Leon Luidhard, Tehtävän Ritari. Osa 1
Lähetetty: Ke 28.04.2004 21:52
Leon heilautti kahden käden miekkaansa kohti suurta petomiestä. Otus väisti terän yllättävän nopeasti, ja iski takaisin suurella voimalla, mutta ritari vei iskun sivuun omalla miekallaan, ja löytäen aukon vastustajan puolustuksesta löi petoa keskelle likaisten riepujen peitäämää ruumista. Vaatteiden alla oli ilmeisesti kuitenkin jotain, joka kalahtaen pysäytti iskun kuin seinään. lkeästi virnistäen gor heitti kaavun pois päältään, paljastaen likaisen, veren jumala Khornen symbolilla varustetun haarniskan ja iski vuorostaan takaisin.
Kaikki tuntui tapahtuvan hidastettuna "Tämä on minun loppuni", ajatteli Leon, kun raivoisa petomies iski täydellä voimalla taistelukirveellään. Vaikka Ritarilla oli itselläänkin oli varsin hyvin tehty haarniska, pedon valtava kirves leikkasi sen läpi kuin veitsi voita. Aivan odottamatta kirkas valo välähti, ja kirves kimmahti takaisin. Gor katsoi hölmistyneenä Leonia, ja käyttäen tilaisuutta hyväkseen Leon löi kaikella voimallaan gorin pään isti ruumiista. Järven Neito oli ollut hänen puolellaan.
Leon Luidhard oli tehtävän ritari. Hän oli vannonut Tehtävän Valan, ja jattänyt kaiken taakseen taakseen, suurimpana tavoitteenaan löytää Graalin malja ja juoda siitä, tulemalla siten Graalin ritariksi, eläväksi pyhimykseksi ja talonpoikien palvonnan kohteeksi. Leon oli suorittanut monia suuria tekoja, ja monta kertaa hän oli melkein päässyt hengestään. Hän tuli arvostetusta Luidhardin perheestä, Aquitainesta, ja oli jättänyt paljon taakseen lähtiessään etsimään Graalia. Leonin koettelemukset olivat kuitenkin vasta alkamassa...
Leonin näkemä näky Neidolta oli johdattanut hänet Ardenin metsään. Hän oli ratsastanut jo syvälle metsään, ja petomies jonka kanssa Leon oli taistellut oli vienyt häneltä voimia, ja se oli myös haavoittanut ritaria. Leon löysi sopivan aukean, ja leiriytyi siihen. Yöllä hän heräsi outoon ääneen. Se oli kuin kuolevan linnun rääkäisy, ja se kuului läheltä. Leon oli liian väsynyt mennäkseen katsomaan. Aamulla herätessään Hän ratsasti paikkaan, josta ääni oli suurinpiirtein kuulunut. Sieltä Leon löysi karmivan näyn; Uljaan aarnikotkan moneen osaan silvotun ruumiin. Ruoho oli veren peitossa olennon ympärillä. "Minkälainen olento voi saada tällaista tuhoa?" Leon mietti tarkastellessaan aarnikotkalle tehtyä vahinkoa. Hän sai sen selville hyvinkin tarkasti, kun jokin hyvin suuri rynnisti metsän läpi takaisin saaliinsa luo...
Että tällainen aloitus. Jatkoa tulee aika varmasti, kertokaa mitä olette mieltä. Tekijä on 12 v, joten en mitään maasta taivaaseen kehumista odotakkaan. (aika loppui tätä tehdessä vähän kesken)
Kaikki tuntui tapahtuvan hidastettuna "Tämä on minun loppuni", ajatteli Leon, kun raivoisa petomies iski täydellä voimalla taistelukirveellään. Vaikka Ritarilla oli itselläänkin oli varsin hyvin tehty haarniska, pedon valtava kirves leikkasi sen läpi kuin veitsi voita. Aivan odottamatta kirkas valo välähti, ja kirves kimmahti takaisin. Gor katsoi hölmistyneenä Leonia, ja käyttäen tilaisuutta hyväkseen Leon löi kaikella voimallaan gorin pään isti ruumiista. Järven Neito oli ollut hänen puolellaan.
Leon Luidhard oli tehtävän ritari. Hän oli vannonut Tehtävän Valan, ja jattänyt kaiken taakseen taakseen, suurimpana tavoitteenaan löytää Graalin malja ja juoda siitä, tulemalla siten Graalin ritariksi, eläväksi pyhimykseksi ja talonpoikien palvonnan kohteeksi. Leon oli suorittanut monia suuria tekoja, ja monta kertaa hän oli melkein päässyt hengestään. Hän tuli arvostetusta Luidhardin perheestä, Aquitainesta, ja oli jättänyt paljon taakseen lähtiessään etsimään Graalia. Leonin koettelemukset olivat kuitenkin vasta alkamassa...
Leonin näkemä näky Neidolta oli johdattanut hänet Ardenin metsään. Hän oli ratsastanut jo syvälle metsään, ja petomies jonka kanssa Leon oli taistellut oli vienyt häneltä voimia, ja se oli myös haavoittanut ritaria. Leon löysi sopivan aukean, ja leiriytyi siihen. Yöllä hän heräsi outoon ääneen. Se oli kuin kuolevan linnun rääkäisy, ja se kuului läheltä. Leon oli liian väsynyt mennäkseen katsomaan. Aamulla herätessään Hän ratsasti paikkaan, josta ääni oli suurinpiirtein kuulunut. Sieltä Leon löysi karmivan näyn; Uljaan aarnikotkan moneen osaan silvotun ruumiin. Ruoho oli veren peitossa olennon ympärillä. "Minkälainen olento voi saada tällaista tuhoa?" Leon mietti tarkastellessaan aarnikotkalle tehtyä vahinkoa. Hän sai sen selville hyvinkin tarkasti, kun jokin hyvin suuri rynnisti metsän läpi takaisin saaliinsa luo...
Että tällainen aloitus. Jatkoa tulee aika varmasti, kertokaa mitä olette mieltä. Tekijä on 12 v, joten en mitään maasta taivaaseen kehumista odotakkaan. (aika loppui tätä tehdessä vähän kesken)