Syvältä metsästä, laoten puut tieltään, rynnisti suuri peikko. Se oli suurin, mitä Leon oli pitkillä matkoillaan nähnyt, ja selvästi kaaoksen vääristämä. Sillä oli kaksi irvokkaan rumaa päätä, sen selästä työntyi ulos pitkiä luupiikkejä, ja sillä oli valtava nuija. Kun peikko näki Louenin, se virnisti inhottavasti muutamalla keltaisella ja mädällä hampaallaan, ja selvästikin päätti hoitaa ärsyttävän ritarin pois päiviltä.
Leon tajusi väistää viime hetkellä, kun kaaospeikko kohotti nuijansa. Kun se iski, maa halkesi kohdasta, missä ritari oli vain hetkeä aikaisemmin seissyt. Maa järisi iskun voimasta niin, että Leon melkein kaatui, mutta hän onnistui pitämään tasapainonsa, ja hyökkäsi peikon kimppuun. Louen nosti suuren miekkansa ja löi. Isku osui suoraan peikon sääreen, mutta miekka kimposi takaisin peikon paksusta nahasta. Tästä peikko havahtui ja kääntyi vihaisesti Leonia päin, mutta Leon vähät välitti,ja kooten kaikki voimansa iski uudestaan. Tällä kertaa kaaospeikon paksu nahka antoi periksi ja miekan terä uppoutui syvälle peikon mätään lihaan.
Siitä peikko vasta suuttuikin, ja raivoissaan pamautti ritarin suoraan päin lähintä puuta. Leon huusi tuskissaan. Häneltä oli murtunut varmasti enemmän kuin yksi kylkiluu, ja jo valmiiksi rikki ollut rintapanssari oli osittain painautunut kivuliaasti läpi ihon.
Peikko virnisti voitonriemuisesti, kun se käveli hitaasti kohti pahasti haavoittunutta ritaria. Kun peikko oli enää parin metrin päästä jostain sen takaa kuului huuto: "Peräänny, kaaoksen sikiö! Tämä paikka on pyhitetty neidolle!" Kaaospeikko kääntyi, ja silloin Leonkin näki hänet. Huutaja oli Graalin Rítari. Hänen olemuksensa loisti pyhää valoa, ja hänen kilvessään oli kultainen Graalin symboli.
Graalin ritari rynnäköi päin kaaospeikkoa. Peikko oli jo haavoittunut pahasti jalastaan, ja uusi ritari, näöstä päätellen entistä vaarallisempi, oli sille liikaa. Peikko juoksi pakoon pois aukealta. Metsikkö oli liian tiheää Graalin ritarin ratsun kuljettavaksi, joten ritari tuli pettyneenä alas. Hän tuli Leonin luokse ja sanoi: "Olet haavoittunut, tehtävän ritari. Vien sinut linnaani. Nimeni on Waldon. Paroni Caleb Waldon. Leon pysyi hereillä vielä jonkin aikaa, mutta kipu oli hänelle liikaa, ja hän pyörtyi.
Leon heräsi linnassa. Hän yritti nousta, mutta hänen ritaansa sattui niin kovasti, ettei hän voinut tehdä sitä. Parantajatar tuli huoneeseen. "Kas, olet jo herännyt" hän sanoi. "Onneksi Paroni löysi teidät. Vammanne olivat niin vakavat, ettette olisi selvinnyt ilman apua kauan. Onneksi olette nyt täällä." Leon katsoi ympärilleen. "Missä minä olen?" Ritari kysyi. "Paroni Waldonin linnassa tietysti. Ettekö muista?" Vastasi parantajatar. "Niin tietysti... Nyt muistan. Kauanko olen ollut unessa?" Leon sanoi.
"Päivän, vähän alle. Pystyttekö nousemaan?" Kysyi parantaja vuorostaan. Leon yritti uudestaan, ja tällä kertaa hän onnistui, vaikka kivuliasta se oli edelleen. "Hyvä", sanoi parantaja. "paraneminen on jo lähtenyt käyntiin. Joudutte kuitenkin olemaan vielä vähintään viikon vuoteen omana. Tulen katsomaan teitä kohta uudestaan. Näine sanoineen parantaja lähti, ja jätti Leonin yksin.
Tuli taas vähän lyhyenlainen, mutta kommentoikaa, kommentoikaa. Jatka tätä kakkososaa vielä, nyt ei ole taaskaan aikaa.
Leon Luidhard, Tehtävän Ritari. Osa 2
Leon Luidhard, Tehtävän Ritari. Osa 2
So shut your face and take a seat, 'cause after all you're just talking meat.
Oikeinkirjoitus, sekä ajatus ovat hyvässä jamassa, siitä pisteet. Ainut ongelma tässä oli ehkä turhan nopeatempoinen kulku. Pilkkujen sun muiden oikea käyttö antoi kyllä rauhallisemman kuvan kuin joissain muissa tarinoissa, mutta maisemien ja tunnetilojen kuvailu edelleen olisi auttanut paljonkin. Pituuttakin olisit saanut, kuvailemalla esimerkiksi vähän enemmän huonetta missä Leon oli. Mutta muuten aika tavanomainen brettijuoni, näppärä ulkoasu ja oikeinkirjoitus kunnossa. Jatka ihmeessä, ei sitä parane muuten kuin kirjoittamalla. 
Runeen ei ole paljoa lisättävää. Juttu oli ihan hyvä, tosiaan vähän turhan nopeatempoinen... ja saisit kirjoitttaa vähän pitempiä juttuja. Tiedät varmaan että sitä koko hommaa ei tarvitse tehdä kerralla ja lähettää suoraan sotuun, vaan se kannattaa kirjoittaa wordillä windowsissa että voi käydä välillä syömässä ja juomassa ja vessassa ja nukkumassa (ja mitäs muuta sitä nyt tehdäänkään muuta kuin käydään Sotavasarassa 
)
)Verba, non acta - sanoja, ei tekoja