Mutta, mutta... Mitäs minä tässä enää jankutan sana on vapaa...-------------------------------------------------------------------------------------
Punaisen Puron Kilta, Prologi – Uskon Pyörremyrsky
Taistelu viuhui joka puolella, Punaisen Puron Killan Ylikaniikin ympärillä. Hän ja noin sata muuta sisarta olivat piiritetty Eldareiden toimesta ja ulospääsyä ei ollut. Sisaret taistelivat perääntymättä kymmenkertaisen vihollisjoukon keskellä ja heidän järkkymätön uskonsa Keisariin piti viholliset kurissa. Muutama muu komentokunta taisteli vihollista vastaan lähistöllä, nuoren ja kauniin Kaniikin, Camellan johtama lähimpänä Ylikaniikkia. Eldareiden määrä oli hirmuinen ja tilanne näytti epätoivoiselta.
Sisarkunnan Ylikaniikki taisteli urhollisesti vihollista vastaan vaikka puolet hänen ryhmästään oli jo raa’asti teurastettu. Yhtäkkiä kaikki muuttui. Eldar keihäs lensi jostain kaukaa ja lävisti Ylikaniikin haarniskan kainalon kohdalta ja teki tuskallisen ja kuolettavan haavan Kaniikin kylkeen. Kuitenkin hän jatkoi taisteluaan tuskasta huolimatta Keisarin avustuksella ja nousi kerta kerran jälkeen ylös iskuista huolimatta jatkamaan taistelua yhä hurjempana ja hurjempana.
Kaniikki Camella huomasi Ylikaniikin tuskaiset tilanteet ja taisteli komentokuntansa kanssa sokean uskon avulla tiensä läpi satojen Eldareiden Ylikaniikin avuksi. Juuri kun Camella saapui johtajansa vierelle, toinen keihäs lensi kohti Ylikaniikkia, eikä Camella ehtinyt reagoida mitenkään ennen kuin oli liian myöhäistä. Keihäs lävisti Ylikaniikin panssarin ja pureutui suoraan tämän sydämeen. Ylikaniikki huusi tuskasta ja veri pulppusi tämän rinnasta. Hän kaatui eikä enää noussut ylös.
Kun Camella riensi auttamaan johtajaansa, jotain kummaa tapahtui. Ylikaniikin verisestä ruumista nousi ilmaan hurja pyörremyrsky. Niin hurja, että jokainen Eldar tempautui mukaan tai joutui pakenemaan sen edessä. Sisariin se ei kuitenkaan vaikuttanut ja Camella riensi Ylikaniikin kylmän ruhon luo itkien vuolaasti. Ihmeekseen hän huomasi tämän olevan elossa ja nosti Ylikaniikin pään syliinsä silittäen sitä hellällä kädellä kuiskaten:
- ”Uskon pyörremyrsky…”
- ”Niin… En koskaan menettänyt uskoa.”
-------------------------------------------------------------------------------------
Punaisen Puron Kilta, Osa I – Johtokunnan kokous
Punaisen Puron Killan nuori Ylikaniikki Camella seisoi omassa turvallisessa huoneessa ja katseli ulos ikkunasta ihanaa punaisen hohtoista auringon laskua. Kaksi vuotta oli kulunut Ylikaniikin kuolemasta, mutta nyt Camellan ajatukset olivat tulevassa taistelussa ja sen kauhuuksissa. Vaikka ilma oli kaunis nyt, millainen se tulisi olemaan taistelun päivänä? Camella käänsi katseensa itään ja näki jo selvästi, kuitenkin vielä kaukana häämöttävät mustat pilvet, jotka Eldar noidat olivat armeijansa päälle luoneet. Sysimustiin pilviin sekoittui taianomaisesti verenpunaisia tuulenpuuskia mikä sai ne näyttämää vieläkin kammottavammalta, jotenkin sairaammalta. Camella seisoi ikkunalla vielä hetken hiljaa, omissa ajatuksissaan, jonka jälkeen hän käveli hitain askelein yksityiseen pesuhuoneeseensa laittautumaan valmiiksi yötä varten.
Camellalla oli pitkät ja kihartuvat kiiltävänmustat hiukset, jotka olisivat saaneet hänet näyttämään kalpealta, ellei hänen kasvonsa olisi olleet muuten niin täyteläiset. Hänen tumman punaiset huulet ja yönsiniset silmät aiheuttivat vetoa keneen tahansa nuorukaiseen. Pienet kauneuspisteet sopivan päivettyneellä iholla olivat erittäin kauniita Camellan kasvoilla ja jyrkät mustat kulmakarvat tekivät niistä täydelliset. Hän olisi saanut kenet tahansa miehen, korkeimmasta everstistä alimpaan orjaan, komeimmasta nuorukaisesta raihnaisimpaan vanhukseen, mutta kuitenkin hän valitsi vain yhden, sen yhden ketä ei enää ollut.
Yöllä Camella ei saanut unta. Hän näki painajaisia taistelusta ja etenkin niistä kaikista kammottavuuksista ja raakuuksista, mitä tuolloin tulisi tapahtumaan. Camella oli mestari taistelustrategiassa ja loistava soturi, jopa niin loistava, että hän oli ansainnut kunnioitetun Ylikaniikin paikan, mutta hänellä oli yksi anteeksiantamaton heikkous. Camella pelkäsi. Hän ei pelännyt omasta puolestaan, eikä varsinkaan ollut mitenkään pelkurimainen, vaan hän pelkäsi koko Sisarkunnan puolesta ja koko Imperiumin puolesta! Niinpä Camella pyrki aina mahdollisimman rauhaisaan ratkaisuun sodassa ja muissakin tilanteissa. Hän vältti henkeen ja vereen kuolon uhreja, mikä saattoi johtaa hänet vielä suurempaan vaaraan kun hän osasi kuvitella. Camella pyöriskeli sängyssään vielä tunteja, mutta sai lopulta unenpäästä kiinni ja nukkui pitkään, melkein puoleen päivään saakka.
Camella nukkui vielä sikeästi kun suuren tammioven takaa kuului koputus. Se jatkui vielä vähän aikaa kunnes ovelta kuului hento tytön ääni:
- ”Camella neiti. Oletteko hereillä? Toin aamiaista.” Jostain puhtaiden valkeiden lakanoiden alta kuului uninen vastaus:
- ”Kyllä, kyllä. Odota hetki, että saan jotain siveellistä ylleni!”
- ”Tottakai, arvon neiti.” ,tyttö vastasi hieman nolostuneena. Camellalla kesti noin kymmenen minuuttia nousta ylös sängystä, jonka ajan palvelustyttö odotti kiltisti hiljaa oven takana. Lopultakin hän sai itsensä ylös sängystä ja asteli vielä unisena ovelle. Oven takana odottava palvelustyttö oli nuori ja kalpea, mutta kuitenkin hyvin kaunis ja herttainen.
- ”Toin aamiaista, Camella neiti.”
- ”Kiitos. Oliko muuta?”
- ”Kaniikki Trinita lähetti viestin. Tuota noin… Hmm…” Palvelustyttö ei selvästikään muistanut viestiä ulkoa ja joutui nolostuneena ottamaan esiin povitaskuunsa kätkemän muistilapun.
- ”Noniin, Kaniikki Trinita ehdottaa, että johtokunta kokoontuisi tänään Länsisaliin kello 1335 keskustelemaan tulevasta taistelusta. Taistelu strategiasta, haavoittuneiden hoidosta sekä muista asiaan liittyvistä aiheista.”, palvelustyttö lausui loppuosan lauseesta hiljaa, selvästikin hieman peloissaan.
- ”Olet peloissaan tulevasta taistelusta?”, Camella totesi ja palvelustyttö nyökkäsi hieman.
- ”Älä huoli, kaikki menee hyvin.” ,Camella lausui tämän lauseen huoletta, vaikka ei itse siihen täysin uskonutkaan. Palvelustyttöön se teki kuitenkin vaikutuksen:
- ”Todellako, uskotko tosiaan niin?”
- ”Kyllä, älä pelkää. Kiitos aamiaisesta, mutta minulla olisi tässä hieman aamupuuhia, peseytymistä ja kaikenlaista. Tiedäthän sinä…”
- ”Tottakai, tottakai, arvon neiti. En pidättele sinua enää yhtään kauempaa.” Camella loi tyttöön ystävällisen katseen ja tämä poistui huoneesta sulkien oven hiljaa perässään.
Camella asteli ripakasti pitkin temppelin suuria ja autioita käytäviä. Kello oli 1330 ja hänellä oli kiire johtokunnan kokoukseen. Olisi erittäin epäkohteliasta myöhästyä. Camellalla oli mennyt laittautumisessa pitkän aikaa, mutta se oli ollut vaivan arvoista. Hän sai joka ikisen pään temppelin tyhjillä käytävillä tuijottamaan häntä kuin elävää pyhimystä sekä unohtamaan kaikki muut askareet kymmenen minuutin ajaksi. Camella toden totta oli hyvin kaunis. Hän saapui läntisen salin suuren oven eteen, jossa palvelustytöt toivottivat hänelle hyvää aamupäivää yhteen ääneen, melkein kuin kuorossa, samalla kun avasivat oven, joka johti sisään saliin.
Läntinen sali oli suuri ja uskomattoman korkea huone, jonka seiniä koristivat lukuisat kultaiset ja hopeiset taideteokset. Salin ainakin kaksikymmentä metriä korkeita ikkunoita pitkin laskeutui maahan asti yltävät tummanpunaiset silkkiverhot ja seinällä roikkui suuria uskomattoman kauniita sekä taidolla luotuja seinävaatteita. Salin molemmilla puolilla olivat korkeat tammipöydät joiden penkeille johtokunnan jäsenet nousivat portaita pitkin ja sen keskellä kulki punainen matto suoraan korealle valtaistuimelle, joka seisoi jykevänä laajalla korokkeella, niin että se ylsi hieman muita istumapaikkoja korkeammalle. Valtaistuin oli monesta osin kullattu, kimaltelevasta graniitista rakennettu suuri istui, joka oli sisarkunnan Ylikaniikin paikka, Camellan paikka.
- ”Hyvää huomenta kunnioitettu Camella.”, lähimpänä Camellaa vasemmalla puolella istuva nainen sanoi.
- ”Huomenta Kaniikki Trinita ja sisaret.”, Camella lausui kunnioittavasti. Trinitalla oli tummat lyhyt tukka sekä ruskettunut iho. Hän oli Alminuksen opetuskunnan Kaniikki ja oli korkeimmassa arvossa heti Camellan jälkeen.
- ”Olemme kokoontuneet tänne keskustelemaan tulevasta taistelusta, sen strategisesta puolesta sekä haavoittuneiden hoidosta ynnä muusta asiaan liittyvästä.”, Trinita aloitti:
- ”Paikalla ovat: Punaisen Puron sisarkunnan Ylikaniikki Camella, Alminuksen opetuskunnan Kaniikki Trinita, Celentinan opetuskunnan Kaniikki Annabell ja Danjocsen opetuskunnan Kaniikki Chiana sekä alemmat Kaniikit Amanda, Miranda, Darija, Lolan, Danika, Zeena, Duane, Crystil, Aiyanna, Charisa, Eolan, Kaya, Nadie, Rosene ja Urika. Lisäksi Parantajien sisarkunnan Kaniikki Milronda.”
- ”Anteeksi, että keskeytän Trinita, mutta missä ovat Kaniikki Mellanda sekä Kaniikki Anja?”, kysyi Camella. Trinita painoi päänsä alas ja vastasi:
- ”Minun piti palata asiaan myöhemmin, mutta kerron sen nyt. Kaikkien epäonneksi joudun paljastamaan, että Melinadoksen sekä Taiyannan opetuskunnat joutuivat Eldareiden, tarkemmin sanottuna Ulthwe Eldareiden yllättämäksi juuri kun he olivat valmistelemassa lähtöä tänne läheisellä Tramaskos planeetalla, vain muutama viestintuoja selvisi perille.”, Trinita piti pienen tauon, kokosi itsensä ja jatkoi:
- ”Ulthwe armeija oli todennäköisesti osa samaa armeijaa mikä marssii paraikaa tänne idästä. Camellalle uutinen oli kuin isku ohimoon. Kokonaiset kaksi opetuskuntaa pyyhittiin olemattomiin ja niin nopeasti! Hänen vihansa Eldareita vastaan hyppäsi suuren pykälän ylöspäin hänen asteikollaan. Camellan oikealla puolella istuva valkohiuksinen, hieman vanhempi Kaniikki Annabell jatkoi:
- ”Kaikki ovat varmasti huomioineet idästä lähestyvät mustat pilvet. Pilvien alla marssii noin kuusituhatpäinen Ulthwe armeija. Armeija saavuttaa temppelin arviolta 80 tunnin kuluttua. Valmistelut on jo aloitettu ja puolustusta parannetaan kokoajan. Kun 80 tuntia on kulunut, joka ikinen aseeseen kykenevä sisar on puolustamassa temppelin muureilla henkeen ja vereen.” Nuori, punapäinen Kaniikki Chiana jatkoi:
- ”Temppelissä ja muurien sisällä on tällä hetkellä 1400 aseeseen kykenevää sisarta, Alminuksen opetuskunnan jäsentä. Celentinan opetuskunta saapuu temppelille vuorokauden sisällä ja Danjocsen opetuskunta kahden, mikäli kaikki menee hyvin. Chiana piti tauon, selvästikin muistelemalla Melinadoksen ja Taiyannan opetuskuntien kohtaloita.
- ”Kun kaksi vuorokautta on kulunut temppeli kattaa 3800 aseeseen kykenevää sisarta. Kaniikki Milronda jatkaa haavoittuneiden hoidosta.” Parantajien sisarkunnan Kaniikki Milronda aloitti puheensa hyvin hiljaisella ja hennolla äänellä:
- ”Parantajien sisarkunnasta on tällä hetkellä paikalla 35 kyvykästä parantajaa ja 50 apulaista sekä 50 kantoryhmäläistä saapuu juuri näillä näkymin, joten lääkinnässä ei pitäisi olla ongelmia.”, Milronda vilkaisi ulos ikkunasta laskeutumisalustoille ja jatkoi yhä voimistuvalla äänellä:
- ”Toinen sairaalarakennus sijaitsee juuri itäisen muurin tuntumassa ja toinen hieman sisempänä temppelin pihalla. Kun taistelu koittaa, jokainen parantaja taistelee henkensä edestä terveyden turvaamiseksi.” Camella helpottui kuullessaan parantajien määrän niin suureksi.
- ”Ehdottaisin, että jokainen opetuskunta jaettaisiin viiteen 200 hengen komentokuntaan ja jokaista johtaisi yksi paikalla olevista, alemmista Kaniikeista sekä jokaisella opetuskunnan Kaniikille sekä sisarkunnan Ylikaniikille annettaisiin komennettavaksi niin ikään 200 hengen sisarryhmä, näin kaikki 3800 sisarta saataisiin jaettua komentoryhmiin.”, Trinita vilkaisi Camellan suuntaan ja tämä myöntyi:
- ”Ehdotus hyväksytty, Kaniikki Trinita. Jos sinä pidät huolen raskaasta tulesta ylemmällä muurilla, Chiana ja Annabell johtavat eri lohkoja alemmalla muurilla ja minä alhaalla portin luona, Eldareiden hyökkäys pitäisi olla pysäytettävissä jokaiselta taholta.”
- ”Miten jaamme muut viisitoista komentokuntaa?”, Annabell kysyi.
- ”Ehdottaisin, että kolme kuntaa ylemmälle muurille, yhdeksän alemmalle sekä kolme portin taakse. Näin suurin tulituki keskitettäisiin alemmalle muurille, hyvän kantomatkan päähän vihollisista.”
- ”Mutta selviätkö kolmen komentokunnan kanssa muurin alhaalla?”, Trinita kysyi huolestuneena.
- ”Kyllä. Enempää ei voi sinne uhrata, koska muureilla tarvitaan mahdollisimman paljon tulitukea.”
- ”Hyvä on. Entä panssarivaunut?”, Annabell kysyi.
- ”Kaikki epäsuoraa tulta ampuvat turvaan, sisimmän muurin taakse, muut hyvien suojien taakse alemmalle muurille.”
- ”Hyvä on. Onko kellään mitään kysyttävää aiheesta?”, Annabell jatkoi.
- ”Milloin saamme tietää mitä komentokuntaa johdamme?”, kysyi eräs alemmista Kaniikeista, Eolan.
- ”Komentokunnat jaetaan tasan vuorokauden kuluttua ensimmäisellä sisäpihalla. Muuta kysyttävää?” Kaniikit vilkuilivat ympärilleen, eikä kellään ollut enää mitään kysyttävää.
- ”Jos ei, niin kokous on päättynyt. Voitte poistua.”, Camella sanoi.
Hän jäi hyvien tapojen mukaan odottamaan, että jokainen Kaniikki oli poistunut salista, mikä tapahtui yllättävän hitaasti, kunnes poistui itsekin hieman vaivautuneena ja jälleen kerran suuren ihmisjoukon huomioimana suoraan omaan huoneistoonsa.
