Nuori Veri osa.5: Nekromantia

[Hollo]

Ne, jotka osaavat pyytää ajoissa turvapaikkaa, saavat sen. Näin siis kuolevaisten helpossa, valmiissa maailmassa. Meille ei ole muuta turvapaikkaa, kuin toisemme ja taikuutemme. Meitä vainotaan lähes kaikkialla maailmassa, kukaan ei anna meidän lähestyä itseään. Kosketustamme pidetään ruton siemenenä ja kyseinen uhri poltetaan paholaisen taudinkantajana.

Niin, itse me olemme maineemme valmistaneet. Mutta meidän on yksinkertaisesti pakko käyttää kuolevaisia ruoka-aittanamme, se luonnon laki ja säädetty kaikkialla toimivaksi. Se pitää valtaa ihmisten ruumiissa ja mielissä, hiisien ja rottien pienissä kehoissa ja haltioiden solakoissa vartaloissa.

Maailma on, kuin vieras paikka, vain sen pimeimmät kolkat, varjot ovat elämää. Hurme on itse elämä.

********

Minun täytyy myöntää itselleni, että olin aluksi väärässä Phalacin suhteen, pahasti väärässä. Koko kaksi vuotta on vierähtänyt hänen vierellään aivan, kuin heittämällä. Pidän hänen sadistisesta, ivallisesta huumorintajustaan, josta hänen vieroksuntansa kuolevaisia kohtaan paistaa selvästi läpi. Uskon hänenkin ajattelevan samaa, kuin minä, tunnen yhteenkuuluvuutta. En ruumiillista, en henkistä, se on vain jotain niin… lempeää.

Nyt tiedän miksi äitini on niin kiinnostunut hänestä, tiedän miksi Valesca pitää tästä Necrarchista niin paljon. Säälin Phalacia itseni takia, kun opintoni ovat kohta suoritettu, niin kiinni olen hänessä. Olen varma, että hän pysyy yhteydessä minuun, niin, kuin äitiinikin. Me kaksi niin, erilaista vampyyrisukulaista.

********

”Keskity nuori nainen.”, vanhempi vampyyri sanoi tiukasti. Aina opetuksen aikana hän muuttui vakavaksi ja lujaksi, tiedän, että hän haluaa vain suojella minua. ”Halua sitä oikeasti.” Minä todella halusin, minä halusin tappaa tuon pienen, kidutetun hiiden koko sydämestäni. Yritin kurkottaa nuoruuteeni, äitini antamaan Veren suudelmaan, hänen huolenpitoonsa. Keskitin kaiken ajatusvirtani tuohon kurjaan otukseen, vihani, turhautumiseni.
”Et saa siihen yhteyttä tyttö.”, Phalac karjaisi. ”Et ole vihainen sille, et tunne sitä kohtaan mitään. Nekromantia syntyy halusta… Halusta luoda tai tuhota.” Tuijotin rakasta opettajaani onnettoman tuskastuneena. En tosiaankaan tiennyt miten saisin taian toimimaan. Ehkä ne jokapäiväiset kirjojen tutkiskelut ovat olleet turhaa. Ehkä olen pettänyt äitini ja sukuni, ehkä olen kyvytön taikuuteen.

Oliko tämä ollut äidillenikin näin pirun vaikeaa? Ensimmäistä kertaa lyhyen, tosin jo nyt antoisan kuolemanjälkeisen elämäni aikana tunnen itseni täysin kyvyttömäksi. Kuka voi muka vihata sellaista pikku kurjimusta? Ei, sääliä en tunne… Mutta en tunne mitään muutakaan.

********

Rentoutin hartiani. Nagashin katse, se olisi minun opittava. Phalacin mukaan tuo tuhoisa loitsu olisi liian vaikea vielä minun tasoiselleni oppilaalle, mutta vampyyrin luontainen kyky taikuuteen ajaisi saman asian, kuin olisin opiskellut monta vuotta pidempään. Hän halusi opettaa minut tappamaan.

Dot-hiiden pieni, likainen häkki oli asukkeineen tuotu laboratorion puolelle, sitä varten huoneeseen oli kannettu pieni puupöytä, jossa pienikokoinen vankila nyt piti paikkaansa. Olin koko ajan inttänyt opettajalleni, etten ehkä ollut vielä valmis näin vaativaan loitsuun, en edes maininnut hänelle sisälläni myllertävää epävarmuutta ja itsesääliä.

”Valerie tapa hänet! Eikö sinulla ole tosiaankaan mitään tuota haisevaa kurjimusta vastaan?” Katsoin tuota avutonta, nyt pystyyn pyrkivää hiittä ja edelleen tunsin sen saman tyhjiön mielessäni tuon olennon kohdalla. Nyt kokonaan pystyyn noussut, tosin silti kumarassa seisova hiisi kurotti laihalla, likaisella kädellään minua ja raotti kuivia huuliaan.
”Äitisi Valesca… On kuoleva entisen päällikköni… Käden kautta… Hän tulee raiskaamaan ruman äitisi.”, se sanoi hiljaa, vaivalloisesti.
”Se uhkailee äitiäsi tyttö. Tapa se!”, kuulin Phalacin tiukan käskyn.

Tunsin nousevani kaiken yläpuolelle, pystyisin tekemään mitä tahansa. Vihani nousi, se kasvoi hirvittävällä tahdilla. Nyt tunsin sen toiveet, sisimpäni haaveet. Kuulin itseni huutavan pääni sisällä, tunsin itseni rummuttavan kalloani ärsyttävään tahtiin. Kuole kurja hiisi, karjaisin ajatuksissani ja tunsin polttavan tuskanaallon oikean käteni kämmenellä. Käänsin tärisevän kämmeneni kasvojeni eteen ja näin ihoni kuoriutuvan, veri valui sormieni lomitse haavasta. Kirkaisin ääneen tuskasta, tuntui, kuin ranteeni olisi väännetty pois sijoiltaan. Henkäisin ääneen, keltainen silmämuna työntyi esiin kämmeneni läpi ja pureutui kiinni vaaleaan ihooni. Tunsin silmässä sykkivän taikuuden voiman. Tuo kurja hiisi saa nyt kärsiä toden teolla uhkailustaan! Jos tuo hiisi saa murhautettua äitini jollain tavalla… Mutta sehän on vain pelkkä kurja hiisi. Ei tuollainen surkimus pystyisi tapattamaan satoja, tai tuhansia vuosia vanhaa, kokenutta vampyyriä, saati sitten raiskata.

Tunsin vihani haihtuvan hiljalleen kokonaan pois hiidestä. Kuulin välittömästi opettajaystäväni turhautuneen ärähdyksen.
”No mikä nyt tuli? Olit niin lähellä onnistua!”, hän karjaisi ja iski minua äkkiä lujasti terävällä iskulla toiselle poskelle. En olisi mitenkään osannut odottaa tulevaa iskua häneltä, en ähkäissyt niinkään kivusta, ennemminkin ällistyksestä. Otin tukea seinästä ja katsoin Phalacia kiinteästi hieroen poskeani.
”Ei minkäänlainen hiisi maailmassa pystyisi surmaamaan vampyyriä, ei äitini veroista.”, totesin itsevarmasti ja tiukasti vastaukseksi. Tuijotin häntä äkillisen vihan ja sanomattoman pelon tuomalla, hämmästyneellä katseellani. Phalac hieroi harmaakarvaista leukaansa mietteliään ärsyyntyneenä ja selvästi vihaisena.
”Ei ehkä hiisi voisi tappaa äitiäsi, mutta toinen vampyyri kylläkin.”, hän sanoi arvoituksellisesti ja hymyili samalla pahaenteisesti. Tunsin itseni epävarmemmaksi, kuin koskaan ennen. Mitä ystäväni oikein tarkoitti?

”Tiedätkö mitä Valerie? Paljastan nyt sinulle todellisen karvani.”, vanha Necrarch sanoi. ”Äitisi on pelkkä työkalu minulle, vain väline valtaan pääsyn varmistamiseksi. Se vanha luuska tanssi täysin pillini mukaan, koimme niin paljon yhdessä. Hän taisi jopa hieman tykästyä minuun, vai mitä arvelet tyttö? Mutta nyt hän on minulle vain yksi surmattava lisää… Miten loistava palvelija hänestä tuleekaan. Mutta ensin surmaan sinut… Äitisi on seuraava.”

Ei, ei se voi olla totta! Ei, minä tunnen sinut. Olet ovela, mahtava… Valehteleva pirunlapsi. Mieleni soitti kiihkoa lietsovaa urkumusiikkia, kun aloin tunsin veren maun suussani. Ystäväni, opettajani oli pettänyt minut; hankkinut luottamukseni, rakkauteni… Mutta ennen kaikkea tuo sairas Necrarch oli käyttänyt äitiäni hyväkseen, ja kenties myös ruumiillisesti. Kaikki tämä oli ollut harhaa, sanoinkuvaamaton vihanliekki roihahti suureksi kokoksi sisälläni. Vaaleiden käsivarsieni verisuonet pullistuivat pintaan ihoani vasten punaisina juovina, tunsin kasvavaa vapinaa kämmenelläni.

Tunsin sisäistä tuskaa, joka johti vihaan tuota vanhaa vampyyriä kohtaan. Jotenkin tunsin jokaisen ruumiini epäkohdan, jokaisen sopukan vartalostani ja ne kaikki kirkuivat aaveneitojen lailla kuolemaa tuolle petturille. Tyhjä sydämeni vuosi verta sisälläni, mutta en tuntenut heikotusta, tunsin vain hulmuavan poltteen leviävän käsiini ja antavan minulle voimansa, sydänvereni voiman.

Näin Necrarchin yllättyneen ilmeen, jossa saatoin nähdä jopa hieman kauhuakin… Kuolla nyt oppilaansa käden kautta! Näin hänen keskittyvän ankarasti johonkin, vaikka hän samalla tuijottikin minua kiinteästi. Tunsin voimakkaan taikuudenpurkauksen huoneessa, kun lattia jalkojeni alla alkoi murtua luisten käsien purkautuessa sen läpi.

Jokainen lihakseni jännittyi äkisti, tunsin itseni lähes olemattomaksi ja vain sisälläni leiskuva vihan liekki piti harmaan, väsyneen kehoni pystyssä. Voima sisälläni kasvoi räjähdysmäisen äkillisesti, kun sydänvereni viimeisetkin pisarat yhyttivät rannevaltimoni ja virtasivat suoraan ainoaan elävään paikkaani, kämmenelleni. Nostin tulisen, vihantäytteisen katseeni juuri ilmestyneisiin luurankosotureihin ja näin vanhemman vampyyrin hymyilevän voitonvarmasti luurankojoukkonsa takana. Veri kämmenessäni jyskytti pahaenteisesti ja lopulta kaamea tuska alkoi repiä tietänsä ihoni läpi, tunsin vereni valuvan sormieni lomitse.

Tuntui, kuin joku olisi lävistänyt kämmeneni myrkytetyllä tikarilla, kun tuska räjähti huippuunsa. Pakotin vinhasti kouristelevan käteni tottelemaan ja sitten näin sen taas; keltainen, etusormeni levyinen, hohtava silmämuna tuijotti suoraan minuun, sisimpääni, vihanliekkiini. Se oli tiukasti kiinni aivan keskellä veristä kämmentäni, se oli kuin osa minua. Näin luurankojen astelevan vakaasti minua kohti, vereni jyskytti vinhasti juuri ilmestyneessä silmässä. Sitten pimeys tainnutti minut väsymys kumppaninaan.

Pakko nousta… Äitini on vaarassa… Minä… Olen… Vaarassa.
”Kuole petturi!”, kirkaisin ja näin edessäni kaiken entistä selvempänä. Verisuonten punertama käteni riuhtaisi itsensä kämmen kohdistettuna Necrarchiin, joka astui vaistomaisesti askeleen taaksepäin. Näin entisen ystäväni alkavan perääntyä hitaasti valtavan voiman runnellessa laboratoriota. Tunsin kultaisen, verisen silmäni kihelmöivän entistä voimakkaammin, kun se imi itseensä kaiken itsestäni.

”Kuole petturi!”, karjaisin uudestaan nyt kaikella raivollani ja taikuuteni vastasi kutsuuni. Sydämeni tykytti nyt vaikka verettömänäkin, kun silmän mahti purkautui tuhoisasti. Keltainen kohde valaisi huoneen, kun kämmeneltäni singahti äkkiä useita, kiiltävän mustia purkauksia, joiden terävillä reunoilla kimmelsi osa minua, sydänvereni pisaroita. Näin miten luurangot edessäni rojahtivat vain kasoiksi vaaleaa luuta, näin vanhan vampyyrin pelokkaan ilmeen purkauksien lähestyessä. Mutta nyt hänen ilmeensä ei ollutkaan enää pelokas tai vihainen… Se oli ennemminkin ihailevan tyytyväinen ja rauhallisen odottava. Phalac oli selvästi ylpeä minusta. Ei! Hän teki tämän vain minun vuokseni, että oppisin! Ja nyt hän tapattaa itsensä vain tämän takia!

Mutta olin myöhässä. En mitenkään pystynyt pysäyttämään vihanleimuani, joka iskeytyi kivuliaan näköisesti vanhaan vampyyriin ja heitti hänet muutamia metrejä taaksepäin. Kuulin rahisevan ähkäisyn purkausten yhä kytiessä Necrarchin muuten liikkumattomassa ruumiissa.

Raahauduin pahasti tuhoutuneen laboratorion lattian poikki ystäväni ruumiin vierelle. Kurja hiidenraato makasi liikkumattomana huoneen varjoisassa nurkassa, edelleenkään en tuntenut sitä kohtaan mitään, mutta jotenkin tunsin mielihyvää siitä, että se oli vihdoin saanut leponsa. Mutta ei kauaa, ajattelin. Nostin Phalacin tutisevan pään syliini tukien hänen harmaata niskaansa. Runneltu vampyyri vavahti äkisti ja yskäisi, hän oli vielä yhtenä kappaleena.
”Olipa… siinä… aika paukku tyttöseni.”, Necrarch kehaisi pieni hilpeydenhäivä hatarassa äänessään. ”Tuotahan voisi kutsua todelliseksi Nagashin katseeksi… Tai ehkä ei. Minusta tuo oli ennemminkin Valerien katse ja sanoisin, että olipa aika pirunmoisen voimakaskin.” Asettelin haavoittuneen vampyyrin pään pehmeästi laboratorion kiviseinää vasten ja itse astelin hänen tuhkanharmaiden kasvojensa etupuolelle.
”Olet… Kunnossa.”, totesin hiljaa arasti. ”Luulin… Että aioit hyökätä kimppuuni.” Necrarch pudisti hiljaa päätään ja yskäisi rahisevasti.
”Ehei, nostatin ne luurangot vain omaksi turvakseni… Turvakseni sinulta.”, hän vastasi hienoinen hymy suupielellään.
”Mutta miten minä…”, änkytin arasti tietämättömänä.
”Kuten jo kerroinkin, että nekromantia syntyy sisimmästä halustasi, halusta luoda tai tuhota.”, vampyyri kertoi. ”Mutta mitä sinuun tulee, sanoisin, että sinulla se syntyi halustasi suojella äitiäsi. En tosin usko sinun pystyvän tekemään tuota noin voimakkaasti enää ikinä… Ja kiitän Nagashia siitä.”
”Entäs se hiisi? Miten sait sen sanomaan niin?”, kysyin vampyyriystävältäni.
”Se olin minä.”, Phalac vastasi virnistäen. ”Ohjasin sen puhetta pikku taikatempulla. Muuten, sinuna käväisisin tänä yönä tuolla läheisellä kalliolla.”

********

Olen siis valmis nyt. Nyt osaan käyttää nekromantiaa: luomista, tuhoamista… Ja suojelua. Kuu ystävänäni yöllä, äitini luottamus mukanani ja tämä Phalacin pieni kirja taskussani. Tuo vanha vampyyri oli kehottanut kutsumaan kuollutta kauneutta kalliolta. Nyt katselin taivaalle ja yritin tukeutua kuoleman ylimpään ajatukseen, elämään.

Kuulin vahvojen siiveniskujen tuottaman suhinan. Kohta jo näin sen: Kalpea kuunvalo valaisi suuren, siivekkään hevosen piirteet. Mustan pegasoksen laskeutuessa alemmas, näin koko sen surullisen tarinan kaikista sen ruumiissa olevista viiltohaavoista. Kuollut pegasos laskeutui vierelle, painoi verisen turpansa olkapäälleni ja nuuhkaisi. Tunsin kylmyyden hohkavan sen turmeltuneesta ruumiista, kun silitin hennosti sen tummanpunertavaa harjaa.


Tässä tämän sarjan viimonen osa. En nyt oikein tierä onnistuko kauhean hyvin, mutta kritiikkiä saa laittaa. Seuraavakin sarja kertoo sitten päähenkilön (yllätys,yllätys)seuraavista vaiheista.

[Jesh]

Aaaargh! Joko se loppui?!? This c-can't be....

*Kröhm* Rauhoitu Jesh, rauhoitu...
No sanotaanko taas kerran, että mahtavaa tekstiä. Yksi asia kuitenkin häiritsi minua, tarina oli aivan liian lyhyt. Tätä olisin lukenut niin mielelläni paljon lisää ja muutenkin tapahtumat etenivät minun makuuni liian nopeasti. Olisin mielelläni lukenut Valerien opiskelusta, mutta toimihan se näinkin. Kuvailu, hahmot ja kaikki muutkin ovat taas huippulaatua, mutta sehän nyt olikin sanomattakin selvää.
Vielä viimeisen kerran sarjan kunniaksi: *Yskäisee ja asettaa Vegeta-äänen paikoilleen* You're better than me huussi, you are the best...

*Ajelee surullisena pois* Nyyh, nyt se on ohi. Olisin niin mielelläni lukenut lisää... Hey wait a minute! Valeriestahan tulee lisää tekstiä! Oh yeah baby! *Näkee edessään kulkevan rekan liian myöhään* Ooops!
Jeshin jäännökset jouduttiin kaapiman rekan tuulilaseilta... *Sotulaiset päästävät onnenhuokauksen*

[Mayhemia]

*hah ehdin eka* oli jotenkin lyhyt tarina ja tuo kun Phalac "paljastui viholliseksi" oli aika ennalta arvattavaa mihin hän pyrki.
Mutta hienoa tekstiä oli, vain jotenkin lyhyt. Etkä muuten usko miten parkasin kun luin että tämä on sarjan viimmenen osa mutta sitten luin eteenpäin ja rauhotuin *Mittaa pulssin...345 oho*

edit:pahus en sittenkään ollut eka, saamarin hyttynen joka kiusas kun luin tekstiä

[Rune]

VIIMEINEN!! Ei hemmetissä, älä selitä!! Ei tämä nyt tähän voi loppua!

Rauhoitu nyt... Noh, nyt kun hengitykseni on tasaantunut niin voin sanoa pari sanaa tarinasta, jos vielä pystyn. Sydän oli nimittäin kurkussa jatkuvasti tuon aikana, aivan jatkuvasti. Vain aivan loppu, jossa Valerie oppii magiaa ja lähtee tapaamaan pegasosta tuli liian nopeasti. Aivan liian nopeasti, siitä olisi voinut vielä saada jonkun stoorin lisää! Voi hel***ti, ei tämä nyt tähän voi loppua... Tahtoo lisää.

edit\\ Olin myöhässä? Schait...

Etkä muuten usko miten parkasin kun luin että tämä on sarjan viimmenen osa...

Sama täällä. En ole nimittäin vähään aikaan ollut näin täysillä mukana minkään tarinan/kirjan tapahtumissa.

[Jesh]

VIIMEINEN!! Ei hemmetissä, älä selitä!! Ei tämä nyt tähän voi loppua!

Rauhoitu nyt... Noh, nyt kun hengitykseni on tasaantunut niin voin sanoa pari sanaa tarinasta, jos vielä pystyn. Sydän oli nimittäin kurkussa jatkuvasti tuon aikana, aivan jatkuvasti. Vain aivan loppu, jossa Valerie oppii magiaa ja lähtee tapaamaan pegasosta tuli liian nopeasti. Aivan liian nopeasti, siitä olisi voinut vielä saada jonkun stoorin lisää! Voi hel***ti, ei tämä nyt tähän voi loppua... Tahtoo lisää.

edit\\ Olin myöhässä? Schait...

Etkä muuten usko miten parkasin kun luin että tämä on sarjan viimmenen osa...

Sama täällä. En ole nimittäin vähään aikaan ollut näin täysillä mukana minkään tarinan/kirjan tapahtumissa.

Huussihan ilmoitti aloittavansa uuden sarjan, mutta siinäkin se Valerie heiluu. Hauskuus ei tähän lopu!

edit:pahus en sittenkään ollut eka, saamarin hyttynen joka kiusas kun luin tekstiä

Selityksen makua

[Huuhkaja]

Bravo bravo. Ihanaa. Hienoa. Lissee lissee. Jippii. *ja hieman lisää kunnianosoituksia *

Tää oli kyllä ihan paras. Siis aivan törkeän hyvä. Onnistuit aivan äärettömän hyvin kuvailemaan sen `gaze of nagas`loitsun. Ai että kun osais ite kirjoittaa näin hyvin. Ja lisää sopiikin tulla koska jos ei lisää tule tulen sinne *tarkistaa huussin asuinpaikan* savonlinnaan ja pistän sinut kirjoittamaan lisää tälläisiä.

Ps. Jesh sä katot aivan liikaa Dragon ball Z:taa (joka on kyllä aika hyvä sarja ) *huokaisee kun jeshin jäänteet eivät vastaa, ja poistuu paikalta.*

[Jesh]

Ps. Jesh sä katot aivan liikaa Dragon ball Z:taa (joka on kyllä aika hyvä sarja ) *huokaisee kun jeshin jäänteet eivät vastaa, ja poistuu paikalta.*

*Punastuu* No ehkä ihan pikkasen... No tänäänkin on tultu kateltua n. 3 tuntia, niin ehkä se vaikuttaa. Hienoa, että pidät siitä, koska sittenhän meitä on kaksi. Vaikka sarja on erittäin yksinkertainen, niin siltikin pidän siitä näin paljon *levittää kätensä*.
Ja Rune, yksikin sana DBZ:an kuraisuudesta, niin tämä poika kokoa jäänteensä ja ampuu herraa kiväärillä päähän .

[Mayhemia]

Se sarja on ihan... (just kidding) ja miten niin muka selittelyn makua? *Pyörittelee silmiä*

[Rune]

Dragon ball Z on roskaa.

...

"My faith shields me! Sigmar!!"
Ehkä me lopetamme Offtopicin alkuunsa emmekä raiskaa Huussin tarinaa enempää...

[Mayhemia]

"My faith shields me! Sigmar!!"

sorry Hacka tappo sen *ainakin jokainen kunnon örkki uskoo tämän*. sigmar on muutenkin sen rupusakin viimmeinen toivo mitä siihen uskomaan ei se kuitenkaan kuule. "GORK & MORK!!"

[Sopuli]

senkin saastainen *************. kuinka kehtaat lopettaa tälläisen sarjan!

onko kelläkän kievestä? pitäis käydä katkomassa huussin kaula.

noista saa esi makua siitä mitä pidin tarinasta.

yhyyy! tarina loppui

[Mayhemia]

Mutta tekeehän se uuden sarjan jossa Valerien taru jatkuu. (Hänen kannaltaan parempi koska hyppäisin muuten seuraavaan Savonlinnan junaan)

[Hollo]

Pysykää poissa... onneksi työ ette tiedä missä päin savonlinnaa mie asun.

Juuh. Eli tämä oli tässä...Mutta kun(jos)inspiraatiota joskus hyppii silmille, niin silloinhan sitten mie aloitan toisen sarjan samalla päähenkilöllä.

Tämän alussa oli vähän väkisinvääntämisen makua, mutta hyvä, jos työ tykkäsiä.

[Mayhemia]

Pysykää poissa... onneksi työ ette tiedä missä päin savonlinnaa mie asun.

Savonlinna on pieni...ja minulla on aikaa etsiä *ilkeä virnistys*

[mEnths]

Huussi, vannon, et jos nyt lopetat ton sarjan nii sua on jäljittämässä PAAALJON kansaa... Sen verran hyvä sarja (paras)! En tajuu kuin joku voi kuvailla kaiken noin elävästi! Ku lukee noita sun juttujas tuntuu ku olis itte haamuna seuraamassa kaikkia tapahtumia vierestä. Ja miten ihminen saa taikuuden tuntumaan noi helpolta kuvailla? Et lopeta tätä sarjaa!

JATKOAAAA!!!

Edit//DBZ SUKKAA

[VD]

Hyvää! Ja joo äläs nyt ihan vielä lopeta, vaikka voi olla tyhmää väkisisn vääntää mitään. Tee mitä tykkäät.

PS: DBZ on täyttä ****aa

[Huuhkaja]

PS: DBZ on täyttä ****aa

Jesh, nyt heti tänne. Ja sitten mennään ja gangbangataan rune ja VD. Ja sen jälkeen mennään ja pistetään huussi kirjoittamaan lisää.

"My faith shields me! Sigmar!!"

Eikä se mitään suojaa.

Anteeksi OT.....

[Mayhemia]

Jesh, nyt heti tänne. Ja sitten mennään ja gangbangataan rune ja VD. Ja sen jälkeen mennään ja pistetään huussi kirjoittamaan lisää.

*Ilmoittautuu mukaan* Ja se My faith shields me on roskaa ei se suojaa kuitenkaan Gorkin jalalta suojaa. Gork!!

Meni kyllä ihan OT

[VD]

Jesh, nyt heti tänne. Ja sitten mennään ja gangbangataan rune ja VD. Ja sen jälkeen mennään ja pistetään huussi kirjoittamaan lisää.

Tulkaa vaan tänne jos uskallatte! * Valmistelee shinaitaan ja bokkeniaan sekä ottaa kamai asennon, ja pukee boogun ylleen.*

[ChildGamez]

Mahtava tarina!
mutta mutta..... mikä ihmeen riita täällä on?
On se DBZ iha hyvä sarja...ainoo huono puoli on kun se tahtoo vedota liiaksi alle 14 vuotiaisiinkin. Turhaa tappelette, kyse on makuasiasta.

PS. kertokaas missä se matsi järjestetään niin tulen pistään ojennukseen molemmat osapuolet .