Partion vetäjä Nehljudov katseli huolestuneena maisemaa, jossa mikä tahansa muu elämänmuoto olisi kuollut, jos ei ollut keisarin jalkaväkeen kuuluva ja asianmukaisesti panssaroitu. Horisontissa kasaantui joka puolella valtavia hiekkamyrskyjä, joten hän ei saisi vieläkään lähetettyä hätäkutsua linnakkeeseen. Hänen mukanaan oli kaksi kymmenen sotilaan taktista ryhmää, yksi raskaasti aseistettu viiden hengen ryhmä, jonkalainen kokoonpano tunnettiin Devastaattoreina. Lisäksi oli heidän entinen sankarinsa Vasili, joka nyt oli suljettu valtavaan koneeseen jota hän ohjasi ja joka toi hänelle vielä seuraavan elämän, kun edellinen oli ollut loppua plasma pistoolin ylikuumenemisesta seuranneeseen räjähdykseen.
Nehljudov oli jännittynyt, he kaikki olivat pelottavan kokemattomia, jopa Vasili, heidät oli lähetetty rutiininomaiselle partiolle, mutta raunioista löytynyt muinainen esine muutti sen luonteen täysin. Enää tämä ei ollut harjoitus, vaan kauhistuttavan todellinen pako.
Komentaja Lucius tiesi, että hiekkamyrskyt katkaisisivat heidän yhteytensä linnakkeeseen, mutta hän halusi testata heidän kykyjään tappavassa autiomaassa.
Nehljudovin pieni neonin oranssi armeija eteni epäinhimillisen nopeasti. Onneksi he olivat immuuneja sellaisille pikkuseikoille.
- Vihollinen horisontissa! Huusi kersantti ensimmäisestä ryhmästä.
Nehljudov pysähtyi, ja määräsi muiden tehdä samoin. Hän kokosi itseään jotta olisi uskaltanut kääntyä. Hän kuiskasi nopean rukouksen, ja kääntyi.
- Voi ei... Hän voihkaisi. Ei kai hekin? Miksi?
Hän tiesi ettei voinut paeta, heidät ehdittäisiin ottaa kiinni ja yllätettäisiin epäjärjestyksessä, mikä merkitsisi automaattista tuhoa. Tosin hyökkäys moninkertaista vihollista vastaan merkisi samaa.
- Kuolema tai kunnia! Hän huusi. Tehdään tästä hiekkalaatikosta kunniakenttä! Keisarin työssä!
Kuin ukkonen jyrähti urheiden sotilaiden taisteluhuuto.
Nehljudov silmäili maastoa he olivat huonossa asemassa hiekkadyynin reunalla, hiekkamyrskyt lähenivät, ja samoin vihollinen.
- Kohti vihollista! Kallioille!
Kaatuillen ja kompastellen he rynnäköivät ainoalle kallioselle perälle, Nehljudov paineli nappuloita panssarissaan saadakseen itsensä rentoutumaan.
- Bohoduvoska! Ohjaa heidät korkeimpaan mahdolliseen asemaan! Kuin kirjassa sanotaan!
Bohoduvoska oli Devastaattoreiden kersantti.
- Vasili! Rynnäköi eteenpäin, jää kahdenkymmen metrin päähän Mosgovitzin ryhmästä.
- Mosgovits, Mosgovits! Etene laakealle kivelle, suojaa Bohoduvoskan ryhmää! Ja Gogol! Johda soturit Mosgovitsin ryhmän rinnalle! Seuraan teitä! Varjelkaa laatikkoa! Se on tärkeämpi kuin kukaan meistä! Muistakaa, Keisari on puolellamme!
Hän latasi pultterinsa ja otti huotrastaan miekan joka leimahti sinisiin energiapurkauksiin samaan aikaan kun hiekkamyrskyt saavuttivat heidät, he kuulivat Vasilin karjunnan ja plasmakanuunan jysähdykset valtavan pauhinan ja heidän panssariin ropisevan hiekan läpi. Sitä seurasi vaakasuora sade vonkuvia pultteja...
Vanhojen teknikkojen perintö Osa 1 (prologi)
Jätit juuri nätisti auki vihollisen, ja mitä porukka oli löytänyt niistä raunoista, innotus huipussaan. 
Kirjoitahan kohta lisää, tahtoo lukea.-
tom12
