Jeps, eli tämmöinen tuli väsättyä, päähenkilönä tarinakilpailun novellistani tuttu inkvisiittori.
****************************************************
Inkvisiittori Lantis, prologi
Lumi narskui saappaan alla kun Cierdan juoksi kohti majaa lumimyrskyn keskellä. Sisältä kuului vauvan itkua. Voimakas salama keskeytti hänet, jolloin hän katsoi taivaalle. Taivas oli synkkä, mutta juuri heidän pienen kylänsä yläpuolella oli pilviverhossa repeämä.
Hän jatkoi matkaansa ja ryntäsi ovesta sisään.
”Joko se syntyi?” hän kysyi tohkeissaan.
”Äsken juuri, se on poika.” Hänen vaimonsa vastasi hänelle.
Cierdan otti lapsen käsiinsä ja katsoi sen silmiin. Ne olivat syvän siniset, ja niillä oli syvä katse.
”Minun poikani”, hän ajatteli. He katsoivat hetken toisiaan, kunnes kätilö katkaisi hetken ottamalla pojan ja peittelemällä hänet sänkyyn.
*Kahdenkymmenen vuoden päästä*
Lantis tähtäsi, hän otti tarkan sihdin tällä kertaa hän ei ampuisi ohitse. Hän puristi vielä kaulaltaan roikkuvaa Keisarillisen Kotkan tunnusta painoi liipasinta. Hänen olkapäässään tuntui kivun värähdys kun laasekivääri potkaisi, mutta kun hän katsoi kiikareilla, oli maalitaulu alhaalla.
”Ei hassummin ammuttu, poika! Sinusta tulee vielä hyvä lisä Unlashin puolustukseen.” Huusi kouluttaja.
”Kiitos, Keisari oli kanssani”, Lantis vastasi nousi seisomaan. Hän oli jo iso mies, pitempi kuin useimmat muut Keisarillisen Kaartin nuorukaiset. Hän oli jo nyt pitempi kuin isänsä, joka oli kuollut puolustaessaan planeettaa örkkilaivaston hyökkäyksessä kun Lantis oli yhdeksäntoista vuoden iässä. Tästä järkyttyneenä hän päätti kuitenkin, äitinsä vastustelusta huolimatta, seurata isänsä jalanjälkiä ja kantaa kortensa kekoon kotinsa puolustamiseksi liittymällä Kaartiin..
Hän oli kurssinsa ehdoton ykkönen, hänen kuntonsa oli erinomainen ja taktinen äly hämmästyttävä. Mutta asia, joka eniten erotti hänet muista nuorukaisista oli hänen järkkymätön uskonsa Keisariin. Hän vietti lähes jokaisen vapaa-ajan hetkensä mietiskelemällä tai laulamalla ylistyksiä. Hän oli niinkin poikkeuksellinen, että hänen komppaniansa päällikkö, kenraali Strond, oli raportoinut hänestä sektorin Inkvisiittorille.
Eräänä aurinkoisena päivänä se sitten tapahtui, asia jota Lantis oli odottanut monta monituista vuotta: Inkvisiittori Carlston tuli Unlashille tarkastelemaan tätä poikkeuksellista nuorukaista. Lantis katseli sivusilmällä miten punaiseen panssariin ja siniseen viittaan pukeutunut, arvovaltaa säteilevä hahmo seurasi hänen juoksuaan esteradalla. Köysi, hyppy, maahan, hyppy, juoksu… Lantis keskittyi rataan, sulkien muut asiat mielestään. Sitten hän näki edessään ”surmanloikan”, hypyn jota kukaan ei ollut kyennyt läpäisemään.
Nuori sotilas otti mahdollisimman kovan vauhdin, jännitti lihaksensa ja hyppäsi. Hän lensi kuin lintu, ja näytti pääsevä vastapäiselle kielekkeelle. Mutta silloin äkillinen tuuli hidasti Lantista juuri sen verran, että hän sai ainoastaan käsillään otteen kivestä. Siinä hän roikkui, mutta hänen voimansa olivat jo ehtyneet. Sormet olivat kuin tulessa, ja lopulta hänen piti päästää irti, pudoten vesilammikkoon kanjonin pohjalle.
Hänen piti hillitä itsensä purskahtamasta itkuun, sillä tämä epäonnistuminen saattoi evätä häneltä pääsyn Pyhän Inkvisition riveihin. Mutta kun hän ui rannalla, hän vielä elätteli pientä toivetta että Inkvisiittori saapuisi häntä vastaan.
Mutta ei, hän näki miehen kävelevän poispäin, viitta liehuen, pää pystyssä. Lantis istahti rannalle, manaten huonoa onneaan. Kouluttaja Relsech käveli hänen luokseen ja puristi nuoren miehen olkapäätä sanoen: ”Et voi aina onnistua kaikessa. Teit parhaasi, ja se on kaikki mitä voit itseltäsi vaatia.” Lantis ei jaksanut vastata.
Illalla Kaartin parakeilla oli paljon puhetta päivän tapahtumista. Lantista ei kiinnostanut mitä muut hänestä puhuivat, ja hän menikin suoraan sänkyyn nukahtaen silmänräpäyksessä.
Hän heräsi hurisevaan ääneen. Hän huomasi ettei alla ollutkaan enemmän tai vähemmän pehmeä Kaartin sänky, vaan kylmä lattia. Hän avasi silmänsä ja katseli ympärilleen. Aivan outo paikka, hän ei ollut ollut tässä paikassa koskaan ennen. Tämä tosin muistutti kuvia avaruusaluksesta joita hän oli nähnyt kuusivuotiaana.
Siinä samassa huoneen ovi aukesi sihahtaen ja mies saapui paikalle. Lantis tunnisti tämän samaksi Inkvisiittoriksi joka oli tarkkaillut häntä eilen.
”Sotilas Lantis, Ulnashilaisille sinä kuolit viime yönä harvinaiseen kuumetautiin. Sinut viedään nyt tarkastettavaksi, jolloin tutkimme onko uskosi Häneen ja fyysinen kuntosi riittävä. Jos läpäiset testit, saatat päästä koulutukseen.” Inkvisiittori sanoi, ja lisäsi vielä: ”Nuku nyt, sinä tulet tarvitsemaan kaikkia voimia mitä suinkin voit kutsua.”
*****************************************************
Kysyttävää, kommentoitavaa?
-A
40k: Inkvisiittori Lantis, prologi
40k: Inkvisiittori Lantis, prologi
"Eikö ole aika hyvä muodostaa mielipiteensä sillä tavalla, että katsoo mitä mieltä joku urpo on, ja on itse eri mieltä."
vapisee kiinostuksesta. täähän on ihan sairaan hyvä. virheitä en löytänyt ainokaistakaan, mutta en niihin ole erikoistunutkaan. pakko saada lisää tälläistä tarinaa. pökköä pesään ja sormet näppäilemään jatko osaa
eka ihmettelin koska hänen sanottiin kuolleen mutta tajusin sen pian kun luin kohdan tarkemmin. minä anelen että laitat lisää jatkoa. ja muuten kuvailu vois olla hitusen enemmän
eka ihmettelin koska hänen sanottiin kuolleen mutta tajusin sen pian kun luin kohdan tarkemmin. minä anelen että laitat lisää jatkoa. ja muuten kuvailu vois olla hitusen enemmän
-HPVäitän et Samu voitti vaan siks et se osaa pelaa, on ollu WTC:s ja on mukava tyyppi
Alun salama välähtää=lapsi syntyy, oli mielestäni hieman klishè, mutta koko prologin luettuani kuullostaa tosi lupaavalta. Jos jostain pitää nipottaa, niin kerrontatyyli oli ehkä turhan suorasukainen ja kuvailua saisi olla enemmän, mutta muuten loistava idea (harmittaa kun en itse keksinyt sitä 
) Keep going, jatkoa olisi mukava lukea.
(OT) Member of royal family, allekirjoituksessasi, et kai vain väitä kuuluvasi royal familyyn??
(/OT)
) Keep going, jatkoa olisi mukava lukea.(OT) Member of royal family, allekirjoituksessasi, et kai vain väitä kuuluvasi royal familyyn??
(/OT)Kiitos kommenteista! Totta, alku oli aika klisee, mutta tykkäsin kirjoittaa semmoisen Yritin sitä vastoin tehdä lopusta vähemmän kliseisen, eli Lantista ei vaan suoraan otettu alukseen, vaan ovelasti salaa.
Ja totta, kuvailua pitäisi laittaa tosiaan enemmän.
-A
Yritin sitä vastoin tehdä lopusta vähemmän kliseisen, eli Lantista ei vaan suoraan otettu alukseen, vaan ovelasti salaa.Ja totta, kuvailua pitäisi laittaa tosiaan enemmän.
Hmh? Et kai puhu niistä räppäreistä? Eeen, Royal Family = Tapiolan peliporukka, pikkugeet sun muut vaan mustaa meikäläisten maineenH.L kirjoitti:(OT) Member of royal family, allekirjoituksessasi, et kai vain väitä kuuluvasi royal familyyn??
-A
"Eikö ole aika hyvä muodostaa mielipiteensä sillä tavalla, että katsoo mitä mieltä joku urpo on, ja on itse eri mieltä."
Haa, mielenkiintoista. Lantsista tykkäsin jo tarinakilvassa, mutta tässäkin hän pääsi ihan mukavasti esille. Hieman enemmän dynamiikkaa olisin häneen kaivannut, mutta kelpaa noinkin. Odotan todella innolla koulutusta ja ensimmäisiä tehtäviä, voi nimittäin tulla aivan mahtavaa tekstiä, kuten huomasimme jo tarinakilvassa. Joitain pieniä kirjoitusvirheitä huomasin, muttei mitään mullistavaa. Jatka ihmeessä, minua ainakin kiinotaa miten tässä käy.
Lantsista tykkäsin jo tarinakilvassa, mutta tässäkin hän pääsi ihan mukavasti esille. Hieman enemmän dynamiikkaa olisin häneen kaivannut, mutta kelpaa noinkin. Odotan todella innolla koulutusta ja ensimmäisiä tehtäviä, voi nimittäin tulla aivan mahtavaa tekstiä, kuten huomasimme jo tarinakilvassa. Joitain pieniä kirjoitusvirheitä huomasin, muttei mitään mullistavaa. Jatka ihmeessä, minua ainakin kiinotaa miten tässä käy.