Keihäs törrötti Scopien puujalassa. Scopie tarttui puujalkaansa ja veti keihään pois.
”Hemmetti, nyt ne rikkoi mun puujalan.” Scopie ärisi ja heitti puujalan majasta alas.
Metsässä ei näkynyt ketään. Kuka ihme oli hyökännyt metsään? Aranthum nosti majan pohjalla lojuneen jousen ja nuolia. Silloilla ihmeissään olevat roistot katselivat ympärilleen. Mitään ei näkynyt. Kuului taas nopea viuhahdus ja joukko miehiä tippui alas pimeään metsään. Kuului suhinaa ja he olivat kadonneet. Jokin hyvin paha oli saavuttanut heidät.
Aranthum katseli majan ikkunasta ulos mietteliäänä. Oliko heidän kannattanut rikkoa lakia ja perustaa rikolliskommuuni metsään? He olivat vailla mahtavien muurien suojaa. Vailla sotilaiden tarjoamaa tukea.
Alhaalta kuului pauketta. Jokin alkoi kiipeämään puun runkoa ylös. Scopie hyppi majasta ulos ja vinkkasi Aranthumin seuraamaan häntä. Sillat heiluivat, aivan kuin metsään olisi iskenyt maanjäristys. Roistoja tippui puista kuin lehtiä syksyllä. Aranthum keskittyi ainoastaan hevoselleen pääsyyn. Scopie heitti tikkaat alas puusta ja liukui niitä pitkin alas. Se jokin juoksi siltaa pitkin heitä Aranthumia kohti. Aranthum nappasi köydestä kiinni ja hyppäsi alas. Maassa oli hyvin pimeää. Aranthum alkoi etsimään Scopieta. Scopie löytyikin. Tosin keihästettynä puuhun..
Aranthum lähti juoksemaan hiekkatielle ja alkoi etsimään hevostaan.
”Tänne Fargaa!” hän huusi niin hiljaa kuin suinkin pystyi. Musta hevonen tuli puiden suojasta esiin. Aranthum luikki tien poikki ja hyppäsi hevosen selkään. Jokin juoksi metsästä hevosen perään. Se saavutti ja saavutti Aranthumia, kunnes Aranthum otti tikarinsa esiin ja heitti sen oliota päin. Hahmo kaatui maahan eikä siitä enää noussut.
Puolen tunnin ratsastamisen jälkeen Aranthum saapui Imperiumin linnoituksen muureille. Muuri oli korkea ja kylmän näköinen. Sammalta ja köynnöksiä kasvoi joka puolella. Aranthum köytti hevosensa puuhun kiinni ja meni muurille.
Hän etsi sopivaa kohtaa, josta voisi kiivetä ylös linnoitukseen. Kauaa ei lohkeamaa tarvinnut etsiä. Aranthum alkoi kiipeämisen. Kun hän pääsi muurille siellä ei ollut ketään. Vartijat nukkuivat jauhosäkkejä vasten tietämättä, että he heräisivät kohta epämiellyttävästi. Aranthumin kenkien pohjaan laittama sammal hiljensi kenkien kopsetta kovaan muurin.
Pataljoonan komentaja Loomis kirjoitti kynttilän valossa päiväkirjaansa.
”Tänään tapahtui oudoin asia moneen viikkoon. Täydennysjoukkomme ei ollut vieläkään tullut, joten lähetin kymmenen miehen ryhmän metsään etsimään täydennysjoukkoja. Arvelin, että ne puupäät olisivat eksyneet matkalla tänne. Mutta tuloksena oli vaan 10 miestä vähemmän ruokittavana. Minulla on tunne, että mitä ikinä tuolla metsässä onkaan, se ei tule olemaan meille hyväksi. Moraali on matalalla ja miehet ovat alkaneet valittamaan kaikesta. Mitä laiskureita.
Komentaja Loomis”
_____________________________________
taas tällainen nopeatempoinen ja lyhyt pätkä tarinaani. Comments
FB: Pimeä tie, osa 2
Pitäisi valittaa pituudesta, armottoman lyhyt. Niinkuin edeltäjänsäkin, mutta toisaalta kunhan näitä on määrällisesti paljon niin pituudella ei ole niin paljoa väliä. Ja niin, tapahtumat olivat selkeitä ja kaikesta sai hyvän kuvan. Mutta ainut mikä pisti silmään, oli virkkeiden suuri käyttö määrällisesti, sekä kuvailun puute. Kyllähän pääasioista sai selvää, mutta hieman tarkemmin jos kuvailee tapahtumia niin tulee hyvä. Ei ehkä selventääkseen tapahtumia, sitä ei tässä enää tarvitse tehdä, vaan luomaan tunnelmaa. Tässä oli vähän sellaista, että sitä tapahtuu siellä, mutta tilanteeseen verraten tunnelman olisi pienellä kuvailulla saanut ahdistavaksi ja salamyhkäiseksi liittämällä jonkun kuvailun tai kielikuvan jonkun virkkeen perään. Tällä tavalla pituuskin lisääntyy kivasti. Mutta siitä huolimatta nätti tarina, hahmot ovat ainakin mielenkiintoisia. Jatka ihmeessä. 
Re: FB: Pimeä tie, osa 2
Eh.. Tuossa oli kyllä naurussa pitelemistä, mutta enpäs alkanut nauramaan mielipuolen lailla. Moraalinen voitto.. tai jotain.Demension kirjoitti: Aranthum alkoi etsimään Scopieta. Scopie löytyikin. Tosin keihästettynä puuhun..
Baurukseen yhdyn, joten jatkoa vaan.. Tseh, poika!
lojuu kuin kotka, ampuu kuin eläintarha
toi oli tosi hyvä, mutta liian lyhyt (lukee toisen kaerran jatkoa odotellen)