Petoarmeijani kaipasi shagottia lisäpotkua antamaan, mutta GW:n virallinen figu ei saanut minua syttymään. Ogrella on iso nenä ja pienet aivot. Tzeentchin hirmulla pitäisi olla pikemminkin nokka ja ovela katse. Eihän se virallinenkaan ole varsinaisesti huono figu, mutta vähän turhan geneerinen ja ennen kaikkea tuskallinen konvertoitava. Melkein koko otus on yhtä palaa. Ei hyvä. No, jokainen meistä on varmasti joskus kaivellut bitz boxia ja huomannut, että siellä makaa paloiteltu Bloodthirster, Lord of Change ja lohikäärme. Näin kävi minullekin tuossa syksymmällä. Tämä oli kerrassaan onnekas havainto. Tarkkaavainen lukija osaa varmasti laskea tässä vaiheessa yhteen pieniä kokonaislukuja ja arvaa jatkon.
Vähitellen kiero suunnitelma alkoi hahmottua. Jos isoon dragon ogreen ei tule juurikaan ogrea, siihen tulee...dragonia. Pohjana sai luvan toimia Black Treen lohikäärme. Tämänhän kaikki varmaan huomasivat ala-arvoisesta veistotyylistä ja kehnosta valusta. (Mälis kylläkin lausui "Ehdota että gw vaihtais se linnun tuohon? toi on nimittäin hienompi." Ihan miten vain. Pitää kertoa terveisiä.) Käärme toimitetaan muutamassa osassa ja on keskeltä katki. Muutama sentti pinwireä pitää onneksi selän suorana. Raon kohdalta puuttuvat suomut syntyivät kätevästi brownstuffista. Brownia siksi, että siihen saa helpommin teräviä särmiä, jotka kestävät myös hionnan. Nilkkoja taivutin jonkin verran joustavamman kävelyasennon luomiseksi. Täälläkin rautalanka takaa keston ja stuffaus peittää jäljet.
Shagotti ei lennä, joten siivet lensivät yksinään takaisin lootaan. Pelkkä mato on kuitenkin aika tylsä näky, joten vähän luonnetta tarvittiin. Bloodthirsterin kroppaa käytettiin maailmalla drake-konversioissa jo ennen shagottifigun julkaisua ja hyvältä näytti. Vartalon etuihin kuuluu wysiwyg-panssarointi, sekä tässä tapauksessa juuri sopiva tapa korvata käärmeen siipien tyhjäliitoskohta. Lisäksi se jättää näppärästi muutamat anatomiset yksityiskohdat arvailujen varaan.
Thirster sai luvan tulla käännytetyksi. Isällisellä rakkaudella (ja rautasahalla) selkärangan kohdille syntyi käärmeenkaulan mentävä aukko. Alaselän ketjun jätin ehjäksi, koska se toimi sellaisenaan. Thirsterin siipien tapit ja muut koukerot jyrsittiin tasaiseksi. Rintapanssarin symboliikka vaihtui viilan ja stuffin avulla ortodoksisemmaksi. Lisäksi täydensin reunuksen panssarin alaosaan.
Koko vartalo pysyy kasassa noin viisi senttiä pitkän wiren ja vahvan liimauksen avulla. Sama lanka tosiaan kulkee aina alavartalon liitoksesta kaulaan asti. Tein vartaloon lisäksi vähän kiertoa, ettei otus olisi aivan suoraviivainen. Kokonaisuus taipuu kauttaaltaan hiukan oikealle, jonne käsikin sittemmin osoittaa.
Sitten kädet. Alkujaan oli mielessä toinenkin ratkaisu, mutta totesin vanhan LoC:n käsien olevan sellaisenaan aika hianot. Pientä taivuttelua tosin piti harrastaa suuntaan ja toiseen, että hihat taipuvat vartalon muotoja myötäilevästi ja liehuvat oikeaan suuntaan. Käsivarsiin saattoi mennä pätkä irtometallia. Taas kerran osat viilattiin kosketuspinnoiltaan yhteensopiviksi ja seivästettiin toisiinsa. Vaatteen helmat menivät aika ongelmattomasti kohdilleen. Pientä taivutusta tarvittiin täälläkin. Kun osat oli soviteltu ja viilattu moneen kertaan, ei muuta kuin liimaa perään ja kiinni. Helmoja en voinut pinnata ohuuden takia, mutta ne nojaavat pitkältä matkalta panssarin alareunaan. Kun vielä saumat oli stuffattu, kestosta tuli varsin hyvä.
Sitten alkoi kenties projektin pisin vaihe, eli vaatteen yhtenäistäminen. Tämä on periaatteessa yksinkertaista hommaa, mutta ottaa aikansa. Laskoksien sijaintia ja muotoa on syytä miettiä muutamaan kertaan. Lisäksi jäljen pitäisi olla mahdollisimman tasaista ensimmäisellä yrittämällä, koska laskosten pohjien hiominen syö väistämättä korkeampia kohtia pois. Kaula-aukon ympärille päätin tehdä samanlaiset koristeet kuin hihansuihin. Tässä auttoi brownstuffista tehty muotti, jolla otin suoraan kopiot hihan kuviosta. Näin saadulla nauhalla oli helppo (juupajoo, ketä minä huijaan) muotoilla kaula-aukko kohdalleen. Sitten tarvittiin enää alaselän puuttuvat piikit, uudet symbolit rinnuksiin ja pätkä ketjua niskan ympäri. Ja hiontaa, paljon, kaikesta huolimatta. Pääasiallinen työkalu oli hieno hiekkapaperi, joka kuluessaan pehmenee entisestään. Viimeisessä vaiheessa käytössä oli miltei sileä paperi.
Sauvasta oli tarkoitus tehdä yhtäaikaa great weapon ja maaginen liekinheitin. LoC:n kepakon varsi oli ihan jees, mutta kärki meni kokonaan uusiksi. Terä on muinaisen puhelinkortin siivu. Siru paistaa vielä tässä vaiheessa. Terän muoto oli kirkkaana mielessä ensi hetkistä lähtien. Lähinnä piti sovitella kiemurat jotenkin tasapainoisesti ja edes etäisesti aseeksi kelpaavaan asentoon. Leikkelyn ja hionnan jälkeen kiilasin terän sauvan kärkeen sahattuun rakoon. Sitten veistin vielä silmäteemalla varustetun pallon liitoksen ympärille ja jatkoin sauvan koukeroita liitoksiin asti. Lopulta sauva oli valmis ja se meni käsivarren jatkeeksi - tietysti pinnattuna.
Tässä vaiheessa itse otus oli jotakuinkin valmis. Seuraavaksi tarvittiin base. Muun armeijani mukaisesti pysyin kiviteemassa. Alimmaisena on kaksi sopivan kokoista aitoa kiveä, jotka antavat jalustalle tarvittavan (tasa)painon. Niiden väliin kiilasin tiukasti kaksi tukevaa wireä, joilla pidetään kärmeen jalat maassa. Kivien kiinnitykseen tarvittiin liiman lisäksi saumojen tiiviiksi stuffaamista. Kun tämä systeemi oli taatusti kuiva, aloin väsätä ympärille varsinaista pintaa. Tällä kertaa materiaalina oli Darwi-massa (luultavasti, näitä on testattu useampia), johon tein veitsellä liuskemaisen pintakuvion. Käärmeen jalkapohjat sovitin ja hioin niin, että ne tarttuvat kauttaaltaan sisällä olevaan oikeaan kiveen. Muotoilin pintamassan käärmeen jalkapohjissa olevan extrametallin ympärille niin, että ylimääräinen osa uppoaa kokonaan baseen ja pinnalla on vain varsinainen jalkaterä.
Trunktorin pohjalla on rautalankarunko, jonka päälle viskoin vähitellen kaiken muualta yli jäävän greenstuffin. Vähän jäykempikin tavara oli vielä kelpoista yleisen muodon tekoon. Pintakuvioon käytin brownia taas siksi, että se ei vetäydy käytännössä lainkaan pyöreäksi kuten green tahtoo tehdä. Kaarnakuviolle oli olennaista, että reunat pysyvät rosoisena. Osa veistosta tapahtui irrallaan, osa kiveen liimauksen jälkeen.
Kun base oli veistetty ja kuiva, homma oli jokseenkin hanskassa. Tarkkaan muotoillut jalansijat ja kohdalleen sovitetut pinwiren päät takasivat, että liimauksesta tuli kerralla tukeva. Sitten tarvittiin enää maalia pintaan. Siitä kerron ehkä myöhemmin tai sitten en. Konversio oli kuitenkin tässä(kin) projektissa se mielenkiintoisempi osa ja onnistui mielestäni hyvin. Sekä kokonaisuus, että yksityiskohdat kertovat mielestäni selvää kieltä hirmun uskonnollisesta suuntaumuksesta. Kun vielä jaksoin tutkia osia tarpeeksi kauan ennen väsäämistä, ehdin muodostaa kirkkaan kuvan halutusta hahmosta. Nyt vartalo, hihat, kaavun helmat ja sauvan pää noudattavat kaikki samaa yleismuotoa. Syntyvä efekti on mukavan virtaviivainen, kuten Tzeentchin sankareista voisi olettaa.
Ja mikä sitten on Serpent of Change? Tietysti juuri tämä otus. Se on myöskin kaikille tuttu Tzeentchin symboli, josta löytyy päätä ja häntää. Verratkaa itse sauvan päätä ja kertokaa onko näköinen. Ellei visioni ole täydellinen niin ainakin kohtalaisen lähellä, eikö?
).