Tuhon lähettiläät
”Korpraali Nilson oletan?” kysyi vihreään voimahaarniskaan pukeutunut mies. Mies oli varreltaan normaalia Space Marinea huomattavasti lyhempi, ja näyttikin aivan kääpiöltä seistessään ison Korpraali Nilsonin vieressä. ”Oletuksesi meni oikein; sinä taidat olla Smith”, vastasi Nilson lyhyemmälle. ”Komentaja Smith teille”, näpäytti Smith nopeasti. He seisoivat Adamantiumin kannella, yhden isoimmista aluksista joita Imperiumilla oli. Kapeista sivuikkunoista he näkivät vain avaruuden mustuuden.
”Adamantium on saapunut Casihino-planeetan kiertoradalle”, kuulutti Adamantiumin keskusradio. Aluksen runsaan miehistön joukosta kuului kovia hurraahuutoja ja taputuksia, tätä olikin odotettu kauan.
He olivat olleet matkassa jo hyvin kauan ja oli mahtavaa tuntea kovaa maata jalkojensa alla, siitä oli jo vuosia. Vuosia siitä kun he viimeksi olivat jollakin planeetalla käyneet, eivätkä silloinkaan rauhallisella planeetalla. Monet eivät enään muistaneet millaista oli olla maanpinnalla ilman sotimista.
Heidän kuljetusaluksensa laskeutuivat vanhaan linnakkeeseen joka oli palvellut jo vuosia Imperiumin armeijaa, viimeksi vihernahkojen hyökkäystä vastaan. Se taistelu oli ollut kunniakas ja voittoisa. He olivat jättäneet Adamantiumin lähes miehistöttä planeetan kiertoradalle. Kaikki muut olivat monine kuljetusaluksineen lähteneet kohti Corsáirin linnaketta. Heidät oli otettu vastaan ilolla, sillä vaikka ajat olivat rauhaisat ei lisäjoukot olleet pahitteeksi.
Komentaja Smith käveli kohti rakennusta jossa sijaitsivat Corsáirin radiolähettimet. He olivat olleet jo tarpeeksi kauan tällä planeetalla ja miehistön loma olisi pian ohi, olisi aika lähteä takaisin Adamantiumille. ”Tällä puhuu Komentaja Smith, onko Adamantium?” mies sanoi. Vastausta ei kuulunut, ja Smith alkoi selvästi huolestua. ”Tällä puhuu Komentaja Smith, onko Adamantium?” mies toisti uudestaan. Ei edelleenkään vastausta. . ” Komentaja Smith tällä, onko Adamantium?” mies sanoi nopeasti hätääntyneellä äänellä. Hänen kasvonsa muuttuivat nopeasti valkoisiksi. Jokin oli nyt pahasti pielessä. Pian se saataisiin kuitenkin selville, sillä Adamantium olisi kahden tunnin päästä näköetäisyydellä Corsáiriin. Komentaja käski erästä monista alokkaistaan etsimään tehokkaimmat kiikarit jotka löytyisivät linnakkeesta. Ja jo kymmenen minuutin päästä alokas toi Smithille kiikarit, enään hänen tarvisi odottaa. Ennen kuin alus tulisi näkyviin hän ehtisi selittää Nilsonille epäilyksensä. Pitkältä tuntuvan odotuksen jälkeen alus tuli vihdoin esiin taivaanrannasta. Smith tempasi nopeasti kiikarinsa kohti alusta. Hänen henkensä salpaantui eikä se enää kulkenut, hän oli ollut oikeassa. Hän antoi kiikarinsa Nilsonille. Alus oli lähes kokonaan tuhoutunut, ja vain sen rippeet kelluivat ajattomasti ilmakehässä. Tekijän jäljistä olisi pystynyt täysi idioottikin päättelemään hyökkääjän, Kaaos oli ottanut erävoiton.
Koko linnoitus hälytettiin puollustusasemiin sillä he tiesivät että hyökkäystä ei tarvitsi kauaa odottaa. Linnoituksessa kävi hälinä ja jokapuolella saattoi nähdä sotilaitten ryntäämässä paikasta toiseen. Aseita ladattiin ja miehiä sijoitettiin omille puollustussektoreilleen. Öisin pidettiin isoja joukkoja vartiossa sillä Kaaoksen joukkojen odotettiin hyökkäävän yöllä. Näin kului viikko, ja toinen. Sotilaat alkoivat olla hermostuneita kun vihollisesta ei kuulunut mitään. Komentaja Smith päätti lähettää tiedustelupartion ottamaan selvää tilanteesta. Heidän olisi elintärkeää päästä Corséirin kaupunkiin, koska siellä sijaitsi Kaukoradiolähetin, jolla voitaisiin kutsua apua.”Kutsuitte, herra Komentaja”, sanoi tiedustelupartion johtaja. Johtajalla oli kevyt puku, jonka kanssa pystyi liikkumaan lähes äänettä. Hän oli jopa vielä lyhyempi kuin Komentaja Smith. ”Niin kutsuinkin, teille on luvassa erikoisen tärkeä tehtävä, teidän pitää tutkia onko reitti turvallinen täältä Corséirin kaupunkiin ja jos mahdollista kutsua apua”, sanoi Komentaja naama kurtussa. Hänen ilme ei luvannut hyvää. ”Kyllä, herra Komentaja” vastasi tiedustelupartion johtaja nopeasti ja lähti laittamaan joukkojaan lähtökuntoon. Tiedustelijat lähtivät kävellen kohti Corséiria. Tunnin kävelyn jälkeen he saapuivat metsänlaidalle eikä yhtään Kaaos Space marinea oltu vielä havaittu, scanneritkin pysyivät peruslukemillaan. Metsä näytti hyvin synkältä, eikä tiedustelijoilla ollut hirveätä hinkua sinne lähteä. Mutta käsky oli käsky. He kävelivät vielä puolisen tuntia ettei mitään ollut tapahtunut. Mutta yht’äkkiä he kuulivat äänen joka tuli läheltä. Salamannopeasti he tempasivat esiin aseensa ja valpastivat aistinsa äärimmilleen. Partion johtaja käski sammuttaa scannerit ettei heitä pystyttäisi niin helposit huomaamaan. Scannerit joita he käyttivät olivat tarkkoja, mutta niissä oli yksi heikkous, niistä lähti aalto joka on havaittavissa. Porukka lähti kävelemään äänettömästi kohti suuntaa josta he äänen olettivat tulleen. He saapuivat pienen metsäaukion laitaan ja pysähtyivät. Keskellä aukeaa oli Kaaoksen merkinnöillä varustettu Sarvikuono-niminen kuljetusalus. Ihmeellistä kyllä, missään näkynyt tankin omistajia. Komentaja teki päätöksensä, ja käski yhtä miehistään lähtemään kohti Sarvikuonoa. Mies ehti edetä vain muutaman metrin kun muut näkivät kolmenkymmenen Kaaos Raptorin lentävän hyppyreppujensa avulla kohti heitä. ”Tämä oli ansa!” karjaisi eräs tiedustelijoista. Tiedustelijat alkoivat silmittömästi tulittaa kohti lentäviä lähestyjiä. Vaikka tiedustelijat olivatkin huippukoulutettuja heistä ei ollut vastusta kauheille Raptoreille. Vain kaksi Raptoria mentti henkensä kun koko tiedustelupartio silvottiin kappaleiksi.
Tunnelma linnakkeessa oli latistava, näin ei voisi kauaa jatkua. Tietämättömyys vihollisesta oli kauheampaa kuin se että vihollinen olisi hyökännyt. Vielä kesti kolme päivää kunnes he näkivät jotain uutta. Oudon näköisiä kappaleita alkoi lentää kohti linnoitusta, sotilaat suojautuivat nopeasti kukin milläkin, luullen kappaleita pommeiksi, mutta luulo osoittautui vääräksi. Katsottuaan tarkemmin alastulleita kappaleita, he huomasivat niiden olevan päitä, ihmisen päitä, heidän oman tiedustelupartionsa jäsenien päitä. Ne oli survottu lähes tunnistuskelvottomiksi. Kaaos oli tullut...
---------------------------
Pikku tarinani, kommentteja kaivataan. Tälle on luvassa jatko-osaa sitten kun jaksan sen kirjoittaa.
::Tuhon lähettiläät osa I::
-
Dean Andersson
- Viestit: 135
- Liittynyt: Ma 28.10.2002 16:18