tietoja high elveseiden historiasta tai kertomuksia niistä
tietoja high elveseiden historiasta tai kertomuksia niistä
eli jos joku viittii pistää mulle tietoja noista niin olis kiva jos pistäis yv:nä
Noh, kyllä täältä joku löytyy, joka viitsii kertoakin.
Kaikki alkoi kaaaauuunn siitten, kun ihmisistä ei oltu vielä kuultukaan ja kääpiöt ja haltiat olivat villiolento-asteella metsissä. Hammer oli silloin vielä aika kylmä ja inhottava paikka, jossa elämällä ei ollut paljoakaan mahdollisuuksia.
Muinainen avaruusrotu Old-ones saapuivat tähtilaivoillaan sattumalta aurikokuntaan ja näkivät haltijat ja kääpiöt arvoisiksi. Täten he siirsivät palaneettaa lähemmäksi aurinkoa ja loivat liskomiehet, jotka teurastivat "tuholaiskansoja". Haltiolle ja kääpiöille koulutettiin kulttuuria ja muutakin.
Sitten ilmeisesti Slannnit kädettivät ja pohjoinen warppiportaali romahti ja kaaos tulvahti maailmaan. Ensimmäiseksi niitä tietysti kiinnostivat haltijat korkeimman sivilisaation luojina. (Lue korkein järjestys) Haltijat tottumattomina sodankäyntiin perääntyivät ja saivat päihinsä.
Sitten saapui Aenarion puollustaja. Hän oli Asyryan:n temppelissä rukoilemassa merkkiä, kun suuri kaaosjoukko piiritti temppeliä. Kolmasti Aenarion pyysi merkkiä ja viimeisellä kerralla hän heittäytyi liekkeihin itse toivoen olevansa kelvollinen uhri ja siten pelastavansa kansan. Juuri silloin tapahtui ihme: tuli ei polttanut häntä vaan silkalla mielen voimalla hän raahautui alttaritulien läpi.
Pappisjoukon edessä seisoi muuttunut haltija. Tuli ei ollut syönyt häntä, vaan hänen silmisssään paloi jumalallinen tuli. Kun hän puhui joukot kiirehtivät tottelemaan. Seinältä hän otti muinaisen metsästyskeihään ja sinkosi sen kaaossaastojen johtajaa kohti. Keihäs ei pyshtynyt ennekuin oli seivästänyt itse kenraalin, hänen lippunsa kantajan ja heiden takanaan seisoneen petomiehen. Taistelu, joka seurasi muistutti teurastusta. Aenarion; armeija veroinen, eikä yksikään terä häneen kyennyt.
-Skippailen tylsiä kohtia, lue armybookista.-
Näinollen luullen vaimonsa ja lastensa kuolleen ja kuningaskuntansa olevan tuhon partaalla Aenarion vihansa poltteessaan oli lähteä noutamaan murhaajien miekkkaa (sword of Khaine), jota leskentekiäksi kutsutaan. Silloin Caledor ensimmäiselle tuli näky ja hän kertoi; Jos kajoat kalpaan on linjasi kohtalo olla kirottu aikain loppuun ja haltiolla oleva lopullinen suru. (woe, keksikääs hyvä suomennos).
Mikään ei kuitenkaan suurta kuningasta pyseäyttänyt, vaan nousten ratsunsa, suuren liskon Indguhaurnirin, selkään he ampaisivat yöhön. Sanotaan, että demonit yrittivät estää hänen matkaansa ja kuolemattomat jumalat kuiskivat varoituksia hänen korvaansa. Väitetään jopa, että hänen kuolleen vaimonsa haamu olisi ilmestynyt kuolleiden saarella ja anellut miestään säästämään kaiken, mutta mikään ei voinut pysäyttää hänen rikkonaista sydäntään.
Noh, toivottavasti en ole rikkonut mitään tekijänoikeusjuttuja tai muita. Tarinat ovat pikkuisen mukailtuja. Jos haluat lisää sano vaan, tai sitten kannattaa hankkia viidennen editionin He-kirja.
-Pinegulf
Kaikki alkoi kaaaauuunn siitten, kun ihmisistä ei oltu vielä kuultukaan ja kääpiöt ja haltiat olivat villiolento-asteella metsissä. Hammer oli silloin vielä aika kylmä ja inhottava paikka, jossa elämällä ei ollut paljoakaan mahdollisuuksia.
Muinainen avaruusrotu Old-ones saapuivat tähtilaivoillaan sattumalta aurikokuntaan ja näkivät haltijat ja kääpiöt arvoisiksi. Täten he siirsivät palaneettaa lähemmäksi aurinkoa ja loivat liskomiehet, jotka teurastivat "tuholaiskansoja". Haltiolle ja kääpiöille koulutettiin kulttuuria ja muutakin.
Sitten ilmeisesti Slannnit kädettivät ja pohjoinen warppiportaali romahti ja kaaos tulvahti maailmaan. Ensimmäiseksi niitä tietysti kiinnostivat haltijat korkeimman sivilisaation luojina. (Lue korkein järjestys) Haltijat tottumattomina sodankäyntiin perääntyivät ja saivat päihinsä.
Sitten saapui Aenarion puollustaja. Hän oli Asyryan:n temppelissä rukoilemassa merkkiä, kun suuri kaaosjoukko piiritti temppeliä. Kolmasti Aenarion pyysi merkkiä ja viimeisellä kerralla hän heittäytyi liekkeihin itse toivoen olevansa kelvollinen uhri ja siten pelastavansa kansan. Juuri silloin tapahtui ihme: tuli ei polttanut häntä vaan silkalla mielen voimalla hän raahautui alttaritulien läpi.
Pappisjoukon edessä seisoi muuttunut haltija. Tuli ei ollut syönyt häntä, vaan hänen silmisssään paloi jumalallinen tuli. Kun hän puhui joukot kiirehtivät tottelemaan. Seinältä hän otti muinaisen metsästyskeihään ja sinkosi sen kaaossaastojen johtajaa kohti. Keihäs ei pyshtynyt ennekuin oli seivästänyt itse kenraalin, hänen lippunsa kantajan ja heiden takanaan seisoneen petomiehen. Taistelu, joka seurasi muistutti teurastusta. Aenarion; armeija veroinen, eikä yksikään terä häneen kyennyt.
-Skippailen tylsiä kohtia, lue armybookista.-
Näinollen luullen vaimonsa ja lastensa kuolleen ja kuningaskuntansa olevan tuhon partaalla Aenarion vihansa poltteessaan oli lähteä noutamaan murhaajien miekkkaa (sword of Khaine), jota leskentekiäksi kutsutaan. Silloin Caledor ensimmäiselle tuli näky ja hän kertoi; Jos kajoat kalpaan on linjasi kohtalo olla kirottu aikain loppuun ja haltiolla oleva lopullinen suru. (woe, keksikääs hyvä suomennos).
Mikään ei kuitenkaan suurta kuningasta pyseäyttänyt, vaan nousten ratsunsa, suuren liskon Indguhaurnirin, selkään he ampaisivat yöhön. Sanotaan, että demonit yrittivät estää hänen matkaansa ja kuolemattomat jumalat kuiskivat varoituksia hänen korvaansa. Väitetään jopa, että hänen kuolleen vaimonsa haamu olisi ilmestynyt kuolleiden saarella ja anellut miestään säästämään kaiken, mutta mikään ei voinut pysäyttää hänen rikkonaista sydäntään.
Noh, toivottavasti en ole rikkonut mitään tekijänoikeusjuttuja tai muita. Tarinat ovat pikkuisen mukailtuja. Jos haluat lisää sano vaan, tai sitten kannattaa hankkia viidennen editionin He-kirja.
-Pinegulf
Tyhmäkin voi käydä fiksusta... -kun pitää suunsa kiinni.
joo olis ihan hemmetin kiva jos viitsisit laittaa vielä jotain juttuu noista ja muuten mul on joku vanhempikin army book enkä ole varma onko se 5 editionin kirja siinä on sen vanhan tyrionin kuva ja sit siellä on taustalla vähän white lioneita ja mage näkyy sieltä takaa joten jos tiedät minkä näköinen se kirja on niin viittitkö sanoa onko se toi
ELVIS ELÄÄÄ!!!!
Kääntelen tarinoita kunhan kerkeän. Nytten työt kutsuvat.
Ne armybookit, joista löytyy tarinoita ovat sellaiset, joissa on joko loharilla ratsastava maagi ja edessä pari soturia tai hevosella ratsastava loordi ja paljon joukkkoja taustalla. Tietysti jos englanti vääntyy, niin netistä löytynee kyllä tarinat varmasti.
-Pinegulf
Ne armybookit, joista löytyy tarinoita ovat sellaiset, joissa on joko loharilla ratsastava maagi ja edessä pari soturia tai hevosella ratsastava loordi ja paljon joukkkoja taustalla. Tietysti jos englanti vääntyy, niin netistä löytynee kyllä tarinat varmasti.
-Pinegulf
Tyhmäkin voi käydä fiksusta... -kun pitää suunsa kiinni.
-
zakug_the_insane
- Viestit: 778
- Liittynyt: To 05.09.2002 15:50
- Paikkakunta: Jyväskylän mlk
- The Captain
- Valvoja
- Viestit: 12979
- Liittynyt: Ke 07.08.2002 15:07
- Paikkakunta: Kouvola
[nipotus]No, se ei kyllä pidä paikkaansa. Suomennoksen julkaiseminen sen sijaan on.[/nipotus]sharks kirjoitti:Olet, suomentaminenkin on kiellettyä.Pinegulf kirjoitti:Noh, toivottavasti en ole rikkonut mitään tekijänoikeusjuttuja tai muita.
-Miksi Jeesuksen ja Marian päät loistavat valoa?
-Niillä on suvussa halogeenejä.
-Niillä on suvussa halogeenejä.
-
zakug_the_insane
- Viestit: 778
- Liittynyt: To 05.09.2002 15:50
- Paikkakunta: Jyväskylän mlk
sharks kirjoitti:Olet, suomentaminenkin on kiellettyä.Pinegulf kirjoitti:Noh, toivottavasti en ole rikkonut mitään tekijänoikeusjuttuja tai muita.
Tuota, tuota. Nyt olen kyllä hiukkasen eri mieltä. Olen kyllä saanut vaikutteita ja mukaillut tarinaa, mutta kuka tahansa voi huomata, että en ole suoraan kääntänyt tekstiä. Jos jollakulla modella on asiaa vastaan, niin sillon toiminta loppuu.
Mitä De-versioon tulee He:stä niin se on oikein hupaisa. Kunnon Colin Powel meininkiä.
-Pinegulf
Tyhmäkin voi käydä fiksusta... -kun pitää suunsa kiinni.
Äh, tarvii olla tarkempi kirjoittaessa, mutta kuten GW kertooThe Captain kirjoitti:Suomennoksen julkaiseminen sen sijaan on.
Vaikka pelkkä kommentti koskeekin ainoastaan nettisivua, niin eiköhän tuo ole selvä myös kirjasta luettuna.http://www.warhammer.com/warhammerworld/warhammer/ kirjoitti:Note: While you do have permission to print these articles for personal use only, they cannot be reposted or republished on other sites.
-
Helfferi
Muinainen avaruusrotu Old-ones saapuivat tähtilaivoillaan sattumalta aurikokuntaan ja näkivät haltijat ja kääpiöt arvoisiksi. Täten he siirsivät palaneettaa lähemmäksi aurinkoa ja loivat liskomiehet, jotka teurastivat "tuholaiskansoja".
Lisardmenit oli kyllä ennen ihmisii haltoita ja kääpiöitä mun tietojen mukan ainakin armybookissa niin sanotaan...
Lisardmenit oli kyllä ennen ihmisii haltoita ja kääpiöitä mun tietojen mukan ainakin armybookissa niin sanotaan...
Noniih, olen palannut. Ja lisää tarinaa pukkaa. Ja pliis ei mitään "ei de:t ole pahoja"-juttuja. Nämä ovat fluffia.
Alith Anar, varjojen ruhtinas, tuomittu ja kirottu. Hän on Nagarythen laillinen valtijas.
Tuossa varjojen, epätoivon ja loputtomien kahinoiden maassa kuolema on ainainen seuralainen. Monta vuosisataa sitten Malekith petturi, murhaaja, kaaoksen saastuttama, nousi oikeudenmukaista hallitsijaa feenikskuningasta vastaan ja ajoi valtakunnan sekasortoon. Veli taisteli veljeään vastaan, pojat kohtasivat isänsä taistelukentillä. Todella teurastus oli valtavaa ja niin suuri oli Malekithin synti, että hän oli pollttanut panssariinsa Slaanesin merkin ja kutsui demoneja sielujen merestä ja oli heille kuin veli.
Kuin narri Malekith yritti voittaa Asyryanin valitun. Kuitenkin loputtomat legioonat eivät loppuneet oikeamielisiltä ja lopulta kadotettu yritti kaataa mahtavan magian pyörteen, joka vielä tänäkinpäivänä suojelee kaikkea olemassaolevaa. Kuitenkin muinaiset velhot, jotka ylläpitävät elämänsä työtä ja ovat vankeina sen sydämmessä ajan loppuun saakka eivät sallineet työnsä tuhomista ja löivät mahtavalla mahdillaan Malekithin.
Paeten järjestyksen joukkoja Malekith, noitienruhtinas, kaaoksen voimillaan irrotti suuren kaupungit rannikoilta tehden niistä uivia linnakkeita. Näin syntyivät mustat arkit, jotka vieläkin levittävät kauhua ympäri maailmaa. Mitä Nagarythestä jäi jäljelle oli murheellinen näky. Hajanaiset nomandit, jotka olivat uskollisia eivät enää ikinä rakentaisi kaupunkeja, mutta pahin oli kaaoksen kosketus, sillä jotenkin varjojen kansa oli muuttunut. Syvä viha kaaosta ja pimeitä veljiä kohtaan ei tulisi koskaan hiipumaan.
Alith Anar on tämän synkän maan viimeinen ja voimallisin valtias. Aarnikotkan solan taistelussa hän väijytti vihollisensa ja naulitsi valkeille kallioille seitsemänsataa kaaoshaltijaa ja kukaan ei kehdannut ottaa heidän raatojaan alas. Raadonsyöjät nokkivat heidän jäänteensä ja ruostuneet naulanjäljet näkyvät yhä kallionseinissä. Heidän sielunsa kirkuvat yhä kostoa ja epätoivoa kuuttominan öinä.
Useasti hänen tiensä on vienyt Ulthuanin ulkopuolelle. Väitetään, jopa että hän varasti keskiyön kristallin itse Morathilta, kaikkein mädimmältä, hän joka huoraa demonien kanssa, tanssien hänen hovissaan ja myrkyttämällä noitahaltijat, jotka vartioivat hänen aarteitaan. Niin suuri oli Morathin viha, että lupasi sata kurtisaaniaan sille, joka tuo varjojen kuninkaan pään hänelle. Tuo palkkio on vielä kuittaamatta.
Niinkauan kun Alith elää yksikään pimeiden veljien huoltokolonna ei ole turvassa, yksikään tunnustelija ei voi olla varma paluustaan, yksikään armeija ei ole varma selustastaan. Sillä Varjojen ruhtinas ei ikinä lopeta. Hänen vihansa on kylttymätön. Hänen sydämmensä on kovettunut. Liikaa verta on vuotanut ja veri vaatii verta. Tämä on hänen tragediansa.
-Mitään ei ole unohdettu. Mitään ei ole anteeksiannettu.
--Alith Anar
-Pinegulf
Alith Anar, varjojen ruhtinas, tuomittu ja kirottu. Hän on Nagarythen laillinen valtijas.
Tuossa varjojen, epätoivon ja loputtomien kahinoiden maassa kuolema on ainainen seuralainen. Monta vuosisataa sitten Malekith petturi, murhaaja, kaaoksen saastuttama, nousi oikeudenmukaista hallitsijaa feenikskuningasta vastaan ja ajoi valtakunnan sekasortoon. Veli taisteli veljeään vastaan, pojat kohtasivat isänsä taistelukentillä. Todella teurastus oli valtavaa ja niin suuri oli Malekithin synti, että hän oli pollttanut panssariinsa Slaanesin merkin ja kutsui demoneja sielujen merestä ja oli heille kuin veli.
Kuin narri Malekith yritti voittaa Asyryanin valitun. Kuitenkin loputtomat legioonat eivät loppuneet oikeamielisiltä ja lopulta kadotettu yritti kaataa mahtavan magian pyörteen, joka vielä tänäkinpäivänä suojelee kaikkea olemassaolevaa. Kuitenkin muinaiset velhot, jotka ylläpitävät elämänsä työtä ja ovat vankeina sen sydämmessä ajan loppuun saakka eivät sallineet työnsä tuhomista ja löivät mahtavalla mahdillaan Malekithin.
Paeten järjestyksen joukkoja Malekith, noitienruhtinas, kaaoksen voimillaan irrotti suuren kaupungit rannikoilta tehden niistä uivia linnakkeita. Näin syntyivät mustat arkit, jotka vieläkin levittävät kauhua ympäri maailmaa. Mitä Nagarythestä jäi jäljelle oli murheellinen näky. Hajanaiset nomandit, jotka olivat uskollisia eivät enää ikinä rakentaisi kaupunkeja, mutta pahin oli kaaoksen kosketus, sillä jotenkin varjojen kansa oli muuttunut. Syvä viha kaaosta ja pimeitä veljiä kohtaan ei tulisi koskaan hiipumaan.
Alith Anar on tämän synkän maan viimeinen ja voimallisin valtias. Aarnikotkan solan taistelussa hän väijytti vihollisensa ja naulitsi valkeille kallioille seitsemänsataa kaaoshaltijaa ja kukaan ei kehdannut ottaa heidän raatojaan alas. Raadonsyöjät nokkivat heidän jäänteensä ja ruostuneet naulanjäljet näkyvät yhä kallionseinissä. Heidän sielunsa kirkuvat yhä kostoa ja epätoivoa kuuttominan öinä.
Useasti hänen tiensä on vienyt Ulthuanin ulkopuolelle. Väitetään, jopa että hän varasti keskiyön kristallin itse Morathilta, kaikkein mädimmältä, hän joka huoraa demonien kanssa, tanssien hänen hovissaan ja myrkyttämällä noitahaltijat, jotka vartioivat hänen aarteitaan. Niin suuri oli Morathin viha, että lupasi sata kurtisaaniaan sille, joka tuo varjojen kuninkaan pään hänelle. Tuo palkkio on vielä kuittaamatta.
Niinkauan kun Alith elää yksikään pimeiden veljien huoltokolonna ei ole turvassa, yksikään tunnustelija ei voi olla varma paluustaan, yksikään armeija ei ole varma selustastaan. Sillä Varjojen ruhtinas ei ikinä lopeta. Hänen vihansa on kylttymätön. Hänen sydämmensä on kovettunut. Liikaa verta on vuotanut ja veri vaatii verta. Tämä on hänen tragediansa.
-Mitään ei ole unohdettu. Mitään ei ole anteeksiannettu.
--Alith Anar
-Pinegulf
Tyhmäkin voi käydä fiksusta... -kun pitää suunsa kiinni.
-
zakug_the_insane
- Viestit: 778
- Liittynyt: To 05.09.2002 15:50
- Paikkakunta: Jyväskylän mlk