Reitti Karak Urbarista
Valkopartainen, synkällä tavalla tyytyväisen näköinen kääpiö katseli kirveessään olevaa örkinverta joka oli peittänyt lähes koko kirveen terän, niin että riimuja ei enää näkynyt kunnolla. Hän putsasi terän ja katsoi taistelutannerta ympärillään jossa makasi siellä täällä kuolleita tai kuoleman partaalla olevia vihernahkoja joita muut kääpiöt lopettelivat kirveillään, nauttien selvästi jokaisesta iskusta, vihernahan kiljaisusta ja kuolinhuudosta. Kääpiö taputteli kirvestään jonka riimut kiilsivät vielä hieman taistelun takia, heitti sen olallensa ja huusi muille kääpiöille kovaan ääneen: ”Mennään, täällä ei ole enää yhtään mitään jäljellä.” Ja lähti kävelemään poispäin. ”Mutta herra, nämä voivat vielä nousta tästä.” Eräs kääpiöistä sanoi ja iski erästä hiittä naamaan niin että sen kasvot menivät halki ja sen vähäinen pään sisältö levisi maahan. ”Jos nuo tuosta nousevat niin minun setäni on skaveni.” Hän huusi. Mutisten muut kääpiöt lopettivat tappamisen ja lähtivät kääpiön perään.
He kävelivät melko vähän aikaa vaikka se tuntui lähes kaikista todelta pitkältä ajalta kunnes he saapuivat suurelle portille josta ei olisi pääsyt läpi, vaikka sitä olisi hakattu kokonaisen armeijan voimin koko ihmisen elinikä. Sen molemmilla puolilla oli torneja joissa oli kääpiöitä varsijousien kanssa. ”Thaanin joukot saapuivat!” Eräästä tornista kuului, ja huuto levisi niin kauan tornista torniin, kunnes se saavutti portinavaajan tornin. Tornissa oleva kääpiö väänsi noin 12 erilaista vipua tietyssä järjestyksessä ja portti alkoi hitaasti avautua. Thaani ja hänen joukkionsa kävelivät portista sisään jonka sisäpuolella kaikki sotilaat lähtivät ja komentajat ja insinöörit jäivät. Siellä oli kääpiöitä töllistelemässä heitä joista osa kylläkin kumarsi thaanin kulkiessa ohi. Joukkio käveli suurta katua pitkin ja kaikki väistivät heitä palatsin kaltaiselle rakennukselle asti jossa oli uskomattoman jyrkät portaat joita he lähtivät kipuamaan ylös. Heille availtiin ovia ja heitä tervehdittiin, mutta kukaan heistä ei vastannut. He tulivat saliin jonka katto oli kupolimainen ja reunustoilla oli kirjahyllyjä sekä keskellä iso pöytä jota oli luultavasti työstetty parhaitten puuseppien voimalla kymmeniä vuosia. Se oli ollut siellä niin kauan kuin kukaan muisti ja sen reunoissa oli riimuja jotka selittivät sen loistavan kunnon. Jokainen heistä istuutui pöydän ääreen ja thaani istui pöydän päähän. He odottivat että kaikki ovet olivat suljettu eikä huoneessa ollut ketään muuta kuin he ja sitten thaani alkoi puhua: ”Ystäväni, te ja teidän joukkonne taistelitte loistavasti tänään, vaikka se onkin pieni lohtu siitä että monta hyvää ystäväämme ja soturia kuoli ja olemme tästä voitosta huolimatta tappiolla.” Hän sanoi huolestuneesti. ”Vihollisiamme on yksinkertaisesti liikaa ja meitä liian vähän. Maanpinnalla meillä on riesanamme ne hemmetin örkit ja hiidet jotka tuhoavat kaiken kaupankäyntimme jonka avulla selvisimme parhaiten ja ne ovat ottaneet haltuunsa esimerkiksi läheisen Karak Vlagin jonka mukana serkkuni kuoli.” Hän sanoi vihaisesti. ”Kaivoksissa skavenit, jotka ottavat hallintaansa kaikki parhaat gromril ja kulta kaivoksemme jonka takia köyhdymme huomattavaa vauhtia.” ”Ja eipäs unohdeta lähes kaikkien ongelmiemme alkua, kaaosta, joka pesii joka puolella ympärillämme, niin että emme voi lähteä pois täältä.” Eräs kääpiöistä sanoi alakuloisena. ”Menetämme vuoren vuoren jälkeen kunnes kansamme tai ainakin meidän klaanimme ovat mennyttä eikä kukaan jää kaipaamaan meitä.” Hän jatkoi ”Niinpä niin, emme voi muuta kuin taistella Karak Urbarin puolesta, kotimme ei saa jäädä vihernahkojen tai kaaoksen syöpäläisten jalkojen alle.” Thaani sanoi päättäväisesti. ”Paras keino välttää se ja pelastaa itsemme, olisi ehkä reitin raivaaminen kaaoksen alueiden läpi Kisleviin, jonka kautta voisimme päästä ehkä Nulniin tai Karaz-a-Karakiin liittolaisia hankkimaan ja palaamaan tänne heidän kanssaan.” Thaani jatkoi. Kääpiöiden joukosta kuului myönteistä mutinaa ja muuta puhumista. ”Mutta herra Kivikypärä, sehän vaatisi lähes kaikkien joukkojemme liittymistä yhteen ja tänne ei jäisi kuin pari ryhmää puolustamaan. Se olisi erittäin riskialtista, lähes itsemurha.” Vanhan näköinen kääpiö sanoi. ”Voi olla Darin, mutta minusta kannattaisi yrittää, koska muuten vain pitkitämme kuolemaamme täällä ja tapamme muutaman örkin, joka ei auta yhtään mitään, mutta jos lähdemme, niin voimme selvitä ja ehkä joskus taas jatkaa kaupankäyntiä ja voimme saada kaivoksemme takaisin. Vai mitä mieltä olette?” Thaani Kivikypärä kysyi. ”Yhdyn täysin herraan, emme voi pelastaa itseämme täällä, vaan meidän pitää hankkia liittolaisia vaikka se onkin nykyään vaikeaa koska haltiat ovat pettäneet meidät joten ihmiset ovat ainoa vaihtoehto ja he eivät tunnetusti ole myöskään kaikista luotettavimpia.” Sanoi eräs kääpiö nousten seisomaan. Kääpiöt alkoivat mutisemaan myönteisiä vastauksia mutta välillä keskustelu ohjautui haltioiden petturuuteen ja että heidän takiansa kääpiöt joutuivat nyt turvautumaan ihmisten apuun sodassa.
”No, vaikuttaa siltä että sanojasi on huono kiistää herra, koska ne ovat valitettavasti totta, joten suostumme.” Sanoi vanha kääpiö jälleen. ”Selvä, se on päätetty, me lähdemme suoraan sotaan täältä viikon sisään, jokainen komentaja hankkikoon mahdollisimman paljon sotilaita mukaamme huomisesta lähtien. Menkäämme juhlistamaan päätöstämme oluttuopilla tai parilla.” Thaani sanoi.
”Valitettavasti ei vielä herra, meidän täytyy varmistua nyt täydellisesti mitä joukkoja otamme matkaan mukaan.” Eräs komentaja sanoi harmitellen. ”No hyvä on sitten. Tunnen erään riimusepän joka voisi tulla hyödylliseksi matkalla, hänen nimensä on Glîm Riimunyrkki. Se mies tietää mitä tekee.” Kivikypärä sanoi. ”Loistavaa. Minä voin kutsua noin 400 sotilasta ja 100 väkipyssy miestä mukaamme.” Eräs komentajista nimeltään Din Hopeavuori sanoi. ”Minä voin ottaa tunneleista noin 200 vartijaa pois ja ottaa heidät mukaamme, vaarallista mutta mitäs se haittaa. ”Grimnar Kiviseinä sanoi. ”Tarvitsemme katapultteja sekä ballistoja, minä voin hankkia niitä.” Eräs insinööreistä sanoi.
”Hienoa, hienoa. Olemme siis viikon kuluttua valmiita. Ja nyt oluelle, näännyn janoon.” Thaani lopetti.
-----------------------------------------------------------------
Antakaa vain kommenttia, tämä on sitten ensimmäinen tarinani että ottakaa se huomioon. Teen tälle varmaan jatkoa jossain vaiheessa.
Lähtö Karak Urbarista
Juu, luettavaa tekstiä ehdottomasti. Kieliopista sen verran, että dialogissa täytyisi jokaisen keskustelijan uuden puheenvuoron alkaa uudelta riviltä. Näin luettavuus paranee huomattavasti. Mutta yleisellä tasolla, jään odottelemaan mitä tulevan pitää. Enempää en oikein osaa sanoa, sori vaan, kuin että nättiä tekstiä. Hahmot olivat sopivan omaperäisiä, ja hyvin kuvattu. Toivottavasti pääsemme tutustumaan heihin vähän paremmin myöhemmin. 
Käävistä ei paljoa ole täällä kirjoiteltukaan...
Käävistä ei paljoa ole täällä kirjoiteltukaan...
[OT] Et ole ainoa, täältäkin päin on tulossa kääppä tarinoita, hiukan kytkettynä erääseen toiseen tarinaanpamp-pu kirjoitti:[OT]Asia korjaantuu luultavasti, kun saan nykyisen tarinasarjani (Myrsky Nousee) päätökseensä. Silloin alkavat Karak Ranudin kääpiöiden seikkailut.[/OT]Rune kirjoitti:Käävistä ei paljoa ole täällä kirjoiteltukaan...
[/OT]
[OT] Hähää, täällä ei. Minäpä kirjoittelen seuraavassa tarinassa luultavasti örkeistä! Ehkä... 
[/OT] Mutta tarinaan. Todellakin hyvä ensimmäiseksi. Rune sanoikin jo kaiken mitä sanottavissa on eli jatkoa vaan. Kohta taitaa tällä osiolla alkaa Dwarf Invasion.
[/OT] Mutta tarinaan. Todellakin hyvä ensimmäiseksi. Rune sanoikin jo kaiken mitä sanottavissa on eli jatkoa vaan. Kohta taitaa tällä osiolla alkaa Dwarf Invasion.Back in da biz and so deep in da bashin' game.
Minäpä olenkin jo kirjoittanut käävistä! Vaikkakin sivuosassa, mutta mitäpä se haittaa..VD kirjoitti:[OT] Et ole ainoa, täältäkin päin on tulossa kääppä tarinoita, hiukan kytkettynä erääseen toiseen tarinaanpamp-pu kirjoitti:[OT]Asia korjaantuu luultavasti, kun saan nykyisen tarinasarjani (Myrsky Nousee) päätökseensä. Silloin alkavat Karak Ranudin kääpiöiden seikkailut.[/OT]Rune kirjoitti:Käävistä ei paljoa ole täällä kirjoiteltukaan...
Ja itse tarinaan: Ihan sujuvaa tekstiä alussa ja lopussa, mutta se väliosio oli vähän epäselvä.. Kieliopillisesti hyvä, mutta pilkkuja puuttui ainakin alusta.. Sanotaan vaikka 8+
Grom, yllätyin tosta, että sie aiot kirjottaa örkeistä
lojuu kuin kotka, ampuu kuin eläintarha