Chapter 1
Kuolema kulki kaduilla sinä yönä. Heräsin aamulla huoneestani voimakas päänsärky päässäni. Huonetta valaisi vain kuun kelmeävalo. Näin varjon ikkunassa. Käännähdin katsoakseni ikkunasta ulos ja näin naisen seisovan kujalla suoraan ikkunan edessä, yrittäen rikkoa ikkunaa. Naisen silmät olivat lasittuneet ja hän örisi jotain outoa. Yht'äkkiä lasi antoi periksi ja hajosi kappaleiksi. Nainen otti kiinni minun olkapäästäni ja yritti puraista minua. Otin naisen kädestä kiinni ja iskin naisen käden ikkunan kehikkoon ja juoksin pimeästä huoneesta ovesta ulos. Lukitsin oven ja menin noutamaan miekkaani olohuoneesta. Nostin miekan nopeasti seinältä ja kiinnitin huotran selkääni. Otin miekan käteeni ja heilautin sitä kokeeksi, kuinka hyvin saisin kontrolloitua sen liikettä. Miekka pysähtyi nopeasti ja sain liikutettua sitä helposti. "Ne kaikki miekkailu tunnit siis olivat toimineet" ajattelin. Kuulin kuinka ovea hakattiin hitaasti. "Nainen tulee siis perässä" ajattelin. Puinen ovi antoi periksi jonkin ajan kuluttua ja naisen käsi iski oven läpi. Näin nainen piirteet, kun hän kiipesi aukosta läpi ja alkoi ryömiä minua kohti. "Onko hänellä aivoja yhtään" ajattelin. "Pysähdy!" huudin. Nainen ryömi eteenpäin matolla kuulematta huutoani. Nainen yritti purra minua uudestaan. Otin nopeasti pari askelta taaksepäin ja sivallin naisen käteen pienen haavan. "Lopeta!" huusin ja laskin miekankärjen maahanpäin. Nainen ei edes ollut huomannut iskua ja vain tuli eteenpäin yrittäien purra minua. Nainen sai kiinni jalastani. Yritin saada naisen kädet pois jalastani ja huomasin, että naisen kädestä puutui pala lihaa. Iskin nopeasti naisen toisen käden irti ja potkaisin toisen kauas minusta, mutta nainen oli niin lähellä, että hän sai lyötyä minua sääreen. Iskin nopeasti naista päähän halkaisten sen kahtia. Nainen kuoli heti matolle. Tajusin mitä oli tapahtunut ja menin nopeasti soittamaan Poliisin paikalle. Kun näppäisin numeroa jokin hyppäsi selkääni ja kaatoi minut maahan. Nainen oli jotenkin noussut pystyyn ja yritti purra minua. Iskin nopeasti kämmenselällä naista poskelle lennättäen naisen lattialle viereeni. Kierähdin vasemmalle ja nappasin miekan. Nopeasti pistin naista rintaan, eikä hän siitä enää noussut. Soitin poliisin ja työtoverini Martin tuli paikalle nopeasti. Huomasin hänet ja päästin hänet sisälle taloon. Martin Eclehert oli noin 25vuotta vanha poliisi, joka oli 175cm pitkä ja hänellä oli pikimusta tukka ja jäänsiniset silmät."John, mitä tapahtui."Martin kysyi. Kuvailin tapahtumat. "John mitä helvettiä sinä hourit. Ihminen ei voi herätä henkiin sellaisesta iskusta" Martin huusi tuskastuneena. "Mutta niin kävi" intin. Martin iski minua ohimolle ja kaikki pimeni.
Heräsin sellissä tokkuraisena ja kellahdin kovalla lattialla kyljelleni. Kaikki alkoi muistua mieleeni. Martin oli iskenyt tajuni kankaalle ja vienyt minut selliin Poliisiasemalle. Yritin nousta ylös lattialta, mutta siitä ei tullut mitään kaaduin vain takaisin maahan joka kerta pahoinvoinnin aaltojen pyyhkäistessä minut takaisin maahan. Ovi avautui ja sisälle käveli nuori poliisi. "Olet pahassa kusessa nyt John, mutta onneksi löysimme tajuntaalaajentavia aineita naisen verestä" Poliisi sanoi säteillen voitosta. "Pääsenkö vapaaksi nyt?". "Et tietenkään ennenkuin virallinen raportti julkaistaan. Ne byrokraatit siellä johtoportaassa vain naureskelivat, kun työparisi ehdottu tuota ideaa" Poliisi naureskeli. "juma koska minä sitten täältä pääsen" raivostuin. "Parissa päivässä jos sinulla on hyvä tuuri". "loistava Pirun loistavaa". Poliisi lähti mitään sanomatta pois ja sulki oven. Seuraavaksi jonkinajan päästä joku työnsi ruokaa luukusta selliin. Söin nopeasti ja työnsin tarjottimen luukusta takaisin käytävään. Pian Martin tuli selliin puhumaan kanssani. "Pääset ulos John sain ne jästipäät siellä johtoportaassa uskomaan syyttömyyteesi" Martin sanoi hieman häpeissään. "Hyvä pääsenkö lähtemään pois jo nyt?" kyselin. "Kyllä". "Miksi HELVETISSÄ SINÄ SITTEN ISKIT MINULTA TAJUNKANKAALLE JA RAAHASIT TÄNNE NIINKUIN JONKUN KOIRAN" huusin. "Ymmärrän, että olet vihainen, mu-mutta tiedähän, että sinä käyttäydyit niinkuin hullu ja minulla ei oikein ollut mitään muuta vaihtoehtoa" Martin sopersi. "Ihan miten vain.... Mennään nyt pois täältä".
20minuutin kuluttua sain lähteä kotiin takaisin, minun piti pitää viikon virkaloma täysin palkallisena tietty, että pysyisin hiljaa. "Ymmärräthän asian arkaluontoisuuden. Emme voi antaa sanan levitä tästä "Tapauksesta". Se olisi painajainen PR-osastollemme" Poliisi päällikkö Warren sanoi painokkaasti. Niin viikko kului hiljaa madellen. Kuulemma oli löydetty kuollut pyöräilijä läheiseltä lammelta ja poliisi oli julistanut kuolin syyksi itsemurhan. Sitten tuli se päivä milloin sain mennä takaisin töihin poliisilaitokselle.
Lähdin poliisi laitokselle 7:30 ja saavuin 7:42 menin ovista sisään jolloin pari poliisia tervehti tuttavallisesti "Terve John" ja "Miten menee John, etkai ole seivästänyt uusia naisia". Menin kaapilleni tuskastuneena ja pistin vaatteeni sinne. ajattelin, että suihku tekisi hermoilleni hyvää, sillä käskynjako alkoi vasta 8:30. Menin suihkuun. Kun tulin suihkusta menin taas kaapilleni. Kuivasin itseni ja otin virkavaatteeni ja puin ne päälleni. Otin Berettani esille ja tarkistin olisko siinä ammuksia. Lipas oli täynnä."Ainakin saan tällä kertaa ampua, jos joku hyökkäisi kimppuuni" ajattelin. Otin myös extra lippaan mukaani ja laitoin Beretan koteloonsa ja pistin siihen varmuudeksi varmistimen päälle. Lähdin kuntosalista ja menin tehtävän jakoon ja istuin paikalleni. Poliisit alkoivat lipua paikalle. "Päivää" huusimme yhteenääneen, kun poliisipäällikkö Warren tuli paikalle. "Noniin, ensiksi haluaisin puhua uusista siirroista. Poliisipäällikkö Warren rupesi sanomaan pitkän litanian uusista siirroista, sitten tuli "John Debbs menee O.T.S.-Yksikköön" Poliisipäällikkö Warren huusi. Katsoin hieman hätäisesti ympärilleni. Martin katsahti minuun hieman oudosti ja katsoi sitten taas eteenpäin. Käskynjako loppui pian ja poliisipäällikkö Warren tuli puhumaan kanssani pian. "John älä ymmärrä tätä väärin, mutta meidän pitää siirtää sinut poisnäkyvistä" poliisipäällikkö Warren selitti. "Hyvä on" vastasin alistuen kohtalooni. "Hyvä uudet työtilasi ovat 3.ssa kerroksessa" vastasi Warren ja lähti pois. Lähdin kolmanteen kerrokseen tapaamaan uusia työkavereitani. Tulin kolmanteenkerrokseen ja lähdin vasempaan käytävään ja löysin pian oven johon oli merkitty "U.T.S toiminnan ohjaus".
Surkein tarina ikinä..... Mutta surkeimmista aloitetaan, vaikka onkin vähän keskeneräinen ja typoa on ihan pirusti...... varmaan olisi pitäny tota paniikkia tossa alussa enemmän korostaa.....
Zombi tarina, jota ei vielä ole nimetty
-
dreadgutta'
- Viestit: 2
- Liittynyt: Ti 06.01.2004 21:41
Tottaa... mitä?dreadgutta' kirjoitti:morjens
Joo, mutta tarinaan. Miekka? Puhelin? Mitä ihmettä. Toisaalta, jos tämä ei liittynyt suoraan warhammeriin niin voin ymmärtää, on sitä kummempaakin nähty. Mutta toisaalta tämä paikka oli ensisijaisesti tarkoitettu warhammer tarinoille.
Muutama ensimmäinen lause olivat hienoja, saivat tunnelman kohoamaan kun kerta tiesin tämän liittyvän jotenkin zombieihin. Mutta sitten koko homma alkoi romahtaa kasaan. Siihen asti kun nainen tuli ikkunasta sisään pystyin kuvittelemaan hyvin mielessäni miehen ikkunassa katsomassa hahmoa kadun toisessa päässä. Mutta tunnelman ja kuvauksen puute alkoi vaivata naisen hyökätessä. Kyllähän tuosta sai selvän että mitä nainen teki, mutta jotenkin olen mieltänyt zombit vähän erilailla käyttäytyviksi, kuten joku on voinut huomata. (
) Myös ilmaisun 'ja yritti purra minua' liikakäyttö häiritsi hieman. Kohtausta olisi voinut kuvailla hieman lisää. Ihan hyvä ajatus tämä oli, ei siinä mitään. Toteutus oli vain hieman kankea. Myös 'menin sinne. Tein sitä. Sen tehtyäni menin taas sinne' kirjoitustyyli ei ole välttämättä sitä kaikkein parasta. Myös sellaiset pikkuseikat, kuten että poliisimies oli 170 senttinen ja että menin asemalle kello se ja se olivat hieman turhia. Nämäkin olisi voinut kertoa hieman eritavalla.Mutta kyllä se siitä, kirjoittele vain lisää, ei siinä parane muuten kuin kirjoittelemalla.