.... Taivas oli synkkä, eikä pilvirintaman reunakaan vielä näkynyt. Myrsky oli kuitenkin jo laantumaan päin. Erik näytti tyytyväiseltä, sillä vaikka hän ei pelännyt myrskyä, niin hänen miehistössään saattoi olla arkajalkoja.
.... Erik katsoi horisonttiinja pystyi jo heikosti erottamaan rantakallioita. Erikin tunteettomille kasvoilla nousi heikko hymy, ja hän käski yhden miehistään tähystämään: itsehän kääntyi muiden miestensä puoleen. "Olkaa valmiina taistoon. Olemme pian Keisarikunnan rannoilla. Iskemme nopeasti ilman armoa, ryöstämme kylän ja lähdemme takaisin kyläämme", sanoi Erik ja palasi takaisin keulaan.
.... Pian Erikin laiva tömähti maihin ja hänen miehistönsä nousi maihin. Osa miehistöstä kiskoi laivan paremmin rantaan ja kiinnitti sen paksuilla köysillä rannalla oleviin puihin. Erik katsoi ympärilleen ja kuunteli. Hän ei nähnyt muuta kuin hiljaisen rannan. Vain aaltojen kohina, ja aamuvirkkujen lintujen laulukuului utuisessa aamussa. Erik haistoi raikasta aamuilmaa. Ilmassa ei ollut epämääräisiä hajuja: vain metsän tuoksu ja hänen miehistönsä hien, karhunihran ja pihkan karvas katku.
.... Erik käveli eteenpäinkohti rannan lähellä olevaa metsää, mutta pysähtyi jo parin askeleen päästä ja kääntyi miehistönsä puoleen. "Kylä on tämän metsän toisella puolella. Ottakaa aseenne valmiiksi käteen, sillä..." Erikin puheen katkaisi raksahdus metsässä, ja heti raksahduksen jälkeen viisi hahmoa aloitti juoksun kohti kylää. "Metsästäjiä...", kirosi Erik ja huusi: "Perään! He eivät saa päästä varoittamaan kyläläisiä!" Tämän sanottuaan Erik otti tapparansa vyöltään ja aloitti juoksun kohti pakenevia hahmoja. Hahmot liikkuivat vikkelästi poispäin Erikin joukoista, ja pian Erik joutui myöntämään, ettei hän tai kukaan hänen miehistään pysyisi noiden hahmojen perässä. "Ryhmittykää! Jos emme saa yllätysetua, niin joudumme taistelemaan ankaraa vastarintaa vastaan", Erik sanoi joukoilleen, ja hänen joukkonsa ryhmittyivät joukko-osastoiksi. Erik itse meni Paksuturkkiensa mukaan. Paksuturkit ovat aina olleet kylän parhaita taistelijoita; he pitivät raskaan haarniskansa päällä paksua turkista.
.... Erik ja hänen joukkonsa saapuivat metsän laitaan, josta he näkivät haltiakylän. Haltiakylä oli sanoinkuvailemattoman kaunis ja upea. Erikin joukkojen riveistä kuului huokauksia. Erik huusi: "Ehdimme ihastelemaan sitä myöhemminkin! Nyt meidän pitää tuhota ja tappaa tämän kylänväki ennen kuin ne tekevät saman meille! Vaikka he ovat haltioita, niin heidät on yhtä helppo tappaa kuin normaali ihminen. Nyt riittää puhe! Verta veren jumalalle! Pääkalloja Khornen valtaistuimelle!" Koko Erikin joukko vastasi huutoon ja aloitti rynnäkön kohti kylää, jonka kaduilla alkoi jo muodostua haltioiden puolustusrintama. Haltiat liikkuivat sulavasti ulos kylästään, ja ensimmäiset nuolet lensivät kylän kaduilta kohti Erikin joukkoja, ja muutama hänen kylänmiehistään kaatui nuolen lävistämänä ja kuoli viimeistään siihen, kun heidän omat toverinsa talloivat heidät hengiltä. Haltiat eivät näyttäneet tunteitaan, mutta jostain syystä Erik tunsi, kuinka kauhuissaan haltiat olivat. Haltiat asettuivat valmiiksi ottamaan Erikin sotureiden raivon vastaan. Keskellä haltioiden joukkoja seisoi korkeaja ylpeän näköinen haltia kiiltävässä haarniskassa ja kaunis kahden käden miekka käsissään. Haltian kypärän silmikoista katsoi kaksi jäätävän kylmää ja tunteetonta silmää. Uusi nuolisade tippui taivaalta kaataen taas muutaman kylänmiehen, mutta kukaan ei välittänyt heidän kohtalostaan, sillä pian oli mahdollisuus osoittaa olevansa mahtava soturi Khornen silmissä.
.... Juuri ennen kuolettavaa lähitaistelua koko Erikin joukko huusi: "VERTA VEREN JUMALALLE! PÄÄKALLOJA KHORNEN VALTAISTUIMELLE!" Jokaisen haltian valtasi kauhu, sillä jokainen, joka ei palvo Khornea ja kuulee nuo sanat, onhyvin varmasti kuoleman oma. Erikin joukot iskeytyivät haltioiden keihässeinään, ja muutamia kylänmiehiä kuoli haltioiden keihäisiin. Jopa yksi Paksuturkkikin sai keihään lävitseen, mutta jatkoi silti eteenpäin. Erik pääsi iskuetäisyydelle, ja ensinmäinen haltia kaatui päättömänä polvilleen, ja punainen haltiaveri ryöppysi Erikin sotureiden päälle vain kiihottaen heidät yhä syvempään verenhimoon. Erik iski uudelleen ja uudelleen, ja joka iskulla haltiaveri virtasi. Paksuturkit seurasivat johtajansa esimerkkiä, ja joka askeleella, jonka he ottivat, kaatui haltia. Haltiat eivät kuitenkaan paenneet, vaan yrittivät epätoivoisesti iskeä Paksuturkkeja kuoliaaksi ja saivat yhden kaadettua. Muualla virtasi sekä kylänmiesten ja haltioiden veri, mutta kumpikaan puoli ei ollut valmis peräytymään.
.... Erik iski uuden haltian kuoliaaksi ja jäi hetkeksi paikalleen katsomaan taistelutilannetta. Hänen paksuturkkinsa tappouvat viimeisen haltian edestään ja aloittivat juoksun kohti kylän kaduilla olevia jousin varustautuneita haltioita. Kauempana taistelukentän toisella laidalla kylänmiehet olivat pikku hiljaa pääsemässä voitolle, mutta vähän matkan päässä Erikistä haltioiden komentaja ja tämän haltiasoturijoukko aiheuttivat pahoja tappioita Erikin kylänmiesten riveissä. Erik päätti haastaa haltioiden komentajan kaksintaisteluun. Erik rynnäköi haltiajoukon kylkeen ja hakkasi tiensä vapaaksi kohti haltiakomentajaa. Haltiakomentaja kuuli omiensa tuskan huudot ja matalan örähdyksen. Hän kääntyi nopeasti örähdystä kohti, ja kun hän näki Erikin, hän yritti sivaltaa Erikiä miekallaan, mutta Erik torjui iskun ongelmitta ja iski haltiakomentajan oikean käden irti, jonka vuoksi haltiakomentaja pudotti miekkansa ja alkoi pitää verta vuotavaa kättään.
.... Erik otti haltiakomentajan kaulasta kiinni ilman että tämä edes vastusteli. Erikin tunteettomille kasvoille nousi sadistinen hymy, kun hän mursi avuttoman haltian niskan ja nosti tämän ruumiin korkealle taistelun yläpuolelle. Haltiat katsoivat kauhuissaan ja kääntyivät juostakseen pakoon, mutta joutuivat juoksemaan kohti kylään, jossa olivat Erikin Paksuturkit. Yksikään haltia ei päässyt pakoon, ja kaikkialla oli sekä kylänmiesten, että haltioiden ruumiita enemmän tai vähemmän yhtenä kappaleena. Kylän edusta ja kylän kadut olivat punaisina verestä. Erik katsoi tyytyväisenä hävitystä ja miestensä ryöstelyä. Hän mietti itsekseen, miten he olivat joutuneet Ulthuaniin eivätkä Keisarikuntaan. Olivatko he vain eksyneet kurssilta myrskyn takia vai oliko tämä vain Tzeentchin katalia juonia? Joka tapauksessa veri oli vuotanut ja Khorne on varmasti tyytyväinen.
.... Kun kylä oli ryövätty, Erik huusi miehilleen: "Takaisin laivaan! Meidän pitää ehtiä vielä käymään kotikylässä ennen suurta sotaretkeä!" Erik miehineen palasi laivaansa ja he huomasivat, että myrsky oli taas yltynyt. "Näyttää, että tulee rankka kotimatka...", Erik tokaisi, kun miehet olivat laivassa ja laiva vesillä.
Noin... Tuommoisen väänsin äidinkielen kertomuksena ja nyt toin sen teille ihailtavaksi/kauhisteltavaksi... Joten kertokaa toki mieli piteenne...
...
