Taistelu Aeseriasta - osa I

[Drakken]

Ajankohtaa sotulaiset,

erityisesti WHAM:in ja [Acid]:in tarinoiden inspiroimana aloin kirjoittamaan omaakin tarinaani, liittyen täten myös tähän anti-trolli liikkeeseen. En lupaa mitään järjettömän upeaa tekstiä, mutta pyrin tekemään parhaani - tein jopa hieman taustatutkimusta tarinaa varten.

Toivottavasti tarinan muotoilu ei hirveästi kärsi, kun sen pastean tänne suoraan wordista. Toisekseen wordissani on jotain häikkää, eikä oikoluku toimi - joten pieniä kirjoitusvirheitä saattaa mahdollisesti löytyä.

Tarina tulee myös kunnolla alkuun päästyään toimimaan osittain kahden armeijani fluffina: Aeserian Avengers [IG ] ja Angels Ardent [ Space marines].

Noh, tästä se alkaa:

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

0991344.M41
Segmentum Solar
Aeserian järjestelmä, Aeseria IV - Iltapäivä

Olen Graig White. Graig H. White, sotamies Cadianin Keisarillisen Kaartin 154. rykmentin maahanlaskujoukoista. Synnyin Cadialla keskiverto perheeseen, josta minut värvättiin Kaartiin 19 standardivuoden ikäisenä. Minä ja ryhmäni olimme muutamia viikkoja sitten suorittaneet peruskoulutuksemme ja olisimme nyt näkevä ensimmmäisen taistomme – tulikokeemme. Meidät lähetettiin syrjäiselle Aeseria –nimiselle planeetalle, koska Tau-xenot olivat kuulemma alkaneet levottomiksi siellä päin. Meille oli kerrottu, että kyseessä oli vain pienimuotoinen rähinä, ei mitään vakavaa.

Matkasimme paraikaa matalalle kiertoradalle pudotetulla Valkyria –kuljetusaluksellamme kohti pudotusvyöhykettä. En osannut olla hermostunut. Olihan siellä älyttömät määrät meikäläisiä, ja jostain olin kuullut huhun, että jopa pieni joukko-osasto itse Astartesia – mihinköhän meitä enää tarvittaisiin? Havahduin ajatuksistani kuullessani Valkyrian kyljissä sijaitsevien ampuma-aukkojen ilmalukkojen sihahtavan auki – olimme näemmä tarpeeksi matalalla. Ovet avautuivat hitaasti ja kylmä ilmavirta pyyhkäisi kuljetusaluksen läpi. Aluksemme mahtavien turbomoottoreiden jyly kantautui korviimme oven loksahtaessaan auki. Samalla raskaat tuliaseet työntyivät mekaanisen männän avulla siististi aluksen ulkopuolelle tähdäten alaviistoon.

Äkillinen melutason nousu iski korviini kivuliaasti joten päädyin irvistämään ja painamaan käteni korvilleni. “Ha ha, F75-MV:t liikaa Whiten korville?” erotin juuri ja juuri sotamies James Stadlerin kiekuvan äänen räkättävän. Stadler, tai “Stud” niin kuin hän halusi itseään kutsuttavan, oli ryhmäni ärsyttävin mies. Hän oli hintelä ja lyhyt, silmälasipäinen ja vinohampainen. Koulutuskausi oli ollut hänelle rankka, mutta kuin ihmeen kaupalla hän oli selvinnyt. Hän oli ryhmäni VOX-lähettimen kantaja. Kyseisen paikan hän oli saavuttanut suurella tietämyksellään tekniikasta sun muista vempeleistä. Olin varma, että Studin nähdessä ensimmäisen kalanaaman tämä panikoisi ja juoksisi pakoon. “Naama umpeen, Stud.” kuulin närkästyneen, matalan jylinän tuhahtavan. Ääni kuului suurelle lihaskimpaleelle, jonka ryhmäni tunsi Jonathan Traubena.

Traube oli olemukseltaan stereotypinen tappokone: suuri, harteikas ja tatuoitu. Kun katsoin häntä ajattelin hänen omistaneen koko elämänsä treenaamiseen ja lihasmassan kasvattamiselle. Ryhmäämme johtava kersantti, Sheehan, oli kertonut minulle että Traube olisi pakkovärvätty Necromundalta, jostain paikallisesta jengistä. Traube oli mielestäni ihan OK jätkä, mitä nyt vain vähän brassailija. Hän kääri kenttäpukunsa hihat poikkeuksetta ylös, ettei keneltäkään jäisi vahingossakaan näkemättä tämän tatuoidut, tukin paksuiset hauikset paisuneine verisuonineen. Oletan, että leveilijän piirre ärsytti muitakin ryhmäläisiäni mutta kukaan ei vain viitsinyt, tai uskaltanut, sanoa sitä Traubelle päin naamaa.

“Hmph!” Stadler päästi tarkoituksettomasti ehkä turhankin kimeän äänähdyksen, joka sai pari syrjemmällä istuvista ryhmäläistäni nauramaan. Stud ja Traube olivat ehdottomasti ryhmästäni selvimmin erottuvat persoonat. Muut jäsenet joiden kanssa olin tehnyt tuttavuutta olivat Brock, ryhmäni liekinheittimen käsittelijä; Rauxell, Frye ja Carter. He kaikki näyttivät vihreänruskeissa kenttäpuvuissaan, taisteluliiveissään ja kypärissään lähes identtisiltä. He kaikki olivat suurin piirtein saman kokoisia kavereita kuin minä itse, mitä nyt Frye pari tuumaa pidempi.

Katseeni ajautui Trauben ja Studin kähinästä katselemaan Valkyrian sivuovesta, kuinka Aeserian maanpinta alkoi näkyä lumen koristaessa talvisen megapolin pintaa rakoilevan pilviverhon lomasta. “Ah, Fredrus Prime – Aeserian pääkaupunki…” kersantti Sheehan tokaisi kurkistaessaan olkani yli allamme ohi vilisevää kaupunkia. “Komea, eikö totta?” hän kysäisi minulta. Sain vastaukseksi mumistua vain hätäisen myöntymisen. Ajatukseni olivat jossain muualla. Tarkkailin kilometrejä alapuolellamme avartuvaa betoniviidakkoa. Kykenin juuri ja juuri erottamaan pieniä välkkyviä valopisteitä kaupungin kaduilla – siellä taisteltiin.

Havahduin säpsähtäen, kun lentueeseemme liittyi kaksi uutta Valkyriaa, aivan omamme rinnalle, kasvattaen siipemme nyt viiteen alukseen. Lensimme Delta –muodostelmassa, oma aluksemme kärjessä. Viiden lenturin moottorien jyly oli lähes sietämätön ja päädyin jälleen puremaan hammasta. “ Alle 500 sekuntia laskeutumiseen!” kuului säröilevä ääni aluksen keskusradiosta. “Nohniin pojjat!” kersantti Sheehan aloitti, “ kuunnelkaas nyt tarkkaan. Meidän alkuperäinen pudotusvyöhyke menetettiin muutamia minuutteja sitten, joten…” Sheehan piti pienen tauon nielaistakseen “…meidät lähetetään komentaja Richterin sektorille – ihan etukärkeen. Siellä on täys rähinä päällä.” Ilmoituksen luonto sai ryhmäni selkeästi levottomaksi ja valkyrian täytti nyt kiivas puheensorina. “En lopettanut vielä!” kersantti karjaisi, nousten samalla seisomaan korjaten liivinsä kauluksia. Miehet hiljenivät hetkessä, jos Sheehanilta jotain löytyi niin se oli auktoriteetti. “ Kun laskeudumme ryhmittäydymme lentueemme kanssa ja odotamme Richterin komentoa – todennäköisesti aloitamme hyök…” kersantin selonteko katkesi Valkyriamme tärähtäessä voimakkaasti, heittäen Sheehanin jaloiltaan lattialle.

Matkustamon valot sammuivat ja tilalle syttyivät punaiset hätävalot. Tärinän jatkuessa yksi seinää kiertävistä metalliputkista halkesi ja alkoi sihisten syöstä höyryä matkustamoon. Kaaduin penkiltäni rajusti – muutkin matkustajat poukkoilivat edestakaisin, yrittäen pitää kiinni siitä mistä vain saivat otteen. Tunsin kipua kylmän metallilattian iskiessä poskeani vasten samalla kun katseeni haparoi jälleen kerran ulos ampuma-aukosta. Näin kirkkaan sinisen säteen nousevan noin 45 asteen kulmassa, leikaten vieressä lentävältämme Valkyrialta vasemman siiven irti. Syntyi voimakas räjähdys, jonka voima riitti suistamaan aluksemme muutamia metrejä lentoradaltaan. Näin kuinka epäonninen Valkyria alkoi syöksyä maahan, jättäen jälkeensä palavan savupilven. Syöksyvässä aluksessa olevat toverimme kiljuivat kauhuissaan, aluksen syttyessä tuleen ja räjähdellen matkallaan kohti planeetan pintaa.

Fredrus Primen raunioituneilla kaduilla kulki pieni ryhmä Tau –tunnustelijoita. Tätä sinertävän harmaisiin panssareihin pukeutunutt joukkoa johti Shas‘O Sa’cea Thas. Ryhmä oli lähetetty itse kaaderin komentajan käskystä etsimään heikkoa kohtaa vihollisen linjoista. Thas’in ryhmä oli edennyt hiljakseen ilman suurempia vaikeuksia jo kohta puoli tuntia. He olivat onnistuneet väijyttämään erään Keisarillisen Kaartin platuunan jäänteet ja tuhonneet nuo ihmiset muutamissa minuuteissa kärsimättä itse lainkaan vahinkoa.

Shas’O Thas sääli näitä ihmis-olentoja. He olivat kiehtova laji ja mahtava liittolaismahdollisuus. Mutta heidän rotunsa oli niin itsepäinen ja vihan sokaisema, etteivät he kyenneet näkemään Suuremman hyvän tarkoitusta. ‘O Thas kääntyi katsomaan kuuden miehen vahvuista ryhmäänsä, joka eteni rakennusten raunioissa sulavasti. Hän tarkisti pulssikarbiininsa latauksen – täysi, hyvä. Hän säpsähti kun eräs hänen miehistään huusi varoituksen ja osoitti taivaalle kaakon suuntaan. Viisi ihmislenturia lähestyi rintamaa nopeasti. Yhtäkkiä kauempaa betoniviidakon uumenista ‘O Thas eroitti raidetykin sokaisevan kirkkaan säteen pudottavan yhden näistä aluksista. Tunnustelijaryhmän epäonneksi tuo alus aloitti helvetillisen syöksynsä suoraan heitä kohti. “Tunnustelijat, suojautukaa!” kajahti ‘O Thasin käsky.

Tau –sotureiden ryhmä hajaantui lähes paniikin omaisesti. Jokainen pyrki vain maksimoimaan jonkin kiinteän määrän itsensä ja voimakkaasti liekehtivän, päällekäyvän tulipallon välistä. Tunnustelijat syöksyivät päättömästi rauniokasojen sekaan. ‘O Thasin pulssi oli järkyttävän kiivas. Hän juoksi kohti pientä kraateria – siellä hän olisi turvassa. Putoavan ihmislenturin päästämä viheltävä ääni aiheutti hänelle kylmiä väreitä. Enää muutama vaivainen metri ja hän olisi suojassa. Äkkiä kaikki hiljeni. Hän tunsi voimakkaan kuuman aallon, joka pyyhkäisi hänen ylitseen. Paineaalto heitti epäonnisen ryhmänjohtajan ilmaan, syösten tämän pyrkimäänsä kraateriin.

‘O Thasin korvat piippasivat rajusti ja hänen kypäränsä linssille piirtyvä näkökenttä säröili. Hän hoiperteli öristen ylös, roikottaen pulssikarbiiniaan vasemmassa kädessään, pidellen samalla oikealla kädellä päätään. Hän nousi ylös kraaterista nähden roihuavan Valkyrian raadon savuavan edessään. Tunnustelijat alkoivat vähitellen ryhmittäytyä ‘O Thasin ympärille. ‘O Thas näki erään alaisistaan, Shas Savonin puhuvan kypäräradioonsa. “Shas’O Thas, kommunikaatiolinkkinne ilmeisesti viottui räjähdyksessä – päämaja ei saa teihin yhteyttä.” Savon sanoi käheällä äänellään. “Kuten myös optiikka…” vastasi ‘O Thas riuhtaisten kypärän päästänsä, paljastaen harmaat kasvonsa.
“Ovatko kaikki kunnos…” ‘O Thas oli aloittamassa, kunnes huomasi palavan romukasan alta Shas Kunasin runnellun yläruumiin. Tau –tunnustelijat olivat aikeissa rientää auttamaan jalkansa murskannutta toveriaan, mutta juuri sillä hetkellä Valkyrian raato antoi Shas Kunasille lopullisen tuomionsa räjähtäen voimakkaasti, singoten palavia metallinsirpaleita ympäristöön. Pamaus pakotti tunnustelijaryhmän jälleen suojautumaan. ‘O Thas mietti haikeana miksi näin piti käydä. Tuollainen kuolema ei sopinut Kunasin kaltaiselle soturille...

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tällaista tänään, jatkoa olisi luvassa. Henkilökohtaisena kommenttina sanon sen, että olen itsestäni ylpeä, etten sortunut kirjoittamiselleni ominaiseen "sotapornoon" - vielä. Saas nähdä miksikä tämä muuttuu, kun pian tarinaan ilmestyy kolmaskin spektri.

Mitä sanoo sotavasara?

[Weedeeo]

Upeaa, minuun kyllä uppoaa tällaiset tarinat kuin kuuma voi veitseen.

Aluksi pelkäsin, että tämä on jälleen sellainen "kaartilaiset pulassa ja mariinit tippuvat taivaalta pelastamaan päivän"-tarina(toivottavasti en paljastanut tulevia tapahtumia;D).
Kirjoitusasu on hyvä, kirjoitusvirheiden puuttuminen on aina hieno asia. Oikeastaan on kaameaa, että tuollaisesta tulee jo plussaa, koska kirjoitusvirheetön tekstihän pitäisi olla itsestäänselvyys, eiks jeh. Kuvailu on eloisaa, ei liian pitkälle vietyä eikä hempeilevää.
Kirjoitahan lisää.

[SPACE MARINE!!!]

kirjoitusvirheiden puuttuminen on aina hieno asia. Oikeastaan on kaameaa, että tuollaisesta tulee jo plussaa, koska kirjoitusvirheetön tekstihän pitäisi olla itsestäänselvyys, eiks jeh.

Tai sitten jos tarina on muuten niin p*ska, ettei siitä ole mitään muuta mistä antaa plussaa.(ei sillä että tämä olisi, itse en ole vielä kokonaan lukenut, mutta kun tuo kommenti osui silmään niin piti tällainen laittaa. Jossin vaiheessa saattaa minukin arviointini tarinasta tänne ilmestyä.)

[Weedeeo]

Siis optimihan olisi se, ettei tarinoita, joissa eivät ole isot alkukirjaimet, välimerkit ja yhdyssanat ainakin lähes täysin reilassa,täältä löydy.

[WHAM]

Hahmoista: Hahmot ovat toistaiseksi stereotyyppisiä kasvottomia nimiä, joilla ei ole suuremmin taustaa tahi syvyyttä. Jos tämän aiot korjata kertomalla hahmojen luonteista ja olemuksesta enemmän jatkossa, homma on vielä vallan helposti pelastettavissa. Älä kuitenkaan sorru kertomaan kahdessa lauseessa maksimitiivistyksellä miten kukin miettii äitiään / tyttöään / koiraansa / kissaansa kotopuolessa.

Kieliopista: Cadianin = Cadian yhtenä esimerkkinä. Koeta kikkailla se wordin kieliopin tarkistus toimintaan, niin säästyt pahimmilta virheiltä aluksi.

Kuvailusta: Tuhahdus ei ole ensimmäinen termi joka tulee mieleen, kun jylisevässä aluksessa keskustellaan melun ylitse.


Alku on tasoa "ok", kirjoita muutama A4 arkillinen lisää, niin pystyy arvioimaan juonen kuljetusta ja kehitystä paljon paremmin.
Pidät vaan mielessä, että periksi ei anneta!

[Drakken]

Kiitos kommenteista! =)

Tosiaan tässä kohtaa hahmot vielä ovat hieman pinnallisia - osittain syytän sitä, että tarina kuvaa tällä hetkellä vielä vasta noin 5 minuutin pituista jaksoa.

Kirjoittelen kyllä lisää kunhan kerkeän. Käyn jatkuvasti sisäistä kamppailua yrittäessäni hillitä itseäni kirjoittamasta täydellistä verilöylyä... mikä tietenkin 40. vuosituhannella on täysin suvaittavaa. :D

Sana on yhä vapaa.

[Drakojan]

Kun muut ilmoittavat muusta, niin minä sitten fluffivirheistä. :)

Miksi Cadianin rykmentissä on joku Necromundalta? Eikös kaikki rykmentit ole planeettakohtaisia? Lisäksi Cadia ja Taun imperiumi eivät voisi paljoa kauempaa toisistaan olla, joten sinne ei varmaan Cadialta asti lähetettäisi porukkaa.

Shas'O on aika kova jätkä kuuden hengen tiedusteluporukan johtajaksi. Yleensä nämä tappelevat (epä)reilusti XV8:n sisältäkäsin, komentaen samalla koko Hunter Cadrea.

Muuten ihan perustekstiä, kirjoittele lisää. :)

[Drakken]

No voi sun - Taukkien hierarkiasta ei minulla ollut juurikaan tietoa ja jostain luin että shas'o olisi johtaja tai muuten vain ansioitunut... ei tietenkään tullut mieleen että noinkin suuri johtaja. ;D

Onhan se jees, että ihmiset tarkkaan jaksavat lukea. =)