Aurinko nousee Mandaranilla, Jefremovan linnakkeen valtavat seinät kuultavat auringossa ja yön jäätävä pakkanen vaihtuu polttavaan kuumuuteen. Sadat soturit aloittavat jälleen päivänsä keisarin palveluksessa, ja yön ajan vartioineet pääsevät viettäämään lepoaikaansa. Taas loputtomat hiekkamyrskyt piiskaavat Jefremovan seiniä ja sotureiden panssareita saamatta mitään aikaan. Valtavat portit avautuvat ja huoltoalus suuntaa moottorit jylisten kohti avaruutta tuodakseen taas kohta uuden lastin aseita ja muonaa. Taas laskeutuu yksi kuu horisontin taa toisen noustessa kilpaa auringon kanssa. Maan tasalla avataan myös ovet ja osasto sotilaita aloittaa kersantin johdolla päivän ampumaharjoitukset myrskyssä ja korkeassa painovoimassa. Samoin aloittaa toinen osasto pyhät korjausrituaalit yön aikana tuhoutuneisiin laitteistoihin. Linnakkeen kappalainen aloittaa messun suuressa salissa jonka holvit moninkertaistavat hänen ja satojen urheiden sotilaiden ylistyksen.
Sotilas Dmitri puskee paksua ovea auki, jälleen on sen edessä valtava kinos hiekkaa ja soraa. Hänen perässään astelee kolmisenkymmentä soturia, komentoa odottamatta he ottavat lapiot ja tyhjentävät satojen metrien korkeudessa olevan taistelukäytävän hiekasta.
Kohta Dmitri kiinnittää magneetilla lapionsa takaisin selkäänsä ja aloittaa teoreettisen vartiovuoron. Edes hänen mekaanisin ja geneettisesti avustetut aistit eivät erota mitään alla riehuvasta myrskystä. Kiitos korkean painovoiman, vain raivokkaimmat myrskyt ylettyivät linnoituksen huipulle ja he saivat nauttia selkeästä säästä.
Kiitureita lensi korkealla myrskyn yläpuolella ampuen leijuvia maaleja.
Nyt oli hyvä hetki hoitaa omia pieniä askareitaan, Raskolnikov irroitti rintapanssarinsa ja alkoi kaivertaa siihen taidokasta kuvaa Mandaranin vuoristoista. Hänen oikea olkalaatta oli täynnä kaiverrettuja pääkalloja ja vasemmassa oli kohokuviona jaoston tunnus, punaisella tähdellä lepäävä leka. Lisäksi hänen pultteriin oli kirjoitettu "Wannebe Napoleon". Vaikka vartiovuoro oli puhtaasti periaatteellinen, katsoivat he, että aina oli ainakin kolme valvomassa ympäröivää tyhjyyttä. Osa aloitti uskonnollisen keskustelun keisarin ylivoimasta suhteessa kaaoksen mustiin jumaliin, osa puheli aseiden korjauksesta, toiset taas virittelivät hilpeän laulun. Kersantti harmitteli taasen tappavaa ilmastoa, koska ei voinut ottaa pois kypäräänsä ja nauttia karamelleja.
Syvällä linnakkeen paksujen muurien alla Komentaja Lucius antoi raportin jaoston komentajalle kahdesta kadonneesta partiosta. Katoamis-syyksi kirjattiin “Autiomaa? Kokemattomuus”, lisäksi kirjattiin seuraava huomio: “Ei syytä jatkotoimenpiteille.”
Kahdeksan tunnin vartiovuoron jälkeen Dmitri ja hänen toverinsa jättivät viihtyisän toimensa ja laskeutuivat suurten voittojen saliin odottamaan toimeksiantoja. Suurten voittojen sali oli mahtava holvattu huone jonka katto oli satojen metrien korkeudessa, sen seinille oli maalattu maalauksia jaoston voitoista örkkejä vastaan, suuria sankareita ja tapettuja vihollisia. Huoneen lattia oli koristeltu taidokkain kivi-intarsioin, ja keskellä huonetta oli jaoston perustajan, suuren sankarin Mihailovitšin hauta. Täällä tuoksui suitsukkeet ja ilma oli rukousten kyllästämä. Tuntikausia he odottivat, katselivat mosaiikkeja ja keskustelivat imperiumin mahtavasta tulevaisuudesta. Näin vartiopäivinä heille jäi aikaa, jota ei saanut käyttää lepoaikana, mutta harva myöskään sai minkäänlaista harjoitusta tai tehtävää heille aikaan muilta kiireiltään.
Viimein saapui komentaja Stravinsky antamaan heille käskyn, tai pikemminkin etsimään vapaaehtoisia. Hänen seurassaan oli kolme teknikkoa ja joitain vieraita tutkijoita.
- Tervehdys toverit! Minulla on teille tehtävä, luovutan teidät teknikko Bogatyrievin komentoon. Meillä on vieraita jotka ovat Keisarin asialle ja haluavat tutkia Levasovan rakennustyömaan raunioita. Teidän tulee saattaa ja vartioida heitä, saatte käyttöönne Ukkoshaukan. Onko asia selvä? Hyvä.
Punaisen panssarin peittämä Bogatyriev, jonka selkärepussa keinaili mekaaninen apukäsivarsi nyökkäsi heille ja he seurasivat häntä sekä tutkijoita jotka selvästi eivät olleet tottuneet Mandaranin korkeaan painovoimaan.
Dmitri istui Ukkoshaukan miehistönkuljetustilassa, siellä oli myös vieraiden laitteisto joita he aikoivat käyttää. Ne tosin näyttivät siltä että hiekka tunkeutuisi välittömästi niihin ja tekisi laitteet käyttökelvottomiksi. Heidän mukanaan oli myös apulaisia jonkalaisia Dmitri ei ollut koskaan nähnyt. Ne olivat lentäviä pääkalloja joissa oli pieniä työvälineitä. Niiden täytyi olla taas jokin androidi sovellus. Ne jos mitkä tuhoutuisivat välittömästi jos menisivät ulos. Taas yksi pörräsi hänen pään ympärillä, jos sulkakynää pitävästä kädestä ottaisi kiinni ja löisi kallon seinään oikein kovaa...
Dmitri kiinnitti huomion taas vieraisiin, hän oli huomannut seuraavan tekstin heidän olkapanssareissaan “Adebtus Mechanicus”. Heidän siis täytyi olla todella arvovaltaisia.
Pinnistämällä yliluonnolliset aistinsa äärimmilleen, hän saattoi juuri ja juuri kuulla osan heidän ja Bogatyrievin puheesta (johtuen suuresta painovoimasta lentoalus joutui käyttämään moninkertaista tehoa normaalin verrattuna joten melu oli valtava).
- Levasovo.......hivegrad.....STC.........Terra......tibritii....raspjati.....
- ...........pashaluista.......vodu......platu....
Hän ei saattanut ymmärtää mitään yksittäisistä sanoista, eikä hän saattanut ymmärtää ketä voisi kiinnostaa kaupungin rakennustyömaa, joka hylättiin liian vaikeana toteuttaa.
Ukkoshaukan laskeuduttua he joutuivat ottamaan laitteiston mukaan Bogatyrievin varoituksista huolimatta, lentävät pääkallot jäivät suosiolla alukseen. Vieraat järkyttyivät
Mandaranin olosuhteista, vaikka olivat hyvin informoituja niistä. Kaupungin vanhat rakennustelineet ylettyivät lähes kolmen kilometrin korkeuteen, ja erilaiset rakennelmat peittivät lukemattoman laajan alueen, josta suurin osa oli hiekan peitossa. Sotureille selvisi, että he etsivät jäänteitä STC tietokannoista. Tutkijat alkoivat kokoamaan laitetta joka lähettää heikkoja sähköimpulsseja jolloin jo tuhoutuneisiinkin muistiyksiköihin
palaa hyvin heikko virta äärettömän lyhyeksi ajaksi, koneet rekisteröivät sitten tämän välähdyksenä näytöllä. Bogatyriev antoi tutkijoille palopuheen toimimisesta raunioissa ja vannotti meitä olla päästämättä ketään eroon joukosta, jopa voimatoimin. Hän ajatteli että kunnianloukkaus oli vähän verrattuna korkea-arvoisen tutkijan kuolemaan. Niinpä Bogatyrievin ja kahden muun teknikon opastamana lähdimme saattamaan tutkijoita.
Palopuheet olivat turhia, sillä rauniot vilisivät puistattavia petoja, ei vaarallisia, pultterilla tapettavia, mutta riittäviä saamaan tutkijat tiukasti keskellemme, löysimme monenlaisia muinaisesineitä, useimmat ajoittuivat aikaan ennen sisällis-sotaa suuren ristiretken aikoihin. Tutkimus kesti aina yöhön ja seuraavaan päivään, jolloin kohtasimme sotureita läheisestä Mentšovan linnakkeesta. He olivat metsästämässä epäpyhiä elämänmuotoja ampumaharjoituksena, mutta he eivät osanneet auttaa meitä. Tutkijat haastattelivat heitä ja selvisi, että heidän partio oli tehnyt jonkinlaisen löydön joka oli viety jaostonkomentaja Apraxinille. Niinpä päätimme tehdä ystävyysvierailun Mentšovoon, olihan hekin samasta legioonasta ja Mihailovitšin perusamasta linnakkeesta.
Mentšovassa sijaitsi Mandaranin suurin tutka-asema, joka seurasi koko aurinkokunnan liikennettä, siellä oli myös huomattavasti enemmän avaruusaluksia ja paljon suurempi hangaari kuin Jefromovassa. Kuitenkin miesvahvuudeltaan Mentšova oli heikompi kuin Jefromova, ne kuitenkin toimivat yhteistyössä joten niiden keskinäisiä vahvuuksia ei tarvitsisi laskeskella, vaikka yhteistyön hetket olivat suhteellisen harvinaisia. Mandaranhan oli pääasiassa harjoitusmaailma ja “Mihailovitšin poikien” legioonan kotimaailma.
Komentaja Apraxinin otti meidät vastaan hämärässä kammiossaan, yleensä jaostomme panssarit olivat neonin oransseja, mutta Apraxinin panssari, joka oli itsessään hieno mekaniikan ihme, oli pähkinän ruskea. Apraxinin naama oli ankara, ja hänellä oli pitkä jäykkä parta, lisäksi joillain ihmisillä on ominaisuus saada muut ihmiset tuntemaan itsensä tyhmiksi rinnallaan, näin oli myös komentajan laita. Tämä sai vierailumme tunnelman hyvin vaivautuneeksi. Olimme taaempana ja keskustelimme Apraxinin henkilökohtaisen henkivartioston kanssa linnakkeen kuulumisista, saimme kuulla, että eräs soturi, Grigori Mormutšov haluaisi kuumeisesti keskustella jonkin meidän linnakelaisen kanssa, Bogatyrievin luvalla jätimme seurueen ja lähdimme tutustumaan linnakkeeseen. Ikäväksemme saimme selville, että Grigori Mormutšov oli arestissa niskuroinnin takia, niinpä emme saaneet selville mikä hänen asiansa oli. Lisäksi saimme kuulla väitteen, että heidän esikuntansa salailisi jotain, päätimme olla ajattelematta moisia puheita. Kysyimme myös Apraxinin erikoisesta panssarista. Siitä saimme vastauksen, että se oli valmistettu pajassa jonne kukaan ei saa astua ilman Apraxinin tai teknikkojen lupaa, eikä kukaan ole saanut siihen lupaa.
Palasimme Jefromovaan, tutkijamme kävivät usein Levsovan raunioilla ja tutkivat muinaisjäännöksiä. Me seurasimme luonnollisesti normaalia päiväjärjestystä ja näimme vieraamme vain harvoin, joten emme ole saaneet selville heidän edistymistä tutkimuksissaan.
On kulunut useita kuukausia, tutkijaryhmä kiertelee raunioita Ukkoshaukassa ja keskustelevat asioista joita normaali ihminen, eikä edes superihminen, pysty ymmärtämään. Toinen heistä näkee jotakin erikoista ja määrää pilotin ohjaamaan lähemmäs. He näkevät panssarivaunun jollaista eivät ole koskaan nähneet, he kiertelevät ja dokumentoivat sen. Äkkiä kone tärähtää pahasti, toisen kerran. Pilotti huutaa paniikissa ennenkuin kolmas ja viimeinen räjähdys tapahtuu.
Kesti viikon, ennen kuin Jefremovan jaoston komentaja Ilja Repin alkoi tulla levottomaksi. Kahden päivän päästä tuli harvinainen tauko hiekkamyrskyihin ja Ilja määräsi radistin kutsua heitä kiireesti.
- Jefromova Ukkoshaukka Rfg-4:lle, kuitatkaa välittömästi.
Eetteri pysyi vaiti
- Nostakaa lähetystehoa. Määräsi Ilja.
Jefromova kutsuu Ukkoshaukka Rfg-4:ää, vastatkaa!
- Nostakaa lähetysteho maksimiin! Määräsi Ilja silminnähden tuohtuneena.
- Niin tehokas lähetys saattaa vaarantaa joitain laitteitamme, kunnioitettu komentaja.
- Annoin teille määräyksen! Toteuttakaa se! Kivahti Repin.
Sotilaiden skannerit näyttivät järjettömiä lukuja, valot välähtivät ja korvakuulokkeet särähtivät ilkästi, mutta vastausta ei kuulunut, vain Mentšovan radisti odotti tuohtuneena selitystä.
- Radisti, ilmoita Mentšovaan, että meiltä on tärkeitä henkilöitä kadoksissa, pyydä heitä aloittamaan etsinnät.
Ilja kääntyi takana olevien komenajien puoleen.
- Nyt on kunniamme kyseessä, meidän on löydettävä Ukkoshaukka Rfg- 4 ja sen matkustajat, linnakkeeseen saa jäädä vain välttämättömät puolustajat. Aloittakaa liikekannalle pano välittömästi.
Vanhojen teknikkojen perintö Osa 2
Vanhojen teknikkojen perintö Osa 2
I'm back.
Ensin meinasin jo valittaa tuosta aikamuodon käytöstä, mutta lopulta se oli ihan nätisti käytetty hyväksi tuossa lopussa. Hieno teksti. 
Välillä, tai aika useastikin, olin seota, että kenestä ja missä nyt on kysymys. Ja lievähkö uneliaisuus kuulsi kyllä tuosta, mutta tapahtumien kuvaus oli säädetty aika jännittävästi, eikä vieläkään saatu tietää mikä mörkö oli kyseessä. Kirjoita lisää, jäi jännittävään kohtaan!
Välillä, tai aika useastikin, olin seota, että kenestä ja missä nyt on kysymys. Ja lievähkö uneliaisuus kuulsi kyllä tuosta, mutta tapahtumien kuvaus oli säädetty aika jännittävästi, eikä vieläkään saatu tietää mikä mörkö oli kyseessä. Kirjoita lisää, jäi jännittävään kohtaan!
Hmmm, kun tuollaisia kun mietin myöhään illalla niin päässä pyöri eri äidinkielen opettajien opit, minun logiikan mukaan tulee, koska ensimmäinen sana loppuu s:ään ja toinen alkaa s:llä. Tosin se kyllä näyttää tyhmältä.Gorbag kirjoitti:Eikös sana," katoamissyy" ole ihan tavallinen yhdyssana, ei siis tule väliviivaa.