Johtajasusi [40k]

[Drakojan]

”Päät alas!” ammus losahti harmaaseen veteen, ja vesipatsas nousi monen kymmenen metrin korkeuteen. Maihinnousualukset jatkoivat hidasta etenemistään kranaattien tippuessa niskaan ja konekiväärien pyyhkiessä kansia. ”Kun päästään rantaan, pysykää suojassa ja odottakaa ilmaiskua” kersantti huusi joukkojensa keskeltä.

Koko Celliin kuudes jalkaväkirykmentti osallistui hyökkäykseen. Sumun läpi näkyi juuri ja juuri viereiset alukset. Niin näkyi myös se, kun toinen niistä sai osuman ja alkoi upota tulipallona. Palavat kaartilaiset hyppivät veteen, ja kuolevien kirkuna sekä tulen sihahtelu kuuluivat myös 4. ryhmän alukselle. Kersantti jäi katselemaan hetkeksi, yritti raapia päätään kypärän läpi, mutta ryhdistäytyi ja otti kasvoilleen komentavan ilmeensä, hänen tummat hampaansa välkkyivät turpeiden huulien lomasta.

”Koko joukkue… Ei, vaan koko komppania… Ei. Koko rykmentti on meidän tukenamme, miettikää kuinka monta miestä. Me selvitään tästä pojat. Se on käsky” Kersantti päätti tavanomaisen kannustuspuheensa. Se tehosi, niin kuin se yleensä teki, ja äsken pelokkaille kasvoille tuli päättäväinen ilme. ”No niin, mennäänpä tappamaan vähän-” Kersantti ei ikinä saanut lausettaan loppuun. Rannan konekiväärit tulittivat raskaasti heidän alustaan, ja kersantin lisäksi kaatui myös ryhmän kranaatinheittimen kantaja. Veriroiskeet likasivat muiden vaatteet, ja osa lensi mereen, lisäten pienen osansa sen suolaisuuteen.

”Minä olen kai komennossa nyt” kuului heikko ääni läheltä ramppia, joka laskeutuisi kun kaartilaisten olisi aika lähteä etenemään omin jaloin. Kukaan muu ei pannut vastaan. Mies hengitti sisään ja ulos nopeasti monta kertaa silmät kiinni ja suoristi sitten selkänsä. Kapeilta ja poikamaisilta kasvoilta - mies ei voinut olla kahtakymmentä kesää vanhempi - näkyvä pelko oli tallella, mutta silmät… Ne olivat kuin vihreinä hehkuvat kekäleet.

Uusi johtaja pyyhkäisi vaaleita hiuksiaan pois silmiltään, jonne ne olivat valahtaneet kypärän alta. ”Tad, ota sinä tuo kranaatinheitin. Muut, muistakaa mitä kessu puhui. Kyllä tämä onnistuu” johtajuuden aura tuntui säteilevän miehestä, ja kaikki tarkistelivat aseitaan ja muita varusteitaan. ”Kohta ollaan rannassa!” Cylia huikkasi. Naisen kimeä ääni kuului kirkkaana jopa kaiken melun läpi.

”Kaikki valmiiksi!” Ryhmän jäsenissä tuntui kulkevan sähkövirta, kädet nytkähtelivät ja jalat raapivat metallikantta. Vihreäsilmäinen mies räpytteli hikeä silmistään. Hän ei varmasti ollut ainoa. ”Muistakaa se ilmaisku! Nyt mentiin!” Ramppi rysähti matalaan veteen ja kaikki lähtivät kahlaamaan kohti tankkiesteitä, jotka olisivat ainoa suoja tällä pitkällä ja leveällä rannalla. Jalat tuntuivat tarttuvan mutaiseen pohjaan, kun kaikki rämpivät kohti elämää varman kuoleman kidasta.

Konekivääreillä ei mennyt kauaa huomata avoimella kamppailevat miehet ja naiset. Kaartilaisia kaatui 4. ryhmän oikealla ja vasemmalla puolella, ja lopulta viikatemies kosketti myös sitä. ”Faran!” ”Jätä hänet, meillä ei ole aikaa!” ”Liikkukaa, liikkukaa!” joku lähes itki.

Kun nuori johtaja hyppäsi suojaan metallirojun alle, kymmenen hengen ryhmästä oli jäljellä enää puolet. ”Kaikki… Kaikki kuolevat…” joku mies henkäisi hänen vierellään. Johtajasusi kohotti päätään, ja etsi. ”Tad! Tad! Raahaa se perseesi tänne! NYT!” Tämä syöksyi juuri ajoissa sarjan tieltä melkein johtajan päälle. Hiekkaa räjähteli ilmaan ja satoi miesten päälle. ”Ammu tuo hiton bunkkeri!” tämä karjaisi täpärän selviytyjän korvaan. Tad nosti silmilleen valahtanutta kypäräänsä ja tähtäsi raskaalla aseellaan. Onton pamahduksen säestämänä kranaatti lensi suoraan bunkkerin suuaukon alapuolella, vähintään lamauttaen kaikki vähäksi aikaa paineaallosta ja äänestä.

Samassa pommikonelaivue täytti ilman. Ne lensivät yli rannan, ja myös hävittäjät ilmestyivät sumusta. Ne täyttivät taivaan kuin lintuparvi, aurinko olisi pimentynyt jos se olisi paistanut. Moottoreiden ääni lisäsi itsensä äänien kakofoniaan. Yksi lähestyi matalalla, ja ampui bunkkeria tykeillään. Se räjähti betoni- ja teräsmurskaksi, joka lensi ilmaan valtavassa räjähdyksessä. Kone lensi sisämaahan päin liittyäkseen tovereihinsa.

”Rynnäkköön! Tuleen, tuhkaan ja kuolemaan!” Johtaja huusi Celliin sotahuudon, ja lähti etenemään kohti rannan reunaa, kohti pelastusta. Ihmisiä kuoli joka puolella hänen ympärillään, mutta ainut vaihtoehto oli jatkaa eteenpäin, pois avoimelta, suojaan. Hän oli huutaa turhautumistaan. Yhtäkkiä kaikki hiljeni. Susi katseli ympärilleen, mutta näki pelkkiä ruumiita. ”Ei…” hän vaikeroi ja yritti jatkaa juoksuaan. Konekiväärin ammus kuitenkin suisti hänet maahan ja mustuuteen. Missä olet nyt, keisarini? Johtajani ja opastajani? Missä?

Hiljaisuus täytti rannan. Se laskeutui jokaiselle ruumiille kuin haaskalintu, peitti kaiken painostavaan verhoonsa. Viimeisetkin elämän valot sammuivat rannalla muutamaa lukuun ottamatta.

Celliin kahdeksas raskas jalkaväkirykmentti tuli esiin sumusta maihinnousualuksissa. Konekiväärien rätinä ja tykkien jyly alkoi uudestaan.


* * *


Sarjassamme historiallisia rip-offeja, hyvät naiset herrat, Normandian maihinnousu. Kommenttia ottaisin mielelläni vastaan, kokeilin hiukan uudenlaista tyyliä.

[Weedeeo]

Tämähän oli kuin Pelastakaa sotamies Ryanin alku :)
Tunnelman kuvailu on ihan kivasti onnistunut, mutta ympäristö jää arvoitukseksi. Taistellaanko heidän ympärillään? Minne he hyökkäävät? Myös rannalle sijoittuvat tapahtumat vilisevät ohi, tai sanotaanko näin: Tarina oli mainio siihen asti, kunnes miehet hyppäsivät veneestä.

[Drakojan]

Lisätäänpä vielä, tämä on oikeastaan prologi uuteen tarinaan: Susilauma. Wolf Pack taitaa harmi vaan olla jo olemassa, mutta ryöstetään nimi silti. :D Vielä kun jaksaisi Shain kroonikoitakin kirjoitella...

[Da Big Boss]

Heti tuli mieleen että oli normandia :O

Jep, tuli vanhat sotaleffat mieleen, melko hyvää tekstiä jälleen kerran, nousit sotun lempikirjoittajieni listalla toiseksi ;)

Kuvailua ympäristöstä olisi kyllä voinut olla, muuten taivaallisen hyvää tekstiä.

@Drakojan : Mistä sie noi avatarit repäiset? 4chanista?

[Nazgúl]

Selkeästi olit haeskellut Normandiaa, etkä ainakaan epäonnistunut. Nättiä tekstiä, mutta en löytänyt varsinaista tunnelmaa tekstin muodossa tuolta. Myös henkilöiden kuvailut puuttui, mutta tekstitstä tykkäsin kuitenkin. Tuo susi ihmetyttää kuitenkin, mikä se on, paikan ottanut johtajako?

[Drakojan]

Kiitoksia kommenteista, täytyy tuohon kuvailuun kiinnittää huomiota.

@Da Big Boss: Aika lähellä, aika lähellä... Perjantaisin saattaa hyvikin löytyä sieltä. ;)

@Nazgul: Se johtajasusi on kielikuva tästä nuoresta pojasta, joka ottaa sen johtajuuden taakaan yms. tarpeetonta lätinää. Kielikuva.

[Nazgúl]

Tuossa tapauksessa olisi ollut hyvä että tätä "johtajasutta" olisit kuvaillut vielä enemmän. Tuosta pätkästä kun ei löydä varsinaista seurattavaa hahmoa (päähahmo).