Sankarifigut ja niiden pelit

[Rutabaga]

Minua on nyt vaivannut jo pidemmän aikaa eräs asia. Monissa nykyisissä pienemmän skaalan figupeleissä on koko armeija/jengi/puolue kasattava ennalta nimetyistä, uniikeista hahmoista. Varmasti isompi osa harrastajia tästä pitää, varsinkin jos löytyy Bätmänii ja Tsoukkerii.

Itselläni tämä tekee vaan ison dissosiaation peliin eläytymisessä. Hahmot eivät ole "omia", vaan jonkun toisen tekemiä.

Kiinnostuksen kohteina ovat olleet Guild Ball, Freebooters Fate ja Wild West Exodus. Vaan sen sijaan että olisin into piukassa ostanut aloituislaatikot ja vermeet, saa tämä nappuloiden etunimellisyys vetämään suun mutrulle ja kukkaron taskuun. (Jonka jälkeen katsotaan taas, notta mitähän sitä keksisi Mordheimiin).
Tähän löyhästi liittyen myös kauhistuksella katson ukkeleiden hahmokortteja, joille jokaiselle on pitänyt jakaa kaksin käsin erilaisia erikoissääntöjä, etteivät vain jäisi muiden jalkoihin.
Kampanjapohjaisissa peleissä tämä aspekti korostuu entisestään, oman hahmon tekemisestä ja jonkinsortin samaistumisesta. Jostain nimettömästä rivijantterista nousee sattumien kautta tosi kova jäbä, ja vaikkei sille ole edes omassa mielessä välttämättä vieläkään nimeä, niin on se juurtanut paikkansa mielikuvituksessa omalla tarinallaan, eikä sillä minkä joku joskus on sille keksinyt.

Harrastaako kukaan miniatyyrejä? -ketju sai minut taas miettimään tätä asiaa, ja kun ei nyt ihan osunut tuohon aiheeseen, niin päätin tehdä uuden.
Ahistaako ketään muuta?

[Mysterous]

Tänä figupelien monipuolisuuden kultakauden aikana en jaksa ahdistua moisesta. Jotkut pelit on tehty pyörimään valmiiden hahmojen ympärille, toiset taasen perustuvat "Your dudes" mentaliteettiin. Kaikille on kaikenlaista.

[armored walker]

Itseä noissa kiusaa sellainen valmis "metakäsis", eli siis sarjakuvista tuttu "Batman voittaa aina". Jos ei voita, niin peli on huono ja historia/genre-mielessä mieletön. Jos voittaa aina, niin miksi pelata. Itseä kiinnostaa enemmän roolipelimäinen hahmokehitys, johon vois itse vaikuttaa.

[Ninjapiraatti]

Tänä figupelien monipuolisuuden kultakauden aikana en jaksa ahdistua moisesta. Jotkut pelit on tehty pyörimään valmiiden hahmojen ympärille, toiset taasen perustuvat "Your dudes" mentaliteettiin. Kaikille on kaikenlaista.

Samoilla linjoilla ollaan. Pidän figujen kasailusta ja muokkaamisesta, mutta joskus on vain mukava avata paketista valmiiksi kasattuja hahmoja, vetää maalit pintaan ja eiku pelaamaan.

[Hammerheart]

Minua ei haittaa nimetyt jannut.

Mutta nyt on paraikaa Edeniin vetämässä Kickstarter, joka lisää peliin hahmonkehitystä ja kampanjamoodin ja sallii myös omien hahmojen luomisen. Jälkimmäistä varten julkaistaan myös miniatyyribokseja, joista voi kasata monenlaista erilaista hiihtäjää.
https://www.kickstarter.com/projects/17 ... escription

[Nikodemus]

Eipä haittaa, ihan riittävän "omilta" ne tuntuu kun pöydällä tekevät mitä haluan. Kunhan näyttävät hienoilta ja toimivat edes jotenkuten pelipöydällä niin sama se onko nimi Steve vai Goon with a shotgun. Tiedä sitten vaikuttaako asenteeseen mutta kampanjapohjaiset pelit eivät kiinnosta sitten oikein ollenkaan.

[Terminator Sergeant]

Itseäni rassaavat nimetyt hahmot melkolailla kaikissa peleissä. Tämä harmittaa melkoisesti varsinkin pienempien tai "laatikkopelien" kanssa: esmes Betrayal at Calthissa on jatkuvasti mainintoja siitä miten jotain toimintokorttia ei voi käyttää Sor Gharaxin kanssa, kun siinä voisi lukea ihan vaan "ei toimi Dreadnoughtilla" ja vaihtoehtoisilla joukoilla pelaaminen rassaisi saman tien vähemmän. Okei, esimerkki tulee pelin varsinaisen sisällön ulkopuolelta eikä vaadi paljoa aivokapasiteettia käsitellä lennosta, mutta silti häiritsee.

Oikeastaan ainoa peli, joka noin nopealla pohdinnalla ei tunnu minulle huonommalta nimettyjen hahmojen takia on Blood Bowl. Tähtipelaajilla on hyväksyttävä syy käydä pelaamassa matsi siellä ja toinen täällä, herätä kuolleista tai mitä ikinä, eikä heidän erityisyytensä ala häiritsemään kun jokainen varsinainen pelaaja kuitenkin kehittyy omillaan parhaassa "your dudes"-hengessä.

[ile]

Ideatasolla mua ei häiritse. Käytännössä hahmojen taustatarinan pitää kuitenkin olla joko niin vankka, että osaan ja haluan eläytyä näihin nimettyihin hahmoihin, tai niin ohut/triviaali/tuntematon, ettei sen ajattelu tule omien fiilisten tielle.

LotR ei ole ongelma, koska tykkään maailmasta ja "tunnen" monet hahmoista hyvin.

Melkein kaikki muu on ongelma, koska en ole viehättynyt maailmoista, enkä "tunne" hahmoja hyvin. Esim. Batman on tämän takia mulle no-no.

Mutta lopulta tietenkin päästään sille tasolle, että kun ei tunne skeneä eikä hahmoja, ne nimetkin voivat olla mitä tahansa, ja voi ihan rauhassa keskittyä vain pelaamaan hassusti nimetyillä napeilla.

Arkham Horror (2. edikka) on hyvä esimerkki tällaisesta pelistä. Siinä on nimetyt nappulat ja niillä on omat ominaisuutensa, mutta tämä kaikki on tavattoman ohut kuori toimivien pelimekaniikkojen päällä. Ei sitä hahmoa edes ajattele peliä pelatessa. (Joo, ei ole figupeli, mutta on kuitenkin peli, jossa on nimetyt hahmot ja hahmoja kuvaavat yksilölliset figuurit.)

Oho, sanoin kolme kertaa saman asian...

-ile

[tneva82]

Pidän nimetyistä hahmoista mutta vain osana peliä. Perustana pitää olla geneeriset. GW pelien hengessä. Normaalit geneeriset ja sitten muutamia erikoisempia. Mutta noiden ei pidä olla niin hyviä että ovat jatkuvasti käytössä. Periaatteessa minulle ideaalissa tilanteessa nuo eivät esiinny normipeleissä mutta aina välillä narratiiviin sopiessa kentälle vaan.

[jamovoima]

Periaatteessa en pidä nimetyistä hahmoista, mutta silti Batman-peli on mainio. Se on ikäänkuin historiallinen peli, vähän samaan tapaan kuin Natsien kuuluu hävitä, kuuluu Batmanin voittaa, mutta pelikentällä voi ratkoa "entä jos" tyyppisiä skenaarioita.

[Pariah]

Tämän takia kerätäänkin vain nättejä figuja ja pelataan niitä millä säännöillä tykkää. Esimerkiksi minun ja kaverini peluuttamat osallistumispelit Traconin Hitpointissa Uncle Mike:n Pulp/Kulttipelisäännöillä. Figuja on mukana mm. GW:ltä, PP:ltä, Reaperiltä, Manticilta, Wyrdiltä ja Hasslefree:ltä.

[The Captain]

Molemmille on paikkansa.

Ennen vanhaan minuakin ärsytti, jos peli ikään kuin pakotti pelaamaan jonkun muun hahmoilla. Sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että kyllä ns. valmishahmojakin voi roolipelata, jos siltä tuntuu, ja jos ei tunnu, voi valmishahmoa käyttää pohjana oman hahmon luomiseen. Tuossa männävuosina kirjoitin pitkät pätkät oman Eldar Farseerini ja hänen Craftworldinsa tarinaa, mutta pelipöydällä ukkoa kuvasi Eldrad Ulthran sääntöineen ja figuineen. Samoin tiedän ihmisiä, jotka ovat tehneet Warmachinen warcastereista omat hahmonsa, joita silti pelaavat originaalien stateilla. Juu, niin ei ehkä joka turnauksessa saa tehdä, mutta turnaukset ovatkin oma pelaamisen alamuotonsa, joihin ei sitä omaa tarinallista pelaamista kannata yrittää väkisin sijoittaa.

Joissakin tapauksissa toki sen oman hahmon luominen olemassa olevan hahmon päälle on hankalaa. Kuten Petri Hiltunen on sanonut, "Yhdellä hahmolla Robert E. Howard sekä loi barbaari-genren että tuhosi sen." Kyllä kaikki muut yritykset luoda Conanin kaltainen hahmo, joka täyttäisi Conanin paikan pelissä, ovat aika lailla tuhoon tuomittuja. Sama toki pätee kaikkiin sellaisiin hahmoihin, joilla on pitkä historia ja syvällinen tarina. Ei maailmaan kovin monta viktoriaanista mestarietsiväkonseptia mahdu.

Jos taas hahmolla on lähinnä sivun verran taustastooria jossain codexissa tai armybookissa, ei ole yleensä iso vaiva tehdä itse paremmin ja korvata hahmo omalla versiolla. Jos nyt joku haluaa kirjoittaa romaanin Jalmar Tuulentuoksun seikkailuista ja pelata sitä Blood Bowl -kentällä Jordell Freshbreezen säännöillä - antaa mennä vaan.

Minun näkemyksiini toki vaikuttaa se, että käytän nykyisin enemmän aikaa roolipelien kuin figupelien pelaamiseen, joten tämä "omilla hahmoilla" pelaamisen tarve tulee kyllä sitä kautta tyydytetyksi. Figupeleissä "roolipelaaminen" ei kumminkaan tee ihan samaa.

[finmirage]

Tajusin muuten juuri, että en ole koskaan tykännyt supersankari-genrestä enkä supersankareista. Katson aina silloin tällöin jonkin supersankarileffan (viimeksi killing joke batman), mutta joku tökkii. Supersankarit on ihan tyhmiä. Onko mussa jotain vikaa?

[Hammerheart]

Tajusin muuten juuri, että en ole koskaan tykännyt supersankari-genrestä enkä supersankareista. Katson aina silloin tällöin jonkin supersankarileffan (viimeksi killing joke batman), mutta joku tökkii. Supersankarit on ihan tyhmiä. Onko mussa jotain vikaa?

Mä taas en oikein jaksa tätä nykymallin suomipoppia. Ja Bollywood kanssa vähän hiertää väärään suuntaan suurimmaksi osaksi. Ja Animestakin suurin osa. Varmaan on mussakin vikaa.

(Kai sitä nyt kuka vaan saa tykätä tai olla tykkäämättä mistä haluaa? Et satavarmasti ole tunteidesi kanssa yksin maailmassa)

Edit: Öh, ja siis tarkoitus oli olla pilke silmäkulmassa eikä mitenkään ilkeämielisen tyly - lue edellä oleva sillai lämpöisesti. Uudelleenlukiessa meinaan tuli mieleen, että kirjoitetussa tekstissä hukkui nyt vähän jotain ja tuon saattoi tulkita huonolla tavalla.

[finmirage]

Tajusin muuten juuri, että en ole koskaan tykännyt supersankari-genrestä enkä supersankareista. Katson aina silloin tällöin jonkin supersankarileffan (viimeksi killing joke batman), mutta joku tökkii. Supersankarit on ihan tyhmiä. Onko mussa jotain vikaa?

Mä taas en oikein jaksa tätä nykymallin suomipoppia. Ja Bollywood kanssa vähän hiertää väärään suuntaan suurimmaksi osaksi. Ja Animestakin suurin osa. Varmaan on mussakin vikaa.

(Kai sitä nyt kuka vaan saa tykätä tai olla tykkäämättä mistä haluaa? Et satavarmasti ole tunteidesi kanssa yksin maailmassa)

Edit: Öh, ja siis tarkoitus oli olla pilke silmäkulmassa eikä mitenkään ilkeämielisen tyly - lue edellä oleva sillai lämpöisesti. Uudelleenlukiessa meinaan tuli mieleen, että kirjoitetussa tekstissä hukkui nyt vähän jotain ja tuon saattoi tulkita huonolla tavalla.

Bollywoodin ymmärrän, mutta etkö sä siis tykkää suomipopista??? Outoa!

[Dr. Icchan]

Mä en tykkää suurimmasta osasta jutuista, mutta jotkut jutut on ihan jees.

[JuhoL]

No jaa, siinä oon samaa mieltä että on siistimpää kun siinä "the skirmish" -pelissä se "a random" suorittaja nousee ränkeissä yhtä hyvin kuin sen "the boss". Ja muutenkin diggaan enemmän siitä roolipelielementistä, missä figulle annetaan oma nimi ja persoonallisuus. Mutta mielestäni nämä uudet Batman -pelit ja muutenkin pelit jotka sijoittuvat jo valmiiseen miljööseen ja taustatarinaan toimivat oikein hyvin. Osaan erottaa nämä asiat ja kumpikaan ei aiheuta närkästystä.

[Tähtiprinsessa]

Paatuneena roolipelaajana suosin näitä pienemmän mittakaavan pelejä joissa saa tehdä ihan omat heput ja sitten kehittää niiden tarinaa.
Samasta syystä voin kyllä myös vetää valmiiksi olemassaolevan hahmon roolia enemmän tai vähemmän onnistuneesti.

Tarinassa saattoi olla jokin opetus.