Tumukin Legioona

[Lepposa]

Terve!

Päätin kirjottaa tulevalle örkkiarmeijalleni vähän fluffin pätkää, ja myöhemmin myös yhdistää tarinaan kaverieni armeijoita. En ole ennen tälläista tehnyt joten olkaa helliä.


---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tumukin Legioona

Luku 1.


Grazkul seisoi teltan edessä paksu sikari suunpielessään. Satoi ja maa oli mutaisen liukas. Kaikkialla lojui romua ja ruumiinkappaleita. Grazkul asteli teltan edessä ja potkaisi irtihakatun ihmispään kauemmas. Teltasta kuului karmeaa huutoa ja poran tai muun ikävän laitteen surinaa. Grazkulia olisi puistattanut jos hänen kehonsa olisi tuntenut sellaisen eleen. Nyt hän vain tyytyi murahtamaan ja imemään haisevaa sikariaan. Grazkul oli örkki ja pomon henkivartion päällikkö. Aiemmin samana päivänä pomon Waagh! oli pyyhkäissyt yli kaartilaisten asemien, ja örkit olivat edenneet useita kilometrejä. Nyt he olivat pystyttäneet leirin taistelukentälle, ja juhlivat voittoaan ankarasti. Teltan lieve nousi syrjään ja ulos astui toinen örkki. Tällä oli päälakensa tilalla metallilevy. -Taas ehjä? Grazkul kysyi. -Joo, taas kelpaa! Vastasi teltasta ulos tullut örkki. Hän oli vähän Grazkulia pienempi, mutta silti kokeneen ja kovan näköinen. Grazkul tarjosi tälle sikarin, jonka toinen örkki otti vastaan ja sytytti. Grazkul ja hänen toverinsa kävelivät kohti leirin keskustaa, josta kantautui tappelun ääniä. -Se oli hitonmoinen suoritus! Murahti Grazkul heidän kävellessään. -No jaa, kuka tahansa olisi tehnyt saman. Mitä vain toverien puolesta...niinhän? Vastasi Tral ja hänen suunsa kääntyi virneeseen. Grazkul naurahti, tai oikeastaan urahti huvittuneena. He tulivat leirin keskelle, jossa kaksi örkkiä huitoivat toisiaan nyrkein. Kaksikko katsoi mielenkiinnolla tätä ottelua. Toinen tappelupukareista, örkki jolla oli ikävän näköinen arpi kasvoissaan, nosti vastaan rimpuilevan örkin ilmaan ja nakkasi tämän päin lähintä kuljetusrekkaa. Arpinaama veti veitsen tupestaan ja lähestyi maasta ylös pyrkivää onnetonta vastustajaansa. Grazkul heilautti rynnäkkökiväärinsä olaltaan ja ampui ilmaan. Aseen ääni oli kova ja rätisevä, ja koko ase kilisi tulittaessaan. Jokainen örkki joka oli seurannut tappelua kääntyi katsomaan Grazkulia, ei sen takia että he olisivat säikähtäneet aseen ääntä, vaan silkasta kunnioituksesta. Grazkul lopetti tulittamisen ja käveli arpinaaman luo. Hän tarttui tätä kurkusta ja nosti tämän ilmaan. Arpinaaman jalat sätkivät, eikä hän saanut kunnolla henkeä. -Mitä näistä nujakoista ollaan puhuttu!? Kysyi Grazkul hampaidensa välistä. -Pomon sääntöjen mukaan nujakoita ei käydä kuolemaan asti. Grazkul heitti jo lähes elottoman arpinaaman maahan. -Me noudatamme nyt uutta ideologiaa, ja sen periaatteisiin kuuluu että me olemme tovereita emmekä vihamiehiä. Meidän tulee vetää yhtä köyttä! Grazkul lopetti ja katsoi paikalla olevia örkkejä. Suurin osa vain tuijotti Grazkulia ihmeissään. -Tarkoittaa siis että seuraava joka täällä nujakoi tulee nujakoimaan minun kanssani!! Onko selvä!? Örkit tottelivat suoraa puhetta, ja ottivat, tai ainakin yrittivät ottaa asentoa. Joku jopa veti kättä lippaan ja kuului hyväksyvää muminaa. -Hyvä!! Jatkakaa!! Grazkul ja Tral jatkoivat matkaansa kohti komentotelttaa.

Tällainen käytös örkkien keskuudessa oli todella harvinaista, jopa ainutkertaista. Ei se että örkkejä komennettiin armeijan kurilla, vaan se, että heitä kiellettiin tappelemasta toistensa kanssa. Unohtamatta sitä että he kutsuivat toisiaan tovereiksi ja todellakin taistelivat toistensa tukena. Legioonaa, johon grazkul kuului, johti örkkipomo Tumuk. Hän oli kasvanut örkkikulttuurin keskellä, ja osallistunut mm. Ghazghkull Thrakan Waaghiin! Armageddonin karuille mantereille. Hän oli todellinen soturi, ja jokainen legioonassa suhtautui Tumukiin pelonsekaisella kunnioituksella. Se miksi Tumukin legioona käyttäytyi näin oudosti örkkien mittapuulla, johtui yhdestä ainoasta tekijästä. Tumuk oli viime ryöstöretkellään törmännyt ihmislinnakkeeseen, jonka saloissa liehui punaisia lippuja joita koristivat keltaiset kuviot. Tumuk kiinnostui näistä heti, sillä mikään ei ole örkistä mielenkiintoisempaa, tappamisen ohella, kuin punainen väri. Tumuk hajotti linnakkeen maantasalle surmaten lähes jokaisen asukkaan. Yhden Ihmisistä hän kuitenkin jätti henkiin. Tämän hän pakotti kertomaan kaiken linnakkeesta, ja mitä punakeltaiset liput merkitsivät. Ihminen kertoi uudesta hallintomuodosta ja yhteiskuntaideologiasta jota hän itse kutsui sosialismiksi ja kommunismiksi. Tumuk oli jo tässä vaiheessa valmis tappamaan ihmisen, joka puhui niin ettei örkkikomentaja ymmärtänyt yhtään mitään. Omaksi onnekseen ihminen sattui mainitsemaan, että tässä kyseisessä hallintomuodossa valtio, tässä tapauksessa Tumuk, omisti kaiken. Tämän kuullessaan Tumuk omaksui ihmisen ideologian välittömästi, ja teki ihmisestä itselleen neuvonantajan, tai oikeastaan Tumuk oli aina halunnut itselleen lemmikin. Siitä päivästä lähtien Tumukin legioona alkoi noudattaa sosialismin pelisääntöjä, toki hieman örkeille sovellettuina. He maalasivat kulkuneuvoihinsa ja sotalippuihinsa sosialismin tunnukset, ja ehostivat itsensä näyttämään mahdollisimman sotilaallisilta.

Grazkul ja Tral astuivat komentoteltan liepeen alta sisään. Teltta oli iso, ja sen keskellä oli pöytä jonka ylle oli levitetty kartta. Katosta roikkui öljylamppu, jonka valo lepatti rauhallisesti. Grazkul tuijotti valoa lähes hypnotisoituneena, kunnes Tumuk murahti, ja Grazkul tajusi ottaa koppalakkinsa pois päästään. Hän tervehti tumukia asennolla ja asettui pöydän vierelle. -Helvetin hyvää työtä Tral! Jos sinä et olisi vienyt sitä tankkivasaraa sen kolossaalisen peltipurkin leuan alle, emme olisi tässä suunnittelemassa seuraavaa hyökkäystä. Tumuk jylisi. Tral nyökkäsi tyytyväisenä. Pomon kehu oli aina pomon kehu. Tumuk osoitti paksulla sormellaan kartan keskustaa. -Tuossa, keskellä erämaata on imperiaalien linnake, kaartin päämaja ja planeetan viimeinen linkki ulkopuoliseen apuun. Sen on kaaduttava jotta saamme tämän mantereen itsellemme. Tumuk murisi. Grazkul tutki karttoja hetken. Hän vietti sormeaan maastonmuotoja pitkin ja urahteli mietteissään. -Ei minkäänlaista suojaa. Tämän harjanteen jälkeen, Grazkul näytti kohoumaa kartalla, alkaa tasanko, ja linnake on rakennettu sen keskelle niin korkeaksi että sieltä havaitaan hyökkäys jo kaukaa. Kolmikko oli hiljaa. Tumuk kurtisti kulmiaan ja pureskeli jotakin hampaidensa välissä. Tral istui alas, hän ei pitänyt suunnittelusta ja hänen uutta päälakeaan jomotti oudosti. Grazkul tuprutteli uutta sikaria mietteliäänä. -Mitä tiedustelukopterit raportoivat linnakkeen puolustukseksi? Grazkul kysyi viimein. -Kolme Kolossia, joista ilmeisesti kaksi on niin rikki että ne eivät liiku. Muutama kiinteä tykkipatteri linnakkeessa ja aivan helvetin paljon jalkaväkeä. Grazkulille suunnitelma valkeni kuin salama kirkkaalta taivaalta. -Me houkuttelemme jalkaväen ulos, ja lyömme heidät lähitaistelussa. Vihollinen ei voi käyttää tykkejään jos heidän omat joukkonsa ovat sekoittuneet meidän joukkoihimme. Meillä on mies ja taitoylivoima avoimella taistelukentällä. Lyömme vastustajat leikiten ja kävelemme sisään linnoitukseen. Grazkul nojasi taaksepäin ja myhäili tyytyväisenä. Tumuk selvästi mietti Grazkulin suunnitelmaa. Hänen mielessään taistelivat kaksi vaihtoehtoa, Grazkulin suunnitelma ja örkkien ominainen tapa rynniä taisteluun yhtenä hallitsemattomana kasana. Ikuisuuden kuluttua Tumuk nyökkäsi Grazkulille. Tämä oli merkki hyväksymisestä. Grazkul poistui komentoteltasta Tral kannoillaan. Heillä oli vielä paljon tehtävää ennen aamua.

Grazkul oli poikkeuksellinen örkki. Hän kasvoi örkkikommandojen parissa, ja oppi heiltä taistelutaitoja ja tietoja mitä normaalissa örkkiyhteiskunnassa ei oltaisi pystytty opettamaan. Oppipahan Grazkul myös lukemaan, ja se jos jokin on poikkeuksellista örkkien keskuudessa. Kasvaessaan Grazkul ymmärsi, että hänen paikkansa ei ollut kommandojen rinnalla. Hän kaipasi jännitystä. Grazkul oli melko kookas, ja olisi ehkä voinut perustaa oman klaaninsa, ellei olisi tavannut Tumukia eräällä retkellään. Grazkul oli juuri saapunut erääseen örkkien kauppalinnakkeeseen, kun hän näki linnakkeen aukiolla kaksi örkkiä valmistautumassa kaksintaisteluun. Grazkul pysähtyi seuraamaan ottelua, joka päättyi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Voittaja, lähes kaksi kertaa grazkulin kokoinen örkki, rummutti rintaansa ja huusi keuhkojensa pohjasta kohti taivasta. Grazkul tuijotti tätä haltioissaan. Tuijotti muutaman sekunnin liian pitkään, sillä kaksintaistelun voittanut örkki ei ilmeisesti pitänyt tuijottelijoista. Kahdella harppauksella tämä oli grazkulin luona ja nosti tämän ilmaan kuin nuken. Grazkul veti tikarinsa, jonka hän oli perinyt kommandoilta, tupestaa ja viilsi sillä örkin kasvoja. Tämä asteli taaksepäin silkasta hämmästyksestä ja paiskasi Grazkulin komeassa kaaressa naamalleen mutaan. Ennen kuin Grazkul ehti nousta ylös, hänen päälleen hyppäsi kaksi nobzia, jotka nostivat hänet pystyyn ja pitelivät häntä paikallaan kun suurempi örkki kokosi itsenä. Örkki asteli grazkulin eteen ja tuijotti tätä suoraan silmiin. Hän nosti kirveensä korkealle ilmaan ja valmistautui iskemään, mutta joutui keskeyttämään iskunsa, sillä hänen kätensä ei enää ollut kiinni hänen vartalossaan. Se oli repeytynyt mekaanisten pihtien puristuksessa irti. Örkki putosi polvilleen hölmistyneenä ja tuijotti irtirevittyä kättään. Tumuk työnsi hänet syrjään ja katsoi kahta nobzia suoraan silmiin. Nämä ymmärsivät päästää irti ja luikkivat karkuun. Grazkul nousi ylös ja huomasi katsovansa Tumukin suurta rintaa. Hän nosti katseensa ja kohtasi örkkipomon katseen. Se ei ollut murhanhimoinen tai edes vihainen, vaan pikemminkin harvinaisen isällinen. Tumuk tarjosi grazkulille sikarin, jonka tämä otti kiitollisena vastaan. -Seuraa minua. Urahti Tumuk, ja näin grazkul seurasi, ja on seurannut siitä lähtien. Grazkulista tuli nopeasti Tumukin kakkosmies, ja oli toteuttamassa örkkilegioonan muutosta sosialistiseksi toverikunnaksi. Grazkul ei missään vaiheessa kommentoinut Tumukin päähänpistoa ideologian uudistuksesta. Hän toteutti sen minkä pomo käski. Grazkul huolehti myös legioonan järjestyksestä, ja pojat kunnioittivat häntä. Hän oli tunnetusti hurja soturi ja taistelija, ja harva uskalsi haastaa häntä edes leikkimieliseen otteluun. Grazkulin taidot ja tiedot sotimisesta ja sen tekniikoista olivat monesti osoittautuneet kultaakin kalliimmiksi. Tämän vuoksi Tumuk lähes poikkeuksetta konsultoi Grazkulia aina ennen taistelua.

Aamu valkeni sumuisena ja kosteana. Grazkul haisteli ilmaa ja sulki silmänsä. Mätänevien ruumiiden haju täytti hänen sieraimensa. Grazkul virnisti. Haju oli tuttu ja rauhoitti hänen mieltään. Haju muistutti häntä voitosta. Grazkul käveli valmiudessa odottavien rekkojen ohi. Jokainen rekka kantoi sisällään 20 hampaisiin asti aseistettua örkkiä, jotka oliva enemmän kuin valmiita repimään vihollisensa kappaleiksi. Rekkojen välissä seisoi paikaillaan ääneti metallisia kävelijöitä, joiden kylkiin oli hitsattu jos jonkinlaisia pihtejä ja sahoja ja toinen toistaan isompia tuliaseita. Kävelijöiden mustista tarkkailuaukoista nousi höyryä kuskien hengittäessä raskaasti. Sotapyörien ja mönkijöiden kuljettajat tekivät viimehetken säätöjä kulkuneuvoihinsa. Moottorit ärjyivät kun he testailivat niiden toimivuutta. Linjan takana odottivat erilaiset panssarivaunut, joita tankkien miehistöt olivat muokanneet omiin mieltymyksiinsä sopiviksi. Grazkul tunnisti ainakin kaksi niistä entisiksi Hammerhead leijutankeiksi, joista toinen oli muokattu kulkemaan telaketjuilla. Toisen gravitaatiomoottorit olivat edelleen kunnossa, ja örkki joka tankkia ajoi oli oppinut ihailtavan hyvin hallitsemaan kulkuneuvonsa. Sotajoukko oli sekalaisen näköinen ja viikkojen taisteluiden jäljet näkyivät. Sekalaisuudesta huolimatta kaikkia kulkuneuvoja yhdisti punainen väri ja tutut keltaiset tunnukset. Grazkul tunsi lähes ylpeyttä tätä legioonaa kohtaan. Tral iski Grazkulia nyrkillä olkapäähän, ja herätti tämän mietteistään. -Tumuk on jo telavaunussaan! Mennään! Murahti Tral. Grazkul ja hänen toverinsa astelivat Tumukin telavaunun viereen, jossa kaksi mekaanikkoa huolsivat heidän moottoripyöriään. Grazkul ajoi mekaanikot pois ja istahti pyöränsä satulaa. Hän tarkisti rynnäkkökiväärinsä ja asetti valtavan pistoolinsa reisikoteloon. Hän latasi moottoripyöränsä keulaan asennetut konekiväärit ja käynnisti pyöränsä. Moottorit ärähtivät käyntiin, ja pitivät uskomatonta meteliä. Tral teki samoin. Grazkul tarkasti vielä viimeisenä, että hänen tikarinsa oli vyöllä oikeassa paikassa. Tumuk karjui lyhytaaltoradioon lähtökäskyn, ja hurjan näköinen armeija lähti kolisten liikkeelle.

Oli onnekas sattuma että aamu oli sumuinen. Sumu helpotti etenemistä ja antoi näkösuojaa. Muutaman kilometrin päässä linnakkeesta armeija jakautui kolmeen. Yksi pienempi joukkue, jonka mukana Tumuk henkivartioineen kulki, jatkoi matkaansa kohti linnaketta. Kaksi muuta joukkuetta hajaantuivat hevosenkengän muotoon ja jäivät odottamaan. Pienempi joukkio havaittiin vasta kahden kilometrin päässä linnakkeesta. Tykit avasivat tulen välittömästi. Sumu vaikeutti niiden tähtäämistä, ja örkkien nopeasti liikkuvat joukot eivät antaneet selkeitä maalitauluja. Kaikesta huolimatta yksi rekka sai osuman ja räjähti liekehtiväksi tulihelvetiksi vieden mukanaan 20 soturia. Joukkio sai pian näkyviinsä linnakkeen etuvartion, jonka barrikaadien takana näkyi kaartilaisten kypäriä rivi rivin perään. Grazkul väänsi kaasukahvansa ääriasentoon ja kaasutti joukon kärkeen. Tral seurasi hänen perässään ja ajoi grazkulin rinnalle. Kaksikko avasi tulen konekivääreillään kaartilaisten asemia kohti. Matkaa oli enää alle kolmesataa metriä, kun barrikaadeilta avattiin tuli. Muutama moottoripyörä jäi raskaan boltterin tuleen ja räjähti liekkeihin singoten palavia örkinkappaleita joka puolelle. Vielä yksi rekka sai osuman etukulmaansa ja kierähti ympäri, kierien kontrolloimattomasti suoraan kaartilaisten asemiin. Grazkul ja tral saavuttivat kaartilaisten asemat lähes samalla hetkellä, kun kuljetusrekka murskasi kylki edellä joukkueellisen puolustajia. Grazkul ja tral hylkäsivät moottoripyöränsä sivuluisuun ja sinkoutuivat kaartilaisten keskelle. Grazkul heilautti ilmalennon aikana rynnäkkökiväärinsä valmiuteen ja ampui jo ennen kuin osui maahan. Kiväärin suihku repi kappaleiksi kolme onnetonta kaartilaista, jotka sattuivat olemaan Grazkulin näkökentässä. Tralin ilmalento oli hieman lyhyempi, mutta vähintään yhtä näyttävä. Hän laskeutui suoraan kaartilaiskersantin naamalle murskaten tämän saappaidensa alle. Grazkul vuoron perään ampui ja löi vihollisiaan rynnäkkökiväärillään. Hän katsoi vasemmalleen ja näki Tralin repivän kaartilaisen kahtia pelkillä käsillään. Hän katsoi oikealleen ja huomasi Tumukin niittävän vihollisa kuin heinää pihikädellään ja tulittaen samalla ilkeän näköisellä konekiväärillään. Örkit etenivät kaartilaisten asemissa koko rintaman leveydeltä. He olivat melkein linnakkeen ovilla, kun niistä alkoi tulvia paikalle lisää vihollisia. Grazkul ja tumuk katsoivat toisiaan taistelun tuoksinnassa ja Grazkul nyökkäsi. Tumuk rutisti pihdeissään olevan kaartilaisen kuoliaaksi ja antoi perääntymismääräyksen. Örkit perääntyivät ampuen ja irvistellen. Grazkul juoksi pyörälleen ja sai Tralin jälleen rinnalleen. He nostivat pyöränsä pystyyn ja käynnistivät moottorit. Pakeneminen oli grazkulin suunnitelman tärkein vaihe, sillä se oli saatava näyttämään siltä että kaartilaiset olisivat voitolla. Örkit nousivat kulkupeleihinsä ja kaasuttivat pois. Kaartilaiset nielaisivat syötin ja lähtivät rynnäköimään örkkien perään. Linnakkeen ovista tulvi yhä enemmän vihollisia tukemaan takaa-ajoa. Kaartilaiset eivät missään vaiheessa tajunneet mikä heihin iski. Ihmisten joukot oliva voittonluulonsa lumoissa kun he juoksivat suoraan örkkien syliin. Hevosenkenkämuodostelma sulkeutui kaartilaisten takana ja nämä huomasivat pian olevansa ansassa. Kolossaalinen titaani kaatui viimeisenä eikä yksikään ihminen selvinnyt hengissä. Kaartilaisten pääjoukon kuoltua, örkit marssivat linnakkeen porteille ja murskasivat loput ulkopuolella olevat puolustajat. Örkkien eliittijoukot aloittivan linnakkeen puhdistamisen huone kerrallaan.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

PS: Jouduin erottamaan kappaleet tommottis välillä kun en saanu normaalia kappalejakoa toimimaan oikein. Toivottavasti ei haittaa.

[Destructus]

Ihan hyvä tarina varsinkin ensi kertalaiselta :). Olisit voinut käyttää sanaa hän Grazkulin tilalla välillä ainakin alussa, kun nimeä sanottiin aika moneen kertaan putkeen ja se aloitti lauseita. Pienet lauseet voi yhdistää pilkulla kun tuolla oli pari pienempää lausetta peräkkäin. Kaiken kaikkiaan hyvä tarina/fluffin pätkä varsinkin ekaksi kirjoitetuksi, propsit siitä. :)

-D