Dark imperial.

[Nazgúl]

Hyvänen aika! Ei puollustus, puolustus! Muuten tarina jatkuu hyvin, mutta tuo seikka häiritsee

[Sikari-Saku]

Loistavaa tekstiä! Alkaa käydä kiinnostavaksi.

Eipä se mitään niin hienoa tekstiä ollut.

Kateellinen? Kun tätä kehutaan ja omiasi ei.

[Da Big Boss]

Eipä se mitään niin hienoa tekstiä ollut.

Kertoisitko miksi?

[[Acid]]

Kiitos kaikille kommenteista nyt vähän vastauksia:

Hyvänen aika! Ei puollustus, puolustus!

Ihan hyvää tekstiä, tosin kirjoitus virheitä löytyy, paljon. Ne voisi korjata.

Kuten jo joskus totesin. Se tykkää hangata siellä... :D joo, olen erittäin pahoillani kirjoitus/kielioppi virheistä. En ikinä jaksanut opetella niitä kunnolla silloin kun piti. Toivon vain, että ne eivät häiritse tarinaa liikaa. Ja ensi pätkän lähetän sitten kaverille oikoluettavaksi. Saavathan hyvät naurut ja minä toivottavasti kieliopillisesti oikeaa tarinaa? :D

Jos saan sanoa suoraan, ja vaikka en saisi sanon silti:

Eipä se mitään niin hienoa tekstiä ollut.

Mutta tulipahan sekin nyt luettua.

MAHTAVAA JOS JOKU EI PITÄNYT!!! tähän mennessä vain positiivista palautetta, joten tuo oli piristävä yllätys.

Yrsa, suoraan saa ja pitääkin sanoa. Kaikki saavat kritisoida minua ihan vapaasti ja räikeälläkin kielellä.

MUTTA!

Olettaisin silti saavani syyn miksi? Yrsan kommentista päätellen jotain meni ja PAHASTI vikaan. Joten, olisitko niin ystävällinen ja kertoisit mikä, jotta sen voisi ensi pätkään korjata?

[Yrsa]

No, itse tarinan juonesta en oikein pitänyt, enkä ymärrä miksi kaikki muut hihkuttavat "upeaa! Lisää! Lisää!" Sillä ei tämä niin hienoa tekstiä ole, toki se on parempaa kuin monet muut täällä(joita myös kehutaat jostain syystä mielettömän hyviksi.)

Enkä todellakaan ole kateellinen. Mistä te sellaista saitte päähänne??? kai tänne nyt saa välillä laittaa negatiivista palautetta? Eivät kaikki voi aina pitää kaikista tarinoista, aina löytyy sellaisia jotka eivät pidä, joko tarinan juonesta, kirjoitus tyylistä tai ajasta ja paikasta johon tarina perustuu, sille ei voi mitään.

Mutta vaikka minä en pitäisi tästä tarinasta, se tuskin vaikuttaa paljoakaan(eikä todellakaan pitäisi vaikuttaakaan!!!) tarinan kirjoittajaan. Jatka vain, täällä on monta jotka lukevat näitä innoissaan, tai ainakin jotka sanovat lukevansa.

[Häkä-Ässä]

Itse tarinan juonesta et oikein pitänyt?
Kun sinulla välttämätön tarve negatiivisuuteen, heität jotain mystistä kommenttia juonesta? Tämäntyyppisessä teoksessa juonen hienosäätö on minusta toisarvoista, ainakaan minä en käsittänyt tätä miksikään romaaniksi. Ja eihän tämä edes ole vielä lopussa, niin että juonta voisi kokonaisuutena pohdiskella.
Mutta kerro ihmeessä mikä juonessa tällä hetkellä on sitten vikana?

[Yrsa]

no se JUONI oli ehkä vähän harhaan johtava ja väärä käsite tästä. Tarkoitin sitä kun tarina liittyy 40K maailmaan ja ite pidän enemmän fantasybattle maailmasta.

[[Acid]]

Eli et diggaa fluffista?

[Yrsa]

en oikein

[[Acid]]

Noh, siihen en oikein voi vaikuttaa :D Itelläni ei faba, ole niin lähellä sydäntä ku 40K.

(Jotenkin tämän valossa kritiikkisi tuntuu menettävän voimaansa. Kritisoit asiaa johon kirjoittajalla itsellään ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa? Noh, onhan sekin mielipiteen ilmaus ja arvostan sitä.)

Mutta kuten itse sanoit:

Eivät kaikki voi aina pitää kaikista tarinoista, aina löytyy sellaisia jotka eivät pidä, joko tarinan juonesta, kirjoitus tyylistä tai ajasta ja paikasta johon tarina perustuu, sille ei voi mitään.

Kiitos kommentista ja keskustelusta.

[Yrsa]

ole hyvä vain, ja jatka vain, kyllä näitä tarinoita moni lukee, minä lähden etsimään tarinoita jotka itseäni kiinnostaa. Onnea ja menestystä näille tarinoille, vaikken niistä pidäkään.

[kartza]

ihan ok tarina. ei tämäkään ole SPACE MARINE!!!a, eikä Iron Fatheria = keskinkertainen, jota pystyy lukea.

[Drakojan]

Alan nähdä nyt minne tämä tarina on menossa... Juoni, kuvakieli yms. toimivat oikein hyvin, mutta kirjallinen ulosanti (sana?) ei ole samalla tasolla. Jotenkin teksti tuntuu hiukan tönköltä ja kömpelöltä. Kirjoitteleppa lissää.

[[Acid]]

mutta kirjallinen ulosanti (sana?) ei ole samalla tasolla

häh?! Saisikos saman suomeksi. :D (basisti ei ymmärrä, hienostunutta kielen käyttöä...)

[kartza]

Mikäli itse tuon ymmärsin, olet keksinyt hienon tarinan, joka on vaikeampi saada sanoina tälle foorumille.

[Drakojan]

mutta kirjallinen ulosanti (sana?) ei ole samalla tasolla

häh?! Saisikos saman suomeksi. :D (basisti ei ymmärrä, hienostunutta kielen käyttöä...)

Kirjouksessa on melko paljon kirjoitusvirheitä, outoja sanajärjestyksiä yms. Laulaja-kitaristit taas näköjään ovat liian monimutkaisia ja itsekeskeisiä. ;)

[[Acid]]

Tällänen osio tähä väliin. Testataan hieman kaverin oikein kirjoitus taitoja... :D Niin tämä ei edistä tarinaa pätkääkään, uusi osa on tekeillä. odottakaa vaan. (ette kumminkaan pysyhousuissanne siellä, kun niin kiivaasti odotatte ;P) [Tonku uskois itekki... :D]

Enjoy, if you can. :D


Päiväkirja merkinnät.

Päiväys: A9 664345/M41 osa: XX1

Harvat elävät kommorgahissa päivää vanhemmaksi. He saavat kutsun juhliin välittömästi tultuaan kaupunkiin. Juhliin joissa on tarjolla viihdettä, ruokaa ja juomaa. Viihteestä vastaavat haemaculisit jotka kiduttavat olio parat hulluuden partaalle, piiskaamalla, repimällä, viiltelemällä ja leikkaamalla vankeja ja juuri kun ”päätähti” on kuolemassa, he lopettavat ja heittävät hänet hissiin joka vie vangin alas paikkaushalliin hoitoa varten. Ruokana on kaikkea mahdollista mitä voit kuvitella. Örkin aivoista, Imperiumin hienoimpiin ruokalajeihin ja Taun kaviosta valhallanin jäähän. Kaiken tämän he ovat jotenkin onnistuneet kuljettamaan kaapatuilta aluksilta aina ”verkon” pimeimpään sydämeen. Juomat eivät jää ruokalajien varjoon. On Terrasta tuotua rukousviiniä, on taujen juomia, sienikaljaa, ja eldareiden nektaria. On jopa nurglen saastuttamaa vettä joka on jotenkin tehty vähemmän tappavaksi.

Mutta tärkein ruokalaji, joka jättää kaikki muut ruoat ja juomat varjoonsa häpeämään. On tuore, vasta tapetun vangin sielu. Niistä he nauttivat suunnattomasti. Olen nähnyt kuinka taistelija tippuu tuoliltaan kovalle lattialle nautittuaan sielun jonka hän oli säästänyt juuri sitä hetkeä varten. Olen itsekin maistanut sielua. Se on edellytys selviytymiselle kommograhissa, jossa vain vahvat pärjäävät.

Sielun nauttiminen tuntuu sanoinkuvaamattomalta. Siinä on niin monta eri vaihetta ja ne kaikki tuntuvat erilaisilta, mutta yhdistettynä ne ovat taivaallinen nautinto. Sielu nautitaan suun kautta. Se tuntuu kuin kaataisit suuhusi jäätävää vettä, joka ensin kohmettaa kaikki suun lihakset. Hetken se pyörii suussa kuin kärpänen ja törmäilee poskiisi, sitten se haihtuu lähes kokonaan jättäen vain häilyvän kylmyyden tunteen. Se alkaa hävitä suustasi vähitellen ja kokonaan hävittyään, nousee kokonaan uusi tunne. Oikeammin tunteiden ryöppy jota ei voi oikein kuvaillakaan. Tämä ryöppy on sekä fyysinen että emotionaalinen, siinä tuntee nousevansa leijumaan ilmaan ja menettävänsä kokonaan painonsa. Sama kylmyys joka valtasi suun ensin, valtaa nyt koko kropan, ensin rentouttaen sitten kangistaen kaikki lihakset. Samalla hetkellä kun kaikki lihakset ovat jännittyneitä, kylmyys katoaa ja sen tilalle tulee uskomaton rentouden ja tyytyväisyyden tunne jollaista ei koe mitenkään muuten. Koko maailma tuntuu olevan sinun sormenpäissäsi. Jos vain kehtaisit nostaa kättäsi, voisit pyyhkäistä sen kokonaan pois. Eikä mitään tarvitsisi enää olla.

Tämän jälkeen palaudut normaaliin maailmaan. Kehosi tuntuu monta numeroa liian isolta, etkä jaksa liikuttaa mitään jäsentä. Sitten se iskee. Salakavalasti, juuri kun olet heikoimmillasi. Se tulee varoittamatta kuin salamurhaajan laukaus, yhtä voimakkaana kuin ogrynin heittämä tiili takaraivoosi. Ainoana poikkeuksena se, että se ei tapa sinua. Vain kiduttaa pienen hetken. Tähän pieneen hetkeen mahtuu koko nautitun sielun elämä! Kaikki hänen kokemuksensa, kärsimyksensä ja voittonsa. Kaikki sielun muistot ja ajatukset lyödään tajuntaasi kuin leima. Ja sitten ne yhtä voimakkaasti revitään irti.

Sieluja nauttimalla pimeyden eldarit tavoittelevat yhtä asiaa. Kuolemattomuutta. Sielun nauttija nuortuu noin kahdestakymmenestä neljäänkymmeneen vuotta. Olin kuusikymmentä kun nautin ensimmäisen. Sen johdosta olin taas parikymppinen nuorukainen. Mitä enemmän sieluja nauttii sen pidempään vanheneminen vie. enkä nyt tarkoita sitä että, olet taas kolmekymmentä vuotta nuorempi. Vaan sitä, että kroppasi ei kulu niin nopeasti. se kestää enemmän. En tiedä mitä nautitulle sielulle käy, enkä oikein välitäkään tietää. On vain helpompaa olla ajattelematta mitä sille piruparalle käy. Ainakaan he eivät pääse keisarin kanssa valoon. Oli paljon helpompaa vain olla ajattelematta asiaa ja nauttia niistä. On paljon mitä en tiedä sielusta, mutta yksi asia on varma. Niistä saa kaamean krapulan.

edit* toinenkin kaveri teki oikeinkirjoitus tarkistuksen... Parempi tupla ku vaan yks... (en luota laurentiukseen...)

[laurentius]

Testataan hieman kaverin oikein kirjoitus taitoja.

Huom.!
Oikeinkirjoituksen tekijä ei vastaa mahdollisista vihreistä tekstissä, eikä mokista. Häntä ei voi syyttää tahallisesta vikojen luomisesta eikä sabotoinnista muullakaan tavalla. Oikeudet tekstin muutoksiin on annettu käyttäjän [Acid]:n omistuksen ja vastuu on myös hänen. Käyttäjä Laurentius on kaikin tavoin ilman minkäänlaista vastuuta ja kunnia tekstistä.

Ja juu, mielenkiinntoista tekstiä tulee, ruvetaan kaikki mässäilemään sieluilla, tiedän jo kenen sielun haluan.. :P

[[Acid]]

WAZAAAAAAAAAA... Jees seuraava pläjäys. Toivon, että ette ole kyllästyneet minuun ja omituisiin juonikuvioihini. NE eivät noudata minkäänlaista kronologista tai jotain muuta -logista järjestystä. Tätä pätkää ei olla vielä oikoluettu, annatte anteeksi? Edit, tulee heti kun kaveri palaa qustockista... :D Halusin tän vaan nyt tänne. Kysymyksiin vastataan epämääräisellä stoorilla banaaneista. :D

Hop on, and give it a try. :D
(vakavasti: Olisiko tämä nyt eepisen saagan II osa. :D)

Luku 3 C osa: Kammio ja uusi alku:

Katselin aikani tuota naamaa. Samat kasvot olivat nyt odottavan hiljaiset. Ei naurua, ei pilkkaa, ei muuta kuin, odottavaa hiljaisuutta. Ne odottivat päätöstäni. Käänsin katseeni niistä. Mitä olinkaan menettänyt tänne. Ihmisyyteni oltiin tuhottu, se oli revitty kuin vaate yltäni ja heitetty roskien sekaan. Sille ei ollut tässä kaupungissa tilaa. Oliko sille tilaa sielussani, en tiedä.

Katsoin edessäni odottavaa alusta. Yksipaikkainen, mustana kiiltävä sulavalinjainen avaruusalus, joka kykenisi warp-matkustukseen. Se veisi minut minne tahtoisin. Se veisi kotiin. Sana joka nyt tuntui niin kovin kaukaiselta. Mihin se veisi, ei minulla enään ollu paikkaa jota kutsua kodiksi. Se oltiin tuhottu sata vuotta sitten, ajatus tuntui lähes typerältä. Ei minulla enää ollut kotia. Vai oliko? Siirsin katseeni aluksesta kommograhin ylle. Miten kaunis kaupunki. Se näytti niin rauhalliselta. Tämäkö se oli, tämäkö oli kotini? Tämä tuskan ja pahuuden tyyssija, ei se mitenkään voinut olla. Vai oliko, olin ollut täällä jo niin kauan, että nimeni herätti pelkoa pienempien klaanien johtajissa.

Pudistin päätäni, suljin silmäni ja taas vaivuin menneisiin.

Katto. Se näytti yhtä tyhjältä kuin ennenkin. Se oli harmaa, betoninen, tavallinen, katto. Lampusta loistava valo sai betonin värjäytymään hieman kellertäväksi. 'Onpa typerän näköistä' ajattelin. Makasin kenttävuoteella. Olin ollut siinä jo muutaman päivän, vain tuijottaen kattoon.

Olin yrittänyt selventää tapahtumia itselleni. MItä oli käynyt ja miksi. Nostin käteni silmieni eteen. Katselin sitä hetken. En ymmärtännyt vieläkään kunnolla, miksi. Käänsin katseeni käteeni taas. Tuijotin sen kiiltävään metallista pintaa. Olin saanut proteesikäden? Valo heijastui silmiini sen pinnasta. Heiluttelin sormiani, häikäistyin kun valo osui silmiini. 'Se on todellakin kirkas' ajattelin.

Ne olivat lahjoittaneet minulle uuden käden. En vieläkään ymmärtänyt syytä, miksi. Olin melkein tappanut yhden heistä ja mitä sain palkaksi, proteesikäden. Olisi ollut helpompaa vain antaa minun kuolla. Jatkoin uusien sormieni heiluttelua. Tein sormillani joukkueemme tunnuksen, kääntäen keskisormen nimettömän päälle ja levittäen reunimmaiset erilleen, siirtäen peukalon kämmenen sisään. Yhä kysymyksiä juoksenteli päässäni. Miksi pimeyden eldari oli säästänyt minut. Miksi olin saanut uuden käden irtileikatun tilalle. Tämä oli mysteeri minulle, ehkä kysyisin sitä seuraavan kerran kun Tohtori tulisi testamaan kättäni.

Päiväni 'paikkaus hallissa' olivat noudattaneet tiettyä kaavaa. Sain ruokaa kolme kertaa päivässä ja käteni tarkastettiin samoina kertoina. Tapasin siis Tohtoria kolme kertaa päivässä. Ikäväkyllä, hän ei puhunut minulle mitään. Katseli minua vain surullisena ja mutisi jotain omalla kielellään. Siinä kaikki, ymmärsin vähitellen, että hän tiesi jotain mitä minä en.

Havahduin pohdinnastani, kun verho edessäni aukesi ja Tohtori astui sisään. "Noniin, tarkastus." Tohtori sanoi välinpitämättömästi. Tiesin jo mitä tehdä. Suoristin käteni sivulle niin, että se makasi Tohtorin edessä olevalla pöydällä. "Testataan ensin sormien psi-kytkökset" Tohtori sanoi, yhä välinpitämättömällä äänellä. "Yksi." Koukistin etusormen, "kaksi" keskisormi, "kolme" nimetön, "Neljä" pikkusormi, "ja viisi" peukalo. "näyttää normaalilta" Tohtori kommentoi ja teki jonkin merkinnän vihkoonsa. "Sitten ranne, ylös" Taivutin rannnettani ylös"alas, sivuille, pyöritä. Kiitos." Tohtori teki taas jotain merkintöjä vihkoonsa. "Hyvä sitten kyynärpää. koukista, käännä." Tohtorin pyynnot alkoivat tuntua jo rutiinilta. Tiesin mitä minulta odotettiin.

Toimin kun unessa. Kääntelin uutta kättäni tohtorin ohjeiden mukaan, rekisteröimättä mitään mitä hän sanoi. Kaikki alkoi tuntua niin turhalta, tiesin, että käteni toimisi. Ei ollut mitään syytä testailla sitä enää. Aloin kyllästyä tähän kaikkeen. Minua oltiin pidetty täällä vankina jo useamman päivän. Toisaalta mihin sitten joutuisin, kun täältä pääsisin. Takaisin kuoleman hissiin ja sitten juhliin. Vai vietäisiinkö minut areenalle, kuten olin kuullut joillekin käyneen.

Sitten tunsin sähköiskun kulkevan kehoni läpi. "Mitä helve****!" Kiljaisin ylättyneenä. "Kokeilen vain tuntoastisimulaation, eli TAS,in toimintaa. Ei mitään erikoisempaa, se saattaa tuntua himan. Nyt makaa paikallasi ja pidä pääsi ummessa, en kestä yhtään huutoa nyt."

Löin pääni tyynyyn hermostuneena. Tuo oli pisin lause jonka olin kuullut tohtorin sanovan minulle. Sitten 'paikkaushalliin' saapumiseni.

Olin näyttänyt pahalta. Vasen käteni, joka nyt oltiin korvattu, roikkui vain muutaman jänteen ja lihassäikeen avulla kiinni muussa kehossani. Olin yltäpäällä ruhjeilla ja viiltohaavoilla. Mutta niin oli eldarikin. Hänen naamaansa koristi nyt kolme komeaa arpea, jotka olin raivoisassa hyökkäyksessäni saanut aikaan. Muistin taas kuinka tummanpunainen veri oli lentänyt pisaroina lattialle.

Tunsin kuinka uusi sähköshokki kulki kehoni lävitse, purin hammasta ja yritin olla kiroilematta!

Ah, se näky oli ollut ihana. Vaikka isku ei ollutkaan täydellellinen, eikä tappava. Veren näkeminen oli saanut minut uuteen vihan kiihkon valtaan. Joka tosin loppui lyhyeen, pimeyden eldarin työntäessä tikarinsa lävitseni. Olin vetäytynyt tikarista henkeäni haukkoen, eldari oli syöksynyt kimppuuni ja sulavasti yhdellä liikkeellä irroittanut vasemman käteni olkapäästä. Kipu oli saanut minut vaipumaan lattialle polvilleen. Olin kuullut joidenkin huutavan tuntemattomalla kielellä, sitten tunsin metallisaappaan kokettavan leukaani, huomattavalla voimalla, ja lattian liikkuvan kohti. Silmäni olivat sulkeutuneet kaakeleiden koskettaessa poskeani.

Uusi sähköshokki palautti minut tähän hetkeen. Kuulin tohtorin mutisevan jotain ja huomasin hänen raapustavan jotain vihkoonsa. "Noniin sitten kokeillaan käden gyborgbiologisten lihasten efektiivisyyttä puristus painetta mitatessa." "Mitä!?" Kysyin Tohtorilta. Aloin vähitellen raivostua, miksi hän käyttäytyi niin kylmästi minua kohtaan. Mitä oli tapahtunut. Miten olin muuttunut. Olin saanut uuden käden, ei muuta, muuten olin yhä sama mies kuin tänne tullessa. "Testaamme kätesi puristusvoimaa." Tohtori ilmoitti asian ikään kuin se olisi täysin selvä. "Tässä, purista tämä pallo kasaan." Hän asetti muovisen pallon kämmenelleni. Puristin sen helposti kasaan. "Siiten tämä." Taas uusi pallo, samanlainen kuin edellinenkin. Pallo puristui voimasta. Taas uusi pallo ja taas sama tulos.

Tätä jatkui jonkin aikaa, kunnes Tohtri asetti kämmenelleni metallisen pallon. Tunsin pallon painon, huomattavasti yli kymmenen kiloa. Aloin puristaa palloa, ensin mitään ei tapahtunut. "Ei se onnistu." Totesin, kuin itsestäänselvyytenä. "Lisää voimaa!" Oli ainut vastaus mikä Tohtorilta sain. Puristin palloa lujempaa. Ei vieläkään mitään. "Lisää, voimaa." Puristin palloa yhä lujemmin. Pallon pinnassa ei tapahtunut mitään muutosta. "Ei se onnistu, usko jo!" Ilmoitin tohtorille melkein vihaiseen sävyyn. "Laskujen mukaan sen pitäisi onnistua. Joten. Lisää, voimaa!" Tohtori komensi.

Hermoni pettivät totaalisesti, olin väsynyt ja turhautunut paikoillaan olemisesta ja tietämättömyydestä. Minulle ei olltu kerrottu mitään, ei mitään, ei mistään! Olin viimeiset viisi päivää makoillut paikoillani ja tehnyt mitä tämä kalanaama käski. Heilutellut kättäni hänen ilokseen. Ja nyt, hän on tullut tähän ja käskee minua rutistamaan metallisen pallon muodottamaksi. Mitä hän oikein kuvitteli!

Aivoni alkoivat erittää adrenaliinia, se valui verenkiertooni. Vasemmassa olkapäässäni olevat sensorin tunnnistivat sen ja alkoivat ylikuormittaa psi-kytköksiä alkuperäisellä komennolla. Ne alkoivat toistamaan sitä kaksinkertaisella nopeudella. Tämäkään ei riittänyt, pallo pysyi ennallaan. Lisää adrenaliinia, Sensorit alkoivat ylikuormittaa psi-kytkoksiä kolminkertaisella nopeudella. Palloon alkoi muodostua painaumia.

Tämä hiivatin kalanaama määräilee minua kuin jotain penikkaa. Voisi ensin edes selittää miksi. Tämän pallon puristaminen oli täysin hyödytöntä! Ei siihen tule pienintäkään merkkiä siitä, että olisin edes koskenut siihen. Vai tuliko? Katsoin palloon, sormeni olivat painuneet osittain sen sisään. Miten voimakas tämä metallinen kopio oikein oli.

Riittävän voimakas murskaamaan kalanaamaisen Tohtorin tyynesti hymyilevät kasvot.

Uusi adrenaliini puuska. Sensorit, jotka olivat ensin vain tyytyneet ylikuormittamaan psi-kytköksiä, alkoivat nyt muuttaa komentoa. Alkuperäinen käsky oli puristaa palloa. Nyt komento gyborgbiologisille lihaksille oltiin vaihdettu. Psi-kytkökset oltiin kolminkertaisesti ylikuormitettu komennolla, murskaa pallo. Psyykkisessä komennossa ei ollut mitään raivoa. Pelkkä rauhallinen totemus murskata, tuhota, hävittää.

ps. Pyydän, ihmiset, ÄLKÄÄ kommatko trolleja. Jooko, tämä ei ole käsky, velvoite eikä mikään muukaan sen tapainen. Tämä on harras pyyntö, ei muuta
pps. ANTEEKSI PITUUDESTA??? ÄLÄ LYÖ?!

[Drakojan]

Menee vähän sekavaksi. Mutta kun ajatuksella lukee, kyllä pysyy jotenkin perässä, jatka.