Figupelejä pelataan aika paljon siksi, että mitkä tahansa säännöt ovat kivat, jotta pääsee leikkimään ukoilla "sofistikoituneesti". Jotkut haluavat säännöiltä jonkinlaista mallintamista (en sano "realismi", mutta "genrerealismi" kylläkin). Jotkut haluavat niin tarkat säännöt, että figun vyöllä vaivalla maalatulla pikarilla voi olla merkityksensä. Toiset ovat valmiita hyväksymään laserpyssyn miekaksi ja toisinpäin, kunhan peli saadaan pyörimään.
Siksi pelin valinta - ja juuri sen ekan pelin valinta - on hankala juttu. Eka peli saattaa pikemminkin valita pelaajansa, ja ekaan peliin kyllästyneet eivät usein koskaan ikinä enää innostu pelaamisesta.
Sanoisin, että peli kannattaa valita sen perusteella, mikä nuorisoa viehättää:
- mitkä otukset on kivoja (jos tykkää örkeistä, pelissä on voitava pelata örkkejä; jos tykkää hopealuodeista, pelissä on syytä olla tällainen merkitsevä optio, jne.)
- skaala (yksilöt - tiimi - rykmentti -armeija - ja hirviöt; ekaks varmaan liikutaan tuolla yksilö-tiimi tasolla)
- fantasia/scifi-elementit (magia - teleportit - avaruusmariinit - taikametsät - ajoneuvot- jne)
- pyrkimys (ulkoilutetaan ukkoja - tapetaan toisia eli votetaan - suoritetaan tehtäviä kentällä - mallinnetaan taistelu, joka vaikuttaa johonkin jossakin - laitetaan proppeja kentälle nätisti, rakennellaan - jne)
- jne.
-ile