No nyt synty nopeesti fluffia. Tuli hirvee inspiraatiopurkaus. Nyt on siis kulunut 20 vuotta sodasta viidakoissa ja Grom Rautavasara on kokenut ja voimakas sotajohtaja. Tarinoita hänen sotaretkistään ennen tätä tulee luultavasti ilmestymään. Nyt esittelen kuitenkin kaksi armeijani kantavaa voimaa. Shamaanit. Nämä ovat siis hieman henkilöesittelyjäkin. Eli kannattaa jälleen lukea aikaisemmat BATTLE OF STONEBRIDGE, FALL OF SHAMAN... ja FINAL ENCOUNTER.
__________________________________________________________
SALTHU, Villiörkkishamaani
Siitä on noin kaksikymmentä vuotta, kun pienessä suojaisessa viidakon kylässä syntyi örkkipienokainen. Heimo oli pieni ja suurempien heimojen armoilla elävä Metsästäjät. Kylässä asui alle satakunta örkkiä. Jokainen syntynyt lapsi ja etenkin poikalapsi oli lahja heimolle. Mitä enemmän sotilaita he saisivat kasvatettua, sitä paremmassa suosiossa he olisivat suurempien heimojen keskuudessa. Lapsukaisen isä oli kylän shamaani. Ei kauhean taitava, mutta viisas örkki. Hän ei olisi halunnut lapsestaan sotilasta, mutta tämän synnyttyä tähän maalattiin sotamaalaukset, jotka merkitsivät sotilasta. Nimen vanhemmat saivat itse päättää ja pienokainen sai nimensä kuuluisan Salthun mukaan. Salthu oli tunnetusti ollut mukana Grom Rautavasaran sotaretkellä ja menehtynyt taistelussa viidakon jättejä vastaan. Salthu oli yksi taitavimmista shamaaneista mitä lähihistoria tuntee, joten lapsen isä kunnioitti vanhan shamaanin muistoa. Viiden vuoden ikäisenä Salthu passitettiin sotakoulutukseen ja opetettiin ratsastamaan. Salthusta ei kuitenkaan kasvanut kyläläisten toivomaa suurta soturia, vaan hän jäi pienemmäksi ja kömpelömmäksi, kuin ikätoverinsa. Äitinsä kuoltua Salthu jäi omiin oloihinsa yhä enemmän ja enemmän ja hänen isässään heräsi toivonkipinä. Salthun isä, Juraz Metsästäjä nimeltään, johdatti poikansa kahdentoista ikäisenä pois kylästä ja vei pieneen mökkiin suon laidalle. Hän sanoi pojalleen tulevan päivittäin tapaamaan häntä ja opettamaan Waaagh! magian salaisuutta. Näin tapahtui seuraavien vuosien aikana ja viidentoista isässä poika osasi jo Waaagh! magian perusteet. Hänen isänsä jatkoi opettamista ja Salthusta tuli isäänsä taitavampi. Sitten alkoivat pimeät ajat. Metsästäjät heimo riutui ja Jurazia tarvittiin kylän töissä. Tämä ei kuitenkaan örkkimäiseen tapaan hylännyt poikaansa, vaan matkasi joka päivä tuomaan tälle taljoja ja ruokaa. Vierailut lyhenivät selvästi, kunnes eräänä päivänä muutama sotilas seurasi Jurazia Salthun olinpaikkaan ja yllätti tämän. Isä ja poika ajoivat taioillaan sotilaat pois, mutta joutuivat pakenemaan. Kaksikko taivalsi sateisessa säässä läpi soitten ja viidakon, kunnes Juraz menehtyi Salthun ollessa kuudentoista ikäinen. Juraz joutui kiinni, ollessaan viereisessä kylässä varastamassa itselleen ja pojalleen ruokaa. Kyläläiset vangitsivat ja teloittivat hänet julkisesti yleisenä huvina. Salthu ei suvainnut isänsä nöyryyttävää kuolemaa ja hyökkäsi teloittajien kimppuun. Hänen sotakoulutuksessaan saamiensa miekkailutaitojen ansioista hän tappoi kolme teloittajaa vaivattomasti. Kyläläiset epäröivät ja hyökkäsivät Salthun kimppuun. Verilöyly oli kova. Salthu päästi Waaagh! magian valloilleen ja tappoi kymmeniä kyläläisiä. Loput pakenivat. Kylän shamaani haastoi Salthun mittelöön. Iskuja toistensa perään ladelleet shamaanit olivat tasavertaisia. Kyläläisten shamaani oli kuitenkin vanhempi. Salthu lähestyi shamaania askel askeleelta ja kesken kaiken survaisi miekkansa syvälle vanhan shamaanin sisuksiin. Uupuneena Salthu lysähti maihin ja jäi liikkumattomana maahan makaamaan. Kyläläiset palasivat ja potkivat ja hakkasivat Salthun toimintakyvyttömäksi ja paiskasivat tämän tyrmään. Salthu vietti tyrmässä seuraavia päivä ja maalaili itseensä mudalla riimuja ja kuvioita, joita hän oli eri shamaaneilla nähnyt olevan. Siinä samassa outo vahvistumisen tunne valtasi hänet ja hän oli aivan virkeä. Kipu oli poissa. Salthu hieraisi mudasta piirtämäänsä merkkiä, mutta se ei lähtenyt pois. Hän hieraisi riimuja perusteellisemmin, mutta ne eivät haalistuneen tai levinneet. Lisäksi ne olivat muuttuneet alkuperäisestä mudanruskeasta mustiksi. Salthu oli kummissaan. Jotain oli tapahtunut. Hän tarkasteli riimuja, mutta ei löytänyt järkevää selitystä. Todellisuudessa riimut olivat saaneet vahvan maagisen vaikutuksen, koska Salthu oli yhdistellyt eri heimojen shamaanien merkkejä toisiinsa. Voima oli ollut kaksinkertainen ja Salthu oli saanut maagisen sotamaalauksen, joka suojaisi häntä paremmin, kuin sotilaiden ja shamaanien normaalisti käyttämä. Ainoa huono puoli olisi, että hän ei olisi enää tervetullut mihinkään Villiörkkien heimoon. Hän virnisti ilkeästi ja jäi odottamaan. Illalla kaksi kyläläistä raahasivat teeskentelevää Salthua teloituslavalle. Salthu lysähti lavalle muka täysin voimattomana. Teloittaja astui lavalle ja väki mylvi. Teloittaja kohotti kirveensä, kunnes yhtäkkiä Salthu tarttui siihen ja kovaa riuhtausten iski teloittajan pään pois paikoiltaan. Väkijoukko säikähti hurjistunutta Salthua, joka iski lisää päitä pois paikoiltaan. Kyläläiset pakenivat jälleen, mutta Salthun taiat saavuttivat heidät.
- Gork on sotapolulla! mylväisi Salthu yrittäen taikaa, jota hänen isänsäkään ei ollut oppinut ja jota hän ei ollut saanut vielä koskaan onnistumaan.
Valtava värjyvä hahmo polki alleen kymmeniä ja kymmeniä kyläläisiä ja Salthu tuijotti suu auki aikaan saamaansa kaaosta.
- Mä onnistua. Mä saada Gork sotapolulle, sanoi Salthu ihmeissään ja naurahti sitten ja pomppasi ?Gorkin? avuksi sotimaan.
Taistelu oli ohi ja värjyvä hahmo katosi. Salthu katsoi ympärilleen. Koko kylä tuhottuna ja ruumiita niin, ettei missään mahtunut kävelemään tallaamatta niitä.
Salthu jatkoi taivallustaan yövyttyään ja syötyään kylässä. Matka viidakkojen läpi sotilailta piileksien ja luonnon antimilla eläen oli koettelevaa, mutta Salthu selvisi, kuin selvisikin viidakkojen ulkopuolelle. Nyt hänellä ei ollut mielessään muuta, kuin liittyä kokeneen sotapäällikön Grom Rautavasaran joukkoihin. Jopa viidakkoihin saakka oli kiirinyt tieto, että Rautavasara kokoaa mahtavaa armeijaa marssiakseen kohti kaaoksen alueilta kaukana pohjoisessa. Grom oli aikeissa tehdä örkeille täysin tuntemattoman aluevaltauksen ja Salthu halusi mukaan. Grom ottaisi matkaan kaiken rotuisia örkkejä ja hiisiä. Salthu suuntasi kohti Rautavasaran päämajaa, joka sijaitsi lähellä Barak-Varrin linnoitusta Verisen Joen rannalla pienessä hylätyssä kääpiölinnoituksessa Barak Gragissa. Lähellä paikkaa, jossa käytiin Kivisillan Taistelu. Matka oli pitkä, mutta rauhaisa. Luonnonvoimat eivät piinanneet Salthua eikä tappeluita syntynyt. Ainoa viivästys tuli aivan lähellä Barak Varrin linnoitusta. Pieni joukkio ihmisten ratsuväkeä oli yhteenotossa örkkijalkaväen kanssa. Örkit olivat alakynnessä. Salthu pisti sormensa peliin ja loihti muutaman helpon taian ihmisiä kohti. Kaksi putosi ratsailta Aivopalo-nimisen taian saattelemana ja kaksi saivat tuta Morkin katseen vihan. Örkit olivat hetken ihmeissään, kunnes näkivät Salthun rinteellä. Nopeasti he saavuttivat shamaanin ja hetken epäröinnin jälkeen läimäyttivät tätä tuttavallisesti olalle.
- Tuu tsekkaan mitä näil ihmulaisilla ol? mukana, kehotti yksi örkkisotilaista.
Salthu asteli sotilaiden mukana neljän ihmisruumiin luo ja sotilas veti esiin loimuavan miekan.
- Mahtava Mahdin Miekka, tämä sanoi.
- Ekaa kertaa örkkien hallussa, jatkoi toinen.
- Ota sä se. Sähän se meitsit pelastit pulasta, kehotti kolmas ja muut nyökkäilivät.
Salthu katseli hienoa miekkaa hetken aikaa ja otti sen sitten käteensä. Se tuntui mahtavalta hänen käsissään.
- Mihin päin te pojat ootte matkalla? kysyi Salthu sotureilta.
- Ollaan menossa tapailemaan Grom Rautavasaraa. Niinku liitytään sen porukoihin, kertoi selvästi sotureiden pääkiho.
- Ai jaa? niin mäkin. Matkataaks yhessä? Salthu jatkoi.
- Joo. Tollanen taitava shamaani o? aina hyödyks.
Noin kymmenen soturin joukko ja Salthu matkasivat ohi Barak Varrin ja näkivät kaukana Grom Rautavasaran päämajan. Sotilaat riehaantuivat ja rynnistivät linnakkeelle loivaa mäkeä alas. Salthu puolestaan pysähtyi. Hän tiesi, että seuraava askel olisi ratkaiseva. Liittyäkö Grom Rautavasaran mahtavaan armeijaan ja matkustaa pohjoiseen kohtaamaan kauheat kaaossoturit vaiko jäädä kulkuriksi ehkä koko elämäksi. Salthu otti askeleen ja jatkoi Mahdin Miekkaa heilutellen kohti Rautavasaran valtapiiriä.
Kun Salthu pääsi perille, Grom ojensi ensitöikseen hänelle edesmenneen shamaanin Buzgobin maagisen sauvan. Salthu tulisi kantamaan sitä siitä lähin kuolemaansa saakka. Sauvalla olisi maagisia ominaisuuksia, joista Gromkaan ei ollut varma. Salthu oli ensimmäinen pestautunut shamaani ja sai siksi tämän etuoikeuden. Gromin porukka oli hervotonta väkeä ja hän tapasi paljon taitavia sodankäyjiä ja konkareita. Lisäksi hän pääsi kuulemaan hienoja tarinoita taisteluista Kivisillalla ja viidakoissa jättiläisiä ja Urgoth Pääkallonmetsästäjää vastaan sekä muista Grom Rautavasaran käymistä taisteluista. Kaiken lisäksi hän sai kuulla tarinoita mahtavan Salthun teoista ja tuhosta jättiläisen käsittelyssä. Hän vannoi, että tulisi kantamaan Salthun nimeä kunniakkaana. Ratkaiseva askel oli otettu. Salthun tulevaisuus olisi kenties kuolemaa, tuhoa ja kaaosta täynnä tai seikkailujen ja voittojen värittämä. Hän tunsi kuitenkin, että oli valinnut oikean vaihtoehdon.
____________________________________________________________
RATGAT THE BATTY, Örkkishamaani
Ratgat, tällä hetkellä lähes seitsemänkymmentävuotias shamaanivanhus syntyi pienessä kylässä lähellä Tileaa. Hän aloitti työnteon jo kymmenen ikäisenä. Viljelystä, töitä kapakassa, maatilanhoitoa, mitä tahansa mitä hänen isälleen tuli mieleen. Hän sai myös kärsiä, jos tekisi jotain väärin. Hänen isänsä oli kelpo mies silloin, kun oli selvin päin. Hän oli kuitenkin melko aina humalassa ja hakkasi vantteraa poikaansa, jos jokin asia ei miellyttänyt häntä, Kun Ratgat kasvoi miehen ikään, hän olisi päihittänyt isänsä vaikka yhdellä kädellä, mutta ei sitä tehnyt. Kylän muut miehet ihmettelivät, miksei Ratgat antanut isälleen ansionsa mukaan. Juoppo, vanha ja hulluuden porteilla häälyvä isä jatkoi juomista ja kuoli lopulta olutkolpakkonsa ääreen. Ratgat oli jo tarpeeksi vanha huolehtimaan itsestään, mutta mikään ei pidätellyt häntä kylässä. Hänen isänsä maatila oli rappeutunut ajat sitten ja hänellä ei ollut sukulaisia eikä liioin tovereita kylässä. Niinpä hän lähti. Ratgat vaelsi kylistä toisiin. Kapakoista kapakoihin ja majatalosta toiseen. Hän oli oppinut kertomaan tarinoita ja pian jutut hänestä alkoivat kierrellä. Lopulta kun hän saapui kyliin örkit julistivat Ratgat Tarinankertojan tulleen. Ratgatin tarinat olivat osa keksittyjä ja osa muualta kuultuja. Hän huomasi pian, ettei hänellä ollut lainkaan omia kokemuksia. Ei lainkaan tarinoita, joissa hän olisi itse mukana. Niinpä hän teki taas päätöksen. Hän lähtisi etsimään seikkailuita. Tulevina vuosina hän matkusteli paljon ja Ratgat Tarinankertoja muuttui Ratgat Kulkuriksi. Hän ehti käydä eteläisillä asumattomilla vuoristoilla ja Tilean palkkasotureiden mailla ja jopa kääpiöiden vuoristoilla. Vuodet kuluivat ja hän lähenteli neljänkymmenen ikää. Uusia tarinoita rupesi kiertämään. Hän oli aikaisemmalla retkellään Tileassa kuullut palkkasoturikomentaja Rugludilta juttua, että örkit olisivat ajautuneet jälleen rotujen väliseen sotaan. Kun hän lymyili kapakassa kääpiöiden maanpäällisillä asuinsijoilla Rugludin jutut saivat vahvistusta.
- Oletteko kuulleet, että vihreänahat ovat ajautuneet suureen sisällissotaan. Grom Rautavasara ja Urgoth Pääkallonmetsästäjä komentavat suuria armeijoita. Olen kuullut, että Rautavasara vei ensimmäisen kohtaamisen, mutta menetti hirvittävän määrän armeijastaan. Lopullinen kohtaaminen käydään viidakoissa, kertoi kapakoitsija, tummapartainen kääpiö.
- Minua ei kiinnosta mitä ne raakalaiset tekevät, kunhan eivät ajaudu tänne, sanoi asiakas.
Ratgat asteli tiskille, hyvässä valeasussa totta kai.
- Minua saattaisi kiinnostaa. Olen matkaamassa örkkien alueille ja tämä sota saattaa helpottaa matkantekoani, sanoi Ratgat puhuen taitavasti kääpiöiden käyttämää kieltä.
Kääpiöt katselivat muukalaista pitkään ja yksi veti suuren vasaransa esille.
- Sinä mikään kääpiö ole. Vihreänahka sinä olet kautta Karaz-a-Karakin. Uskollinen vasarani murskatkoon kallosi.
Ratgat pötki pakoon minkä kintuistaan pääsi, mutta pääsi sentään lujempaa, kuin pienet kääpiöt. Ratgat kirosi. Hän ei ollut muistanut naamioida käsiään. Ne olivat vihreitä kuin? no? kuin örkki. Ratgat hiipi ulos kääpiöiden vuorilta ja suuntasi kulkunsa kohti örkkien linnoituksia. Hänen täytyisi saada tietää tästä sodasta. Hän saapui Urag ar Urthofin linnoitukseen pian. Hän sai kuulla, että sota olisi ratkaisuvaiheessaan. Grom Rautavasara marssi parhaillaan viidakoissa raivoissaan kohti Urgoth Pääkallonmetsästäjää. Yhteenotto olisi lähellä. Ratgat otti alleen villisian ja lähti matkaan kohti viidakoita. Hän halusi ehtiä sotaan.
Ratgat oli matkustanut virstoja, mutta oli silti armottoman kaukana viidakoista. Hän alkoi jo menettää toivoaan sotaan ehtimisestä. Hän ei ymmärtänyt mikä oli saanut hänet niin innokkaaksi sotimisesta. Muille örkeillehän se olisi vain tavanomaista, mutta Ratgathan oli erikoinen örkki. Hän ei ollut koskaan ennen ollut into piukalla tappelun perässä. Toki pieni nujakka oli aina piristänyt, mutta että sota. Sitten tapahtui jotain ratkaisevaa. Epähuomioissaan hän ohjasi sikansa alas jyrkänteeltä. Hän putosi pitkään ja läjähti suureen haisevaan risukasaan. ?Peikon pesä?, hän tajusi heti. Ja niinhän asia oli. Haiseva ilkeännäköinen peikko tallusteli kohti pesäänsä katsellen kummastuneena örkkiä. ?Mitä Azhag teki täs? vaihees?? hän muisteli mahtavan sotapäällikön kohtaamista peikon kanssa. ?Selvä. Kuuli äänii ja fraidas miekal, mut mulla ei taia olla mitään asetta.? mietti Ratgat. ?Ei täs sit auta muu, ku toivoo vaan.? Ratgat ajatteli pienessä mielessään kaikenlaista ja hänen päässään alkoi surista. Omituinen tunne valtasi hänet. Sitten hänen suustaan pääsi sanat:
- Kautta Gorkin nyrkkien mäne hitoille!
Suuret vihreät nyrkit muodostuivat ilmaan ja mätkivät peikon kuoliaiksi. Ratgat katseli ihmeissään käsiään ja tuijotti sitten maassa makaavaa peikkoa.
- Waaagh! häneltä pääsi ja se muistutti enemmän kiljaisua, kuin karjahdusta.
Ratgat oli tajunnut osaavansa Waaagh! magiaa. Hän lähti onnellisena pomppimaan ympäriinsä ja ensimmäiseen kylään saavuttuaan julisti kaikille itsestään. Hänellä oli vain ongelma. Kun hänen täytyi osoittaa taitojaan, mikään ei onnistunut. Ihmiset nauroivat hänelle ja pian Ratgat Kulkuri sai uuden nimen. Ratgat Höperö (Ratgat the Batty). Ratgat matkusteli jälleen ympäri kyliä ja hieman isompia kaupunkeja yrittäen samalla esitellä taitojaan, jotka aina väliajoin ponnahtivat esiin tukalissa paikoissa. Ratgat mm. tainnutti peikon ja voitti hurjan jättibarbaarin (ogre). Hän oli jälleen kokonaan unohtanut meneillään olevan sodan viidakoissa. Hänen puolestaan Rautavasara ja Pääkallonmetsästäjä saisivat taistella yksinään, mutta jotain paljon ihmeellisempää olivat hänen yhtäkkiset magianpuuskansa. Hän oli yrittänyt hallita taikojaan, mutta ei ollut pystynyt. Edelleen hänen suustaan vain kaikuivat tietyt sanat, kun hän oli pinteessä. Ratgat oli jo tottunut siihen. Aina kun hän oli vaarassa omituinen tunne valtasi hänet ja hänen suustaan kuului sanoja. Ratgat käytti seuraavat kymmenen vuotta yrittäessään hallita Waaagh! magiaa. Hän joutui tarkoituksella hakeutumaan vaaroihin, jotta edes pääsisi yrittämään.
Kymmenen vuotta oli kulunut hänen harjoitellessaan ja hän alkoi olla jo lähellä kuuttakymmentä vuotta. Hänen valkoinen partansa tuuheni ja hänen muistinsa alkoi pätkiä. Hän pelkäsi, ettei ikinä selvittäisi Waaagh! magian salaisuutta. Hän pelkäsi, että jäisi kansan muistiin pelkästään vanhana höperönä itseään shamaaniksi väittävänä vanhuksena. Hän jatkoi kuitenkin sinnikkäästi yrittämistään ja yllätyksekseen alkoi saada pientä otetta magiasta. Hän osasi jo pieniä taikoja ilman vaaran läheisyyttä ja kun hän oli pulassa, hän sai aikaan jo melko vahvoja taikoja. Myös uusia huhuja oli liikkeellä. Grom Rautavasara, joka oli päihittänyt Urgoth Pääkallonmetsästäjän noin kaksikymmentä vuotta sitten alkoi koota uutta armeijaa kohti Kaaoksen valtakuntia. Siinä olisi tilaisuus jäädä historiaan. Ratgat, shamaani joka taisteli pohjoisessa kauheita kaaossotureita vastaan. Siinä olis hohtoo. Ratgat voittaja, Ratgat mahtava, Ratgat? hän mietti. Niinpä hän lähti matkaan kohti Rautavasaran tukikohtaa Verisen Joen rannoille. Matka ei ollut pitkä. Uusi aika oli alkamassa Ratgatin elämässä. Ensimmäiset vuotensa hän oli käyttänyt kulkurielämään ja kiertänyt maat ja mannut. Seuraavaksi hän oli ollut jo lähtemässä sotaan, joka päättyi tunnetusti erittäin verisesti. Sen jälkeen hän oli ymmärtänyt shamaaninlahjansa ja opiskellut velhoutta kymmeniä vuosia. Nyt olisi kääntymässä uusi sivu. Ratgat oli matkalla tapahtumaan, joka saattaisi kääntää uuden kappaleen koko örkkien historiassa.
Hän saapui Gromin tukikohtaan pian. Hän huomasi paikan mukavaksi. Yksi shamaani oli ehtinyt ennen häntä paikalle. Nuori Villiörkki nimeltään Salthu. Nimetty suuren shamaanin mukaan, joka kuoli jättiläisen kouraan. Salthu oli saanut mahtavimman sauvan. Buzgobin sauvan. Ratgat oli tyytyväinen päätöksestään liittyä Gromin joukkoihin. Edessä olisi hämärä tulevaisuus.
SALTHU & RATGAT THE BATTY
SALTHU & RATGAT THE BATTY
Viimeksi muokannut Grom, Su 14.03.2004 15:32. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Back in da biz and so deep in da bashin' game.
-
Asavarkull
- Viestit: 113
- Liittynyt: Ti 17.09.2002 14:16
-
HeavyMetal
- Viestit: 188
- Liittynyt: Ke 17.09.2003 17:46
- Paikkakunta: Kangasala
Joo, tota. Toi Ratgatin tarina on periatteessa varmaankin aika tavallinen örkkishamaaniksi. Tajuaa voimansa ja opettelee hallitsemaan niitä. Oppii homman vanhana ja räihnäisenä. Itse olen tyytyväisempi Salthun historiikkiin. Ja saan noista mustista sotamaalauksista figun maalaamiseen vähän erilaisuutta. Onko muuten missään kerrottu Sword of Mightin ulkonäöstä?
Back in da biz and so deep in da bashin' game.
-
The Scientist
- Viestit: 736
- Liittynyt: To 12.06.2003 12:57
-
High king Godric
- Viestit: 422
- Liittynyt: Su 25.05.2003 11:25
- Paikkakunta: Espoo
tiedustelu
tuleeko sinulta enää noita tarinoita??
Re: tiedustelu
Eiköhän multa jotain tule. Esim. joku fluffi Gromin varhaishistoriasta saattaisi käydä päinsä. Ja joskus tulee sitten näitä Gromin retkiä ulkomaailmaan.duergar kirjoitti:tuleeko sinulta enää noita tarinoita??
Back in da biz and so deep in da bashin' game.
,lisää lisää lisää
tarinasi ovat hyvin kerrottuja,yritin samaan itsekkin
Vai että Ni'Gobbla. Se onkin hyvä idea. Se ei oo mulla armeijassa missään osassa vaan oli vaan tossa novellisarjassa, mutta voinhan mä siitäkin jotain väsätä. Jos vaikka joskus Night Gobboja hankkisin...duergar kirjoitti:siitä ni'gobblasta olisi kiva kuulla lisää,
todella laadukkaita tarinoita.paras ehkä oli final encounter
Back in da biz and so deep in da bashin' game.
