lävistäneet niin ratsun,kuin ratsastajan.
Gernau viittoi yhden upseereista luokseen ja käski, että kaikki suuntaisivat Kaakkoon, jossa oli kaupungin oletettava heikko kohta muureissa ja koska sitä reittiä he pystyisivät väistämään vartijoston, jonka Gurthan oli passittanut suoraan itään.
Käskyä jaettiin ja sotilaat alkoivat kääntyä oikealle.
neljännestunnin kuluttua, aivan kaupungin lähellä Gernaun viereen ilmestyi tiedustelija, joka raportoi vartijoston saapuneen seiväslinnoitukselle ja jääneen sinne.
''Omaperäinen suunnitelma, pakko myöntää...'' ajatteli Gernau, kun ratsasti eteenpäin. Kaupunki oli jo aivan vieressä ja hälytyskellot alkoivat soida.
Miehet kummallakin puolella terästäytyivät ja valmistautuivat maistamaan teräksen ja veren.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tämä luku oli lyhyempi, mutta jatkoa on, joten älkää luulkokkaan, että voitte huokaista helpotuksesta!
Seiväskolmion sisäpuolella kävi kova melske, kun jäljellä olevat veteraanit valmistelivat ''linnakettansa''. Gernau oli suosiolla vetäytynyt suuren teltan sisätiloihin, suunnittelemaan jatkoa sotaretkelle upseereidensa kera.
Kaikki olivat päätyneet lopputulokseen, että kyseisellä hetkellä oli jatkoa mahdotonta tehdä, sillä ratsumiehet eivät olleet lopettaneet piiritystänsä.
Gernau oli lähettänyt tiedustelijan aivan kaupungin porteille ja takaisin, mutta hänestä ei ollut kuulunut mitään vähään aikaan.
Yksi veteraaneista astui telttaan, teki kunniaa ja jäi odottamaan lupaa sanoa asiansa, jonka Gernau antoi jännittyneenä uutisten laadusta.
''Puolet piirittävistä hevosmiehistä on vetäytynyt takaisin kaupunkiin ja tiedustelijanne palasi puolikuolleena kertomaan osan kaupungin omasta vartiostosta lähteneen liikkelle, herra päällikkö!''
Hetkeksi tuli hiljaista ja teltassa kuului vain ulkona sijaitseva kaaos.
Lopulta Gernaun kasvoille alkoi nousta leveä hymy ja hän lähetti sotilaan pois nyökkäämällä hiljaa. Hän kääntyi upseereihinsa päin ja sanoi ''Hyvät miehet, hetkemme on koittanut.
Kun kaupungin vartiosto saapuu, he eivät löydä meitä enää täältä, sillä piirittäjämme on nyt heikoimmillan ja uutta mahdollisuutta ei välttämättä edes tule! Miehet valmiuteen, lähdemme välittömästi!''
Viisitoista minuuttia kului ja seitsemänsataa miestä seisoi seitsemän miehen syvyisissä- ja kymmenen miehen levyisissä rivistöissä, kun Gernau ratsasti heidän edelleen ja antoi hyökkäyskäskyn.
He olivat olleet yhden päivän tuossa seiväslinnakkeessa ja olivat rakentaneet muunmuassa leveän oven yhteen kolmion sivuista. Ovi aukesi ja miehet marssivat ulos, eikä aikaakaan, kun ratsut olivat jo lähettyvillä.
Veteraanit olivat rakentaneet itselleen keihäät ylijäämä puusta ja metallista, eivätkä hevoset päässeet kuin muutaman miehen päälle, ennen kuin keihäät olivat lävistäneet niin ratsun,kuin ratsastajan.
Gernau viittoi yhden upseereista luokseen ja käski, että kaikki suuntaisivat Kaakkoon, jossa oli kaupungin oletettava heikko kohta muureissa ja koska sitä reittiä he pystyisivät väistämään vartijoston, jonka Gurthan oli passittanut suoraan itään.
Käskyä jaettiin ja sotilaat alkoivat kääntyä oikealle.
neljännestunnin kuluttua, aivan kaupungin lähellä Gernaun viereen ilmestyi tiedustelija, joka raportoi vartijoston saapuneen seiväslinnoitukselle ja jääneen sinne.
''Omaperäinen suunnitelma, pakko myöntää...'' ajatteli Gernau, kun ratsasti eteenpäin. Kaupunki oli jo aivan vieressä ja hälytyskellot alkoivat soida.
Miehet kummallakin puolella terästäytyivät ja valmistautuivat maistamaan teräksen ja veren.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tämä luku oli lyhyempi, mutta jatkoa on, joten älkää luulkokkaan, että voitte huokaista helpotuksesta!
Viimeksi muokannut kartza, La 18.07.2009 13:25. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Re: Imperiumin tähdet
ja kommentteja olisi myös ihan kiva saada!
Re: Imperiumin tähdet
Ei tänne laitetta kommenteja.(paitsi ehkä nyt kun mä laitoin tällsen viestin.)
Voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että Ruotsi häviää!
Re: Imperiumin tähdet
joten?
Näitä kyllä näemmä luetaan vielä ja niin kauan, kuin se jatkuu (ja ehkä vähän ylikin) mä jatkan näiden ''muistilappujen'' kirjoittamista.
Näitä kyllä näemmä luetaan vielä ja niin kauan, kuin se jatkuu (ja ehkä vähän ylikin) mä jatkan näiden ''muistilappujen'' kirjoittamista.
-
Scumboogie
- Viestit: 4390
- Liittynyt: Su 02.03.2008 11:26
- Paikkakunta: Vantaa
Re: Imperiumin tähdet
Onko ihan pakko trollia näitä teidän tarinoita koko ajan ylös, kun kerran ei ole mitään oikeaa sanottavaa? Teidän ööberslbröö-tarinoiden tasot ovat sitä luokkaa (ei niin millään pahalla) että saisivat jäädä sinne alas. Muilla saattaisi olla jotain kunnon tarinoita jotka jäävät tällaisten spammien alle.kartza kirjoitti:joten?
Näitä kyllä näemmä luetaan vielä ja niin kauan, kuin se jatkuu (ja ehkä vähän ylikin) mä jatkan näiden ''muistilappujen'' kirjoittamista.
Mutta muuten ihan ok tarina, nyt on jo parannettu. Jatkoa odotellessa.
Re: Imperiumin tähdet
Teit juuri kuten he halusivat, nimittäin laitoit viestin tänne. Myönnän että itsekkin laitoin nytten yhden viestin, mutta toivon ettei kukaan muu enää laita, tahi edes vilkaise tätä.Skarsnik96 kirjoitti:Blaa Blaa.kartza kirjoitti:joten?
Näitä kyllä näemmä luetaan vielä ja niin kauan, kuin se jatkuu (ja ehkä vähän ylikin) mä jatkan näiden ''muistilappujen'' kirjoittamista.
2
Re: Imperiumin tähdet
Miksi et halua että Kartzan tarinoita luetaan?Nino kirjoitti:
Teit juuri kuten he halusivat, nimittäin laitoit viestin tänne. Myönnän että itsekkin laitoin nytten yhden viestin, mutta toivon ettei kukaan muu enää laita, tahi edes vilkaise tätä.
Voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että Ruotsi häviää!
Re: Imperiumin tähdet
Miksi? Tarina on mielestäni hyvä.Nino kirjoitti:Teit juuri kuten he halusivat, nimittäin laitoit viestin tänne. Myönnän että itsekkin laitoin nytten yhden viestin, mutta toivon ettei kukaan muu enää laita, tahi edes vilkaise tätä.Skarsnik96 kirjoitti:Blaa Blaa.kartza kirjoitti:joten?
Näitä kyllä näemmä luetaan vielä ja niin kauan, kuin se jatkuu (ja ehkä vähän ylikin) mä jatkan näiden ''muistilappujen'' kirjoittamista.
Ja sitten, jos jotain kommenttia... Eipä oikein tule mieleen, paitsi tämä:
Tuossa on vain seitsemänkymmentä...kartza kirjoitti:--seitsemänsataa miestä seisoi seitsemän miehen syvyisessä- ja kymmenen miehen levyisessä rivistössä--
Mutta ihan hyvä tarina, jatka vain.
"Kahvi juodaan useimmiten kahvikupeista." -Wikipedia
Re: Imperiumin tähdet
No nyt on tuokin virhe tavallaan korjattu. Niitä kommentteja saa kyllä jokainen antaa ja jatkoa tulossa piakkoin.
Re: Imperiumin tähdet
Joo, nyt näyttää paremmmalta. :)
"Kahvi juodaan useimmiten kahvikupeista." -Wikipedia
Re: Imperiumin tähdet
_____________________________LUKU IV________________________________
Sotilaat näkivät jo kaikki, että kaupungin muurissa oli melkoinen reikä koilliskulmassa, jota on aikaisemmin käytetty takaovena piirittävän vihollisen yllättämiseen. Nyt tuo sama reikä avittaisi valloittajia.
Rivistöt kapenivat luontevasti, kun miehet alkoivat soljua kaupungin sisään, eivätkä ne vähät koilliskulman puolustajat estänyt yhtäkään miestä läpäisemästä muuria, ennen kuin olivat itse jo murskattuna kivisessä maassa. Kaupungin kadut täyttyivät sen asukkaiden kiljaisuista, kun taloja alettiin ryöväämään ja polttamaan. Jostakin kaupungin torilta päin kuului sotilaiden päällikön selvä ja kova ääni:
''Polttakaa kaikki! Surmatkaa kaikki! Keisarin nimeen, kukaan teistä ei anna armoa vääräuskoisille!!!''
Siitä miehet saivat lisää pontta ja kaupunki oli kirjaimellisesti tuhkaa jo ennen illan hämärtymistä. Gernau ja hänen upseerinsa olivat ratsastaneet kaupungin keskellä olevan juhlasalin marmoriportaiden yläpäähän ja katsoivat nyt tätä hävitystä auringon laskiessa horisonttiin. Eräs sotilaista, jonka Gernau tunnisti samaksi, joka oli antanut raportin aikaisemmin, lähestyi heitä ja teki kunniaa.
''Olemme löytäneet vihollisen päällikön, herra päällikkö.''
''Kuinka voitte tunnistaa hänet, kun ette ole ikinä edes nähneet häntä ennen?''
''Sillä hän ilmoitti sen meille kovaa ja korkealta samalla surmaten viisi miestä kerralla, herra päällikkö.''
Sotilas oli täysin ilmeetön, vaikka oli saanut valloituksen aikana vakavan näköisen haavan, joka kulki hänen kasvojensa poikki. Gernau ihaili moista kestävyyttä.
Gernau käski sotilaan johtaa hänet vihollisten päällikön luokse. Kohtsillään he saapuivat erään palavan rakennuksen juurelle, jossa oli muutama sotilas keihäidensä kanssa vahtimassa köytettyä miestä. Gernau tutki perusteellisesti miestä katseellaan huomaten tämän olevan nelikymppinen, vaaleaihoinen, vahva mies, kalju, kasvoissa arpi ja avoinainen haava oikeassa poskessa. Miehen valkoiset vaatteet olivat olivat osittain revenneet.
Mies katsoi ylöspäin, suoraan Gernaun silmiin ja sylkäisi tämän kasvoille käheällä äänellä sanoen:
''Sadat viattomat ovat tänään kuolleet ja menettäneet kotinsa teidän takianne.''
Gernau löi miestä kasvoille ja tämän pää retkahti sivuun kuin sätkynukella.
''Rakentakaa puusta pyörällinen häkki ja teljetkää hänet sinne. Ehdimme valloittaa vielä yhden kaupungin ennen talvea.''
Sotilaat ottivat tajuttoman miehen mukaansa ja alkoivat kerätä kaupungin kalleuksia, sekä valmistautua uuteen hyökkäykseen.
Koko seuraavan yön Gernau ja hänen upseerit oleilivat marmorisessa juhlarakennuksessa pelkän kynttilän valossa suunnitellen, mitä reittiä tulisi edetä ja mitä kaupunkia kannattaisi seuraavaksi lähestyä.
Äänet kaikuivat marmorisessa salissa, kun keskustelua käytiin kahdesta voimakkaasta ehdotuksesta. Upseereista korkein, Hurtuf oli useimmiten äänessä ja protestoi kaikkien muiden mielipiteitä vastaan, väittäen näitä aivan järjenvastaisiksi. Hänen mielestään heidän tulisi hyökätä välittömästi Ma-inda nimisen kaupungin kimppuun metsän kautta.
Toisiksi korkein upseeri, Tusbur oli kohteesta aivan samaa mieltä, mutta hänen mielestään reitin pitäisi olla metsän ympäri, jolloin he välttäisivät pahimmat rosvojoukot, jotka saattoivat siellä päin kasvaa jopa muutamaksi sadaksi paatuneeksi ryöväriksi, joka tunsi tiheän pöheikkö metsän paremmin, kuin reiät sukissaan.
Kaksi aliarvoisinta upseeria, Melvin ja Rain, olivat kohteesta, sekä reitistä eri mieltä toisten kanssa ja kumpikin oli sitä mieltä, että heidän kannattaisi vain palata takaisin, ennen kuin heidän kallisarvoinen vankinsa saisi mahdollisuuden paeta.
Koko tämän ''rakentavan keskustelun'' ajan Gernau mietti, olisiko kolmelle täysin eri mielipiteelle olemassa kompromissia ja lopulta tuhahti niin kovaäänisesti, että jokainen täyttä kurkkua huutava upseeri hiljeni, kuin taikaiskusta.
''Krhm... Paras vaihtoehtomme olisi siis nyt lähettää pieni joukko miehiä viemään vanki kotipuoleen ja hyökätä Ma-indaan viidensadan miehen voimin.
Melvin ja Rain, te kun vaikutatte olevan selvillä reitistä ja kohteesta, voitte ottaa parisataa miestä komentoonne ja kiikuttaa sen kusipään lähimmän ystävällismielisten kaupunkiin teloitettavaksi. Kun tehtävänne on saatu päätökseen, teillä on viikko aikaa saapua Ma-indiin ja luovuttaa miehet takaisin komentooni, jonka jälkeen palaamme kaikki takaisin antamaan täyden selonteon komentajalle. Kysymyksiä? Ei? Hyvä. Miehet saavat nyt kymmenen tuntia aikaa nukkua ja lähdemme kaikki suorittamaan omat tehtävämme. Poistukaa.''
Kaikki tekivät rivakasti kunniaa ja poistuivat. Gernau nojasi hämärässä huoneessa tuolinsa selkänojaa vasten, irvisti ja tunsi kuinka hänen jokainen lihaksensa anoi lepoa.
_____________
Tämä oli kyllä vähän lyhyehkö, mutta seuraava on pidempi ja ilmestymiseen kestä pidempään, joten en kehottaisi ihan henkeä pidätellä sitä odotellessa.
Sotilaat näkivät jo kaikki, että kaupungin muurissa oli melkoinen reikä koilliskulmassa, jota on aikaisemmin käytetty takaovena piirittävän vihollisen yllättämiseen. Nyt tuo sama reikä avittaisi valloittajia.
Rivistöt kapenivat luontevasti, kun miehet alkoivat soljua kaupungin sisään, eivätkä ne vähät koilliskulman puolustajat estänyt yhtäkään miestä läpäisemästä muuria, ennen kuin olivat itse jo murskattuna kivisessä maassa. Kaupungin kadut täyttyivät sen asukkaiden kiljaisuista, kun taloja alettiin ryöväämään ja polttamaan. Jostakin kaupungin torilta päin kuului sotilaiden päällikön selvä ja kova ääni:
''Polttakaa kaikki! Surmatkaa kaikki! Keisarin nimeen, kukaan teistä ei anna armoa vääräuskoisille!!!''
Siitä miehet saivat lisää pontta ja kaupunki oli kirjaimellisesti tuhkaa jo ennen illan hämärtymistä. Gernau ja hänen upseerinsa olivat ratsastaneet kaupungin keskellä olevan juhlasalin marmoriportaiden yläpäähän ja katsoivat nyt tätä hävitystä auringon laskiessa horisonttiin. Eräs sotilaista, jonka Gernau tunnisti samaksi, joka oli antanut raportin aikaisemmin, lähestyi heitä ja teki kunniaa.
''Olemme löytäneet vihollisen päällikön, herra päällikkö.''
''Kuinka voitte tunnistaa hänet, kun ette ole ikinä edes nähneet häntä ennen?''
''Sillä hän ilmoitti sen meille kovaa ja korkealta samalla surmaten viisi miestä kerralla, herra päällikkö.''
Sotilas oli täysin ilmeetön, vaikka oli saanut valloituksen aikana vakavan näköisen haavan, joka kulki hänen kasvojensa poikki. Gernau ihaili moista kestävyyttä.
Gernau käski sotilaan johtaa hänet vihollisten päällikön luokse. Kohtsillään he saapuivat erään palavan rakennuksen juurelle, jossa oli muutama sotilas keihäidensä kanssa vahtimassa köytettyä miestä. Gernau tutki perusteellisesti miestä katseellaan huomaten tämän olevan nelikymppinen, vaaleaihoinen, vahva mies, kalju, kasvoissa arpi ja avoinainen haava oikeassa poskessa. Miehen valkoiset vaatteet olivat olivat osittain revenneet.
Mies katsoi ylöspäin, suoraan Gernaun silmiin ja sylkäisi tämän kasvoille käheällä äänellä sanoen:
''Sadat viattomat ovat tänään kuolleet ja menettäneet kotinsa teidän takianne.''
Gernau löi miestä kasvoille ja tämän pää retkahti sivuun kuin sätkynukella.
''Rakentakaa puusta pyörällinen häkki ja teljetkää hänet sinne. Ehdimme valloittaa vielä yhden kaupungin ennen talvea.''
Sotilaat ottivat tajuttoman miehen mukaansa ja alkoivat kerätä kaupungin kalleuksia, sekä valmistautua uuteen hyökkäykseen.
Koko seuraavan yön Gernau ja hänen upseerit oleilivat marmorisessa juhlarakennuksessa pelkän kynttilän valossa suunnitellen, mitä reittiä tulisi edetä ja mitä kaupunkia kannattaisi seuraavaksi lähestyä.
Äänet kaikuivat marmorisessa salissa, kun keskustelua käytiin kahdesta voimakkaasta ehdotuksesta. Upseereista korkein, Hurtuf oli useimmiten äänessä ja protestoi kaikkien muiden mielipiteitä vastaan, väittäen näitä aivan järjenvastaisiksi. Hänen mielestään heidän tulisi hyökätä välittömästi Ma-inda nimisen kaupungin kimppuun metsän kautta.
Toisiksi korkein upseeri, Tusbur oli kohteesta aivan samaa mieltä, mutta hänen mielestään reitin pitäisi olla metsän ympäri, jolloin he välttäisivät pahimmat rosvojoukot, jotka saattoivat siellä päin kasvaa jopa muutamaksi sadaksi paatuneeksi ryöväriksi, joka tunsi tiheän pöheikkö metsän paremmin, kuin reiät sukissaan.
Kaksi aliarvoisinta upseeria, Melvin ja Rain, olivat kohteesta, sekä reitistä eri mieltä toisten kanssa ja kumpikin oli sitä mieltä, että heidän kannattaisi vain palata takaisin, ennen kuin heidän kallisarvoinen vankinsa saisi mahdollisuuden paeta.
Koko tämän ''rakentavan keskustelun'' ajan Gernau mietti, olisiko kolmelle täysin eri mielipiteelle olemassa kompromissia ja lopulta tuhahti niin kovaäänisesti, että jokainen täyttä kurkkua huutava upseeri hiljeni, kuin taikaiskusta.
''Krhm... Paras vaihtoehtomme olisi siis nyt lähettää pieni joukko miehiä viemään vanki kotipuoleen ja hyökätä Ma-indaan viidensadan miehen voimin.
Melvin ja Rain, te kun vaikutatte olevan selvillä reitistä ja kohteesta, voitte ottaa parisataa miestä komentoonne ja kiikuttaa sen kusipään lähimmän ystävällismielisten kaupunkiin teloitettavaksi. Kun tehtävänne on saatu päätökseen, teillä on viikko aikaa saapua Ma-indiin ja luovuttaa miehet takaisin komentooni, jonka jälkeen palaamme kaikki takaisin antamaan täyden selonteon komentajalle. Kysymyksiä? Ei? Hyvä. Miehet saavat nyt kymmenen tuntia aikaa nukkua ja lähdemme kaikki suorittamaan omat tehtävämme. Poistukaa.''
Kaikki tekivät rivakasti kunniaa ja poistuivat. Gernau nojasi hämärässä huoneessa tuolinsa selkänojaa vasten, irvisti ja tunsi kuinka hänen jokainen lihaksensa anoi lepoa.
_____________
Tämä oli kyllä vähän lyhyehkö, mutta seuraava on pidempi ja ilmestymiseen kestä pidempään, joten en kehottaisi ihan henkeä pidätellä sitä odotellessa.