'Sup people.
Jeps, ajattelin nyt laittaa uuden Gramrorin esiin. Uusien lukijoiden kannattaa lukea nämä ensin:
Prologi: Kohti Gunbadia ( http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=20741 )
Gramrorin Teot: Nälkää ja Olutta ( http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=20957 )
Gramrorin Teot: Kuolettava Kaksinkamppailu ( http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=21618 )
Gramrorin Teot: Magian ja Teknologian mittelö ( http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=22045 )
Here we go:
Gramrorin Teot:
Bujakarin Salaperäinen Hallitsija
__________________________________________________________
Hyytävä sade piiskasi Bujakarin mutaisia katuja. Rotat ja eri malliset squig-pedot liikkuivat varjoissa ja välttelivät asioillaan kuljeskelevia vihernahkoja eläen näiden jätteillä. Hiisi ja raakalais kauppiaat kaupustelivat melkein mitä tahansa tiikerinnahoista kiiltäviin kultahammaskoruihin, jotka olivat kaukaisen Cathayn maan suuria aarteita, suurella torilla, joka sijaitsi Bujakarin keskellä. Juopuneet örkit hoipertelivat ympäriinsä kulkien rettelöimässä kapakoissa ja intoa täynnä olevat nuoret örkkijohtajat kokosivat sotajoukkioita omien tarkoitusperiensä täyttämiseen, jotka kuitenkin usein liittyivät pelkkään haluun taistella.
Bujakarista oli Grimgor Rautanahan tappion jälkeen eräs suurimmista vihernahkojen kaupungeista maailmanreuna vuoriston itäisellä puolella. Grimgorin joukkojen lähtiessä karkuun taistelussa Crom Valloittajaa vastaan, suuri osa oli paennut pieneen Bujakarin kaupunkiin ja asettunut tänne. Kaupungin kasvaessa Bujakar houkutteli aina vain lisää väkeä. Tuntemattomista syistä myös lukuisat raakalaisheimot olivat vaeltaneet länteen ja moni heistä kävi Bujakarin kautta käydäkseen kauppaa tai jäädäkseen asumaan sinne.
Bujakarin keskellä sijaitsi ’’ison pomon mesta’’, eli linnoitus, jota hallitsi kaupungin sen hetkinen sotalordi ja täältä käsin tämä hallitsisi kaupunkia. Jättimäinen puusta, kivestä ja raudasta rakennettu rakennus heitti uhkaavan varjonsa kaupunkiin ja linnoituksen porteilla partioivat mustaörkit ja raakalaissoturit. Mitä lähempänä linnoitusta oltiin, sitä paremmassa kunnossa rakennukset ja hökkelit olivat. Linnoituksen ränsistyneiden porttien edessä olivat lukuisat kivestä rakennetut kasarmit, jossa kaikkein isoimmat ja voimakkaimmat örkit elivät. Lähellä kasarmeja sijaitsivat torit ja kapakat, joita vihernahat rakastivat. Tämän jälkeen asumus oli hyvin sekalaista ja vihernahkojen majapaikat vaihtelivat puhvelinnahoista tehdyistä teltoista puusta rakennettuun majaan ja lopulta kaupungin puiset ja ränsistyneet muurit tulivat vastaan.
Väkeä kulki kaupungin muureista sisään ja ulos tasaiseen tahtiin yrittäen suojata itseään sateelta. Suuret vaunut kulkivat ränsistyneellä tiellä villisikojen vetäminä kuljettaen örkkikauppiaden tuotteita ja kokonaisia vihernahka heimoja kulki ajoittain porteista sisään ja ulos. Kukaan ei huomannut mitään erikoista kun Gramror saapui hampaisiin asestautuneen joukkionsa kanssa läheisiltä kukkuloilta. Väsynyt joukkio liittyi nopeasti tiellä kulkevien örkkien jatkoksi painaen kaiken näkemänsä mieleen.
Gramror asteli tiellä muta lotisten raskaiden rautapohjaisten saappaiden alla. Vihernahkojen puhetta kuului joka puolelta ja Gramror huomasi näiden puhuvan monia eri murteita. Tä täytyy olla iha pirun iso mesta jos tääl o porukkaa kaikkialt, hän mietti virnistäen. Tää o täydelline paikka mun armeijan alulle.
Hän vilkaisi ympärilleen ja löysi nopeasti joukkionsa örkit muiden vihernahkojen seasta. Taistelusta Brunga Sudensilmän kanssa selviytyneet örkit olivat kasvaneet ja näiden vihreät muskelikkaat vartalot kiiltelivät sateesta. Joukkion örkit ylettyivät päätä korkeammalle kuin muut ja Gramror huomasi monia pelokkaita ja vihaisia katseita, mutta tajusi näiden myös johtuvan ihailusta. Hän kuuli vihaisia huudahduksia takaansa ja huomasi Mozgan siellä olevan ja yrittäen päästä hänen puheilleen, mutta lukuinen örkki ja hiisi massa seisoi hänen edessään. Tönien, tuuppien ja heitellen örkkejä Mozga asteli murahtaen kunniotuksesta Gramrorin viereen. ’’Meitsi ei ikinä muistanut, et tää mesta olisi ollu näin jumalattoman iso! Sillo ku meitti oli Grimgorin messis tääl viimeks, nii tää oli paljon pienempi.’’, Mozga sanoi tuijottaen ihmetyksestä silmät selällään Bujakarin muureja. ’’Älä helyn kautta muuta soperra…’’, Gramror sanoi itsekkin tuijottaen jättimäisen kaupungin portteja. Rautaisiin rengaspanssareihin varustautuneet örkit partioivat muureilla ja silmäilivät väsyneesti ulos- ja sisääntulijoita, mutta Gramror näki, että suurin osa heistä lämmitteli vahtitorneissa ryypäten Gunbadista tullutta viinaa, jota kutsuttiin Bradan Erikoiseksi, tai pelaten uhkapelejä.
Gramrorin katselut kuitenkin keskeytyivät kun he saapuivat portille. Se oli rakennettu puusta ja sitä piti koossa metalliset levyt, jotka oli naulattu siihen kiinni. Silmäillen varuillaan ympärilleen, joukkio astui portille, mutta eräs oudon näköinen hiisi pysäytti heidät. Hiisi oli pukeutunut räikeän punaiseen asuun ja tämä kantoi selässään lippua, jonka tunnuksena näkyi rautainen koura terävillä kynsillä. Mitähä toikin oikein meinaa, hän mietti katsellessaan halveksuvana pientä vihernahkaa. ’’Keitä te oikee ootte ja mitä te meinaatte tehä tääl?’’, outoihin pukeutunut hiisi kysyi kantaen käsissään kivitaulua ja raapustuskiveä. ’’Meinaan, et jos aiotte sisää nii se on viis kultast tullimaksuna.’’, hiisi sanoi ojentaen kätensä silmät himosta kiiluen. Gramror ja joukkio kuitenkin vain remahti nauramaan nähdessään räikeästi pukeutuneen pikku hiiden. ’’Mitäs säkin sontiane tahot meitist? Mä oo Gramror ja mä tulin kokoo tänne suurimman Waaagh!:in ikinä, enkä mä maksa mitää. Mikäs tunnus tossa sun lipussakin on? Varmaan, joku ihme käsi, joka hellii tollasii ihmulais äpärii. Säälittävä rotta, oo onnelinen et saat pitää pääs.’’, sanoi Gramror osoittaen hiittä nauraen makeasti. ’’Kuka tätä mestaa oikei johtaa?’’
Gramrorin ja tämän joukkion suureksi hämmästykseksi hiisi pudotti kivitaulunsa ja kävi kalmanvalkeaksi. Hiiden silmissä loisti pelko ja Gramror huomasi tämän sormien nykivän, aivan kuin muistona jostain kauheasta kidutuksesta. ’’Äh, e-ei pidä puhua hallinost yhtikäs mitää. S-saatte mennä sisää…’’, hiisi sanoi ja asteli ripein askelin pois vilkuillen pelokkaasti ympärilleen ja mutisten jotain ison pomon häiritsemisestä.
Gramror vilkaisi Mozgaa kysyvänä, mutta tämä pudisti päätään. ’’Meitti ei tiiä kuka toi pomo o, mut kuulosti aika pahalt. Ei tääl ollu viimeks ainakaa ketää suurt tyyppii. Ehkä sä häviitkin sille, ku sä koitat koota sitä armeijaa.’’, Mozga sanoi virnistäen ilkeästi. Gramror vain naurahti ja pudisti päätään. ’’Mä e tiiä kuka se on, mut mä otan siit selvän. Ku mä alotan mun Waaagh!:in kokoamisen, niin sil ei pienintäkää mahdollisuutta mua vastaa.’’, hän sanoi ja asteli portista sisään joukkion seuratessa perässä Bujakarin sateisille kaduille.
’’Miten nii se ei selvii?’’, Snikrit Turpea kysyi raivosta kimeällä äänellä. ’’Mä oon pahoillani, mut Weezam o ihan paskas kunnos. Se ollu tos ihme tilas jo kolme päivää. Siit saakka ku me voitettii se taistelu.’’, pelokas Gunbadin ylisairaanhoitaja sanoi valmistautuen juoksemaan täyttä vauhtia pois tulevalta raivolta. Snikrit mulkaisi raivokkaasti valtaistuimensa ääressä kiemurtelevaa pelokasta hiittä. ’’Teiän o paras saada se kuntoo tai mä heitän sut syöpäläisille.’’, Snikrit sanoi miettien kaikkea tapahtunutta kuohtuneessa mielessään.
Weezamin kutsuttua Gorkin jalka, Snikrit oli koonnut joukkonsa nopeasti vastahyökkäykseen ja ajanut Skavenit kirjaimmellisesti ulos Gunbadista. Lihava hiisikuningas tiesi, että skaveneita ei pystyttäisi ajamaan lopullisesti ulos Gunbadista, mutta nyt he eivät palaisi pitkään aikaan ja Snikrit olisi pystynyt valmistautumaan paremmin seuraavaan otteluun.
Voitto ei kuitenkaan ollut tullut ilman maksua.
Noin kolme neljäsosaa vuoren yöhiisistä oli päässyt tapaamaan luojansa ja Snikritin ylivoimaisesti paras shamaani oli kuoleman kielissä. Weezam oli menettänyt tajuntansa ja alkanut oksentamaan verta hetkisen taian tekemisen jälkeen. Nytkin tämän tila oli hyvin epävakaa ja oli suuret mahdollisuudet sille, että tämä ei selviäisi enää kauan. Snikrit puristi pienen kätensä nyrkkiin. Meitsi ei anna sen tapahtuu, hän mietti kiristellen hampaitaan. Mitä mä oikein tekisin ilman sitä!
Weezam oli ollut Snikritille erittäin arvokas avustaja ja osittain oli hiisishamaanin ansiota, että Snikrit oli onnistunut nousemaan Gunbadin kuninkaaksi. Tämän nerokkaat juonet ja ajatukset olivat pelastaneet Snikritin monesta pulasta ja taistelu skaveneita vastaan oli taas osoittanut tämän korvaamattomuuden. Jos Weezam poistuisi, niin Snikritin valta alkaisi hitaasti mureta kuin korttitalo, josta otetaan tärkeä kortti pois ja lopulta joku uusi hiisi nousukas voisi onnistua vallankaappauksessa.
Snikritin mietteet keskeytyivät kun Riztra asteli saliin musta kaapu kahisten tämän vihreissä hiiden jaloissa. Riztra ei myöskään ollut selviytynyt ilman vammoja taistelusta ja rosoinen ja vielä rupinen arpi rikkoi tämän tärähtäneen näköisiä kasvoja. Riztran suoja ei ollut pelastanut shamaania kokonaan pahalta viillolta kasvoihin, mutta taistelun loputtua taistelupaikalta oltiin löydetty hätääntyneen näköinen sammakko skavensalamurhaajien mustassa asusteessa.
’’Oi suuri vihreys, mikä o sen Weezin tila ny? Me tarttetaa sitä meiän taiois ja meitil olis pari juttuu mist mun pitäis puhuu sen ja su kans.’’, Riztra sanoi silmäillen Snikrittiä varovasti yrittäen saada selville tämän mielialan. ’’Se o iha paskas kunnos, enkä mä tiiä mikä saakutin juttu vois sitä auttaa.’’, Snikrit mutisi ja huokaisi raskaasti miettien vakavasti heittäisikö hän yli innokkaan Riztran squigeille, mutta tuli järkiinsä. Omituisuuksistaan huolimatta Riztra oli kelpo shamaani, eikä Snikritillä muutenkaan ollut enää varaa menettää lisää shamaaneita.
’’No jos se ei oo kunnos, nii sä varmaan haluut nähä erään tyypin, jol olis pikkase asiaa sulle.’’, Riztra sanoi selvästi pettyneenä kuullessaan ettei hänen toverinsa ollut kunnossa. Snikrit katsahti ihmettelevästi Riztraa, mutta päätti olla kysymättä kuka tämä ’’tyyppi’’ oli. Sormen napautuksella hän kutsui nurkassa tyhjänpanttina istuskelevat tuolinkantajat kuljettamaan Snikritin kantotuolia. Kantajat laahustivat, piiskan antaessa lisäpuhtia, tuolille ja ponnistuksin nostivat ylipainoisen hiiden maasta ja aloittivat rasittavan matkan Gunbadin tunneleissa.
’’Meitsi haluu olutta ja nopeesti!’’, Gramror mörähti kapakan omistajalle ja silmäili tätä arvioivasti, kuin örkki, joka haluaa vain pientä ylimääräistä tappelua. Tämä örkki oli isokokoinen ja taistelua nähnyt, mutta nähtyään Gramrorin massiiviset lihakset ja verentahriman rautahaarniskan, sekä mahtavan kahdella kädellä käytettävän kirveen, jota Mäiskijäksi kutsutaan, omistaja päätti olla haastamatta riitaa, vaikka miten mieli tekisi. ’’Oukkei, mut miten se maksu hoituu? Tää homma o pirun kallist ja iso pomo kerää veroi nykysi ihan pirusti…’’, örkki sanoi katkerasti ottaen rikkinäiseltä hyllyltä likaisia tuoppeja ja alkoi valuttamaan niihin olutta jättimäisistä olut-tynnyreistä. ’’Tunge sä maksus ja sun kalliin isos pomos sinne minne aurinko ei paista, tai meitsi teurastaa molemmat!’’, Gramror huudahti ilkeästi ja sai aikaan naurunremakan tämän joukkiossa ja kuuloetäisyydellä olevissa örkeissä ja hiisissä. Gramrorin silmissä pilkahti taistelunhimo ja tämä nosti nyrkkinsä valmiiksi tappeluun, mutta omistaja tyytyi kuitenkin vain puremaan hammasta ja kiejumaan raivosta loukkauksen kuultuaan, mutta ojennettuaan oluet Gramrorille, hän marssi kädet nyrkissä ulos kapakasta verisuonet pullistellen ohimoilla.
Nähtyään omistajan lähtevän, Gramror rojahti natisevalle tuolille huokaisten syvään ja siemaisi naurahtaen oluttaan. Muut ottivat mallia ja hetkeen kukaan ei puhunut, vaan kaikki joivat pitkään ja syvään huuhtoen matkan pölyt pois kurkusta.
Kapakka oli iso puusta rakennettu rakennus, jonka seinien reijistä pilkahtelivat auringonvalo. Keskellä sijaitsi jättimäiset oluttynnyrit ja tiski, jossa omistaja usein seisoi, mutta nyt oluttynnyreitä vartioi jättiläismäinen raakalainen. Huoneessa oli noin kymmenen pyöreää pöytää, joiden ääressä juopuneet vihernahat ryyppäsivät. Lattioilla maahiset kuljeskelivat ihmetellen lattialle sammuneita örkkejä varastellen näiden omaisuutta.
’’Ny ku me ollaan tääl mestas, nii meiän pitää alkaa hommiin. Me ei helyn kautta tultu tänne pelkästää ryyppää, vaan meiän pitää ekana koota armeija ja ottaa selvää kuka tää ’’iso pomo’’ o, ja miks nää sontiaiset pelkää sitä. Huomasitteks te sen hiiden katseen siel portil? Näytti pelkäävän sitä aika lailla.’’, Gramror sanoi pyyhkien vaahtoa pois huulilta. ’’Okei pomo, mut miten me kootaa se armeija? Sä ja Mozga ootte ainoot, jotka o joskus ollu täälläpäin, me muut oltiin niiden partaperseiden kaivoksissa, eikä meil oo kokemust näist hommist.’’, eräs örkki sanoi katsahtaen kysyvästi Gramroria. ’’Älä kuule epäile mua! Meitsil o ain suunnitelma ja jos pitäisit sen turpas kiinni ni mä kertoisin sen teille.’’, Gramror murahti ja veti ovela pilke silmissään nahkaisen kartan panssarinsa syvyyksistä. Joukkion örkit kerääntyivät uteliana Gramrorin ympärille ja vilkaisivat kummastuneina toisiaan. ’’Mä hommasin tän yhelt tyypilt sil välin ku te olitte kokoomas telttaa ja pakko sanoa, et siit o hyötyy. Se o kaupungin kartta ja sen toisel puolel o sen ison pomon mestan kartta.’’, Gramror sanoi ja napautti karttaa sormellaan ja naurahti. ’’Me ollaan tässä. Tos o muurit ja tääl o sen tyypin mesta. Tos on sen mestan portit, mut mä kuulin, et siel o kova vartiointi me tarttetaan porukkaa ennen ku sinne pääsee sisään. Mozga, Urgrim ja Murg o kyselly palkkasotureit eri puolilt ja yks porukka olis ehkä aika hyvä tähän hommaan. Niit kutsutaa Rautakalloiks ja ne o kuulemma iha pimeet porukkaa, mut ne osaa myös tapella.’’, Gramror sanoi virnistäen. ’’Ny o kuitenki aika hommata lisää porukkaa mun joukkoo! Kattokaa tarkkaa tätä, koska siit voi olla teille hyötyy joku päivä.’’
Tyhjentäen tuoppinsa yhdellä pitkällä huikalla, Gramror nousi tuolilta ylös haarniskan kalistessa ja kiinnitti täten kaiken huomion itseensä. Juopuneet örkit käänsivät päätään Gramroria kohti ja huudahtivat iloisesti ja monet luulivat nyt jonkinlaisen tappelun alkaneeksi ja hoiperrellen ja törmäillen toisiinsa, örkit ja hiidet kerääntyivät Gramrorin pöydän ympärille katselemaan ja kuuntelemaan. ’’Kaikki kovat Gorkin pojat kuulkaa meitsii!’’, Gramror karjaisi antaen lisäpainoa äänelleen potkaisemalla läheisen pöydän nurin kaataen monia tuoppeja kilisten lattialle. ’’Mä oon Gramror ja mä oon tullu tänne ettimään suuren armeijan ja mä tiiän, et teist voi tulla yhtä vahvoi ku mä jos te liitytte meitin armeijaan. Mä tulin tänne, et mä voisin löytää helyn ja tappaa kaikki ihmulaiset, partaperseet ja haltiat kokonaan pois. Mä tulin tänne, et mä voisin tuoda teille loputonta tappeluu. Mä tulin tänne sanomaan, et tää Bujakar o hieno mesta, mut mä oon kuullu yhest paikast jos olis meille iha pirusti tapeltavaa ja rikkauksii ja mä meen sinne ja te voitte tulla messiiin. Mä tulin tänne kertomaan…’’, Gramror huudahti röyhistäen rintaansa ja jättäen lauseensa kesken pilke silmissä. Puheen teho oli mykistävä ja kapakan vihernahat kuuntelivat hiljaa silmät loistaen Gramrorin puhetta juopumuksesta vaappuen ja odottaen mitä tällä vaikuttavalla mustaörkillä olisi sanottavana. Mozga hymähti kuunnellessaan Gramrorin puhetta, vaikkakin oli kuullut sen jo aikaisemmin, silloin kun tämä oli suunnitellut sitä joukkion sen aikaisessa leirissä ja tiesi seuraavilla sanoilla olevan suurta vaikutusta, mutta Mozga toivoi, että se olisi hyvää vaikutusta. He olivat yhdessä miettineet tätä isoa pomoa ja miksi Bujakarin vihernahat pelkäsivät häntä niin paljon. Kysellessään palkkasotureita, Mozga oli huomannut suuren pelon örkkien silmissä kun isosta pomosta puhuttiin ja monien kieltäytyneen jyrkästi heti, kun Mozga oli ehdottanut iskua tätä vastaan.
’’…, että se teiän iso pomo on huijari, ja mä voittaisin sen vihreen apinan kummatki kädet selän taakse sidottuna!’’, Gramror huudahti pamauttaen kätensä pöydälle.
Gramror oli odottanut suosionosoituksia, mutta niitä ei tullut.
Juopuneet kapakan asiakkaat kavahtivat taaksepäin kalvenneina ja törmäillen toisiinsa. Gramror huomasi monien silmissä saman kidutusmaisen pelon, jonka hän oli huomannut portilla olleen hiiden silmissä. Gramror ei voinut muuta kuin tuijottaa hölmistyneenä, kun vihernahat istuutuivat hiljaisina ja pelokkaina takaisin paikoilleen epäluonnollisen hiljaisuuden vallitessa.
Gramror vilkaisi Mozgaa etsien jotain tietoa tästä epänormaalista käytöksestä, mutta huivipäinen örkki oli aivan yhtä ymmällä, kuin hänkin. Miks helkutis nää vihreet apinat pelkää sitä nii paljo, hän mietti ihmeissään. Hän ei ollut nähnyt ikinä örkkien pelkäävän jotain toista örkkiä näin paljon ja pieni epäilys hiipi Gramrorin mieleen. Perkule, miten mä oikein voitan sen tyypin, jos se o näin perkuleen pelottava.
Ovien saranat kirskuivat, kun monet örkit lähtivät juopunein, mutta nopein askelin kapakasta ja Gramror oli melkein varma, että nämä olivat matkalla ilmoittamaan heidän suurelle ’’isolle pomolleen’’ hänestä. Gramror ei kuitenkaan välittänyt miettiessään.
Viimeiset matkapäivät olivat olleet erittäin tylsiä ja massiivinen mustaörkki paloi halusta mitellä voimiaan ja unohtaa kasvava kunnioitus tätä ’’isoa pomoa’’ kohtaan, vaikkakin viimeinen koitos Brunga Sudensilmän kanssa oli ollut nöyryyttävä tappio ja hiiden aiheuttamaa haavaa kolotti vieläkin. Eipä aikaakaan, kun Gramror kuuli ulkoa rautaisten saappaiden töminää. Yhtäkkiä ovi lennähti auki ja irtosi melkein saranoiltaan ja sisään marssi noin kymmenen isoa hampaisiin aseistettua örkkiä ja jokaisen kilvissä komeili sama terävä
kyntinen rautakäsi, jonka hän oli nähnyt portilla olleen hiiden selässä. Gramror näki kapakan omistajan sisääntulleiden örkkien takana voitonriemuinen ilme kasvoillaan ja Gramror tajusi tämän kutsuneen nämä haarniskoidut örkit. Muut kapakan asiakkaat hiippailivat pelokkaina vähin äänin pois jättäen kapakkaan vain simahtaneita örkkejä, sekä taisteluun valmistautuneen Gramrorin joukon. ’’Sä siinä!’’, huusi joukkion johdossa kulkevan örkki huudahti osoittaen rautahansikkaan pukeutuneella sormellaan pilkallisesti Gramroria. ’’Suuren ja mahtavan Izban nimee teiän pitää tulla meiän messii ja osottaa kunniotust lordi Izbaa kohtaa!’’, sisääntulleiden örkkien johtaja huudahti hymyillen pilkallisen ylevästi katsellessaan Gramroria. Gramror nousi tuolilta raukeasti ja päätti pyyhkiä tämän örkin virneen pois kirveellään. ’’Ai tää Izba o teiä pomon nimi. No meitti ei lähe minnekkään, mut jos te haluutte pitää päänne, nii te lähette aika nopeesti täältä kertomaa sille Izballe, et meitsi kokoo täst kaupungist armeijan ja tappaa sut.’’, Gramror huudahti röyhistäen rintaansa ja irrottaen Mäiskijän selästään. Örkkien johtaja naurahti pehmeästi ja sihahti pirullinen hymy huulillaan: ’’Kyl sä täält lähet, nimittäi kattoo luojaas!’’
Weezamia heikotti valtavasti. Nälkä ja jano piinasivat häntä öisin ja päivisin, eikä helpotusta näihin näkynyt olevan missään,kun sama usvainen maisema jatkui silminkantamattomiin ja samat piinajat piinasivat häntä. Pullea rotta, joka oli seurannut häntä jo kauan tuntui voimistuvan sitä mukaan, kun hänen voimansa hupenivat ja nytkin se näykki häntä jaloista ja kipu oli kamala. Weezam yritti heikosti potkaista sitä, mutta jyrsijä väisti heikon iskun helposti ja tämän punaiset silmät välähtivät pahantahtoisesti, aivan kuin eläin olisi nauranut hänelle. Weezam parahti ja vajosi polvilleen.Ei… ei voi olla totta… Ne perhanat kirosivat minut, hän mietti kuumeisena. Liian väsyneenä jatkaakseen Weezam kyyristyi maahan pää polvien välissä ja peloissaan kuuli kuinka rotta kulki häntä piiskaten maata hänen vierellään ja lähestyi häntä.
Luovuta-luovuta hiisi-otus… Lämmin veresi tulee olemaan kuin nektariiniä meille…
Weezam uikahti kuullessaan sisäisen äänen ja yritti tukkia korvansa, mutta ääni ei lopettanut ja sihisevänä se jatkoi.
Olemme kaikkialla ympärillä… Luovuta-luovuta…
Rotta kävi Weezamin kimppuun painaen terävät hampaansa hiiden lihaan sihisten mielihyvästä. ’’Jättäkää minut rauhaan.’’, Weezam kuuli kuiskaavansa hiljaisena tuskan kalvaessa häntä ja yritti ravistella rottaa pois, mutta turhaan. Rotta ei päästänyt irti ja Weezam tunsi kuinka hänen lämmin verensä valui hitaasti käsivarttaan pitkin hitaasta tipahdellen pisarottain maahan.
Ah… Pienen ja heikon hiisi-otuksen tulee kuolla-kuolla ja meidän vahvistua…
Weezam yritti epätoivoisena löytää Waaagh!-magian voimaa sisältään, mutta suuri vihreä tuntui olevan liian kaukana…
Vihreät tähdet kieppuivat Weezamin silmissä ja hiisishamaani tunsi kuinka verenpunainen usva levisi hänen silmiensä eteen ja hän tunsi putoavansa hyvin alas. Weezam avasi silmänsä heikosti, mutta sulki ne kauhuissaan, nähdessään juuri ja juuri usvan läpi pienen karvaisen ja piipittävän hahmon. Rottia, hän mietti juuri ennen tajuntansa menettämistä.
Snikrit naputteli kärsimättömänä tuoliansa sormillaan ja vilkaisi raivoissaan tuolia kantavia hiisiä. Nämä olivat hyvin väsyneitä ja halusivat päästä mahdollisimman nopeasti pois työstään päästäkseen vapaalle. ’’Vauhtia, senkin kurjat madot! Meidän on kuljettava nopeammin.’’, Snikrit rääkäisi ja otti squiginnahasta tehdyn piiskansa ja jakeli iskuja saaden hiidet kulkemaan nopeammin.
Snikrit vilkaisi ympärilleen irrottautuen mietteistään ja huomasi tulleensa yöhiisien asuinalueille. Avaria luolia yhdistivät toisiinsa lukuisat käytävät ja kapakoita, toreja ja asumuksia mahtui sadoittain vuoreen. Stalagmiitteihin kaiverretut asumukset olivat yleisiä Gunbadissa ja yhdessä kivessä usein asui kymmeniä hiisiä. Seinille oli laitettu soihtuja valaisemaan pimeyttä ja valoa pilkahteli myös seinämille kaivettujen asumusten ikkunoista. Snikritin omat villiörkki sotilaat kuljeskelivat ympäriinsä toteuttaen hiiden ohjeita parhaansa mukaan. Villiörkit olivat olleet kannattava ostos Snikritille ja eräs kiertelevä orjakauppias oli saanut hyvät määrät hampaita ja kultaa. Jättimäisillä nuijilla varustettuina villiörkit olivat osoittautuneet hyödyllisiksi kurinpitäjiksi ja voimakkaiksi taistelijoiksi Gunbadissa.
Mustiin kaapuihin pukeutuneet hiidet kummastelivat pelokkaan kunnioittavina kuningastaan pysyen turvallisen välimatkan päässä Snikritistä. Hiisivanhemmat kulkivat suurissa ryhmissä suojellen jälikasvuaan täten. Snikrit huomasi yhden tälläisen joukkion kulkevan juuri nyt hänen ohitseen. Pienet hiisilapset taapersivat lannevaatteissa sekoittuen helposti nurkissa lymyileviin maahisiin, joukkion keskellä supatellen salamyhkäisesti omia salaisuuksiaan toisilleen. Iloiset virnistykset olivat aliomaan lasten kasvoilla ja Snikrit tunsi piston sydämmellään ajatellessaan, että tämä mustaörkki sotalordi oli tulossa Gunbadiin vallataakseen sen ja tuhotaakseen tämänkin yhteisön. Hyvällä onnella luotettava palkkasoturi Brunga olisi tehnyt tästä uhasta selvää, mutta Snikrit epäili sitä.
Susiratsastajasta ei ollut kuulunut yhtikäs mitään moneen päivään ja vaikkakin Snikrit luotti Brungan kykyihin, oli myös mahdollista, että haaste oli ollut liian suuri ja Brunga olisi nytkin Gorkin ja Morkin luona. Snikrit oli siis enemmän kuin huolissaan Gramror Päidenmäiskijästä ja nyt kun skavenien hyökkäys oli verottanut Gunbadin sotajoukkoja ratkaisevasti, niin tällä hetkellä lähestyvällä mustaörkillä tulisi olemaan suuretkin mahdollisuudet voittaa Gunbad Snikritiltä.
Mozga väisti iskun täpärästi horjahtaen ja menettäen tasapainonsa rautahaarniskaan varustautuneen örkin edessä. Mozga ärähti ja kaatui maahan odottaen pelokkaana iskua, mutta sen sijaan hän kuuli kuolinkarjaisun lähellään ja nosti ihmeissään katseensa. Äsken uhkaavalta näyttänyt örkki seisoi tuskaisen näköisenä hänen yllään sapelin pistäessä tämän rintakehästä. Örkin takana seisoi eräs joukkion mustaörkeistä virnistäen hänelle ja vetäen hänet pystyyn. ’’Tuu kamu, tääl o kunno tappeluu meneillää!’’, mustaörkki sanoi ja potkaisi kuolevan örkin maahan. Mozga näki taistelun käyvän kiivaana ja kaikkien keskellä pilkallinen örkkijohtaja kävi kamppailua Gramrorin kanssa. Yhtäkkiä Gramror vilkaisi Mozgaa kohti pieni huoli silmissään ja Mozga päätti samassa osoittaa arvonsa Gramrorille ja päätti ettei mustaörkin tarvitsisi kantaa huoltä hänestä. Mozga nosti maasta aseensa ja karjaisi virnistäen sotahuutonsa rynnäten auttamaan muuta joukkiota.
Gramror huokaisi huojentuneena nähdessään Mozgan olevan kunnossa ja päätti keskittyä nyt tämän örkin teurastukseen. Örkki hymyili hänelle tarkastaen hänet päästä jalkoihin painaen muistiinsa Gramrorin panssarit ja mahdolliset piilotetut aseet. Gramror irvisti raivoissaan tälle ja karjaisten Gramror astahti liikkeelle heilauttaen kirvestään tappavassa kaaressa. Äsken vielä virnistellyt örkki oli nyt kalpea, mutta Gramror huomasi tämän silmissä palavan innostuksen ja eikä turhia ihmetellyt tämän torjuessa iskun. Gramror hymähti tuntiessaan adredaliinin virratessa hänen verisuoniinsa ja tuntiessaan taistelun innostuksen ja verenhimon valtaavan hänet. Seuraava isku tuli taas ylhäältä, mutta juuri ennen osumista Gramror käänsi sen alhaalle kiertäen vastustajan puolustuksen yllättävästi. Örkki kuitenkin hypähti kuitenkin painavasta haarniskastaan huolimatta notkeasti taaksepäin ja iski omalla aseellaan nopean iskusarjan, jonka Gramror torjui nopeasti. Isku iskun jälkeen taistelijat lukkiutuivat yhä syvemmälle taisteluun, josta vain toinen selviäsi. Samaan aikaan taistelu myös kiivastui Bujakarin kaartin ja Gramrorin joukkion välillä.
______________________________________________________
Puuh, tuli taas kirjotettua. Nyt kun itse luen niin, mielestäni tuli todella huonoa tekstiä. Jotenkin kerronta ei mielestäni toimi ja tapahtumat etenevät liian nopeasti. Loppukin oli kirjoitettu tyyliin: ''Pakko saada nyt ulos'', joten sekään ei oikein toimi. Noh ne olivat omat mielipiteeni, tehkää te omat.
Kommenttia kehiin.
Gramrorin Teot: Bujakarin Salaperäinen Hallitsija
Niin, siis loppu oli todellakin hieman hätäisen oloinen, kirjoitusvirheitä näkyi standardia enemmän lopussa. Joitain yhdyssanavirheitä huomasin myös ympäri tarinaa. Mutta loppujen lopuksi, todella nättiä tekstiä taasen. Kaupunki oli ainakin todella hienosti tehty, ja niin edelleen. Kirjoita ihmeessä lisää, samaa Jesh-laatua tämäkin oli, ei siinä mitään. 
Mitäs huonompaa tässä oli? Hyvää tarinaa taasen. Kuten Rune mainitsi kaupungin kuvailu oli hienoa ja myös Weezamin "fall" oli hienosti kuvailtu. Ehkä loppu oli kirjoitettu hieman hätäisesti, mutta hyvä että se jäi hieman kesken. Päästään sitten ensi tarinassa back in action. Saas nähdä millainen jehu on toi Izba. Eiköhän se Gramror kuitenkin hoida homman kotiin... Onko tuollainen Bujakar muuten oikeasti olemassa vai onko omia ideoitasi? Jesh-laatua todellakin ja jatkoa odotetaan. Aina parempi, kun jatkon kanssa kestää niin se on sitten suurempi riemu, kun se vihdoin valmistuukin. 
PS: Otsikko oli paras tähän astisista.
Onko tuollainen Bujakar muuten oikeasti olemassa vai onko omia ideoitasi? Jesh-laatua todellakin ja jatkoa odotetaan. Aina parempi, kun jatkon kanssa kestää niin se on sitten suurempi riemu, kun se vihdoin valmistuukin. PS: Otsikko oli paras tähän astisista.
Back in da biz and so deep in da bashin' game.
Suurin osa on omaa keksintöäni. Onhan Gunbad oikeasti siellä WH-kartalla, mutta sen hallitsijasta en tiedä. Bujakarkin on omaa keksintöäni, mutta merkitkääs kaikki örkkipelaajat nyt heti se omiin karttoihinne =). No ei. Kiva, että pidit, tälläiset kommentit nostattavat itseluottamusta nopeammin kuin alkoholin ja lääkkeiden sekoittaminen. Kyllä se Izba sitten on kova jätkä, mutta erillainen kuin luultavasti arvaattekaan, on jatko nimittäin jo työn alla.Grom Hardhammer kirjoitti:Mitäs huonompaa tässä oli? Hyvää tarinaa taasen. Kuten Rune mainitsi kaupungin kuvailu oli hienoa ja myös Weezamin "fall" oli hienosti kuvailtu. Ehkä loppu oli kirjoitettu hieman hätäisesti, mutta hyvä että se jäi hieman kesken. Päästään sitten ensi tarinassa back in action. Saas nähdä millainen jehu on toi Izba. Eiköhän se Gramror kuitenkin hoida homman kotiin...
PS: Otsikko oli paras tähän astisista.
Kommenttia saa sitten vielä antaa. Olisi hauska saada Androltakin kommenttia, onhan hän yksi SoTun tarinaguruista.
[Aika pahasti OT]Weezam oli muuten tänään 4deitissä. Tais gobbo aloittaa uuden elämän. See ya at da next life, u know? Hmm... voi sitä naisparkaa, joka Weezamin kosiskeluihin vastaa . [/Aika pahasti OT]
*Lähtee merkitsemään Bujakarin armeijakirjansa karttaan.*
. [/Aika pahasti OT]*Lähtee merkitsemään Bujakarin armeijakirjansa karttaan.*
Back in da biz and so deep in da bashin' game.
*Ravistaa päätään vesikauhuisesti* Brlll! Siis mitä!?! Weezam jossain ohjelmassa? Sen niminen tyyppi? Mitä, kuka, missä, minne, millä, milloin, kuinka?Grom Hardhammer kirjoitti:[Aika pahasti OT]Weezam oli muuten tänään 4deitissä. Tais gobbo aloittaa uuden elämän. See ya at da next life, u know? Hmm... voi sitä naisparkaa, joka Weezamin kosiskeluihin vastaa
*Lähtee merkitsemään Bujakarin armeijakirjansa karttaan.*
Joo joo. Tänään surffailin taas kanavilla ja katseeni pysähtyi nimeen Weezam 4deitissä, eli siinä chatissa, jossa etitään kamuja tai muuten vaan keskustellaan. Siellä se kyseli jotain rakastavaa kumppania kesäiltojen iloksi. Muistelin vaan, että ompas tuttu nimi tuo Weezam ja näissä tarinoissahan se olikin. Herra on siis aloittanut uuden elämän.
Mutta on muuten aika pahasti pahasti OT.
Mutta on muuten aika pahasti pahasti OT.
Back in da biz and so deep in da bashin' game.
*Katsoo nolostuneena ympärilleen* Pintele ku hetkeks antaa sille hahmolle lomaa tarinoista nii heti on naisissa kiinni! Pakko laittaa se kovaan kerrontaan ensi tarinassa.Grom Hardhammer kirjoitti:Joo joo. Tänään surffailin taas kanavilla ja katseeni pysähtyi nimeen Weezam 4deitissä, eli siinä chatissa, jossa etitään kamuja tai muuten vaan keskustellaan. Siellä se kyseli jotain rakastavaa kumppania kesäiltojen iloksi. Muistelin vaan, että ompas tuttu nimi tuo Weezam ja näissä tarinoissahan se olikin. Herra on siis aloittanut uuden elämän.
Mutta on muuten aika pahasti pahasti OT.
Öh joops, nyt loppuu OT.
Komments, piipöl!
Guru? Minä vai? No, kiva jos tykkäät tarinoistani.Jesh kirjoitti:Wazza dakka!? Eikö kenelläkään ole sanottavaa? Pamp-pulta sun muilta tarinaguruilta olisi hauska saada rakentavaa kritiikkiä, tai edes mielipiteitä.
Mutta tarinasta. En ole aikaisempia osia lukenut, mutta aika hyvin pääsin kärryille. Juoni oli mielenkiintoinen, ja tempasi mukaansa.
Jos nyt jostain pitää nipottaa, niin pari kirjoitusvirhettä löytyi, ja kappalejako voisi olla parempaa.
Hyvä stoori, keep up da gud 'ork!
)