Monien hehtaarien viljapellot kukoistivat ja tuottivat hyvin. Niiden kasvattaminen oli aloitettu pienestä pihapellosta, jota oli sitten laajennettu ajan myötä. Peltojen vierellä oli lammasaitaus täynnä kymmenittäin lampaita. Puinen maalaistalo oli koko tontin keskipiste ja sen ympärillä kukoisti muutama isohko kasvimaa ja puutarha omenapuineen ja karviaismarjapensaineen. Lähellä yhtä kasvimaista nousi paskanhajua levittävä navetta lehmineen ja ulkokarsina porsaineen. Navetan vinttiosa toimi heinälatona ja talvella veneensäilytyspaikkana. Talon edestä lähdettäessä pölyistä hiekkatietä vasemmalle, vastaan tuli maanalainen kellari oikealla puolella ja edetessä vielä jonkin matkaa oli vastatusten suuren sarani-rakennuksen kanssa, jossa talonomistaja säilytti traktoriaan ja siihen kuuluvia, perään kiinnitettäviä kylvö- ja kyntölaitteita.
Vanha romuauto puksutti ja rahisi edetessään vaivalloisesti hiekkatietä pitkin. Se levitti taakseen sankkaa savupilveä ja sai lähistöllä olevat metsäneläimet pakenemaan. Auto oli ilmiselvästi ahdas ja hikinen, sillä sisältä kuului ärinää ja marmatusta.
”Ovatko ne sinun isovanhempasi nyt niin tärkeitä?”, (yllättäen) Deceiver tiukkasi ja heitti päänsä ikkunasta ulos ja jäi roikottamaan sitä.
”Kuules nyt. Olen joutunut kestämään sitä Marmin mulkkua nyt yli vuoden ja mittani alkaa täyttyä, tarvitsen vaihtelua. Hyvä, että sait hänet jäämään kotiin. Ja sitä paitsi, täytyyhän sinunkin saada tavata rakas isoäitini, joka on muuten paremmankin näköinenkin, kuin Marm ja samaa voin sanoa isoisästäni”, läksytti Nightbringer
He kääntyivät ”Lantalan” tienhaarasta ja ohittivat pellot kurkineen ja heinäseipäineen. He ajoivat pienen sillan yli ja tulivat mäntyvaltaisaan metsään, jonka läpi tie vei aurinkoiseen tienooseen. Edessä häämötti iso, vaaleanvihreä puutalo kasvimaineen ja suurin piharakennuksin. Auto päästi viimeisen poksahduksensa ja sihahduksensa, kun he pysähtyivät pihaan.
”Aah, raikasta maalaisilmaa ei voita mikään.”, Nightbringer veti ilmaa nenäänsä. Navetasta leviävä paskanhaju tunkeutui heinän neniinsä saaden Nightbringerin huokaisemaan ilosta ja Deceiverin nyrpistämään nenäänsä inhosta.
”Haiseeko täällä paska?”, Deceiver yökkäsi. ”Eikö teillä ole vessoja?”
Talon ovi lennähti auki ja heitä vastaan juoksi kumarassa kulkeva vanha, erittäin vanha nainen. Vanhus muistutti kovastikin Marmia, mutta oli vielä pienempi, kyttyräselkäisempi ja rumempi. Hänellä oli pitkä koukkunenä, joka oli syylien ja karvojen peittämä. Koko nainen oli melkein kauttaaltaan ulosteessa, niin hänen hajusta saattoi ainakin päätellä ja hänen vaatteensa olivat varmaan tuhansia vuosia vanhat.
”Nightbringer! Poikaseni”, nainen raakkui. ”Oletpa sinä kasvanut”
”Mummo!”, Nightbringer levitti kätensä ja otti pienen naisen syleilyynsä. Kohta vanha nainen irrottautui ja katsoi Deceiveriä.
”Kukas sie oot? Pikku- Nightbringerin kavereita?”, Mummo katsoi Deceiveriä kummissaan. Hän hyppäsi Deceiveriä päin ja tarttui sottaisilla käsillään häntä poskista ja nyki niitä. Deceiver ei saanut sanaa suustaan, kun oli jo maassa.
”Sama se. Ruoka on jo pöydässä. Ukki ei oo kärsivällinen.”, Mummo lähti ohjastamaan heitä taloon.
”Muoriiiiiii!”, karhea ääni karjaisi, nyrkki takoi pöytää ja sai astiat kilisemään. C’tanit ja Mummo astuivat keittiöön ja istuutuivat vanhoille tuoleille pöydän ääreen. Mummo meni suuren, puukäyttöisen lieden tykö ja hämmensi kattilan sisältöä.
”Nightbringer perhana. Poika miksikäs sie nyt meitä tappaamaan tulet, kun viimeisestä on jo aikaa?”, örisi vanha ukko, jolla oli päivettynyt iho, isot känsäiset kädet ja korvien yläpuolella olevia hiuksia lukuun ottamatta kalju pää. Hänellä oli yllään ruskeasta farkkukankaasta valmistetut henkselihousut ja kumisaappaat, samoin, kuin Mummollakin.
”Jumaliste Muori! Ootkos taas ylittäny ittes? Porsaanperseitä tikussa. Lempiruokaani.”, Ukki riemuitsi. Ruokailu oli hiljaista. Ukki silmäili luomiensa alta koko ajan Deceiveriä ja tokaisi lopulta: ”Tääkös se siun heilas sitten on Poika? Ei sillä läskiä oo, mutta muuten oikeen hyvän näkönen typsykkä.” Deceiver oli juuri väittämässä vastaan, kun Nightbringer keskeytti hänet ja kuiskasi hänen korvaansa: ”Ihan turhaan sinä väittäisit vastaan. Kun nämä ovat jotain ”oivaltaneet”, he pitävät ajatuksestaan kiinni.”
”Ja sitten ruoan jälkeen lähetään töihin”, Ukki ärjäisi ja läimäytti Nightbringeriä selkään.
Traktori puksutti navetan taakse peräkärry kiinnitettynä ja C’tanien istuessa siinä. Navetan takana todella haisi. Kärpäset pörräsivät joka puolella härnäten.
”No niin pojat. Eikun hommiin”, Ukki ojensi heille lapiot ja sytytti piipun. Jumalat katsoivat toisiaan hämmästyneinä.
”Hihat heilumaan ja lanta lentämään”, Ukki ärjäisi, iski lapion kärjen sontakasaan ja viskasi etovan aineen olkansa yli kärryyn melkein lätsähtäen Deceiverin naamaan. Nightbringer ja Deceiver nyrpistivät neniänsä ja näyttivät avuttomilta.
”Mikäs siinä nyt noin inhottaa? Ruokaahan se vain on typerykset. Tullut vain eri paikasta.”, ihmetteli ja kertoili Ukki.
He tekivät työtä käskettyä ja parin tunnin päästä, kun kaikki sonta oli saatu kärryihin, he luulivat saavansa lepoa ja kiitosta tuosta pahanhajuisesta hommasta, Ukki patistikin heidät istumaan sontakasan päälle, hänen ohjatessaan traktoria pellolle.
Nyt heidän tuli purkaa lastinsa ja levitellä sitä mahdollisimman laajalti ympäriinsä pellolle antaen viljalle paremman kasvumahdollisuuden.
”Missäs helvetissä sie Poika noin oot veltostunu? Ja sie siellä, mikä siun nimi nyt olikaan? Ihan sama, niin siekiin oot ihan samanlainen veltostelija.”, Tuo paksumahainen ja känsäsorminen ”orjuuttaja” läksytti.
Illalla he olivat aivan näännyksissä. Pesullakaan he eivät jaksaneet käydä, vaikka olivat märkänä hiestä. He joutuivat yllätyksekseen nukkumaan navetanvintillä sijaitsevassa heinäladossa täysin tuntemattomasta syystä. Itikat pörräsivät ja härnäsivät heidän yläpuolellaan koko yön, hyttyskarkotteita ei ollut. Unta he eivät saaneet koko yönä.
Kukon korvia raastava ”Kukkokiekuu” –herätys säpsähdytti heidät hereille. He nousivat istualleen raaputtaen takaraivojaan. Väsymys ei suostunut lähtemään millään pois, ennen, kuin he vilkaisivat toisiaan. Kummankin naama oli täynnä suuria ja pieniä paukamia, kädet olivat myös paukamien peittämät ja punaiset. Ja ennen kaikkea tyhmän näköisiä heistä teki se, että he olivat aivan laihoja itikoiden imettyä heidät lähes kuiviin.
”Voi helvetti jos ne hullut pistävät meidät töihin tänään”, kauhisteli pattejaan raapiva Deceiver.
”Se on aivan saletti”, Nightbringer henkäisi antaen vastauksen Deceiverin ajatukselle.
He istuivat aamiaispöytään vielä unenpöpperöt silmissään.
”No pojat, syyvvään porsaanperseet noppeesti, että päästään töihin kohtapuoliin”, sanoi virkeä Ukki murahtavalla, mutta hilpeällä äänellä.
Nightbringerin tehtävä oli lehmänlypsäminen. Hän lähestyi lehmää varovaisesti. Varoen hän asetti metallisangon lehmän utareiden alapuolelle ja otti tuntumaan niihin sipaisemalla niitä sormellaan. Lehmä vastusteli, sillä se siirtyili puolelta toiselle vältellen Nightbringeriä. Hän keksi jostain mielensä syövereistä idean: ”Piippolan vaarilla oolii taalo. Hiijjala hiijjala hoi”, hän lauloi ja tarttui lehmää utareista tiukasti, alkaen samalla vedellä niitä ylös ja alas. Lehmä ilmeisesti ei pitänyt laulusta, sillä se rupesi hyppimään ja tallomaan lypsäjää jaloillaan liiskaten Nightbringerin vasten navetan kylmää betonilattiaa.
Deceiverin homma oli erilainen. Ruma ja vanha koukkunenäinen Mummo oli määrännyt hänet keritsemään lampaita. Hän lähestyi lammasta rohkeasti sakset kädessään hyssytellen. Deceiver oli juuri nipsaisemassa palan lampaan turkkia irti, kun se pinkaisi juoksuun jumalolento kiinni sen perävilloissa. Näin jatkui useita minuutteja. Deceiverin vatsa hankasi maata kuluttaen hänen vaatteensa sieltä ja saaden hänen ihonsa verinaarmuille. Kumminkin lammas lauhtui pian ja Deceiver sai useitakin villaterttuja leikattua. Vielä hänen piti tehdä siitä lankaa. Hän istahti ruukille ja asetti villatupon sille tarkoitettuun piikkiin. Villaa hän venytti pyörivään mekanismiin ja alkoi polkea pedaalia.
Yllättäen kummatkin saapuivat, kuin saapuivatkin talon eteen hengissä. Nightbringer oli mustelmilla ja kolhuilla, nenä vuosi verta ja hänen oikea jalkansa ja vasen kätensä olivat oudosti vääntyneet ja hän käveli etukenossa, mutta hartiat suorassa. Deceiver oli saanut monta pientä verinaarmua ja hänellä ei ollut vaatteita nimeksikään ylävartalolla. Sormet olivat näkymättömissä paksujen sideharsokerrosten alla ja hän oli ihan villassa.
”Nonii lapsukaiset. Työ saittekin näköjään alkulämmiteltyä, nii voittekin männä lapioimaan lisää paskaa pellolle, jonka jäläkeen sitte ois kärmeksien tappamine mökkitieltä ja savupiipun noohoomine. Sitte, ku on vähänjo hikkee tullu, voitteki männä peltohommiin ja kuoatamaan mettää.”, luetteli Ukki. ”Ja vielä olis yks juttu ja se ja se…”. Tämä riitti jumalille. He juoksivat pölypilvi perässään autollensa ja kauhistuivat sen olevan aivan romuna tulomatkan jäljiltä. Kylmät hikikarpalot valuivat heidän selkiään pitkin ajatellessaan, että poispääsyä ei ollut. Traktori. Vanha Valmetti seisoi navetan edessä renkaat ruosteessa ja edelleen peräkärry kiinni. He pinkoivat pää kolmantena jalkana kohti pelastustaan ja saivat koneen käyntiin. He oikaisivat kasvimaan poikki tuhoten miltei kaiken ja ajaen perunapellon läpi.
”Takasin ei oo tulemistä kakarat”, huusi kasvimaan tuhoutumisesta raivostunut Mummo.
”Anna olla muori.”, tyynnytteli Ukki. ”Pojat on aina poekia ja tulihan tuo pottumuakin tuossa kynnettyä”
Olokaapas hyvät. Viihtykeehän.
Maalla
aivan loistava,mutta tosiasiat eivät päde
eikun lisää tarinaa pesään
eikun lisää tarinaa pesään
Viimeksi muokannut Sopuli, Pe 30.05.2003 15:54. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-HPVäitän et Samu voitti vaan siks et se osaa pelaa, on ollu WTC:s ja on mukava tyyppi
-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake
-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake
-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake
Onneksi en. Mutta sen tyhmyyttä lukiessa tekisi mieli nähdä, kuinka Nightbringer leikkaa Marmin turpean MMMMMMAHAN viikatteellaan.huussi kirjoitti:Oootkos nähny kauhu-unia siitä?Teurastaja kirjoitti:Varsin rattoisaa luettavaa, varsinkin, kun se ellottava Marm (joka on minun inhokkini) ei ollut paikalla.
Aivan sairasta... Mutta jotenkin viihdyttävää. Jatka siis näitä...
Mutta yhtä hommaa jäin kaipaamaan. Nimittäin Tähtijumalien voimia. Deceiver olisi esimerkiksi voinut yrittää verää jotain illuusiota ja Nightbringer olisi vahingossa imenyt elinvoiman siitä lehmästä. Myös kahden muun C'Tanin yllätysvierailuja voisi harkita...
Mutta yhtä hommaa jäin kaipaamaan. Nimittäin Tähtijumalien voimia. Deceiver olisi esimerkiksi voinut yrittää verää jotain illuusiota ja Nightbringer olisi vahingossa imenyt elinvoiman siitä lehmästä. Myös kahden muun C'Tanin yllätysvierailuja voisi harkita...
"Söpö sixpackmonsteri!" -kauneinta mitä Nightbringeristä on koskaan sanottu