Komissaari Evenhoff

[Demension]

Olen Komissaari Evenhoffin henkivartija, Galemos Mertho. Olimme olleet jo monta päivää matkalla kohti Quisto’rolin planeettaa. Olimme vihdoin saavuttaneet päämäärämme ja aluksemme laskeutui. Laskuportti lipui alas
Komissaari Evenhoffin nahkaiset kengät nitisivät hänen astellessaan pitkin laskuporttia.
- ”Ah! Vihdoin raikasta ilmaa! Haistele sinäkin niin kauan kun voit.” Huudahti kenraali minulle.
- ”Kyllä herra Komissaari.” Sanoin hyvin tylsistyneellä äänellä.
Komissaari kääntyi minua päin ja kysyi:
- ”Ja mikäs sotamiestä nyt vaivaa?”
Nostin katseeni kohti Komissaaria ja vastasin mahdollisimman normaalilla äänellä:
- ”Ei mitään kummempaa. Ei vain innosta mennä kohti varmaa kuolemaa.”
- ”Noh, noh sotamies! Eipäs pidetä moraalia alhaalla. Hyvin tämä menee.” Komissaari sanoi minulle ja tarrasi minua olkapäästä.

Komissaari kääntyi poispäin ja jatkoi matkaansa. Evenhoffin kenkien nitinä muuttui päässäni vasaroiden paukkeeksi. Pitäisi kai poiketa pataljoonan lääkärin luona.
Evenhoff meni paikalliseen komentokeskukseen keskustelemaan planeetalle sijoitettavan hajayksikön toiminnasta. Minä jäin vartioimaan ovea. Kaupungissa oli jo salamurhattu kaksi Keisarin palveluksessa ollutta komissaaria. Minä en anna Evenhoffin kuolla mistään hinnasta. Tehtäväni on suojella komissaaria ja sen minä teen. Kaupungin kaduilla liikkuu jos jonkin näköistä ihmisjoukkoa.

Alkaa nukuttamaan.. Ei saa nukahtaa. Pitää pysyä hereillä. Ei .. voi .. vastustaa..

- ”Sotamies Mertho! Ette kai te nuku vahtivuoronne aikana!” Kajahti huuto korvaani.
Se oli Komissaari Evenhoff.
- ”En, herra Komissaari! En!” Huusin hämmästyneellä ja unenpöpperöisellä äänellä.
Komissaari tarrasi minua taas olkapäästä ja sanoi: ”Sinun pitäisi varmaan käydä lääkärin luona.”
Kuinka sympaattinen hymy hänellä olikaan.
- ”Kyllä herra Komissaari, käyn herra Komissaari.” Vastasin päätäni hieroen.
- ”Tavataan Gnesheimin tukikohdassa.” Evenhoff lisäsi.
Hieroin vielä hetken päätäni. Nyt pitää kyllä lähteä tai pääni räjähtää.
Käännyin kannoillani ja aloin kävelemään kohti lääkärin ’vastaanottoa’.
Ehdin astua pari askelta, kunnes kuulin laukauksen. Minun ei tarvinnut edes ajatella mikä se oli. Käännyin nopeasti tulosuuntaani ja otin pari juoksuaskelta. Evenhoff makasi maassa kuolleena.

- ”Kuka ampui? Kuka ampui?!” huusin ravistellen lähelläni olleita ihmisiä.
- ”Tuo!” osoitti eräs rähjäisen näköinen vanha naishenkilö.
Huppupäinen henkilö seisoi paikallaan hiha sauhuten. Kohotin kiväärini ja huusin:
”Nostakaa kätenne hiljaa päänne päälle ja menkää maahan makaamaan!”
Huppupää ei reagoinut mitenkään.
Toistin huutoni, mutta huppupää ei reagoinut mitenkään. Huppupää paljasti toisen kätensä ja kiskoi hupun alas. Se oli necron! Ihmiset juoksivat pakokauhun vallassa karkuun.
Kohta paikalla ei ollut enää ketään. Ammuin necronilta pään pois., se pysyi hetken pystyssä, mutta kaatui lopulta maahan kolisten.

Komissaari Evenhoff oli kuollut. Tunsin, että se oli jotenkin syyni. Minut siirrettiin hajayksikköön. Se oli kamalampaa kuin kuvittelin. Miehet koostuivat lähinnä vangeista ja muista ihmiskunnan roskasta. Oli kulunut 2 päivää planeetalle saapumisesta. Näiden päivien aikana oli murhattu kaksi Komissaaria. Evenhoff ja Gregyov.
Yksikkömme johtaja ryntäsi parakkimme resuisesta ovesta sisään:
- "Nyt on tosi kyseessä pojat. Necron –invaasio! Koodi 4!"
Kaikki alkoivat ryntäilemään ympäriinsä kuin päättömät kanat. Tuupin itseni väkijoukon läpi aseeni luo. Nappasin sen nopeasti pöydältä ja juoksin ovesta ulos.

Ulkoilman täytti paksu savu. Meitä käskettiin pistämään kaasunaamarit päähän. Noh, ei siinä ollut mitään vastaan koputtamista. Nopealla liikkeellä kiepautin naamarin naamaan ja jatkoin matkaani. Ihmisiä makasi katujen sivuilla. Tajuttomina tai kuolleina, sitä en tiennyt. Ei siihen olisi edes ollut aikaa. Tie jota yksikkömme kulki johti laukaisualustalle.
- ”Kuulkaa sotilaat! Tehtävämme on suojata laukaisualustaa necroneilta. Tärkeää on, että pidämme laukaisualustan siihen asti, kunnes olemme saaneet takavartioasemalta vahvistuksia.” Kuului huuto jostain edestämme.
Jatkoimme matkaamme, kunnes aloimme kuulemaan huminaa ja laukausten vaihtoa edestämme. Edessämme kulkeva ryhmänjohtaja veti miekkansa huotrasta. Se valaisi tietämme edes vähän. Laukaukset kuuluivat lähempää ja lähempää. Näimme edessämme joukon Ultramariineja kivikasan takana suojassa. Necronit olivat ilmeisestikin murtaneet puolustuksemme sektoreilla 1 ja 2.

Ryhmämme meni Ultramariinien luo kivikasalle ja alkoi antamaan tulitukea. O’Keefe ja Megrans juoksivat romuttuneen valtakunnan kanslian seinustalle. O’Keefe tarttui kranaattiin ja heitti kranaatin nurkan taakse. Aika hidastui pariksi sekunniksi ja kuului räjähdys. Ultramarinet käyttivät rakettireppujaan ja lensivät kivien yli aukiolle. Kuului pari laukausta ja äänet hiljenivät. Kurkkasin kivien takaa, että oliko jo turvallista edetä. Necronin palasia lojui ympäri aukiota. Juoksin kivien takaa seinälle.
- ”Noniin ryhmä! Tehtävämme muuttui meidän pitää ajaa necronit takaisin sektorille 1 ja pitää ne siellä. Liikettä. Älkää tuhlatko ammuksia!” Kuului olkaradioistamme.
Ultramariinien selkärepuista kuului tasainen humina kun ne etenivät meidän edellämme.
Tulitaistelu oli kiivasta puolin ja toisin. Olimme saapuneet Keisarin aukiolle. Keisarin patsaan edessä miehet kumarsivat ja huusivat:
- ”Kauan eläköön Keisari, kaikkivaltias ja ihmiskunnan johtaja!”

Juuri kun nousin ylös patsaan pää räjähti. Kaikki nousivat kiireellä ylös ja juoksivat patsaan alustan taakse suojaan. Necronit etenivät taas meitä kohti kovalla vauhdilla. Tulittaa ei juuri voinut, koska Necronit laukoivat aseitaan kokoajan. Luulimme jo, että toivo oli menetetty, kunnes takaamme kuului kolinaa ja kova hurinaa. Paikalle oli vyörynyt Saalistaja tankki ja Rhino –miehistönkuljetusvaunu. Rhinon takaluukku kolahti maahan ja lisää Ultramarineja tuli tueksemme. Saalistaja kiersi patsaan vasemmalta puolelta ja ampui kerrostaloon. Kerrostalo romahti necronien niskaan. Ryhmänjohtajamme tarkisti, että reitti on selvä, ja etenemisemme jatkui. Näytti, kuin necronit olisivat vain hyökänneet kaupunkiin ja poistuneet heti. Savu hälveni necroneista ei näkynyt merkkiäkään. Olkaradio räpsähti ja siltä tuli ilmoitus:
- ”Necronit harhauttivat meitä. Ne hyökkäsivät tukikohtaamme ja varastivat tehtäviämme koskevia tärkeitä papereita!"

Matkamme jatkui siis kohti tukikohtaamme. Matkalla sinne emme kohdanneet yhtään necronia, matka oli ehkä 5 km pitkä.
Tukikohdan edustalla oli ruumiita siellä täälä. Kapteeni Mortvahn makasi maassa pää irti revittynä. Sisällä oli jopa enemmän ruumiita kuin ulkona, näin nopeasti katsottuna. Sisällä haisi palanut liha ja kuolema..
Vaikka olimme menneet harhaan, olimme sentään saaneet tuhottua monta necronien pakoalusta. Taivaalla olevat tähtiristeilijämme raportoivat kadesta necron-aluksesta jotka pääsivtä karkuun. Mihin he suunnitelmiamme tarvitsivat? Olisko tämä vain alkusoittoa jollekin isommalle? Sitä emme vielä tiedä, mutta minulla on aavistus, että se selviää kohta.

Sotamies Galemos Mertho
Quisto'rol
M41
-----

Tässä uusin tarinani, joka tosin jäi kesken. En vaan yksinkertaisesti jaksanut kirjoittaa loppuun!

[nedd]

Ihan hyvä tarina... Osa lauseista oli vähän sekavia ja silmään pisti esim. tämä:

- ”Tuo!” osoitti eräs rähjäisen näköinen vanha naishenkilö.

Siis oliko siellä joku nainenkin sotilaiden joukossa..? Ja kun se huppupäinen tyyppi paljastu necroniksi, se oli vähän sekava kohta ja meni jotenkin nopeasti ohi.. Kielioppivirheitä en hirveesti löytänyt, mutta kuvailua olisi saanut olla enemmän (niinkuin ainan) niin tarina ei olisi kulkenut niin nopeasti.

Kuitenkin hyvä hyvä tarina ja kiva idea. Kouluarvosana... 8-

[Demension]

Ihan hyvä tarina... Osa lauseista oli vähän sekavia ja silmään pisti esim. tämä:

- ”Tuo!” osoitti eräs rähjäisen näköinen vanha naishenkilö.

Siis oliko siellä joku nainenkin sotilaiden joukossa..? Ja kun se huppupäinen tyyppi paljastu necroniksi, se oli vähän sekava kohta ja meni jotenkin nopeasti ohi.. Kielioppivirheitä en hirveesti löytänyt, mutta kuvailua olisi saanut olla enemmän (niinkuin ainan) niin tarina ei olisi kulkenut niin nopeasti.

Kuitenkin hyvä hyvä tarina ja kiva idea. Kouluarvosana... 8-

Öh.. No joo. Siis kaupunki on normaalien ihmisten asuttama, mutta toimii muunmuassa IG:in värväyspaikkana. Tosiaankin..
Pitänee selittää planeetan olosuhteet paremmin seuraavassa tarinassa.
He heh.. Saman numeron sain tarinasta kuin tänään saadusta Fysiikan kokeesta :O

[Rune]

Niin, tuollaiset asiat kannattaisi ehkä kuvailla tarinassakin, että epäselvyyksiltä vältyttäisiin mahdollisimman paljon. Mutta ihan nätti tarina, itse ainakin pidin tämän lukemisesta. Tottakai aika yksinkertainen, yksittäisiä virkkeitä oli paljon, ja kuvailua jäi puuttumaan, mutta näihin pystyy helposti puuttumaan, kunhan alkaa miettiä miten saisi kuvailua hieman syvemmämmäksi ja selkeämmäksi. Jatka ihmeessä kirjoittamista, kokemuksen kautta oppii.

[Aco]

Jaahas, että tälläistä. Ihan hyvä tarina, joka oli kieliopillisesti hyvä. Rune saarnasikin jo tarinasta jotain, joten annan itsekin sen kouluarvosanan: 8+

[Akatchi]

No jos fluffissa mennään, niin eivät necronit papereita varasta Palaneen lihan hajua tuskin löytyy, koska gauss ase....tuhoaa kaiken, mitään ei jää jäljelle. Tämä necroni jolta lähti pää pois, olisi pian noussut uudelleen pystyyn. Noh fluffissa Necronit ovat lähes voittamattomia. Lasgunit ja bolterit(jos boltteri ei ole lähietäisyydellä) kimpoavat harmittomasti niiden panssarista pois(panokset siis eivät aseet ) Tarina oli hyvä mutta turhan lyhyt(wh40k tarinat turhan vähissä ). Muista sitten seuraavassa tarinassasi(jos necronit ovat mukana) että ruumita on vaikea löytää

[Bumba]

niin noh, necronit paperivarkaissa.. Ehkä nekin haluaa niitä laadukkaita lasguneja

hyvä turina hyvä että 40koota kun on vähän huonoilla kantimilla ollut nykyjään, Kai kirjoitat lisää?

[Sopuli]

jos ssäntöteknillisesti mennään niin necroni ei nouse uudestaan tuosta. tarian ei ollut aivan fluffin mukainen, mutta juoni oli hyvä. vähän ehkä kuvailua enemmän