Mahtava rottaepisodi...
Mahtava rottaepisodi...
Harmaa näkijä Rathas Lee käveli pitkin märkää,sontaista viemärikäytävää.Klaanirottien ryhti nousi huomattavasti kun Rathas kulki
heidän ohitseen(ja laski sitäkin nopeammin hänen ohitettuaan heidät)
Rathas päättyi pyöreään kammioon,johon oli raapustettu skaven riimuja.
Siellä häntä odottamassa seisoi häntäänsä hermostuneesti jyrsivä
huomattavasti pienempi skaven,Liero kutsumanimeltään.
"Noh,Liero toivon ettet raahauttanut minua tänne turhaan?"
sanoi Lee paljastaen halveksivasti keltaiset hampaansa.
"E-en oi,h...harmaan...näkijä,en ollenkaan"
Liero oli Rathaksen vakooja toisessa klaanissa,ja oli aina hermostunut
Rathaksen ollessa lähettyvillä.(siitä jankuttaminen)
"Kerro siisss mitä olet saanut sselville,äläkä tuhlaa aikaani!?"
"k..kyllä harmaa..näkijä,kyllä"Liero jatkoi sönköttämistään.
"on ollut j..juttua liikkeellä,e..että keisarikunnasta,Aldorfista,lähtisi h...huomenna iso määrä saastakiveä velhojen tuhottavaksi,Nulniin tai jonnekkin..."
Harmaan näkijän punertavat silmät pullistuivat uteliaisuudesta ja sitten punertuivat raivosta."Tuhottavaksi!?ne alkukantaisset örkit eivät tajua käyttää ssitä omaksi hyödyksseen!Meidän,minun on pakko saada se kuorma...."Lee lopetti puhumisen ja katsoi Lieron päälle."paljonko sitä on?"k..kolme vankkuria,oi n..näkijä"Lee alkoi hymyillä kierosti paljastaen jälleen hampaansa."kolme vankkuria,mietti Lee.´"Jopa harmaa näkijä Thanquol pakahtuissi kateudesta"
"Moneltako tuon haisevan kuorman pitäisi lähteä?"kysyi Gerd Olkiparta vieressä seisovalta Aldorfin kapteenilta,Luigi von Derholfilta.
"Huomen illalla,jos se teille sopii herra kääpiö?Ja jos ei sovi hankimme kyllä toisen karavaanin jolle sopii"."En minä sitä,ajttelin vain,että olisi hyvä tietää aikataulukin"mylväisi kääpiö takaisin."saatte mukaanne yhden pataljoonan.Emme tiedä onko se niinkään tarpeen mutta ikinä ei voi olla liian varma"sanoi kapteeni.
Rathas Leellä oli kiire.Hän harppoi minkä koivistaan pääsi.
Lierolla ei ollut varmaa tietoa kyseisestä saastakivilastista,tai lähinnä siitä,minne se olisi menossa.Hänen täytyi lähettää yksi luottohenkilöistään paikalle Aldorfiin,ottamaan selvää lastin siirtokohteesta.Rathas päättyi pyöreään valtaistuinsaliinsa,joka oli "koristeltu"väkevillä suojaloitsuilla
mitkä Rathas oli antoisan uransa aikana oppinut.
"Missä hän on!?Hänen pitäissi olla täällä jo!"Piipitti Rathas vihaisesti ääneen."minä olen täällä.Tietäjistä kiireisin"kuului pimennosta. Rathas katsoi karvat pystyssä synkään nurkkaan mistä ääni kantautui.
"Älä ikinä,ikinä käytä minun ssalaissia tunneleitani"
"En käyttänyt tunneleitanne,vaan tulin aivan takananne,tietäjistä äkkipikaisin".Rathas katsoi hieman epäröiden äänen suuntaan.Jos salamurhaaja oli seurannut häntä kokoajan,se oli vain todiste siitä,että hänet olisi ollut helppo lahdata jonkun kateellisen harmaan näkijän käskystä(hän oli sentään yksi vahvimmista harmaista näkijöistä,ellei mahtavin.Ainakin omasta mielestään)."Minulla on sinulle tehtävä"sanoi Rathas.Varjosta astui esiin mustiin kääriöitynyt salamurhaaja,josta eroittuivat ainoastaan punaiset silmät...
"Yrittäkää edes näyttää siltä,että pakkaisitte niiitä tynnyreitä tosissanne!" komensi Luigi Aldorfin tallipoikia,jotka eivät olleet tottuneet lainkaan tälläiseen puurtamiseen.Luigi kääntyi Gerdin puoleen,joka istui etummaisen vankkurin ajurin paikalla poltellen piippua ja siemaskellen olutta kolpakosta joka oli hänen toisessa kädessään."Et viitsisi juuri nyt"sanoi Luigi Gerdille,joka katsoi kapteenin päälle yllättyneenä"mitä?"."Sinähän juot itsesi känniin eikä sinusta ole sen jälkeen enään näitä vankkureita johtamaan"Hermoili Luigi.Gerd mylvähti
loukkaantuneena takaisin:"luuletko tosiaan,että tulen teidän ihmisten kaljasta känniin?!Ei,ei.Suutani vain kuivasi,enkä tiedä koska voimme pysähtyä seuraavan kerran johonkin majataloon".
Luigi katsoi kääpiön päälle hieman hämmentyneenä ja kääntyi sen jälkeen jatkaen tallipoikien komentamista.
Rathas Lee käveli hermostuneena ympäri koloaan.
Hän odotti Zirkiä,salamurhaajaa,jonka hän oli lähettänyt ottamaan
selvää saastakivilastin päämäärästä ja siitä ketkä sitä olivat saattamassa.
Mutta Rathas oli tottunut tältä salamurhaajalta ripeämpään toimintaan tai sitten hän itse oli hätäinen.Kuului kolahdus ja jostain päin kammiosta aukesi salaovi.Rathas näki kuinka ovesta astui tumma hahmo,mitä ilmeisimmin Zirk."Vihdoin"huokaisi Rathas."Kerro kaikki mitä sait tietoosi!?".Salamurhaaja poisti mustan harson kasvoiltaan,virnistäen niin,että kellertävät kulmahampaat näkyivät"Lastinne on lähtenyt,tietäjistä ahnein.Aldorfista Nulnia kohti,mutta sitä tulevat vastaan kolme mahtavaa velhoa,jonkinlaisen saatueen kanssa"selosti Zirk.
Rathas mietti hetken ja tuli siihen tulokseen,että tämä ryöstöretki hoituisi nopeasti,vaivatta,taistelusta saattaisi tulla jopa erittäin yksipuolinen skavenien eduksi-kunhan hän itse,henkilökohtaisesti varmistaisi,että hänen oma pakoreittinsä olisi varma ja nopea-."Kootaan siis joukot"sanoi Rathas julmasti piipittäen.
"Pysähdymme hetkeksi"sanoi mustan hevosensa selässä istuva Luigi
Gerdille joka taas viittasi kädellään muita vaunuja pysähtymään.
Gerd alkoi välittömästi pysähtdyttyään kaivaa piippua vieressä lojuvasta pussukasta."Tuuli yltyy iltaa kohti,luulenpa"sanoi Luigi,hieman vakavan oloisena."Ei se mitään myrskyä ennakoi"hörähti Gerd samalla kun sytytti piippunsa tuluksilla,ja jatkoi sitten lausettaan"sadankahdenkymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa sen".Samassa alkoi tihkuttaa vettä.
"noh,tämä pieni sade ei tarkoita,että tulisi myrsky"kääpiö räyhähti.
"Voi olla,että joudumme jäämään tähän.Ei kannata ottaa sitä riskiä,että juutumme hetken matkaamisen jälkeen mutaan ja vielä jos örkkejä tai petomiehiä on liikkeelä,niin heillä ainakin yleensä tälläisilla ilmoilla on tapana".
parikymmentä kilometriä ennen Nulnin kaupunkia oli metsää,jonka keskeltä kohosi iso vuori.Vuoren uloimmassa seinämässä oli kolo,jossa vaani parisataa skavenia(osa oli tottakai vielä jumissa käytävissä jotka johtivat maanpinnalle)."Kurja,kurja myrsky"kirosi harmaa tietäjä Rathas Lee,joka tiesi,että myrsky oli hidastanut saattuetta ellei sitten käännyttänyt kokonaan.Pahimmassa tapauksessa saattaisi olla,että he seisoisivat tässä kurjassa halkeamassa vielä ensi viikollakin,mietti Rathas.Samassa kun hän nosti päänsä ja yritti koota ajatuksiaan hän huomasi,että heitä kohti tuli kolme,tummiin pukeutunutta hahmoa jotka ratsastivat eläimillä,joita ihmiset kutsuivat hevosiksi.Rathas meni paniikkiin.Päivien työ menisi hukkaan jos he nyt paljastuisivat.Ihmisten tiedonkulku oli jokseenkin nopeata.Rathaksen teki mieli tappaa joku kaikista kivuliaamalla taijalla minkä hän muisti sillä hetkellä.Mutta hetkinen!Nuo kolme kurjaa ihmistä tulivatkin juuri sopivasti kohti.Rathaksen pitäisi vain odottaa tiettyä hetkeä ja räjäyttää kaikki tunkeilijat ilmaan...
"Sinä siellä!Pysähdy!"yksi,pitkään,tummansiniseen kaapuun pukeutunut velho huusi kymmenien metrien päässä olevalle hahmolle,joka käveli kuin kerjäläinen ryhmysauvaansa nojaten.Rathas kuuli selvästi,että yksi hahmoista,ilmeisesti johtaja,huusi tai kutsui häntä luokseen.Ilmeisesti ihmiset eivät erottaneet hänen piirteitään näin kaukaa.Harmaalle tietäjälle tuli mieleen nopeasti yksi ihmisten käyttämä sana"apua".Sille oli outo vaikutus ympärillä oleviin ihmisiin,ja mitä kovempaa sen huusi,sitä nopeammin yleensä ihmisiä ilmestyi paikalle.Sitä tulisi kokeilla. Mieluummin he tänne kuin hän sinne.Mietti Rathas."APUA!APUA!".
Harmaa tietäjä vinkaisi minkä keuhkoistaan sai.Velhot alkoivat katsella toisiaan kummissaan.Oliko hän sanonut sanan jotenkin väärin vai oliko kova myrsky ympärillä vaimentanut äänen?Velhot ilmeisesti olivat kuulleet hänen äänensä suurinpiirtein,sillä he tulivat kovaa vauhtia kohti häntä.Rathas sujautti luihun kätensä pussiin mikä oli kiinnitetty narulla hänen vyöhönsä ja löysi etsimänsä:hänellä oli nyt kädessäänvihreänä hehkuvaa jauhetta,ei paljoa mutta sitäkin voimakkaampaa-saastakiveä-
Tummansiniseen verhoutunut velho ratsasti nopeiten ja etunenässä.Hänen jäljessään tuli kaksi tummanpunaiseen pukeutunutta velhoa."Skaven!Se on skaven!"huusi johtava velho.Kaksi takanapäin tulevaa velhoa yrittivät pysäyttää hevosensa,mutta maa oli liukkaana mudasta ja toinen velhoista kaatui.Toinen,hieman pidempi velho,hyppäsi satulaltaan auttamaan toveriaan joka oli jäänyt hevosensa alle.
Rathas ahmaisi kaiken vihreän jauheen kädestään,suuhunsa ja sieraimiinsa.Hän tunsi kuinka maaginen voima alkoi virrata hänen suonissaan.Harmaa tietäjä ojensi nyt oikean kätensä kohti toista punapukuista velhoa,jalkeillaan olevaa:Rathaksen sormenpäistä purkautui sinisen ja vihreän-sekaista salamaa,joka ohjautui suoraan velhoon.Velho ei ehtinyt reakoida mitenkään loitsuun,edes estääkseen sen vaan lensi syövöttämän kivun saattelemana epäonnekasta ratsuaan päin joka altistui samalle taijalle.Palanut liha alkoi haista ilmassa.Johtava velho oli kauhuissaan.Hän oli kuullut,että skavenit käyttävät paljon saastakiveä loitsuissaan,mutta ei olisi arvannut,että siitä seuraisi mitään tälläistä ja vielä enemän häntä pelotti,kun sarveikas velho suuntasi katseensa häneen.Hänen olisi nopeasti keksittävä jotain,mutta oli liian myöhästä tuo rottavelho oli jo sanonut taikansa sanat.Maa alkoi järistä.Velho katsoi jalkojensa juureen vain huomatakseen kuinka maan alta kaivautui tuhatpäinen rottalauma syödäkseen hänet hengiltä.Rathas kuunteli saastakiven huumaanama,kuinka sinipukuinen velho huusi ja huusi,kunnes rotat älysivät tunkea velhon suusta sisään,syödäkseen tämän kielen ja keuhkot.Äkkiä Rathas käänsi päänsä ja huomasi,että yksi velhoista oli hypännyt "taistelun"tuoksinnassa hevosen selkään ja ratsasti jo kaukana.Rathaksen ei tarvinnut arvata minne tämä velho olisi menossa...
"Minä sanoin,että ei olisi kannattanut jatkaa matkaa tällä säällä"moitti Luigi Gerdiä,joka manasi kääpiökielellä mutaan juuttuneita vaunuja.
"Mitä jos odottaisimme,että myrky tyyntyy ja katsoisimme tilannetta sitten
aamulla"Luigi lisäsi."Miten vain sanot,kapu"Vastasi Gerd ja lähti kävelemään kohti telttaansa mutta pysähtyi nopeasti."Luigi!Katso!"
Kaukana mäen päällä heitä kohti ratsasti hahmo joka makasi uupuneen näköisenä ratsunsa selässä.Gerd ja Luigi lähestyivät miestä varovaisesti.
Ratsastajalla oli päällään tahriintuntut,punainen kaapu ja musta viitta.Kuolemaa tekevä Mies pudottautui Gerdin ja Luigin jalkoihin ja sanoi viimeisen sanansa:"skaven....".Gerd ja Luigi katsoivat toisiaan hämmästyneinä ja pelonsekaisina.
"Nopeammin,nopeammin!Teitä ei pidetä hengisssä vätysstelyn takia!"
piipitti Rathas klaanirotille mitkä pinkoivat jaloistaan minkä pääsivät .Harmaan tietäjän takana rymisti kahdeksan isoa rottaogrea jonka jokaisen suusta valui kuolaa enemmän kuin normaalisti.Nämäkin olennot aistivat,että taistelu olisi lähellä.Rathas haistoi ihmisten hajua
ja kukkulan takaa nousi mitä ilmeisemmin juuri sammutetun leiritulen savua.Siellä he siis olivat ja sinne hänen oli siis mentävä...
"Miehet asemiin!"karjui Luigi sotilailleen joista osa juoksi teltoistaan vieläkin unisena ja ulkona asioista."Skaveneita!"kuului jostakin päin leiriä ja Luigi juoksi äänen suuntaan minkä jaloistaan pääsi,Gerd seurasi aivan perässä.Kauhukseen kapteeni ja kääpiö pysähtyivät huomatessaan parisataapäisen skavenjoukon juoksevan heidän edessään kaartuvan kukkulan rinnettä pitkin,suotaan leiriä kohti.Suurin osa sotilaista oli jo pystyssä ja täysissä tamineissa,mutta heitä oli silti puolta vähemmän kuin rottaihmisiä.
"Tappakaa kaikki,mutta älkää kajotko vankkureihin!"piipitti harmaa tietäjä Rathas Lee joukoilleen mistä ehkä vain murto-osa kuuli komennuksen.Harmaa tietäjä veti jopa oman,sahalaitaisen miekkansa vyöltään,mikä oli erittäin outoa harmaalta näkijältä-varsinkin Rathakselta-."Te kolme!"jatkoi Rathas kolmelle parvenmestarille jotka koittivat pitää suuria,lihaksikkaita ja verenhimoisia rottaogreja hallinassa."Ssseuratkaa minua...tai,ssiiss kulkekaa edelläni"jatkoi Lee nopeasti käskyään.Rottaogret alkoivat kulkea kohti vihollista.
Vihollinen oli päässyt tunkeutumaan leiriin ja oli syntynyt täysin kaaoottinen tilanne.Luigi ei pystynyt jakamaan sotilailleen komentoja tai neuvoja,koska nämä eivät olleet ehtineet skavenien hyökättyä asemiin.Luigi
itse oli varustautunut pitkällä,kevyellä miekalla ja kilvellä missä oli keisarikunnan merkki,kultainen griffon.Gerd seisoi aivan Luigin vierellä,vyöllään pieni taistelukirves ja käsissään kääpiöhaulikko.
Yksi julman näköinen,yksisilmäinen skaven hyökkäsi kohti Luigia.Sillä oli aseenaan lyhyt,ruosteinen miekka.Luigi sai juuri ja juuri torjuttua iskun mikä olisi katkaissut hänen kaulansa.Luigi pisti olennon kuoliaaksi,yhdellä osaavalla liikkellä ja potkaisi toista viereltä hyökkivää skavenia leukaan,hampaita ja mustaa verta lensi ympäri maata.Gerd otti tähtäimeensä suuren rottaogren joka riehui muutaman metrin päässä hänestä,heitellen ympäriinsä sotilaita ja vankkureiden miehistöä.Gred tähtäsi tätä päähän mutta osui kuitenkin ogren nopeiden liikkeiden johdosta sitä käsivarteen."Pentele"kirosi Gerd ja alkoi ladata asettaan.Rottaogre oli huomannut Gerdin ja alkoi tämistellä tätä kohti heitellen kaiken tieltään-myös omiaan-.Gerd huomasi ogren tulevan kohti ja mietti pitäisikö hänen huutaa Luigi apuun,mutta tämä oli jo kaukana hänestä.Gerd sai ruudin aseeseensa ja onnistui lataamaan sen loppuun.Mutta liian myöhään ogre oli tarpeeksi lähellä tönäistäkseen Gerdin valtavilla kourillaan kumoon.Gerdin onneksi-ja rottaogren epäonneksi-Gerdin haulikko,joka tippui kääpiön käsistä maahan laukesi ja harhaluoti osui ogrea suoraan nivusiin.Rottaogren silmät pyöristyivät ja se lysähti ulisten maahan pidellen nivusiaan.Gerd näki tilaisuutensa ja otti kirveen vyöltään,lyöden sille ogren kallon halki.Verta ja aivonpalasia lenteli sinne tänne.Luigi oli huomannut kadottaneensa Gerdin taistelun tuoksinnassa.Yhtäkkiä hänen eteensä hyppäsi mustiin pukeutunut hahmo josta erottui vain kiiluvat silmät...
Rathas huomasi edessään kolmet isot vankkurit,täysin vartioimattomat-hänen onnekseen-.Harmaa tietäjä komensi edessään seisovia rottaogreja väistämään,ja nämä juoksivat oitis vihollisen kimppuun."Miten vain"kuiskasi Rathas itselleen samalla kun hyppäsi ensimmäisen,isoimman vankkurin kuskinpaikalle."Zirk"Rathas sanoi samalla huomatessaan salamurhaaja-henkivartijansa taistelevan kauempana kentällä jotakin ihmisupseeria vastaan."Noh,ssaan minä tämän itssekkin hoidettua".piipitti harmaatietäjä,samalla kun ampui salaman häntä kohti juoksevaan sotilaaseen.
Zirk oli seurannut vastustajansa liikkeitä samalla,kun oli hakannut maahan vihollisia ja päättänyt hoidella tämän seuraavaksi ja nyt hän seisoi vastakkain haasteensa edessä.Zirk aloitti hyökkäyksensä heittämällä vihollistaan kohti kolme mykytettyä heittotähteä.Mutta upseeri sai juuri torjuuttua kilvellään kaksi tähteä kun yksi jäi törröttämään tämän olkaimeen."Tästä tulisi mielenkiintoista"ajatteli Zirk.
Luigi yritti pistoa alas,mutta Zirk sai torjuttua iskun helposti
ja vaivatta,hänen molempiin ranteisiinsa kiinitetyillä terillä.
Salamurhaaja hyppäsi nopeasti korkealle ilmaan ja tömäytti pudotessaan
molemmat polvensa Luigin olkapäille.Luigi päästi valittavan kirosanan samalla kun löi kilvellään skavenia leukoihin sellaisella voimalla,että tämä tippui mutalammikkoon selälleen.Luigi hyppäsi raivoissaan,olkapäidensä kivusta johtuen,kohti Zirkiä,joka ei huomannut vihollistaan(silmissään olievasta mudasta ja liasta johtuen)ennen kuin tämä oli liian lähellä.Zirk sai väistettyä rintaan suunnatun iskun,mutta sai silti tuntea kylmän teräksen olkapäässään.
Gerd laahusti kohti vankkureita,mutta pysähtyi huomatessaan Luigin painivan vaarallisen näköisen skavenin kanssa.Hän mietti kaksi kertaa ja oli varma,että Luigi pitäisi huolen itsestään.Gerdillä oli kiire vankkureihin,sillä hän oli huomannut ruipelon skavenin kiipeävän niiden sisään hetki sitten.
Rathas näki edessään kolme isoa kirstua ja kuuli takaansa vihaisen äänen.Harmaanäkijä kääntyi nopeasti ja totesi vihaisen kääpiön juoksevan häntä kohti muutaman metrin päässä."Orjat,orjat!"
Rathas huusi veressä olevalle orjajoukolle.Orjat kääntyivät häntä kohti.
"Vapauss ssille,joka tappaa partanaaman!"tiuskasi Rathas osoittaen
Gerdiä.Orjat lähtivät juoksemaan kohti Gerdiä,joka seisoi paikollaan kirves valmiina iskemään ensimmäistä rottaa,joka häneen yrittäisi kajota.
Luigi yritti lyödä skavenia vatsaan,mutta tämä pysätti iskun toisella kädellään ja toisella kädellä hän alkoi kuristaa Luigia.
Luigi oli pudottanut varusteensa mutaan,eikä kyennyt erottamaan niitä liasta.Zirk oli pakahtua raivosta,ikinä hänen ei olllut pitänyt tuhlata aikaa näin paljoa vaivaiseen ihmiseen,tästä oli tehtävä loppu ja nopeasti.
Luigi huomasi skavenin tavoittelevan hännällään jalkaansa sidottua tikaria.Luigi tallasi hännän päälle ja samalla hetkellä hän kaatui koko painollaan kipua kiroavan skavenin päälle,upottaen skavenin kuonoaan myöten mutaan.Salamurhaaja yritti rimpuilla ja päästä vetämään ilmaa keuhkoihinsa,mutta mitä enemmän hän rimpuili sitä syvemmälle hän tuntui vajoavan mutaan.Luigi huomasi skavenin lopettavan rimpuilun,ja uppoavan kokonaan näkyvistä,jättäen jälkeensä pari kuplaa.Hänen vihollisensa oli siis kuollut.Luigi lähti juoksemaan kohti Gerdiä,joka taisteli
skavenjoukkoa vastaan vankkureiden edessä.
Rathas ihasteli-ulkopuolisista äänistä välittämättä-kirstua edessään.
Kirstu oli lukittu kolmella lukolla ja sen ympärille oli kiinnitetty paksuja kettinkejä,ja siitä lähti tuttu saastakiven maaginen haju.
Yksinkertaisella taijalla Rathas sulatti lukot ja rautakettinkit nesteeksi,pois kirstun päältä.Ulkoa kantautuva ääni-hurjan kääpiön ääni-kantautui kokoajan lähemmäs vankkureiden ovea,ja Rathas tiesi taistelun olevan erittäin yksipuolinen.Hänen olisi nopeasti taijottava maaginen portaali esiin,
jonka kautta hän pääsisi takaisin rakkaaseen mutakuoppaansa.
Harmaanäkijä alkoi manata portaalia esiin,mutta juuri ennenkuin
hän sai taikansa viimeisteltyä hän huomasi ettei ollutkaan enää yksin vankkurissa.Hänen edessään seisoi mudasta yltäpäätä likainen ihminen ja sitäkin vihaisemman näköinen kääpiö.
"Joukkosi ovat hiipumassa kurja skaven!Sinunkin olisi aika juosta!"Luigi sanoi rottavelholle joka seisoi hänen edessään.Gerdkin astui hieman varovaisena eteenpäin.Skavenvelhojen kanssa ei käynyt leikkiminen,sen kääpiötkin tiesivät.Rathas oli raivoissaan,hän ei ehkä tuntenut ihmiskieltä
juurikaan,mutta äänenpainosta hän pystyi päättelemään jo aika paljon.
Rathas pyöritteli päässään nopeasti lausuttavia,mutta tappavia loitsuja ja kun hän oli valmis hän päätti toimia nopeasti,ennen kuin olisi liian myöhäistä.Luigi ja Gerd ällistyivät huomatessaan rotan lausuvan pari epäselvää mutta synkkää lausetta.Velhon kämmenestä lähti heitä kohti
sinertävä salama joka viuhui hurjan näköisesti vankkurin halki.
Luigi hyppäsi pois salaman alta ja taklasi Gerdin samalla,mutta salama vihloi silti hänen selkäänsä ja haavoitti häntä.Hutisalama sen sijaan lensi ulos vankkureista ja osui vankkureiden hevosten väliin,pillastuttaen hevoset hurjaan laukkaan.
Luigi kaatui selälleen hevosien nykäistyä vankkurit vauhtiin,mutta
yhtään helpompi tilanne ei ollut rottavelhollakaan,sillä tämän häntä
oli jäänyt yhden kaatuneen kirstun alle ja se yritti kiskoa sitä irti kaikin voimin.Ainoastaan Gerd oli jäänyt jotenkin jaloilleen,mutta hoiperteli hänkin viellä epätasapainossa.Hevoset juoksivat hurjaa vauhtia läheiseen metsään.Tie oli kivinen ja täynnä pieniä kuoppia,tästä syystä vankkurit
rytisivät puolelta toiselle.Luigi yritti päästä pystyyn,muuta hänen selkäänsä vihloi tuskallisesti ja hän oli kadottanut aseensakin.Rathas
sen sijaan sai potkaistua kirstua sen verran kovaa,että se liikahti pois hänen häntänsä päältä.Harmaatietäjä oli raivoissaan.Noiden kahden
takisa hänen loitsunsa oli keskeytynyt ja tässä vauhdissa oli liian vaikea
keskittyä mihinkä tahansa loitsuun,mutta hän voisi silti yrittää tappaa vihollisensa.Lee tarrasi sahalaitaiseen,ruosteiseen miekkaansa ja veti sen vyöltään.Luigi huomasi velhon tulevan häntä kohti ja alkoi etsiä miekkaansa,mutta turhaan.Ase oli ilmeisesti pudonnut jo kyydistä.
Gerd kömpi pystyyn jo kolmannen kerran ja huomasi Luigin olevan pulassa.Samassa hän menetti taas tasapainonsa ja kaatui lattialle.
Rathas nosti miekkansa ja yritti lyödä Luigia muuta iski sen sijaan
vahingossa ohitse,ieressä olevaan kirstuun.Luigi kamppasi velhon joka kaatui kiroten vankkureiden lattialle.Samassa Luigi huomasi hevosten tulleen jo metsästä pois ja juoksevan suoraan kohti jyrkännettä.
"Gerd,hevoset!"sai Luigi huudettua samassa kun harmaa tietäjä löi häntä ruosteisella miekallaan polveen.Gerd huomasi mitä Luigi tarkoitti ja otti kirveensä.Hän ryömi konttaamalla kuskin paikalle ja pirstoi yhdellä osaavalla lyönnillä jatkopuun,missä hevoset olivat kiinni.
Hevoset irtautuivat ja lähtivät juoksemaan sivummalle,mutta vaunu jatkoi matkaansa vauhdin kyllästämänä."samperin,samperi"mutisi kääpiö huomatessaan,että kohta he sinkoutuisivat jyrkänteeltä alas.
Gerd kääntyi kohti Luigia ja harmaata tietäjää,jotka molemmat olivat nousemassa ylös vankkureiden lattialta.Kääpiö lähti juoksuun kohti Luigia
ja tempaisi hänet mukaansa hypäten pois vankkureista.
"Hah!"naurahti Rathas Lee."He tajusivat siis,että on turha taistella näin vahvaa ja voimakasta velhoa vastaan."sanoi Rathas kääntyen kohti kuskin paikkaa,minne kirstut olivat siirtyneet.Rathas nosti katseensa kirstuista,huomatakseen,että hän sinkoutuisi parin sekunnin päästä alas jyrkänteeltä."Tai sitten ei"hän sanoi,lentäen vankkureiden mukana
hirveätä vauhtia alhaalla olevaan järveen.Kirstut aukesivat lentäessään alas ja kaikki saastakivi levisi pohjamutiin.
Luigi ja Gerd katselivat alas ja näkivät kuinka vankkurit vajosivat lopullisesti näkyvistä."Mädäntykööt ahne rotta kosteaan hautaansa"
sanoi Gerd katsellessaan viimeisiä ilamakuplia jotka nousivat pintaan.
Sitten he lähtivät kävelemään takaisin leiriinsä,joka olisi todennäköisesti tuhottu.
Kolme päivää oli kulunut skavenien hyökkäyksestä ja Luigin ja Gerdin onneksi he eivät olleet hävinneet skaveneille,Lorenin metsähaltia-tiedustelu ryhmän tultua apuun tasittaen tilannetta.
Harmaa tietäjä Rathas Lee Kirosi kolme päivää sitten tapahtunutta,epäonnistunutta hyökkäystä.Sen lisäksi,että hänen pienikokoinen,mutta kallis skavenpataljoonansa oli tuhottu ja että hän oli menettänyt kaiken saastakiven järveen ja viellä joutunut räpiköimään jotakin haisevaa salareittiä pitkin takaisin koloonsa,hänelle oli tullut
viesti skavenloukosta,jonne hänet oli kutsuttu hänen edesottamuksensa takia,kolmentoista neuvoksen eteen.Onneksi hän oli jo keksinyt selityksen
jonka avulla hän pääsisi pälkähästä.Mutta kaikki eivät voineet päästä,
sillä vielä tuona päivänä,hän saisi Lieron vierailulle.."tosiaan,kaikkia eivät voi olla yhtä onnekkaita".
THE END.
heidän ohitseen(ja laski sitäkin nopeammin hänen ohitettuaan heidät)
Rathas päättyi pyöreään kammioon,johon oli raapustettu skaven riimuja.
Siellä häntä odottamassa seisoi häntäänsä hermostuneesti jyrsivä
huomattavasti pienempi skaven,Liero kutsumanimeltään.
"Noh,Liero toivon ettet raahauttanut minua tänne turhaan?"
sanoi Lee paljastaen halveksivasti keltaiset hampaansa.
"E-en oi,h...harmaan...näkijä,en ollenkaan"
Liero oli Rathaksen vakooja toisessa klaanissa,ja oli aina hermostunut
Rathaksen ollessa lähettyvillä.(siitä jankuttaminen)
"Kerro siisss mitä olet saanut sselville,äläkä tuhlaa aikaani!?"
"k..kyllä harmaa..näkijä,kyllä"Liero jatkoi sönköttämistään.
"on ollut j..juttua liikkeellä,e..että keisarikunnasta,Aldorfista,lähtisi h...huomenna iso määrä saastakiveä velhojen tuhottavaksi,Nulniin tai jonnekkin..."
Harmaan näkijän punertavat silmät pullistuivat uteliaisuudesta ja sitten punertuivat raivosta."Tuhottavaksi!?ne alkukantaisset örkit eivät tajua käyttää ssitä omaksi hyödyksseen!Meidän,minun on pakko saada se kuorma...."Lee lopetti puhumisen ja katsoi Lieron päälle."paljonko sitä on?"k..kolme vankkuria,oi n..näkijä"Lee alkoi hymyillä kierosti paljastaen jälleen hampaansa."kolme vankkuria,mietti Lee.´"Jopa harmaa näkijä Thanquol pakahtuissi kateudesta"
"Moneltako tuon haisevan kuorman pitäisi lähteä?"kysyi Gerd Olkiparta vieressä seisovalta Aldorfin kapteenilta,Luigi von Derholfilta.
"Huomen illalla,jos se teille sopii herra kääpiö?Ja jos ei sovi hankimme kyllä toisen karavaanin jolle sopii"."En minä sitä,ajttelin vain,että olisi hyvä tietää aikataulukin"mylväisi kääpiö takaisin."saatte mukaanne yhden pataljoonan.Emme tiedä onko se niinkään tarpeen mutta ikinä ei voi olla liian varma"sanoi kapteeni.
Rathas Leellä oli kiire.Hän harppoi minkä koivistaan pääsi.
Lierolla ei ollut varmaa tietoa kyseisestä saastakivilastista,tai lähinnä siitä,minne se olisi menossa.Hänen täytyi lähettää yksi luottohenkilöistään paikalle Aldorfiin,ottamaan selvää lastin siirtokohteesta.Rathas päättyi pyöreään valtaistuinsaliinsa,joka oli "koristeltu"väkevillä suojaloitsuilla
mitkä Rathas oli antoisan uransa aikana oppinut.
"Missä hän on!?Hänen pitäissi olla täällä jo!"Piipitti Rathas vihaisesti ääneen."minä olen täällä.Tietäjistä kiireisin"kuului pimennosta. Rathas katsoi karvat pystyssä synkään nurkkaan mistä ääni kantautui.
"Älä ikinä,ikinä käytä minun ssalaissia tunneleitani"
"En käyttänyt tunneleitanne,vaan tulin aivan takananne,tietäjistä äkkipikaisin".Rathas katsoi hieman epäröiden äänen suuntaan.Jos salamurhaaja oli seurannut häntä kokoajan,se oli vain todiste siitä,että hänet olisi ollut helppo lahdata jonkun kateellisen harmaan näkijän käskystä(hän oli sentään yksi vahvimmista harmaista näkijöistä,ellei mahtavin.Ainakin omasta mielestään)."Minulla on sinulle tehtävä"sanoi Rathas.Varjosta astui esiin mustiin kääriöitynyt salamurhaaja,josta eroittuivat ainoastaan punaiset silmät...
"Yrittäkää edes näyttää siltä,että pakkaisitte niiitä tynnyreitä tosissanne!" komensi Luigi Aldorfin tallipoikia,jotka eivät olleet tottuneet lainkaan tälläiseen puurtamiseen.Luigi kääntyi Gerdin puoleen,joka istui etummaisen vankkurin ajurin paikalla poltellen piippua ja siemaskellen olutta kolpakosta joka oli hänen toisessa kädessään."Et viitsisi juuri nyt"sanoi Luigi Gerdille,joka katsoi kapteenin päälle yllättyneenä"mitä?"."Sinähän juot itsesi känniin eikä sinusta ole sen jälkeen enään näitä vankkureita johtamaan"Hermoili Luigi.Gerd mylvähti
loukkaantuneena takaisin:"luuletko tosiaan,että tulen teidän ihmisten kaljasta känniin?!Ei,ei.Suutani vain kuivasi,enkä tiedä koska voimme pysähtyä seuraavan kerran johonkin majataloon".
Luigi katsoi kääpiön päälle hieman hämmentyneenä ja kääntyi sen jälkeen jatkaen tallipoikien komentamista.
Rathas Lee käveli hermostuneena ympäri koloaan.
Hän odotti Zirkiä,salamurhaajaa,jonka hän oli lähettänyt ottamaan
selvää saastakivilastin päämäärästä ja siitä ketkä sitä olivat saattamassa.
Mutta Rathas oli tottunut tältä salamurhaajalta ripeämpään toimintaan tai sitten hän itse oli hätäinen.Kuului kolahdus ja jostain päin kammiosta aukesi salaovi.Rathas näki kuinka ovesta astui tumma hahmo,mitä ilmeisimmin Zirk."Vihdoin"huokaisi Rathas."Kerro kaikki mitä sait tietoosi!?".Salamurhaaja poisti mustan harson kasvoiltaan,virnistäen niin,että kellertävät kulmahampaat näkyivät"Lastinne on lähtenyt,tietäjistä ahnein.Aldorfista Nulnia kohti,mutta sitä tulevat vastaan kolme mahtavaa velhoa,jonkinlaisen saatueen kanssa"selosti Zirk.
Rathas mietti hetken ja tuli siihen tulokseen,että tämä ryöstöretki hoituisi nopeasti,vaivatta,taistelusta saattaisi tulla jopa erittäin yksipuolinen skavenien eduksi-kunhan hän itse,henkilökohtaisesti varmistaisi,että hänen oma pakoreittinsä olisi varma ja nopea-."Kootaan siis joukot"sanoi Rathas julmasti piipittäen.
"Pysähdymme hetkeksi"sanoi mustan hevosensa selässä istuva Luigi
Gerdille joka taas viittasi kädellään muita vaunuja pysähtymään.
Gerd alkoi välittömästi pysähtdyttyään kaivaa piippua vieressä lojuvasta pussukasta."Tuuli yltyy iltaa kohti,luulenpa"sanoi Luigi,hieman vakavan oloisena."Ei se mitään myrskyä ennakoi"hörähti Gerd samalla kun sytytti piippunsa tuluksilla,ja jatkoi sitten lausettaan"sadankahdenkymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa sen".Samassa alkoi tihkuttaa vettä.
"noh,tämä pieni sade ei tarkoita,että tulisi myrsky"kääpiö räyhähti.
"Voi olla,että joudumme jäämään tähän.Ei kannata ottaa sitä riskiä,että juutumme hetken matkaamisen jälkeen mutaan ja vielä jos örkkejä tai petomiehiä on liikkeelä,niin heillä ainakin yleensä tälläisilla ilmoilla on tapana".
parikymmentä kilometriä ennen Nulnin kaupunkia oli metsää,jonka keskeltä kohosi iso vuori.Vuoren uloimmassa seinämässä oli kolo,jossa vaani parisataa skavenia(osa oli tottakai vielä jumissa käytävissä jotka johtivat maanpinnalle)."Kurja,kurja myrsky"kirosi harmaa tietäjä Rathas Lee,joka tiesi,että myrsky oli hidastanut saattuetta ellei sitten käännyttänyt kokonaan.Pahimmassa tapauksessa saattaisi olla,että he seisoisivat tässä kurjassa halkeamassa vielä ensi viikollakin,mietti Rathas.Samassa kun hän nosti päänsä ja yritti koota ajatuksiaan hän huomasi,että heitä kohti tuli kolme,tummiin pukeutunutta hahmoa jotka ratsastivat eläimillä,joita ihmiset kutsuivat hevosiksi.Rathas meni paniikkiin.Päivien työ menisi hukkaan jos he nyt paljastuisivat.Ihmisten tiedonkulku oli jokseenkin nopeata.Rathaksen teki mieli tappaa joku kaikista kivuliaamalla taijalla minkä hän muisti sillä hetkellä.Mutta hetkinen!Nuo kolme kurjaa ihmistä tulivatkin juuri sopivasti kohti.Rathaksen pitäisi vain odottaa tiettyä hetkeä ja räjäyttää kaikki tunkeilijat ilmaan...
"Sinä siellä!Pysähdy!"yksi,pitkään,tummansiniseen kaapuun pukeutunut velho huusi kymmenien metrien päässä olevalle hahmolle,joka käveli kuin kerjäläinen ryhmysauvaansa nojaten.Rathas kuuli selvästi,että yksi hahmoista,ilmeisesti johtaja,huusi tai kutsui häntä luokseen.Ilmeisesti ihmiset eivät erottaneet hänen piirteitään näin kaukaa.Harmaalle tietäjälle tuli mieleen nopeasti yksi ihmisten käyttämä sana"apua".Sille oli outo vaikutus ympärillä oleviin ihmisiin,ja mitä kovempaa sen huusi,sitä nopeammin yleensä ihmisiä ilmestyi paikalle.Sitä tulisi kokeilla. Mieluummin he tänne kuin hän sinne.Mietti Rathas."APUA!APUA!".
Harmaa tietäjä vinkaisi minkä keuhkoistaan sai.Velhot alkoivat katsella toisiaan kummissaan.Oliko hän sanonut sanan jotenkin väärin vai oliko kova myrsky ympärillä vaimentanut äänen?Velhot ilmeisesti olivat kuulleet hänen äänensä suurinpiirtein,sillä he tulivat kovaa vauhtia kohti häntä.Rathas sujautti luihun kätensä pussiin mikä oli kiinnitetty narulla hänen vyöhönsä ja löysi etsimänsä:hänellä oli nyt kädessäänvihreänä hehkuvaa jauhetta,ei paljoa mutta sitäkin voimakkaampaa-saastakiveä-
Tummansiniseen verhoutunut velho ratsasti nopeiten ja etunenässä.Hänen jäljessään tuli kaksi tummanpunaiseen pukeutunutta velhoa."Skaven!Se on skaven!"huusi johtava velho.Kaksi takanapäin tulevaa velhoa yrittivät pysäyttää hevosensa,mutta maa oli liukkaana mudasta ja toinen velhoista kaatui.Toinen,hieman pidempi velho,hyppäsi satulaltaan auttamaan toveriaan joka oli jäänyt hevosensa alle.
Rathas ahmaisi kaiken vihreän jauheen kädestään,suuhunsa ja sieraimiinsa.Hän tunsi kuinka maaginen voima alkoi virrata hänen suonissaan.Harmaa tietäjä ojensi nyt oikean kätensä kohti toista punapukuista velhoa,jalkeillaan olevaa:Rathaksen sormenpäistä purkautui sinisen ja vihreän-sekaista salamaa,joka ohjautui suoraan velhoon.Velho ei ehtinyt reakoida mitenkään loitsuun,edes estääkseen sen vaan lensi syövöttämän kivun saattelemana epäonnekasta ratsuaan päin joka altistui samalle taijalle.Palanut liha alkoi haista ilmassa.Johtava velho oli kauhuissaan.Hän oli kuullut,että skavenit käyttävät paljon saastakiveä loitsuissaan,mutta ei olisi arvannut,että siitä seuraisi mitään tälläistä ja vielä enemän häntä pelotti,kun sarveikas velho suuntasi katseensa häneen.Hänen olisi nopeasti keksittävä jotain,mutta oli liian myöhästä tuo rottavelho oli jo sanonut taikansa sanat.Maa alkoi järistä.Velho katsoi jalkojensa juureen vain huomatakseen kuinka maan alta kaivautui tuhatpäinen rottalauma syödäkseen hänet hengiltä.Rathas kuunteli saastakiven huumaanama,kuinka sinipukuinen velho huusi ja huusi,kunnes rotat älysivät tunkea velhon suusta sisään,syödäkseen tämän kielen ja keuhkot.Äkkiä Rathas käänsi päänsä ja huomasi,että yksi velhoista oli hypännyt "taistelun"tuoksinnassa hevosen selkään ja ratsasti jo kaukana.Rathaksen ei tarvinnut arvata minne tämä velho olisi menossa...
"Minä sanoin,että ei olisi kannattanut jatkaa matkaa tällä säällä"moitti Luigi Gerdiä,joka manasi kääpiökielellä mutaan juuttuneita vaunuja.
"Mitä jos odottaisimme,että myrky tyyntyy ja katsoisimme tilannetta sitten
aamulla"Luigi lisäsi."Miten vain sanot,kapu"Vastasi Gerd ja lähti kävelemään kohti telttaansa mutta pysähtyi nopeasti."Luigi!Katso!"
Kaukana mäen päällä heitä kohti ratsasti hahmo joka makasi uupuneen näköisenä ratsunsa selässä.Gerd ja Luigi lähestyivät miestä varovaisesti.
Ratsastajalla oli päällään tahriintuntut,punainen kaapu ja musta viitta.Kuolemaa tekevä Mies pudottautui Gerdin ja Luigin jalkoihin ja sanoi viimeisen sanansa:"skaven....".Gerd ja Luigi katsoivat toisiaan hämmästyneinä ja pelonsekaisina.
"Nopeammin,nopeammin!Teitä ei pidetä hengisssä vätysstelyn takia!"
piipitti Rathas klaanirotille mitkä pinkoivat jaloistaan minkä pääsivät .Harmaan tietäjän takana rymisti kahdeksan isoa rottaogrea jonka jokaisen suusta valui kuolaa enemmän kuin normaalisti.Nämäkin olennot aistivat,että taistelu olisi lähellä.Rathas haistoi ihmisten hajua
ja kukkulan takaa nousi mitä ilmeisemmin juuri sammutetun leiritulen savua.Siellä he siis olivat ja sinne hänen oli siis mentävä...
"Miehet asemiin!"karjui Luigi sotilailleen joista osa juoksi teltoistaan vieläkin unisena ja ulkona asioista."Skaveneita!"kuului jostakin päin leiriä ja Luigi juoksi äänen suuntaan minkä jaloistaan pääsi,Gerd seurasi aivan perässä.Kauhukseen kapteeni ja kääpiö pysähtyivät huomatessaan parisataapäisen skavenjoukon juoksevan heidän edessään kaartuvan kukkulan rinnettä pitkin,suotaan leiriä kohti.Suurin osa sotilaista oli jo pystyssä ja täysissä tamineissa,mutta heitä oli silti puolta vähemmän kuin rottaihmisiä.
"Tappakaa kaikki,mutta älkää kajotko vankkureihin!"piipitti harmaa tietäjä Rathas Lee joukoilleen mistä ehkä vain murto-osa kuuli komennuksen.Harmaa tietäjä veti jopa oman,sahalaitaisen miekkansa vyöltään,mikä oli erittäin outoa harmaalta näkijältä-varsinkin Rathakselta-."Te kolme!"jatkoi Rathas kolmelle parvenmestarille jotka koittivat pitää suuria,lihaksikkaita ja verenhimoisia rottaogreja hallinassa."Ssseuratkaa minua...tai,ssiiss kulkekaa edelläni"jatkoi Lee nopeasti käskyään.Rottaogret alkoivat kulkea kohti vihollista.
Vihollinen oli päässyt tunkeutumaan leiriin ja oli syntynyt täysin kaaoottinen tilanne.Luigi ei pystynyt jakamaan sotilailleen komentoja tai neuvoja,koska nämä eivät olleet ehtineet skavenien hyökättyä asemiin.Luigi
itse oli varustautunut pitkällä,kevyellä miekalla ja kilvellä missä oli keisarikunnan merkki,kultainen griffon.Gerd seisoi aivan Luigin vierellä,vyöllään pieni taistelukirves ja käsissään kääpiöhaulikko.
Yksi julman näköinen,yksisilmäinen skaven hyökkäsi kohti Luigia.Sillä oli aseenaan lyhyt,ruosteinen miekka.Luigi sai juuri ja juuri torjuttua iskun mikä olisi katkaissut hänen kaulansa.Luigi pisti olennon kuoliaaksi,yhdellä osaavalla liikkellä ja potkaisi toista viereltä hyökkivää skavenia leukaan,hampaita ja mustaa verta lensi ympäri maata.Gerd otti tähtäimeensä suuren rottaogren joka riehui muutaman metrin päässä hänestä,heitellen ympäriinsä sotilaita ja vankkureiden miehistöä.Gred tähtäsi tätä päähän mutta osui kuitenkin ogren nopeiden liikkeiden johdosta sitä käsivarteen."Pentele"kirosi Gerd ja alkoi ladata asettaan.Rottaogre oli huomannut Gerdin ja alkoi tämistellä tätä kohti heitellen kaiken tieltään-myös omiaan-.Gerd huomasi ogren tulevan kohti ja mietti pitäisikö hänen huutaa Luigi apuun,mutta tämä oli jo kaukana hänestä.Gerd sai ruudin aseeseensa ja onnistui lataamaan sen loppuun.Mutta liian myöhään ogre oli tarpeeksi lähellä tönäistäkseen Gerdin valtavilla kourillaan kumoon.Gerdin onneksi-ja rottaogren epäonneksi-Gerdin haulikko,joka tippui kääpiön käsistä maahan laukesi ja harhaluoti osui ogrea suoraan nivusiin.Rottaogren silmät pyöristyivät ja se lysähti ulisten maahan pidellen nivusiaan.Gerd näki tilaisuutensa ja otti kirveen vyöltään,lyöden sille ogren kallon halki.Verta ja aivonpalasia lenteli sinne tänne.Luigi oli huomannut kadottaneensa Gerdin taistelun tuoksinnassa.Yhtäkkiä hänen eteensä hyppäsi mustiin pukeutunut hahmo josta erottui vain kiiluvat silmät...
Rathas huomasi edessään kolmet isot vankkurit,täysin vartioimattomat-hänen onnekseen-.Harmaa tietäjä komensi edessään seisovia rottaogreja väistämään,ja nämä juoksivat oitis vihollisen kimppuun."Miten vain"kuiskasi Rathas itselleen samalla kun hyppäsi ensimmäisen,isoimman vankkurin kuskinpaikalle."Zirk"Rathas sanoi samalla huomatessaan salamurhaaja-henkivartijansa taistelevan kauempana kentällä jotakin ihmisupseeria vastaan."Noh,ssaan minä tämän itssekkin hoidettua".piipitti harmaatietäjä,samalla kun ampui salaman häntä kohti juoksevaan sotilaaseen.
Zirk oli seurannut vastustajansa liikkeitä samalla,kun oli hakannut maahan vihollisia ja päättänyt hoidella tämän seuraavaksi ja nyt hän seisoi vastakkain haasteensa edessä.Zirk aloitti hyökkäyksensä heittämällä vihollistaan kohti kolme mykytettyä heittotähteä.Mutta upseeri sai juuri torjuuttua kilvellään kaksi tähteä kun yksi jäi törröttämään tämän olkaimeen."Tästä tulisi mielenkiintoista"ajatteli Zirk.
Luigi yritti pistoa alas,mutta Zirk sai torjuttua iskun helposti
ja vaivatta,hänen molempiin ranteisiinsa kiinitetyillä terillä.
Salamurhaaja hyppäsi nopeasti korkealle ilmaan ja tömäytti pudotessaan
molemmat polvensa Luigin olkapäille.Luigi päästi valittavan kirosanan samalla kun löi kilvellään skavenia leukoihin sellaisella voimalla,että tämä tippui mutalammikkoon selälleen.Luigi hyppäsi raivoissaan,olkapäidensä kivusta johtuen,kohti Zirkiä,joka ei huomannut vihollistaan(silmissään olievasta mudasta ja liasta johtuen)ennen kuin tämä oli liian lähellä.Zirk sai väistettyä rintaan suunnatun iskun,mutta sai silti tuntea kylmän teräksen olkapäässään.
Gerd laahusti kohti vankkureita,mutta pysähtyi huomatessaan Luigin painivan vaarallisen näköisen skavenin kanssa.Hän mietti kaksi kertaa ja oli varma,että Luigi pitäisi huolen itsestään.Gerdillä oli kiire vankkureihin,sillä hän oli huomannut ruipelon skavenin kiipeävän niiden sisään hetki sitten.
Rathas näki edessään kolme isoa kirstua ja kuuli takaansa vihaisen äänen.Harmaanäkijä kääntyi nopeasti ja totesi vihaisen kääpiön juoksevan häntä kohti muutaman metrin päässä."Orjat,orjat!"
Rathas huusi veressä olevalle orjajoukolle.Orjat kääntyivät häntä kohti.
"Vapauss ssille,joka tappaa partanaaman!"tiuskasi Rathas osoittaen
Gerdiä.Orjat lähtivät juoksemaan kohti Gerdiä,joka seisoi paikollaan kirves valmiina iskemään ensimmäistä rottaa,joka häneen yrittäisi kajota.
Luigi yritti lyödä skavenia vatsaan,mutta tämä pysätti iskun toisella kädellään ja toisella kädellä hän alkoi kuristaa Luigia.
Luigi oli pudottanut varusteensa mutaan,eikä kyennyt erottamaan niitä liasta.Zirk oli pakahtua raivosta,ikinä hänen ei olllut pitänyt tuhlata aikaa näin paljoa vaivaiseen ihmiseen,tästä oli tehtävä loppu ja nopeasti.
Luigi huomasi skavenin tavoittelevan hännällään jalkaansa sidottua tikaria.Luigi tallasi hännän päälle ja samalla hetkellä hän kaatui koko painollaan kipua kiroavan skavenin päälle,upottaen skavenin kuonoaan myöten mutaan.Salamurhaaja yritti rimpuilla ja päästä vetämään ilmaa keuhkoihinsa,mutta mitä enemmän hän rimpuili sitä syvemmälle hän tuntui vajoavan mutaan.Luigi huomasi skavenin lopettavan rimpuilun,ja uppoavan kokonaan näkyvistä,jättäen jälkeensä pari kuplaa.Hänen vihollisensa oli siis kuollut.Luigi lähti juoksemaan kohti Gerdiä,joka taisteli
skavenjoukkoa vastaan vankkureiden edessä.
Rathas ihasteli-ulkopuolisista äänistä välittämättä-kirstua edessään.
Kirstu oli lukittu kolmella lukolla ja sen ympärille oli kiinnitetty paksuja kettinkejä,ja siitä lähti tuttu saastakiven maaginen haju.
Yksinkertaisella taijalla Rathas sulatti lukot ja rautakettinkit nesteeksi,pois kirstun päältä.Ulkoa kantautuva ääni-hurjan kääpiön ääni-kantautui kokoajan lähemmäs vankkureiden ovea,ja Rathas tiesi taistelun olevan erittäin yksipuolinen.Hänen olisi nopeasti taijottava maaginen portaali esiin,
jonka kautta hän pääsisi takaisin rakkaaseen mutakuoppaansa.
Harmaanäkijä alkoi manata portaalia esiin,mutta juuri ennenkuin
hän sai taikansa viimeisteltyä hän huomasi ettei ollutkaan enää yksin vankkurissa.Hänen edessään seisoi mudasta yltäpäätä likainen ihminen ja sitäkin vihaisemman näköinen kääpiö.
"Joukkosi ovat hiipumassa kurja skaven!Sinunkin olisi aika juosta!"Luigi sanoi rottavelholle joka seisoi hänen edessään.Gerdkin astui hieman varovaisena eteenpäin.Skavenvelhojen kanssa ei käynyt leikkiminen,sen kääpiötkin tiesivät.Rathas oli raivoissaan,hän ei ehkä tuntenut ihmiskieltä
juurikaan,mutta äänenpainosta hän pystyi päättelemään jo aika paljon.
Rathas pyöritteli päässään nopeasti lausuttavia,mutta tappavia loitsuja ja kun hän oli valmis hän päätti toimia nopeasti,ennen kuin olisi liian myöhäistä.Luigi ja Gerd ällistyivät huomatessaan rotan lausuvan pari epäselvää mutta synkkää lausetta.Velhon kämmenestä lähti heitä kohti
sinertävä salama joka viuhui hurjan näköisesti vankkurin halki.
Luigi hyppäsi pois salaman alta ja taklasi Gerdin samalla,mutta salama vihloi silti hänen selkäänsä ja haavoitti häntä.Hutisalama sen sijaan lensi ulos vankkureista ja osui vankkureiden hevosten väliin,pillastuttaen hevoset hurjaan laukkaan.
Luigi kaatui selälleen hevosien nykäistyä vankkurit vauhtiin,mutta
yhtään helpompi tilanne ei ollut rottavelhollakaan,sillä tämän häntä
oli jäänyt yhden kaatuneen kirstun alle ja se yritti kiskoa sitä irti kaikin voimin.Ainoastaan Gerd oli jäänyt jotenkin jaloilleen,mutta hoiperteli hänkin viellä epätasapainossa.Hevoset juoksivat hurjaa vauhtia läheiseen metsään.Tie oli kivinen ja täynnä pieniä kuoppia,tästä syystä vankkurit
rytisivät puolelta toiselle.Luigi yritti päästä pystyyn,muuta hänen selkäänsä vihloi tuskallisesti ja hän oli kadottanut aseensakin.Rathas
sen sijaan sai potkaistua kirstua sen verran kovaa,että se liikahti pois hänen häntänsä päältä.Harmaatietäjä oli raivoissaan.Noiden kahden
takisa hänen loitsunsa oli keskeytynyt ja tässä vauhdissa oli liian vaikea
keskittyä mihinkä tahansa loitsuun,mutta hän voisi silti yrittää tappaa vihollisensa.Lee tarrasi sahalaitaiseen,ruosteiseen miekkaansa ja veti sen vyöltään.Luigi huomasi velhon tulevan häntä kohti ja alkoi etsiä miekkaansa,mutta turhaan.Ase oli ilmeisesti pudonnut jo kyydistä.
Gerd kömpi pystyyn jo kolmannen kerran ja huomasi Luigin olevan pulassa.Samassa hän menetti taas tasapainonsa ja kaatui lattialle.
Rathas nosti miekkansa ja yritti lyödä Luigia muuta iski sen sijaan
vahingossa ohitse,ieressä olevaan kirstuun.Luigi kamppasi velhon joka kaatui kiroten vankkureiden lattialle.Samassa Luigi huomasi hevosten tulleen jo metsästä pois ja juoksevan suoraan kohti jyrkännettä.
"Gerd,hevoset!"sai Luigi huudettua samassa kun harmaa tietäjä löi häntä ruosteisella miekallaan polveen.Gerd huomasi mitä Luigi tarkoitti ja otti kirveensä.Hän ryömi konttaamalla kuskin paikalle ja pirstoi yhdellä osaavalla lyönnillä jatkopuun,missä hevoset olivat kiinni.
Hevoset irtautuivat ja lähtivät juoksemaan sivummalle,mutta vaunu jatkoi matkaansa vauhdin kyllästämänä."samperin,samperi"mutisi kääpiö huomatessaan,että kohta he sinkoutuisivat jyrkänteeltä alas.
Gerd kääntyi kohti Luigia ja harmaata tietäjää,jotka molemmat olivat nousemassa ylös vankkureiden lattialta.Kääpiö lähti juoksuun kohti Luigia
ja tempaisi hänet mukaansa hypäten pois vankkureista.
"Hah!"naurahti Rathas Lee."He tajusivat siis,että on turha taistella näin vahvaa ja voimakasta velhoa vastaan."sanoi Rathas kääntyen kohti kuskin paikkaa,minne kirstut olivat siirtyneet.Rathas nosti katseensa kirstuista,huomatakseen,että hän sinkoutuisi parin sekunnin päästä alas jyrkänteeltä."Tai sitten ei"hän sanoi,lentäen vankkureiden mukana
hirveätä vauhtia alhaalla olevaan järveen.Kirstut aukesivat lentäessään alas ja kaikki saastakivi levisi pohjamutiin.
Luigi ja Gerd katselivat alas ja näkivät kuinka vankkurit vajosivat lopullisesti näkyvistä."Mädäntykööt ahne rotta kosteaan hautaansa"
sanoi Gerd katsellessaan viimeisiä ilamakuplia jotka nousivat pintaan.
Sitten he lähtivät kävelemään takaisin leiriinsä,joka olisi todennäköisesti tuhottu.
Kolme päivää oli kulunut skavenien hyökkäyksestä ja Luigin ja Gerdin onneksi he eivät olleet hävinneet skaveneille,Lorenin metsähaltia-tiedustelu ryhmän tultua apuun tasittaen tilannetta.
Harmaa tietäjä Rathas Lee Kirosi kolme päivää sitten tapahtunutta,epäonnistunutta hyökkäystä.Sen lisäksi,että hänen pienikokoinen,mutta kallis skavenpataljoonansa oli tuhottu ja että hän oli menettänyt kaiken saastakiven järveen ja viellä joutunut räpiköimään jotakin haisevaa salareittiä pitkin takaisin koloonsa,hänelle oli tullut
viesti skavenloukosta,jonne hänet oli kutsuttu hänen edesottamuksensa takia,kolmentoista neuvoksen eteen.Onneksi hän oli jo keksinyt selityksen
jonka avulla hän pääsisi pälkähästä.Mutta kaikki eivät voineet päästä,
sillä vielä tuona päivänä,hän saisi Lieron vierailulle.."tosiaan,kaikkia eivät voi olla yhtä onnekkaita".
THE END.
Viimeksi muokannut Ippe, Ma 15.09.2003 15:59. Yhteensä muokattu 13 kertaa.
Re: Mahtava rottaepisodi...
Lisää.......lisää.......lisää.
-
zakug_the_insane
- Viestit: 778
- Liittynyt: To 05.09.2002 15:50
- Paikkakunta: Jyväskylän mlk
-
zakug_the_insane
- Viestit: 778
- Liittynyt: To 05.09.2002 15:50
- Paikkakunta: Jyväskylän mlk
-
zakug_the_insane
- Viestit: 778
- Liittynyt: To 05.09.2002 15:50
- Paikkakunta: Jyväskylän mlk
-
zakug_the_insane
- Viestit: 778
- Liittynyt: To 05.09.2002 15:50
- Paikkakunta: Jyväskylän mlk
-
zakug_the_insane
- Viestit: 778
- Liittynyt: To 05.09.2002 15:50
- Paikkakunta: Jyväskylän mlk
- Peltimarsu
- Viestit: 153
- Liittynyt: Pe 08.11.2002 08:56
-
zakug_the_insane
- Viestit: 778
- Liittynyt: To 05.09.2002 15:50
- Paikkakunta: Jyväskylän mlk
-
zakug_the_insane
- Viestit: 778
- Liittynyt: To 05.09.2002 15:50
- Paikkakunta: Jyväskylän mlk
-
zakug_the_insane
- Viestit: 778
- Liittynyt: To 05.09.2002 15:50
- Paikkakunta: Jyväskylän mlk
-
zakug_the_insane
- Viestit: 778
- Liittynyt: To 05.09.2002 15:50
- Paikkakunta: Jyväskylän mlk