40k ja balanssin pyhä lehmä

[Hammerheart]

Mutta olen ite tosiaan miettinyt tätä asiaa...kun ihmiset haluaa että 40k olisi täysin balanssissa niin mitä se vaatisi? Kertokaas hyvät ystävät mulle, ihan kaikkine yksityiskohtineen. Ja hyvät perustelut kiitos.Eli siis milloin 40k olisi täysin Balanssissa jotta se miellyttäisi suurimpiakin kriitikkoja?

Balanssia olisi, että kun pelissä on 17 varsinaista Codexia, niin että niitä kaikkia voisi nähdä turnausten palkintopalleilla suht tasaisesti. Olisiko tämä sinusta jotenkin kamalaa? Entä olisiko tämä sinusta mahdotonta?

Vielä tiukempi balanssi toki olisi, että kaikille yksiköille olisi paikkansa ja kaikki olisivat hyviä tietyssä buildissa, mutta tuo on sen verta utopistinen haave, että jäänee toteutumatta. Harva muukaan figupeli vastaavaan pääsee.

[jamovoima]

Se olisi hienoa, mutta olisihan se aika hankala projekti. Ottaen huomioon, että codexeja ilmestyy vuodessa 3-6 kpl ja nykyään näemmä perussäännöt menee uusiksi parin vuoden välein. Vaatisi käytännössä täydellisen 3. Edikka tyylisen resetin, jossa menisi uusiksi kaikki kerralla ja silloinkin varmaan pitäisi karsia aika paljon rotujen omia erikoissääntöjä.

[shiwan]

Olen edelleen sitä mieltä, että kyse ei ole mistään massiivisesta muutosrumbasta sen balanssin osalta. Lisäämällä valinnaisen 15p assault ramp upin transportteihin, laittamalla objectiveja koskevat säännöt walkereille ja monsuille samoiksi, lisäämällä maassa liikkuviin koneisiin yhden hull pointin, poistamalla mahdollisuuden allyjen ja primaryn charrujen keskenään ristiin sijoittamisen unitteihin...noin niin kuin aluksi. Varmaan tuohon tulisi lisää, mutta siis mistään pyörän uudelleen keksimisestä ei ole kyse.

[Oberon]

Assault rampissa ei ole hirmuisesti itua, mut muuten vois neuvotella. Sääli, että tommosia ei ehkä kannata turnausjärkän puolelta tarjota :)

[shiwan]

Mikä siinä assault rampissa on niin kamalaa? Nykyiset ja noiden muutosten jälkeisetkin juustot ovat naurettavan kovia rhino rushiin verrattuna.

[jamovoima]

Noilla vaan ei olisi kauheasti armeijoiden välisiin eroihin vaikutusta. Eldar ja tau olisi vaan vielä kovempia kuin nyt. Esim. Battle focus, monofilament, serpent shield, supporting fire, tau commanderien support systemit yms. On sellaisia juttuja jotka tekee näistä armeijoista kovempia. Siihen ei auta yleisten erikoissääntöjen muokkaaminen. Ja kun erilaisia yksiköitä on useampi sata, niin perussääntöjen muokkaaminenkin helposti tekee jostain vanhasta yksiköstä suhteettoman kovan.

[shiwan]

Niin no pistehintoja joutuu säätämään edelleen koska osa yksiköistä on kuraa täysin riippumatta millä säännöillä pelataan. Olen silti sitä mieltä, että kyse on pienemmästä operaatiosta kuin annetaan ymmärtää.

[jamovoima]

Pistehintojen säätäminen vaatisi jokatapauksessa kaikkien codexien (samanaikaisen) erratoimisen. Ei se mikään mahdoton jopi olisi teoriatasolla, mutta käytännössä kyllä. Eli en ihan pienenä operaationa pitäisi. Kolmosedikassa ja faban kutosedikassa tehtiin niin, ehkä se siis joskus on vielä mahdollista, mutten kyllä usko että ihan herkästi siihen lähtevät.

[shiwan]

Uusien osalta ei liene kummoinen homma. On ihan yleistä tietoa mitkä nappulat ovat "hyi" ja mitkä käyttistä vallitsevilla säännöillä. Jahka lauantai koittaa, selvinnee nopeasti ne uudet överiydet. Sitten vaan rukkaamaan. Esimerkiksi jos demppojen summonaus alkaa näyttämään liian hyvältä niin nostaa powerleveliä yhdellä liian hyvien juttujen osalta tai sopii, että siitä taulukosta jipon heittäminen vie kaksi poweria tmv.

Ylipäätään on outoa, etteivät GWn jannut palkkaa turnausjeesuksia metaamaan ja etsimään typeryyksiä. He kun ovat ne jotka eniten niillä pelaavat niin luulisi olevan silmää sellaiselle sen muun taktisen pelisilmän lisäksi.

Se mitä tuo vaatii on oikeastaan vain se, että ollaan valmiita antamaan sitä nerffikeppiä sinne minne tarvitsee tarvittaessa rankemmallakin kädellä. Esim. nyt jos snäpit ovat -2BS niin ilmailukerhojen elämä vaikeutuu kummasti. Tosin samalla kaikki quadgunit ja vastaavat poistuvat kuvioista ellei niitä muuteta asianmukaisesti, mutta sellaista se on.

[jamovoima]

Juu, mutta käytännössä ei ole ihan niin yksinkertaista, koska kukaan ei halua että kalliiden sääntökirjojen sääntöosiot vanhenee parin kuukauden välein. Toki digi-aika on täällä jne. Mutta ainakin minä haluan pelimateriaalini vielä mielummin painotuotteina kuin rasittavana pdf silppuna, jota pitäisi olla kuukauden välein päivittämässä.

[syrja]

Ylipäätään on outoa, etteivät GWn jannut palkkaa turnausjeesuksia metaamaan ja etsimään typeryyksiä. He kun ovat ne jotka eniten niillä pelaavat niin luulisi olevan silmää sellaiselle sen muun taktisen pelisilmän lisäksi.

Miksi ne niin tekisi. Se on firma jonka tarkoitus on tahkota rahaa. Mut joo eiköhän tästäkin ole jo tarpeeks jauhettu ja jokaisen mielipide on melkolailla tiedossa. Viikon päästä ollaan viisaampia ja nähdään miten homma muuttuu. Ite odotan mielenkiinnolla mitä tapahtuu. Sen verran sekanaista huhua ollut viime aikoina, et lopetin niiden ihmettelyn ja päätin odottaa faktaa. Sitten saakin jatkaa odotusta siitä. Kuinka kauas susikirjan tuleminen venyy

[shiwan]

^^ Ne vanhenee kuitenkin joiltain osin parissa kuukaudessa ja samalla voisi rukata ne pistehinnat kohdalleen jos siihen on tarvetta.

^ Jotta joku ostaisi niitä huonompiakin nappuloita. Voi olla, etten nyt vain tajua jotain mutta olisi aika kumma jos nuo eivät haluaisi saada roippeitaan kaupaksi.

[jamovoima]

Suuri osa pelaajista (esim. Allekirjoittanut) tuskin kauhean tarkkaan miettii kenttätehokkuutta figuja ostaessa. Yksittäinen hyväe simerkki on, kun aikoinaan chaos codexin julkaisun yhteydessä menin ostamaan gw storesta raptoreita ja vastauksena oli vain eioota, kun laatikko oli mennyt kuin kuumille kiville. Heldrakeja olisi ollut kuitenkin hyllyssä iso pino.

[shiwan]

Ja minä pelaan mutilatoreita. Silti, olisi kiva jos ei tarvitsisi kokea ampuvansa itseään nilkkaan tuodessaan jotain pöydälle. Juurikin sen takia, koska hyppyreppuilijat ovat yleensa löysää kuraa, olemme niitä pelaavan tyypin kanssa sopineet, että saavat mennä halaamaan vastustajaa jo saapuessaan reserveistä.

[HaNNuBaL]

Kyllähän fageja ja erratoitakin joskus tulee niin niihin vois ihan hyvin laittaa pistehinta korjauksia, taikka jos yhden unitin pistehintaa korjattaisiin viikossa niin ne kaikki ois korjattu vuodessa ja kaikkien pisteitä ei tartte edes korjata. Minne katosivat esim. Vendetat ku niiden pisteet nous sinne missä ne ois pitänyt ollakin.

Ja pakko sanoo tämä: vaikka itekkin pelaan vähän mitä sattuu, niin en ole yhtään hyppyreppu deathcomppanyä hommannut kun maksavat pisteissä terminaattorin verran (kärjistettyä), no kumminkin ihan liikaa.

[marke]

Se, että isojen turnausten, niin maailmalla kuin Suomessakin, kärkisijoilla nähdään samoja codexeja, mutta myös samoja pelaajia ei ole sattumaa. Ei tosiaankaan ole niin, että hyvät pelaajat vaan sattuvat pelaamaan hyvillä armeijoilla, vaan hyvät pelaajat tietoisesti hakeutuvat pelaamaan hyvillä armeijoilla.
Harvoin näkee uutta pelaajaa kärjessä, koska hänen ikiaikaisesta armeijasta olikin tullut hyvä, vaan usein ne on ne samat karvaturvat uudella armeijalla liikkeellä.

Tähän päätän wall of textini, toivottavasti jaksoitte lukea. En enää muista mikä oli pointtini kirjoittamista aloittaessani. Ehkä se, että asiat ei ollut paremmin ennenkään, ja että ne on nyttenkin ihan hyvin. Ja että 40k on hyvä peli kaikesta huolimatta.
Hyvää yötä, over and out!

-Allu

Minä jaksoin lukea, ja oli sen verran hyvä kirjoitus, että jäin miettimään ja muistin vielä tänäänkin. Huojentavaa kuulla, että asiat ovat ihan hyvin, mutta pitäisikö turnauspelaajan kommentti ottaa myös suolan kanssa? Dakkadakkaa selailemalla tuli vastaus; http://www.dakkadakka.com/dakkaforum/po ... 92379.page (3s kirjoitus sivulla)

Vapaasti mukailtu tl;dr - Turnauslistat pärjäävät toisilleen ja vastustajat ovat hyviä = pelaaminen on mielenkiintoista (=hauskaa). "Paikallisessa pelikerhossa", jossa armeijat on valittu "kivoja figuja" periaatteella tarkoittaa sitä, että heikompi codex voittaa reilusti harvemmin. Onko pelaaminen siis mielenkiintoista tai hauskaa? Ihan kuinka tahansa casualisti hommaa yrittää esittää ottavansa, niin joka ikinen haluaa voittaa. Edes vähän, edes joskus.

..That's why I want balanced rules. Not for tournaments, but for casual games.

[jamovoima]

Se, että isojen turnausten, niin maailmalla kuin Suomessakin, kärkisijoilla nähdään samoja codexeja, mutta myös samoja pelaajia ei ole sattumaa. Ei tosiaankaan ole niin, että hyvät pelaajat vaan sattuvat pelaamaan hyvillä armeijoilla, vaan hyvät pelaajat tietoisesti hakeutuvat pelaamaan hyvillä armeijoilla.
Harvoin näkee uutta pelaajaa kärjessä, koska hänen ikiaikaisesta armeijasta olikin tullut hyvä, vaan usein ne on ne samat karvaturvat uudella armeijalla liikkeellä.

Tähän päätän wall of textini, toivottavasti jaksoitte lukea. En enää muista mikä oli pointtini kirjoittamista aloittaessani. Ehkä se, että asiat ei ollut paremmin ennenkään, ja että ne on nyttenkin ihan hyvin. Ja että 40k on hyvä peli kaikesta huolimatta.
Hyvää yötä, over and out!

-Allu

Minä jaksoin lukea, ja oli sen verran hyvä kirjoitus, että jäin miettimään ja muistin vielä tänäänkin. Huojentavaa kuulla, että asiat ovat ihan hyvin, mutta pitäisikö turnauspelaajan kommentti ottaa myös suolan kanssa? Dakkadakkaa selailemalla tuli vastaus; http://www.dakkadakka.com/dakkaforum/po ... 92379.page (3s kirjoitus sivulla)

Vapaasti mukailtu tl;dr - Turnauslistat pärjäävät toisilleen ja vastustajat ovat hyviä = pelaaminen on mielenkiintoista (=hauskaa). "Paikallisessa pelikerhossa", jossa armeijat on valittu "kivoja figuja" periaatteella tarkoittaa sitä, että heikompi codex voittaa reilusti harvemmin. Onko pelaaminen siis mielenkiintoista tai hauskaa? Ihan kuinka tahansa casualisti hommaa yrittää esittää ottavansa, niin joka ikinen haluaa voittaa. Edes vähän, edes joskus.

..That's why I want balanced rules. Not for tournaments, but for casual games.

Tätä olen ihan samaa mieltä. Sama vika on ollut kyllä pelissä sen koko 15 vuotta, jota olen peliä pelannut. Etenkin pienissä pistekooissa peli on tosi pahasti rikki, kun tiettyjen juttujen halpuus on suhteessa niin paljon suurempi. Pitkäaikaisen pelikaverin kanssa pelattujen Space wolf - Eldar matsien voittaja on useimmiten hienosti noudattanut samaa kaavaa kuin kys. armeijoiden kirjojen julkaisutahti.

Ja kommenttina tuohon Allun viestiin sanoisin, että entisen ja nykyisen ajan suhteen on sellainen pieni ero, että vitosessa vielä jotain razorback hordeja vastaan pystyi pienellä tuurilla damage table heittojen kanssa taistelemaan suht tasavertaisesti, kun taas tuollaisia nykyisen mallin mukaisia "kikka-armeijoita" vastaan voi olla aika tuskaista. Tosin todettakoon se, etten ole myöskään onneksi koskaan joutunut kunnollista nykyajan turnausarmeijaa vastaan pelaamaan. Nelosedikassa oli puolestaan kanssa yllinkyllin niitä kikka-armeijoita (sireeni, seer councilit, yms), joita vastaan oli aika turhauttavaa matsata. Sitä tulikin silloin pelattua samasta syystä myös aika paljon vähemmän. Ja aiemmassa 1/3 tuuri,taito, armeija rankkauksessa pitäydyn yhä. Sen olen jossain muuallakin nähnyt, etten ihan yksin väitteeni kanssa ole. Ehkä tuo tuurin osuus ei ihan yhtä suuri ole, mutta etenkin kolmen pelin turnauksissa voi voittajaksi päästä helpohkosti sellainen, jolle on vain sattunut osumaan paritusarpajaisissa sopivat vastustajat. Ja jos kovalla armeijalla pelaa kova peluri, niin useimmiten se silloin voittaa heikommat armeijat ja pelurit onnesta riippumatta, jolloin myös useimmiten esiintyy siellä kärjessä. Kahden muutoin tasavertaisen taistelu taas ratkeaa usein johonkin pelinkääntävään nopanheittoon. Tässä nimenomaisessa pelissä kuitenkin nopanheitto on erittäin suuressa roolissa verrattuna esim. fantasiaveljeensä. Tosin siinäkin taitaa nykyään olla aika paljon enemmän nopanviskomista kuin silloin, kun sitä tuli enemmän väännettyä.

Edit. Mainittakoon nyt selvyytenä, että itsekin kyllä tykkään tästä pelistä kaikkine hölmöyksineen. On vain hankala ottaa peliä niiden kaikkien hölmöyksien takia kovin tosissaan. Toki tosissaan voi myös pelata, jos niin haluaa. Kuten tuossa dakkalinkissä ja Allun edellisen sivun postauksessa hyvin ilmaistiin, niin sinänsä tiettyä tasapainoa on olemassa jos kaikki pelaajat pitäytyvät niiden muutaman kovan yhdistelmän käyttämisessä. Niiden ulkopuolella peli on vaan sellaista hullunmylläkkää, ettei kovin tosissaan vain pysty olemaan pelatessa :)

[A.M€nen]

Vuodatukseni on tosiaan kirjoitettu puhtaasti turnauspelaamisen näkökulmasta ja sellaisena se pitää ottaakin asianmukaisesti suolattuna ja marinoituna. Oikeasti kasuaaleja peleja tulee itsellä pelattua se 0-2 vuodessa ja kaikki vähän turnausvääntämistä kevyemmät on usein turnausvääntämisen harjoittelua. Mutta se on minun kuppini teetä, jollain muulla se on joku muu. Siinä mielessä olen vähän jäävi kommentoimaan kasuaaliskenen vitsauksista, kun en niistä mitään tiedä.

Nykyisen turnausmetan kunkku on juuri isot kikkayksiköt. Iso yksikkö = enemmän hyötyä buffeista = voittoa. Hetki sitten se oli MSU spämmääminen. Sitäkin ennen kuulin puhuttavani mitä-lootat-heittää-pelistä. Yhä taaksepäin aikajanalla tulee vastaan juuri nuo Jamon mainitsemat sireeni ja silloinen kanslia ja alaitoc pathfinderit. Ja sitä ennen speed freakit ja iron warriorit. Nyt joku vanha seppä varmaan oikaisee minua kun joku meni väärään aikaslottiin, mutta pointtini on, että jo ammoisista ajoista asti aina joku taktiikka ja/tai yksikkö on ollut "liian kova" ja se on saanut foorumistien korvat punottamaan. Elävästi muistan vuoden tai parin takaisen itkun razorspämmilistoista ja nyt niitä jo kaiholla muistellaan. Luonnonvakio kuitenkin on se, että sellainen White Dwarfin keskiaukeamalta kopiotu yks-tota-ja-pari-tällästä-lista ei tule ikinä pärjäämään hiotuille ja mietityille turnauslistoille. (jotka puristien mielestä eivät ikinä näytä oikeilta armeijoilta)
Ja sellaisella White Dwarf-listalla pelaaminen mitään yllämainittua vastaan on varmasti kovin kovin kivistä.

Väittäisin, että tästä pelistä nauttiminen vaatii jonkun näköisen ymmärryksen pelikaverien välillä siitä miten kovaa pelataan. Omissa peleissä se on aina täysiä, mutta näkisin, että kasuaaleissa peleissä on sanallisella tai sanattomalla sopimuksella sovittavissa miten tiukkaan halutaan pelata. Kuten mainittua, kasuaaliskene on minulle vähän outolintu, mutta en näkisi tätä mahdottomana. Tai ainakin näen sen mahdollisempana kuin että GW:n sääntöjen ja codexien tasapainoisuus ottaisi yhtäkkia kaikkien vuosien jälkeen pitkän harppauksen parempaan.

Näkisin tämän pelin ja kasuaali- vs turnauskenen silleen, ettei ne oikein sekoitu, ole koskaan sekoittunut ja tuskin tulee koskaan sekoittumaan. Kasuaaliskenessä turjausjyrä tappa kaiken alleen ja yhdellä on kivaa, muilla ei. Turnauskenessä kasuaali armeija jää muiden jalkoihin ja yhdellä on mälsää, muilla ei. Tämä on nyt karkea kärjistys, koska voi olla tosi hauska peli vaikka häviäisikin. Ja piñjatan pikseminenkään ei niin kovin hauskaa aina ole. Ja toisaalta itsekin jaksoin harrastukseni alkuaikoina käydä turnauksissa hakkaamassa niitä loppupään pöytiä kun aluksi otin kovilta pelaajilta pataan. Ja kivaa oli. Ymmärrän kyllä, jos tämä ei jollekin maistu, mutta sen aikasella kasuaalilla itselläni oli todella hauskaa turnauksissakin, missä kovat pelaajat pelasi OP juustolla.

Eniten ihmettelen täällä foorumilla niitä, jotka ovat pahoittaneet mielensä siitä, että heidän kasuaalit armeijat ei pärjää turnauksissa. Olisiko kivempaa, että ameijanrakennusprosessilla ei ole mitään/juurikaan väliä lopputulokseen? Silloin olisi enää kaksi tekijää jäljellä: pelitaidot ja tuuri. Itse näen hyvän kilpailullisen pelaajan yhtenä tärkeinpänä taitona juuri kovan listan luomisen, ja pidän sitä hyvänä asiana. Mitä jos armiejanrakennuksella olisi vähän vähemmän merkitystä ja tasapaino olisi vähän parempi? Ilman täydellistä tasapainoa turnauspelaajat edelleen löytävät sieltä ne kovimmat ja juustoimmat ja foorumit käy kuumana. Pidänkin balanssista valittamista taisteluna tuulimyllyjä vastaan. Mutta se on vain minun turnauspelaajan mielipiteeni.

Tulipa taas pitkä viesti, bare with me.

-Allu

[Inouj]

Tossa listan, pelaajan ja tuurin kolmikentässä on huomioitava että kuinka helposti niiden vaikutukset on havaittavissa.
Vaikka itse olen kanssa käyttänyt tuota 1/3 kutakin teoriaa aikasemminkin, voi totuus olla lähempänä Allun mainitsemaan arvojärjestystä.

Totuus on että tuuri ja lista on "paljaalle" silmälle paljon helpompia asioita nähdä, kuin oikeat henkilökohtaiset pelitaidot.
Pelaajat, niin huonot ja hyvätkin, syyttävän usein noppaa, vaikka totuus olisikin jossain muualla. Listoja pystyy kopioimaan ja uuteen, kovimpaan armeijaan pystyy vaihtamaan kuka vaan. Mutta se että esimerkiksi hävityn pelin jälkeen pystyy kriittisesti arvioimaan peliään, varsinkin virheitään ja tätä kautta kasvamaan pelaajana on se mikä
erottaa jyvät akanoista. Tämän lisäksi rutiini on tärkeää, jos haluaa hyväksi pelaajaksi. Ei riitä että tietää miten omalla armeijalla pelataan, vaan pitää myös tietää miten vastustajien armeijoita vastaan pelataan. Tästä on niin paljon esimerkkejä vuosien varrelta, kun netistä kopioituja listoja on koulutettu ihan kotitekoisilla, kun nettilistan pelaaja ei olekaan tiennyt vastustajasta tarpeeksi. Ja vielä, parhaaksi tulee vaan treenaamalla parhaiden kanssa.

@Jamo, vaikka et koekaan pelaavasi tosissasi tai tekeväsi kilpailukykyisiä listoja, niin se ei tee susta huonoa pelaajaa joka on tuurilla joskus voittanutkin jotain. Kyllä me oikeasti tiedetään että sä osaat pelata ja sun listat on harkittuja kokonaisuuksia joissa yksiköille on omat mietityt tehtävät. Sitä en tiedä miksi sun pitää yrittää mustamaalata hyvin pelaamista ja kilpailullista 40k:ta? Sen takia et joskus viis vuotta sitten hävisit DE:llä jonkun lapsen GK:lle?
Tiedän että nautit kilpailullisesta pelaamisesta Warheadin Alliances -turnauksessa. Ja vaikka ko. Turnauksella Soft Core leima olikin, ei se oikeasti hirveästi eronnut tän hetken muistakaan suomen 40k-turnauksista. Niissä on oikeasti tosi siistiä pelata, tuu kokeilemaan :) ja kaikki muutkin tietysti! Siellä voi vaikka oppia uusia asioita.

[jamovoima]

Väittäisin, että tästä pelistä nauttiminen vaatii jonkun näköisen ymmärryksen pelikaverien välillä siitä miten kovaa pelataan. Omissa peleissä se on aina täysiä, mutta näkisin, että kasuaaleissa peleissä on sanallisella tai sanattomalla sopimuksella sovittavissa miten tiukkaan halutaan pelata. Kuten mainittua, kasuaaliskene on minulle vähän outolintu, mutta en näkisi tätä mahdottomana. Tai ainakin näen sen mahdollisempana kuin että GW:n sääntöjen ja codexien tasapainoisuus ottaisi yhtäkkia kaikkien vuosien jälkeen pitkän harppauksen parempaan.

Tästä olen ihan samaa mieltä. Tämän pelin mielekäs pelaaminen vaatii aina (jopa siellä turnausten kärkipöydissä) samanmieliset pelaajat ja sanattomia sopimuksia. Sinne turnauksiin otetaan ne kovimmat lelut ja kotipeleissä otetaan samantasoisia leluja.

Eniten ihmettelen täällä foorumilla niitä, jotka ovat pahoittaneet mielensä siitä, että heidän kasuaalit armeijat ei pärjää turnauksissa. Olisiko kivempaa, että ameijanrakennusprosessilla ei ole mitään/juurikaan väliä lopputulokseen? Silloin olisi enää kaksi tekijää jäljellä: pelitaidot ja tuuri. Itse näen hyvän kilpailullisen pelaajan yhtenä tärkeinpänä taitona juuri kovan listan luomisen, ja pidän sitä hyvänä asiana. Mitä jos armiejanrakennuksella olisi vähän vähemmän merkitystä ja tasapaino olisi vähän parempi? Ilman täydellistä tasapainoa turnauspelaajat edelleen löytävät sieltä ne kovimmat ja juustoimmat ja foorumit käy kuumana. Pidänkin balanssista valittamista taisteluna tuulimyllyjä vastaan. Mutta se on vain minun turnauspelaajan mielipiteeni.

Tulipa taas pitkä viesti, bare with me.

-Allu

Itseasiassa noin sen juuri pitäisi mennä ja monessa muussa pelissä se meneekin (suunilleen) niin. Tietty aina on olemassa tietty vaikutus sillä armeijanrakentamisella. Missä tahansa pelissä, jossa pelaajat saavat itse valita joukkonsa voi armeijat rakentaa "väärin" ja aina löytyy ne muutamat muta paremmat vaihtoehdot. Warhammerissa sen rooli on kuitenkin vähän turhan iso. Sen kovan, tai ainakin riittävän kovan, listan voi kuitenkin aina jostain nettipalstoilta vähän mukailla ja kohtuullisilla pelitaidoilla ja pienellä armeijaan totuttelemisella sillä saa aikaan myös kohtuullista tulosta. Toki esim tällaisessa edikanvaihdoksessa se oikeasti itse ajatteleminen korostuu, mutta nykyisessä blogimaailmassa nuo kirjat taitaa olla aika nopeasti hierottu läpi ja tuomittu mikä toimii ja mikä ei. Häviäminen (ja voittaminen) sen takia, että teki vähemmän virheitä ja käytti paremmin hyödyksi vastustajan virheet, on paljon kivempaa kuin voittaminen sen takia, että sattui valitsemaan oikeat/väärät lelut mukaan. Etenkin kun nykyisen turnauskoon armeijan tyhjästä kasaaminen ja maalaaminen on kuitenkin helposti useamman kuukauden uurastus. Ja vaikka ei välittäisikään turnauspelaamisesta, niin ei tämä pelaajakunta niin suuri täällä Suomessa ole, etteikö ainakin jossain määrin se turnausmeininki lipsu sinne "casual-puolelle" pistekokoina, skenaariotottumuksina, yms.

@Jamo, vaikka et koekaan pelaavasi tosissasi tai tekeväsi kilpailukykyisiä listoja, niin se ei tee susta huonoa pelaajaa joka on tuurilla joskus voittanutkin jotain. Kyllä me oikeasti tiedetään että sä osaat pelata ja sun listat on harkittuja kokonaisuuksia joissa yksiköille on omat mietityt tehtävät. Sitä en tiedä miksi sun pitää yrittää mustamaalata hyvin pelaamista ja kilpailullista 40k:ta? Sen takia et joskus viis vuotta sitten hävisit DE:llä jonkun lapsen GK:lle?
Tiedän että nautit kilpailullisesta pelaamisesta Warheadin Alliances -turnauksessa. Ja vaikka ko. Turnauksella Soft Core leima olikin, ei se oikeasti hirveästi eronnut tän hetken muistakaan suomen 40k-turnauksista. Niissä on oikeasti tosi siistiä pelata, tuu kokeilemaan :) ja kaikki muutkin tietysti! Siellä voi vaikka oppia uusia asioita.
--------------------------------------------------------------------------------

En yritä tarkoituksella mustamaalata ketään, vaikka ehkä jotkut viestit saattaa sellaisen puolelle mennäkin. Kirjoitetussa tekstissä helposti menee vähän yli. Tykkään kyllä osallistua tosiaan turnauksiin, mutten jaksa (=ei ole aikaa) viilailla armeijoita viimeisimpien trendien mukaiseksi, jolloin tiedän hyvin että kilpailullisemmissa turnauksissa (a'la Hammerhead triad, johon sain peräti henkilökohtaisen kutsun facebookissa) tulee osassa peleistä pataan ihan vain siksi, että omalla armeijalla ei vain pysty kamppailemaan kuin muutamista hinailupisteistä. Ja se on myöskin juuri se syy miksi aikoinaan kyllästyin turnauspeleihin (kun hävisin tarpeeksi monta kertaa niille GK:ille dark eldareilla ;)) Ja se Hammerhead alliances oli kyllä hyvä esimerkki sellaisesta turnauksesta/tapahtumasta, jotka ovat minusta kivoja ja on ollut tarkoituksena itsekin järkkäillä vastaavaa (jo ennen sitä), mutta sattuneesta syystä tänä keväänä ei ole oikein ollut joutavaa aikaa sellaiseen. Olen koittanut itsekin kuitenkin aina välissä muistutella, että niissä turnauksissa on kuitenkin aina hauskaa. Enemmän kuin kilpapelauksen mustamaalaamista, olen koittanut lobata sen puolesta, että voisi olla tapahtumia, joissa viihtyisi useammankin tyypin pelaajat, jolloin koko kulttuurista voisi tulla taas vähän elävämpää. Vajaa kymmenen vuotta sitten oli kuitenkin Suomessakin sadan pelaajan 40k turnauksia, jossa oli mukana kaikenkarvaisia pelaajia. Sitä porukkaa olisi hauska nähdä yhä mukana kuvioissa, kun kuitenkin esim. Ropeconissa samat naamat yhä pyörivät.

Edit: Ja pääsyynähän näistä asioista on hauska vääntää foorumilla siksi, että töissä on tylsää :P