Skinkki nimeltä Skiddis, koomikko Lustriasta Fb-kisatarina

[Andromedus]

Eli kisatarinani jolla pääsin jopa kolmanneksi Fb puolella tarinakilpailussa. Palautetta vaan tulemaan.

Skinkki nimeltä Skiddis, koomikko Lustriasta

Skiddistä jännitti. Tämä oli hänen ensimmäinen esiintymisensä Huantacossa, liskomiesten suurimmassa kaupungissa ja kaikki suuret henkilöt olisivat paikalla.
”Seuraavaksi meille esiintyy, Itzassa, ja muualla Lustriassa maineikas, Skiddis!”
Aplodit täyttivät ilman ja jopa slannit läpsyttivät sammakkomaisia käsiään. Skiddis keräsi rohkeutensa ja astui lavalle.
”Päivää, minä olen Skiddis, kuten ehkä jo tiedätte, ellette ole kuuroja” Skiddis aloitti ja yleisö puhkesi nauramaan. ” Minä olen täällä tänään viihdyttämässä teitä, ja toivottavasti kaikilla on hauskaa. Olen tämmöinen tavallinen skinkki, ja tykkään vähän juoda välillä viiniä, ja tiedättekö milloin krapula keksittiin?”
Kaikki pudistivat päätään.
”Noin 12 tuntia viinin keksimisen jälkeen.” Skiddis sanoi ja kaikki purskahtivat taas nauruun. Saurukset olivat outoja kun he olivat vähän hitaita ja nauroivat oudosti höhöttäen. Siitä skiddis sai idean.
”Muuten arvaa mikä saa sauruksen nauramaan sunnuntaina temppelissä?” Hän kysyi yleisöltä.
”Kertoo heille vitsin torstaina.” Yleisö puhkesi nauruun eivätkä saurukset ymmärtäneet mitään vaan katsoivat tyhminä ympärilleen.
Tätä jatkui noin neljätoista minuuttia ja yleisö oli ratkeamaisillaan naurusta, kunnes tuli aika lopetella. Joku kysyi yleisön joukosta milloin tämä tulisi takaisin. Skiddis vastasi myöhemmin kuuluisaksi tulleella lauseella.
”Voi yleisö hyvä, minä olen koomikko, en ennustaja.”

Skiddis meni lavan taakse ja ajatteli että ilta oli mennyt hyvin. Hän valmistautui kuitenkin seuraavaan esitykseen joka alkaisi kohta, mutta tämä olisi näytelmä jossa hän esittäisi legendaarista Huantacon Teclatocaa, harvinaisen pienikokoista saurus vanhaverta joka hallitsi Huantocaa. Rooli olisi tietenkin koominen koska Skiddis osasi parhaiten esittää semmoisia rooleja. Hän puki päälleen rekvisiittaa jonka Teclatoca oli antanut lainata, hänen stegadon kypäränsä, eksoottisen antiikki haarniskansa, taikamiekkansa sekä kilpensä. Skiddis näytti aivan Teclatatocalta eikä kukaan olisi huomannut eroa.
Hän odotti ja odotti, mutta kutsua ei kuulunut ja meteli yleisön puolelta oli loppunut. Hän lopulta meni katsomaan ja koko paikka oli tyhjä. Skiddis meni ulos tavernasta ja huomasi että kaduilla oli suuri tungos ja kaaos. Hälinää oli joka puolella, ja hän huomasi katsottuaan kaupungin ulkopuolelle että rottamiehiä vilisi kaupungin muurien ympärillä.
”Suuri Teclatoca, vihdoinkin saavuit paikalle, sinun on johdettava kaupungin puolustusta.” eräs skinkki, luultavasti johtaja, sanoi.
”Enhän minä ole Teclatoca, minä olen vaan…”
”Älä yritä vältellä velvollisuuttasi, tule nyt kaupungin huipulle huutelemaan käskyjä.”
Skiddis ei yrittänyt selitellä, hänet ohjattiin kaupungin korkeimpaan kohtaan läpi väentungoksen. Korkeimmalla kohdalla oli viisi katapulttia ja useita salamantereita.
”Näytä meille viisautesi oi suuri Teclatoca, näytä miten murskaat vihollisemme. Olen Wuntakata, minä ja ratsuväkeni olemme valmiina hyökkäämään millä hetkellä hyvänsä.” Wuntakata sanoi ja polvistui.
”Joo…pidetään mielessä.” Skiddis sanoi.
Hän yritti mahdollisimman viisaasti katsoa tilannetta, skaveneiksi kutsuttuja olioita oli joka puolella ja tilanne oli toivottoman näköinen. Skavenit järjestelivät jo sotakoneitaan läheiselle kukkulalle. Hän ei tiennyt mitä tehdä kunnes hän muisti yhden repliikkinsä näytelmästä.
”Antakaa niille nuolikuuro!” Skiddis huusi että kaupunki raikui ja osoitti miekallaan johonkin epämääräiseen suuntaan.
Rottamiehiä kaatui paljon myrkytettyihin nuoliin, mutta lisää näytti vaan tulevan.
”Jatkakaa samaan malliin!” Skiddis huusi.
Kohta hänen ylitseen lensi jotain ja hänen kypärässään olevat eksoottiset höyhenet kärähtivät. Hän katsoi alas ja viholliset olivat saaneet sotakoneensa kuntoon, ja he ampuivat tappavaa tulta oudoilla räiskyvillä putkilla joita oli isoja ja pieniä. Rakennuksia räjähteli kaupungin sisältä ja liskomiehiä lenteli laajoissa kaarissa muurien yli.
”Meidän on tehtävä jotakin muuta herrani.” Wuntakata sanoi edelleen polvistuneena.
”No, lähe vaikka ratsumiestes kaa hyökkäämään tuonne.” Skiddis sanoi.
”Se olisi kunnia, otanko muita mukaan.”
Skiddis mietti repliikkejänsä.
”Saurus ratsuväkeä ja kroxigoreja, ne hakkaavat vihollisen palasiksi, ottakaa mukaanne myös slannimme, Guavata.”
”Ei ole ensimmäinen kerta kun sanot noita sanoja, suuri vanhaveri.” Wuntakata sanoi, teki kunniaa ja alkoi juoksemaan portaita alas.
”Ammutaanko näillä katapulteilla?” Skiddis kysyi sauruksilta.
”Juu” vastasi yksi saurus, ”mutta sinulla on tehtävänäsi ladata ja ampua ensimmäinen katapultin kivi.”
Skiddis hikoili ja laittoi miekkansa takaisin huotraan ja kypäränsä selkään. Häntä jännitti todella paljon kun hän viritti katapulttia kahden sauruksen kanssa. Hän tähtäsi kohti vihollisen sotakoneita, veti miekkansa tupestaan, laittoi silmät kiinni ja löi naruun.
”Auts!” kuului hänen edestään. ”Löit mua häntään, mä oon nyt tynkähäntä!” yksi sauruksista sanoi ja muut hekottivat.
”Sori.” Skiddis sanoi ja hikoili vielä enemmän kun pelkäsi tulla hakatuksi.
Nyt hän tähtäsi ja piti silmänsä auki. Ammus lensi lyhyelle ja osui johonkin rakennukseen. Jotain isoja olentoja alkoi ryntäämään ulos sieltä.
”Hei pomo, ammuit meidän stegadonaitauksen seinän rikki.” Saurus sanoi.
Skiddis löi itseään ja syytteli itseään idiootiksi.
”No minä näytän, osaan ampua paremminkin, ampukaa nuo loput katapultit tuonne vihollisen sotakoneisiin ja käskekää noiden isojen liskojen sylkeä sitä limaa vihollisen niskaan.”
Sauruksen tekivät kunniaa ja ampuivat laukaukset suoraan vihollisen rivien keskelle. Viholliselta kuoli paljon rottia koska kivet pyörivät vielä muutaman vihollisrivin yli. Skiddis otti katapultin vierestä, oikeasti stegadonin selkään laitettavan ison jousen, laittoi sen muurinsa harjalle ja latasi siihen ison keihään kokoisen nuolen.
Hän kuitenkin jäi katsomaan kun Wuntakata ratsasti saurusten, kroxigorejen ja yhden slannin kanssa vihollisen kimppuun isosta portista. Slanni taikoi kuolemaa vihollisen niskaan kun taas ratsuväki ratsasti vihollisiaan kumoon. Isot kroxigorit liittyivät vielä taisteluun ja mättivät vihollisiaan isoilla kirveillä ja nuijilla.
Skiddis hymyili, mutta huomasi liikettä slannin lähellä, se oli yksi kuuluisista skaveneiden salamurhaajista, hän saisi ainakin pysäyttää yhden joka meinasi pilata hänen suunnitelmansa. Hän tähtäsi salamurhaajaan ja ampui. Nuoli näytti lentävän suoraan salamurhaajaan kohti, mutta osuikin slannin niskaan, joka tipahti leijuvasta tuolistaan maahan.
”Hei, meiän slanni kuoli!” Yksi sauruksista kiljahti ja meni katsomaan.
Skiddis tipautti `jousensa` ja huono tuuri jatkui kun se tipahti yhden skinkin päälle joka taittoi niskansa.
”Joku oma vielä ampu! Näit sie sitä komentaja?” Sama saurus kysyi.
”Joo, se oli tuo yks tornissa oleva tuolla vasemmalla.” Skiddis keksi äkkiä.
”Me näytetään niille…”
Samassa saurukset latasivat katapultit ja ampuivat kohti tornia. Torni romahti ja skinkit katsoivat ihmeissään saurusten puuhia. He päättivät ampua takaisin ja ballistan panokset lentelivät heidän ympäriltään monesta suunnasta ja yksi heistä kuoli.
”Vai että oikea petturi joukko, näytetään niille kuka määrää!” Saurus uhosi ja kohta oli taistelu käynnissä myös kaupungin sisäpuolella kun katapultin panokset ja vasamat lentelivät omien joukossa.

”Mutta minä olen Teclatoca! Minun tavarani ovat vaan lainassa eräällä koomikolla!” Teclatoca huusi saurus arpiveteraanille.
”Juu, juu ja minä olen sinun serkkusi.” sanoi arpi veteraani.
”Mutta sinähän olet minun serkkuni!” Teclatoca karjui serkulleen.
”Aina te skinkit olette viemässä minun serkkuni paikkaa, te olette vallanhimoisia pikku piruja. No niin, mene muiden joukkoon.”
Teclatoca ei saanut asiaansa mitenkään perille ja päätti järjestäytyä muiden mukana portin taakse ottamaan vastaan mahdollinen vihollishyökkäys. Hän katsoi taaksensa ha huomasi kun heidän omat joukkonsa ampuivat aivan minne sattuu, katapultit ampuivat torneja ja tornit ampuivat kaupungin korkeinta kohtaa jossa katapultit ja hänen oikea paikkansa oli.
”Mitä se Skiddis oikein tekee?” Hän kysyi itseltään. ”Minä menen selvittämään tämän.”
Juuri kun hän aikoi mennä kävelemään poispäin, portti räjähti lukuisiksi puupalasiksi ja warppisalamat lentelivät hänen ympärillään. Kun pöly laskeutui, hän huomasi että skavenit virtasivat heidän edessään ja rottajätit levittivät kauhua heidän riveihinsä paiskaten suurimmatkin soturit, Teclatocan serkun mukaan lukien, maahan ja ilmaan.
”Taistelkaa miehet! Taistelkaa kaupunkimme puolesta!” Teclatoca huusi ja hyökkäsi vihollistensa kimppuun miekka heiluen niin laajoissa kaarissa mitä pieni saurus sai aikaan.

Skiddis katsoi tilannetta ja epätoivoisena myönsi olleensa vastuussa kaupungin hävityksestä. Stegadonit riehuivat kaupungissa, rottamiehet olivat päässeet portin läpi, slanni oli kuollut, saurukset ampuivat katapulteillaan skinkkejä ja skinkit ampuivat takaisin suurilla jousillaan.
”Öö…minun pitää mennä tarpeille” Skiddis sanoi sauruksille.
Saurukset örisivät jotakin myöntymisenmerkiksi.
Skiddis juoksi portaat alas ja heitti Teclatocan tavarat pois päältään, hän kompastui kypäräänsä ja kieri viimeiset puolisensataa porrasaskelmaa alas. Lopulta kun hän sai selon siitä mihin hän katsoi, hän huomasi että taistelu oli yltänyt kaduille asti ja rotta- että liskomiehet ottivat mittaa toisistaan sekä stagadon tai pari rällästi kadulla. Skinkki piteli päätään ja hoki mitä hän oli tehnyt ja katsoi tilannetta johon he olivat joutuneet. Liskomiehiä makasi maassa skavenit seuranaan ja ruskea katukivetys oli muuttunut punaiseksi. Skiddis katsoi vasemmalla, yksi rottamies ryntäsi häntä päin, aseistautuneena miekalla. kilvellä sekä ilkeällä ilmeellä.
Skiddis otti jalat alleen mutta hän astui johonkin lahoon ja tipahti pari metriä alas. Rottamies tipahti perässä ja raksahduksesta päätelleen tämän häntäluu murtui ja miekka ja kilpi lensivät jonnekin. Skiddis huomasi tulleensa jonkinlaiseen pimeään käytävään joka johti kahteen suuntaan. Hän otti miekan käteensä kun rottamies ryntäsi vaivalloisesti häntä päin. Skiddis kohotti miekan eteenpäin ja miekka lävisti rottamiehen joka kaatui maahan inisten, veriläikkä laajeni rotan alla. Skiddis heitti verisen skavenmiekan pois ja ryhtyi juoksemaan pimeää käytävää pitkin. Aika mateli eteenpäin ja hän tuon tuostakin kompastui johonkin kiveen jota hän ei nähnyt. Loputtomalta tuntuvan käytävän päässä hän kuitenkin näki valoa, hänen ajatuksensa eivät olleet enää niin pimeitä. Hän juoksi valoa kohti ja huomasi päätyvänsä Lustrian höyryäviin viidakkoihin. Hän katsoi ympärilleen ja päätti loikkia viidakkoon, yksin.

Skiddis hävisi viidakkoihin ja Huantacon kaupunki tuhoutui. Se oli niin häpeällinen tappio että kaikki tiedot kaupungista poistettiin taltan ja kiven avulla. Jotkut muistavat vielä Huantacon mutta he eivät saa puhua siitä kenellekään. Skiddistä ei kuultu enää mitään tämän jälkeen, mutta liskomiesten keskuudessa on legenda taitavasta koomikosta, joka ilmestyy kaupunkiin ja ennen auringonlaskua se tuhoutuu.

[Sopuli]

ihan sairaan hauska. voi helposti kuvitella mitä tapahtuu eli hyvä että kirjotit tän sillä muuten olis monet naurut nauramatta

[Grond]

Itse pidin tästä paljon, ja sijoitin äänestyksessä ykköseksi. Tarinaan on saatu juuri sopiva Slapstick-koheltaminen, visualisoin tämän lähinnä mustavalkoisena mykkäelokuvana :).

[Rune]

Kolmannen sijan itse annoin tälle, en kuitenkaan huumoria ensimmäiseksi sijoita vaikka olisi miten hyvä. Mutta kyllähän tämä oli, ei siinä mitään! Itse kyllä tykkäsin tuosta aivan mahdottomasta kohelluksesta. Ei käynyt yhtään mielessä että Andro olisi tämän kirjoittanut, mutta toisaalta samoin kävi monella muullakin tarinalla. En niitä pahemmin miettinytkään.

Todellakin, miten ihmeessä joku yksi skinkki voi säätää noin paljon tuhoa yhden taistelun aikana!? Saurukset olivat aivan mahtavasti tehty, ja naurahdin jopa Skiddiksen omille läpille. Ja se on jo aika hyvin, normaalisti vitsit yleensä ovat hauskuustasoa nolla. Mutta koko roska oli kyllä mahtavasti kirjoitettu, ja loppu oli ainakin minusta hauska. Lisää Andromedusta tänne päin, kiitos!

[Viikate]

Huumori toimi kyllä hyvin, mutta jotenkin en sitä osannut odottaa eikä se kauheasti innostanut. Kerronta tökki paikoittain, mutta hauskuus ei siitä kärsinyt. En antanut pisteitä, koska vakavat tarinat toimivat minulle paremmin. En osaa tämän kummempaa sanoa, kansa tykkäsi ja sehän on pääasia!

[Andromedus]

No kiitti kommentista, pitäisi kirjoittaa lisää tämmöisiä hauskoja tarinoita? Itse luulin että tämä epäonnistui täysin(en koskaan pidä omasta materiaalistani, en edes lue niitä muuta kuin oikolukua ajatellen).

[The Captain]

Alkuun pelotti tämä tarina, otsikko ei luvannut hyvää... Jonkin matkaa luettuani jouduin kuitenkin muuttaman käsityksiäni: tämä tarina oli todella hauska. Skinkin kohellus ampui juuri sen verran yli, että tarina oli naurattava muttei naurettava. Pari pientä epäloogisuutta tarinassa (saurus/skinkki komentamassa slannia?) vei arvostusta sen verran, että tarina päätyi kolmoseksi - mutta noin tasokkaassa kisassa pisteiden saaminen on kuitenkin jo tavallaan voitto.

Andromeduksen kirjoittmaaksi en olisi arvannut, tyyli on kuitenkin niin erilaista kuin se, mihin normaalisti on tottunut. Andromedus kunnostautuu nyt myös koomikkona - mihin kaikkeen lupaava nuori lahjakkuutemme vielä venyykään?

(Varoituksen sana: Älä yritä liikaa.)

[Andromedus]

Alkuun pelotti tämä tarina, otsikko ei luvannut hyvää... Jonkin matkaa luettuani jouduin kuitenkin muuttaman käsityksiäni: tämä tarina oli todella hauska. Skinkin kohellus ampui juuri sen verran yli, että tarina oli naurattava muttei naurettava. Pari pientä epäloogisuutta tarinassa (saurus/skinkki komentamassa slannia?) vei arvostusta sen verran, että tarina päätyi kolmoseksi - mutta noin tasokkaassa kisassa pisteiden saaminen on kuitenkin jo tavallaan voitto.

Andromeduksen kirjoittmaaksi en olisi arvannut, tyyli on kuitenkin niin erilaista kuin se, mihin normaalisti on tottunut. Andromedus kunnostautuu nyt myös koomikkona - mihin kaikkeen lupaava nuori lahjakkuutemme vielä venyykään?

(Varoituksen sana: Älä yritä liikaa.)

Juu no kiitos vaan, mukava saada palautetta joltain jonka tarinoita arvostaa. Seuraavaksi meinasin käydä tekemään varmaan tarinaa jostain lone wulffista tai vastaavasta. Iganantiuksen tarinaa meinasin jatkaa sekä tehdä loppu Andromedus Rendeliuksen tarinoille.
Kiitos neuvoista ja palautteesta.
PS.

(Varoituksen sana: Älä yritä liikaa.)

Minä yritän olla yrittämättä.

[Andromedus]

kommenttia...?

[Nasse R]

Joo se oli aika vitsin hjuva mä ainakin tykkäsin.
Siinä oli kiva ku oli rottaukkoja ja se vaan oli hauska en mä osaa sanoo, mut hauska se oli!

[Ghe'dahlg]

Minuun tarinan huumori ei purrut oikeastaan yhtään, minusta ehkä hiukan liian väkisin väännettyä kohellusta.

Mutta tarina oli kirjoitettu ihan hyvin, siitä se piste.

[OT]Ymmärrän kyllä halusi saada kommenttia, mutta tuon yhden postauksen omistus sen kerjäämiselle ei oikein sovi tyyliin. Antaa niiden kommenttien tulla, jos on tullakseen...[/OT]

[Paavo Pesusieni]

Hauskahan tätä oli lukea, kun kerrankin sai liskot rotilta turpaan huumori oli paikoittain todella hauskaa ja juttu oli hyvin kirjoitettu. Good job!

[Nippe]

Kyllä aivan loistava tarina! Tätä oli todella ilo lukea! Hymy nousi huulille väkistenkin.

[Aco]

Paras tarina tähän asti!!!

10-

[Omenat & Goblinit]

Erittäin huippu stoori, hauskuutta juuri sopivasti.

[Rune]

Ei ehkä kannata kaivella näitä vanhoja tarinoita... Kummiskin kaksi kuukautta aikaa tästäkin, eikä viesti ollut kovin rakentava.

edit\\ anteeksi...

[Aco]

Damn you, Rune! Just tulin valittamaan taskussani eräs ohje, jonka mukaan yli 10 sivun takaa ei saa kommenoida tarinoita. Ja sitten sä tuut kuvaan, ja pilaat mun iloni (valittamisen ) Antaisko edes anteeksi tollaista tekoa..

[Grond]

Kannattaa ajatella asian positiivisia puolia - nyt MINÄ pääsen puolestani valittamaan Runelle käyttäjämoderoinnista .

[Aco]

Niin.. Muahuahuahahaa!!!

[Grond]

... ja Acoparaptorille turhista viesteistä.