Ritari Raedaeus
Ritari Raedaeus
Tämä on ensimmäinen wh40k- aiheinen novellini, joten fluffillisia virheitä saattaa löytyä, sori siitä. Lukekaa ja kommentoikaa!
------------------------------------------------------------------------------
Harmaiden Ritareiden suurjohtaja Raedaeus seisoi hiljaa joukkojensa kärjessä, tarkkaillen kiikareilla örkkejä jotka olivat leiriytyneet suunnilleen kilometrin päässä olevaan laaksoon. Vihernahkojen hengitys kohosi huuruna ilmaan, ja osa niistä näytti olevan jonkinlaisen raivokohtauksen vallassa.
Raedaeus sulki silmänsä ja keskittyi. Hän vaistosi örkit heikkona psyykkisenä kaikuna, ja myös sen kaiun alla piileskelevän voimakkaan demonisen läsnäolon. Kaartin tiedustelujoukoissa toimiva nuori inkvisiittori Ziadre oli ollut oikeassa, örkit olivat jotenkin onnistuneet herättämään kaaoksen huomion. Raedaeus oli saanut käskyn selvittää miten, ja samalla tuhota kaaoksen valtaan joutuneet örkit. Raedaeus kääntyi katsomaan neljästäkymmenestä Ritarista koostuvaa joukkoaan, ja laittoi terminaattorihaarniskaan kuuluvan kypärän päähänsä. Vaikka kypärä oli suunniteltu vastustamaan ulkoapäin tulevia psyykkisiä voimia, hän tunsi silti vahvasti veljiensä teräksenkovat mielet ja pelottomat ajatukset.
– Kuten kunnioitettava inkvisiittori Ziadre raportoi, nämä örkit ovat jotenkin tekemisissä kaaoksen kanssa. Tiedätte miten toimimme. Edetään!
Raedaeus veti miekkansa vyöltään ja lähti johtamaan joukkoa kohti örkkien leiriä.
Kun puolet matkasta oli kuljettu, Raedaeus tunsi demonien havaitsevan hänen läsnäolonsa. Aluksi ne yrittivät hyökätä hänen mielensä kimppuun, mutta Raedaeuksen pyhitetty ja siunattu haarniska torjui heikot yritykset. Mitä lähemmäs leiriä Raedaeus asteli, sitä vahvemmaksi hyökkäykset muuttuivat, ja hän tunnisti aggressiivisen demoniauran Khorneksi.
Kun Ritarit olivat alle kahdensadan metrin päässä leiristä, Raedaeus tunsi miten kaikki demonit vetäytyivät hänen ympäriltään ja hän arvasi että ne aikoivat ottaa örkkien ruumiit haltuunsa.
– Kuolemattoman Keisarin puolesta!
Raedaeus kohotti miekkansa ja nopeutti marssinsa kevyeksi hölkäksi. Hän näki että örkit olivat tulossa vastahyökkäykseen – osa näytti täysin yllätetyiltä ja keräili kiviä ja keppejä aseiksi, toiset ryntäsivät hakemaan kirveensä ja pistoolinsa, ja joidenkin vartalot purskahtivat osittain kappaleiksi kun vahvemmat demonit ottivat ruumiit nopeasti haltuunsa. Raedaeus tunsi ohimenevästi sääliä riivattujen puolesta ja vihaa sekä pelkoa demoneita kohtaan, mutta keskittyi ja sulki tunteet pois mielestään. Hän lausui hiljaisen rukouksen ja ryntäsi lähimmän örkin kimppuun. Vihernahka kohotti kömpelösti painavan kiven päänsä päälle kun Raedaeus sivalsi miekallaan olennon keskivartalon kahtia. Örkki kaatui korisevana ja kuolevana maahan. Kaksi verta valuvaa, osittain örkistä ja osittain demonista koostuvaa kuvatusta syöksähti tapetun tilalle, ja Raedaeus ampui lyhyen sarjan bolterillaan kohti lähempää. Kuvatuksen piikikäs käsi rusahti kappaleiksi, ja Raedaeus viimeisteli työnsä sivaltamalla demonin pään irti. Toinen halusi ilmeisesti suojella omaa nahkaansa, eikä uskaltanut hyökätä Raedaeuksen kimppuun, vaan kyyristeli parin metrin päässä. Raedaeus sulki silmänsä ja keskittyi. Hän näki mielessään tuon örkin, joka oli peloissaan ja osittain haltioitunut demonin lahjoittamista voimista. Hän näki myös demonin, joka oli luonut siteen itsensä ja tuon örkin välille, ja nyt kuiskaili käskyjä örkin korvaan. Raedaeus keskitti psyykkisen voimansa tuhoamaan tuon demonin ja örkin välisen siteen, ja onnistui katkaisemaan sen helposti. Demoni imeytyi kirkuen takaisin warppiin, ja se oli vahingoittanut isäntänsä ruumista niin pahoin, että örkki kuoli. Raedaeus vilkaisi ympärillään riehuvia taisteluja.
Hänen terminaattorinsa olivat melko tasaväkisessä käsikähmässä kolmen valtavankokoisen örkin kanssa. Puhdistusryhmä oli keskittänyt polttimiensa tulen kuuteen huono-onniseen örkkiin, jotka pakenivat palaen ja huutaen. Raedaeus tiesi, että örkkien johtaja oli melko varmasti riivattu, ja osallistuisi ennen pitkää taisteluun. Kun johtajaa ei näkynyt, Raedaeus ryntäsi auttamaan terminaattoreita.
Yksi jättikokoisista örkeistä heilautti kirveensä veli Darenin kypärään, ja se upposi melkein jalkaan asti. Örkki kiskaisi kirveensä irti juuri kun Raedaeus saapui taisteluun. Hänet valtasi äkillisesti hillitön kostonhimo veli Dareniuksen puolesta. Raedaeus oli huomannut, että jos hän sulki tunteet pois mielestään niin kuin kaikille Harmaille Ritareille oli opetettu, jokin pieni ärsyke saattoi laukaista erittäin vahvan tunteen kun hänen keskittymisensä herpaantui. Örkki huomasi Raedaeuksen ja suuntasi nopeasti mahtavan sivalluksen hänen oikeaan olkapäähän. Kirves upposi puoliväliin asti, mutta jäi jumiin panssariin. Raedaeus ojensi bolterinsa örkin mahaan kiinni ja ampui lyhyen sarjan. Örkki päästi irti jumittuneesta kirveestään ja vaipui kuolleena maahaan. Raedaeus lyyhistyi örkin viereen. Veli Asius juoksi hänen viereensä ja kiskaisi kirveen irti. Raedaeus heilutti kättään, ja kipu oli hirvittävä. Käsi tulisi olemaan melko varmasti toimintakyvytön koko hänen loppuelämänsä.
– Pärjäätkö, Mestari, veli Asius kysyi.
– Selviän kyllä.
Raedaeus otti miekkansa vasempaan käteen, ja nousi ylös. Hän kuuli takaansa huutoa ja kääntyi katsomaan. Kolmemetrinen, verinen ja kiljuva örkki oli tullut esille ja repi puhdistusryhmän Ritareita kappaleiksi voimakourallaan. Raedaeus lähti juoksemaan kohti örkkijohtajaa ja tiesi terminaattorien seuraavan häntä.
– Kuolemattoman Keisarin puolesta!
Örkki parahti kun Raedaeus huusi Keisarin nimen ja suuntasi koko huomionsa häneen. Punertavana hohtava voimakoura ojentui Raedaeuksen keskivartaloa kohti ja olisi leikannut hänet kahtia, ellei hän olisi ehtinyt väistää. Hän sivalsi miekallaan kohti örkin päätä, ja osa tuon hirviön kallosta leikkaantui irti. Raedaeus tiesi, että örkki selviäisi paljon pahemmastakin haavasta. Hän loikkasi pois alta kun örkki sivalsi toisessa kädessä olevalla kirveellään häntä kohti, ja survaisi miekkansa örkin mahaan vetäen sen nopeasti pois. Otus ei näyttänyt edes huomaavan että sen sisälmykset valuivat ulos, vaan kumartui ja kolautti valtavalla päällään Raedaeuksen kypärään. Terminaattoripanssari suojeli hänen päätään, mutta hirviön paino riitti pudottamaan hänet selälleen maahan. Örkki kohotti kirveensä päänsä päälle valmistautuen lopettamaan hänet. Raedaeus näki, kuinka kirves kohosi hitaasti lakipisteeseensä ja alkoi laskeutua nopeuttaen vauhtiaan. Raedaeus valmistautui kuolemaan, ja lausui viimeisen rukouksen. Sinisenä hohtava terä työntyi jostain hänen ja örkkikirveen väliin, ja leikkasi kirveestä suurimman osan pois. Kirveen jäännökset osuivat Raedaeuksen rintapanssariin, ja kimposivat tehonsa menettäneinä pois. Veli Asius astui örkin eteen ja alkoi tulittaa sitä bolterillaan rintaan. Raedaeus alkoi nousta hitaasti pystyyn, seuraten lyhyttä kaksintaistelua. Olio ei välittänyt rintakehäänsä tunkeutuvista luodeista, vaan ojensi kouransa leikaten Asiuksen kolmeen osaan. Raedaeus sulki silmänsä.
– Keisari ottakoon rohkean sielusi vastaan, hän mumisi. Raedaeus nousi ja loikkasi pois ojennetun voimakouran tieltä. Örkin liikkeet alkoivat hidastua verenhukan takia. Raedaeus löi nopeasti osan kourasta poikki, sitten hän sivalsi örkin vasemman käden irti. Hän tunsi mielessään vahvan demonisen raivon, joka kohosi hänen jokaisella lyönnillään. Raedaeus terästi mielensä demonin voimaa ja pelkoa vastaan.
– Kuolemattoman Keisarin nimeen, tuhoudu!
Seuraava lyönti osui örkin kurkkuun, ja se riitti kaatamaan hirviön. Raedaeus tunsi demonin auran vapisevan raivosta ja vaistosi kuinka se otti kaiken voimansa käyttöön. Maassa makaavan örkin nahka ja verisuonet repeytyivät irti ja räjähtivät. Örkin apinamainen luuranko sätkytteli maassa, kaikki sen sisäelimet näkyivät. Näky olisi riittänyt tekemään tavallisen ihmisen hulluksi, mutta Raedaeus katsoi tapahtumaa rauhallisesti. Örkin luiden ympärille alkoi kiertyä tyhjästä lihaksia, ja otus paisui melkein kaksinkertaiseksi. Maasta ei noussut örkki, vaan valtava, sarvekas ja siivekäs demoni. Raedaeus tiesi, ettei hän välttämättä pärjäisi olennolle yksin. Hän vilkaisi ympärilleen ja näki terminaattorien taistelevan demonilauman kanssa. Voimahaarniskoidut Ritarit olivat jahtaamassa tavallisten örkkien rippeitä ja iskivät niitä maahan voima-aseillaan. Raedaeus oli yksin.
Demoni astui häntä kohti ja ojensi pitkäkyntisen kouransa hänen panssariaan kohti, aikoen repiä sen auki. Raedaeus loikkasi taaksepäin ja sivalsi kättä aseellaan. Samalla hän alkoi hymistä pyhiä sanoja, jotka heikensivät demonin sidettä materiaaliseen maailmaan. Demoni tunsi voimiensa vähenevän ja aikoi tehdä hänestä nopeasti selvää. Se lennähti Raedaeuksen eteen ja kääntyi sivaltaen häntä piikikkäällä hännällään. Raedaeus otti sivalluksen vastaan loukkaantuneella oikealla kädellään, ja isku upposi osittain haarniskan sisälle mutta ei vahingoittanut häntä. Raedaeus ojensi miekkansa hyödyttömästi eteensä ja sulki silmänsä. Hän yritti tuhota siteen, jolla demoni pysyi materiaalisessa maailmassa, mutta demoni torjui hänen yrityksensä. Raedaeus keskitti voimansa kehittämään psyykkisen kilven hänen ja demonin väliin, ja onnistui siinä. Demoni lennähti vastustamattoman voiman vaikutuksesta neljän metriä taaksepäin ja kaatui maahan. Raedaeus keskittyi pitämään kilven paikoillaan, kunnes saisi apua.
Demoni karjui turhautuneena, mutta ei uskaltanut yrittää kilven ohittamista, eikä edes uskaltanut katsoa Raedaeukseen päin. Sen sijaan se kääntyi ympäri ja lähti kohti terminaattoreita. Raedaeus odotti hetken, ja syöksähti demonin perään. Kilpi ei liikkunut hänen mukanaan vaan haihtui heti kun hän liikahti. Terminaattorit olivat huomanneet heitä kohti rientävän demonin, ja asettuivat ympyrämuodostelmaan voimakeihäät ojossa. Demoni tarttui ensimmäiseen terminaattoriin ja sen kynnet läpäisivät helposti haarniskan. Otus ravisteli terminaattoria hetken ja paiskasi hervottoman ruumiin maahan. Muut asettuivat demonin ympärille ja survaisivat keihäänsä yhtä aikaa kohti olentoa. Demoni väisti suurimman osan keihäistä, mutta kaksi tunkeutui sen mahaan. Raedaeus ehti demonin taakse, ja sivalsi miekallaan sitä selkään. Demoni oli haavoittunut jo pahasti, ja Ritareista hehkuva usko ja puhtaus tekivät sen olon lähes sietämättömäksi. Demoni potkaisi jalallaan sokkona taaksepäin, ja jalka osui Raedaeuksen epäonneksi keskelle hänen haarniskansa rintapanssaria. Paksut keramiittilevyt murskautuivat vahvojen kynsien osumasta. Raedaeus lensi taaksepäin metrin verran, ja yskäisi verta. Hänen päässään jyski ja hän haistoi nenässään happaman maidon, kuten aina silloin kun häneen osui luja isku. Raedaeus repäisi kypärän vaivalloisesti pois päästään yhdellä kädellä ja yritti nousta, mutta ei onnistunut, luultavasti selkärangan murtumisen takia. Raedaeus katsoi kuinka demoni repäisi jälleen yhden hänen veljistään kappaleiksi. Hengittäminen oli vaikeaa, varmaankin hänen toiset keuhkonsa olivat murskautuneet ja toiset vahingoittuneet. Raedaeus sulki silmänsä ja yritti keskittyä kivusta huolimatta. Demoni oli nyt heikko, ja se ei voinut suojella sidettään ja taistella samalla. Raedaeus keräsi kaikki voimansa ja hyökkäsi siteen kimppuun. Demoni kääntyi häntä kohti, tuntien Raedaeuksen aiheuttaman vahingon. Demoni syöksähti häntä kohti, ja samalla yksi terminaattoreista löi keihäänsä sen selästä sisään. Demoni katsoi yllättyneenä mahastaan törröttävää keihään kärkeä ja samassa Raedaeus tuhosi siteen. Demoni alkoi liekehtiä ja huutaa, samalla sen ääriviivat sumentuivat kun se imeytyi warppiin. Äkkiä se oli kadonnut ja Raedaeus näki terminaattorin, joka piteli keihästään ilmassa. Terminaattori juoksi hänen viereensä ottaen kypäränsä pois. Vaikka Raedaeuksen näkökenttä alkoi jo sumentua, hän tunnisti terminaattorin veli Cradraneksi. Cradrane polvistui hänen viereensä ja katsoi ilmeettömänä hänen murskaantunutta ja verta valuvaa rintakehäänsä.
– Et tule selviämään, Cradrane totesi ilman tunteen häivää äänessään. Raedaeus yritti puhua mutta hänen suustaan valui lisää verta. Raedaeus sylki veret maahan viereensä ja veti henkeä.
– Vie minut takaisin Titaaniin, luostarin alla olevaan hautakammioon. Se on viimeinen toiveeni.
-Vien ruumiisi sinne. Kaiverran nimesi omakätisesti seinään muiden sankarinimien joukkoon. Lepää rauhassa ja ottakoon Keisari sielusi vastaan, Cradrane sanoi hiljaa. Raedaeus tunsi ylpeyttä Cradranen puolesta, ja sulki silmänsä. Raedaeus tunsi, kuinka hänen ruumiinsa heikkeni mutta auransa voimistui. Hän kohosi helposti heikosta ruumiistaan ylös, ja syöksähti kohti puhdasta, kutsuvaa valoa yläpuolellaan. Hän oli Keisarin luona.
------------------------------------------------------------------------------------
------------------------------------------------------------------------------
Harmaiden Ritareiden suurjohtaja Raedaeus seisoi hiljaa joukkojensa kärjessä, tarkkaillen kiikareilla örkkejä jotka olivat leiriytyneet suunnilleen kilometrin päässä olevaan laaksoon. Vihernahkojen hengitys kohosi huuruna ilmaan, ja osa niistä näytti olevan jonkinlaisen raivokohtauksen vallassa.
Raedaeus sulki silmänsä ja keskittyi. Hän vaistosi örkit heikkona psyykkisenä kaikuna, ja myös sen kaiun alla piileskelevän voimakkaan demonisen läsnäolon. Kaartin tiedustelujoukoissa toimiva nuori inkvisiittori Ziadre oli ollut oikeassa, örkit olivat jotenkin onnistuneet herättämään kaaoksen huomion. Raedaeus oli saanut käskyn selvittää miten, ja samalla tuhota kaaoksen valtaan joutuneet örkit. Raedaeus kääntyi katsomaan neljästäkymmenestä Ritarista koostuvaa joukkoaan, ja laittoi terminaattorihaarniskaan kuuluvan kypärän päähänsä. Vaikka kypärä oli suunniteltu vastustamaan ulkoapäin tulevia psyykkisiä voimia, hän tunsi silti vahvasti veljiensä teräksenkovat mielet ja pelottomat ajatukset.
– Kuten kunnioitettava inkvisiittori Ziadre raportoi, nämä örkit ovat jotenkin tekemisissä kaaoksen kanssa. Tiedätte miten toimimme. Edetään!
Raedaeus veti miekkansa vyöltään ja lähti johtamaan joukkoa kohti örkkien leiriä.
Kun puolet matkasta oli kuljettu, Raedaeus tunsi demonien havaitsevan hänen läsnäolonsa. Aluksi ne yrittivät hyökätä hänen mielensä kimppuun, mutta Raedaeuksen pyhitetty ja siunattu haarniska torjui heikot yritykset. Mitä lähemmäs leiriä Raedaeus asteli, sitä vahvemmaksi hyökkäykset muuttuivat, ja hän tunnisti aggressiivisen demoniauran Khorneksi.
Kun Ritarit olivat alle kahdensadan metrin päässä leiristä, Raedaeus tunsi miten kaikki demonit vetäytyivät hänen ympäriltään ja hän arvasi että ne aikoivat ottaa örkkien ruumiit haltuunsa.
– Kuolemattoman Keisarin puolesta!
Raedaeus kohotti miekkansa ja nopeutti marssinsa kevyeksi hölkäksi. Hän näki että örkit olivat tulossa vastahyökkäykseen – osa näytti täysin yllätetyiltä ja keräili kiviä ja keppejä aseiksi, toiset ryntäsivät hakemaan kirveensä ja pistoolinsa, ja joidenkin vartalot purskahtivat osittain kappaleiksi kun vahvemmat demonit ottivat ruumiit nopeasti haltuunsa. Raedaeus tunsi ohimenevästi sääliä riivattujen puolesta ja vihaa sekä pelkoa demoneita kohtaan, mutta keskittyi ja sulki tunteet pois mielestään. Hän lausui hiljaisen rukouksen ja ryntäsi lähimmän örkin kimppuun. Vihernahka kohotti kömpelösti painavan kiven päänsä päälle kun Raedaeus sivalsi miekallaan olennon keskivartalon kahtia. Örkki kaatui korisevana ja kuolevana maahan. Kaksi verta valuvaa, osittain örkistä ja osittain demonista koostuvaa kuvatusta syöksähti tapetun tilalle, ja Raedaeus ampui lyhyen sarjan bolterillaan kohti lähempää. Kuvatuksen piikikäs käsi rusahti kappaleiksi, ja Raedaeus viimeisteli työnsä sivaltamalla demonin pään irti. Toinen halusi ilmeisesti suojella omaa nahkaansa, eikä uskaltanut hyökätä Raedaeuksen kimppuun, vaan kyyristeli parin metrin päässä. Raedaeus sulki silmänsä ja keskittyi. Hän näki mielessään tuon örkin, joka oli peloissaan ja osittain haltioitunut demonin lahjoittamista voimista. Hän näki myös demonin, joka oli luonut siteen itsensä ja tuon örkin välille, ja nyt kuiskaili käskyjä örkin korvaan. Raedaeus keskitti psyykkisen voimansa tuhoamaan tuon demonin ja örkin välisen siteen, ja onnistui katkaisemaan sen helposti. Demoni imeytyi kirkuen takaisin warppiin, ja se oli vahingoittanut isäntänsä ruumista niin pahoin, että örkki kuoli. Raedaeus vilkaisi ympärillään riehuvia taisteluja.
Hänen terminaattorinsa olivat melko tasaväkisessä käsikähmässä kolmen valtavankokoisen örkin kanssa. Puhdistusryhmä oli keskittänyt polttimiensa tulen kuuteen huono-onniseen örkkiin, jotka pakenivat palaen ja huutaen. Raedaeus tiesi, että örkkien johtaja oli melko varmasti riivattu, ja osallistuisi ennen pitkää taisteluun. Kun johtajaa ei näkynyt, Raedaeus ryntäsi auttamaan terminaattoreita.
Yksi jättikokoisista örkeistä heilautti kirveensä veli Darenin kypärään, ja se upposi melkein jalkaan asti. Örkki kiskaisi kirveensä irti juuri kun Raedaeus saapui taisteluun. Hänet valtasi äkillisesti hillitön kostonhimo veli Dareniuksen puolesta. Raedaeus oli huomannut, että jos hän sulki tunteet pois mielestään niin kuin kaikille Harmaille Ritareille oli opetettu, jokin pieni ärsyke saattoi laukaista erittäin vahvan tunteen kun hänen keskittymisensä herpaantui. Örkki huomasi Raedaeuksen ja suuntasi nopeasti mahtavan sivalluksen hänen oikeaan olkapäähän. Kirves upposi puoliväliin asti, mutta jäi jumiin panssariin. Raedaeus ojensi bolterinsa örkin mahaan kiinni ja ampui lyhyen sarjan. Örkki päästi irti jumittuneesta kirveestään ja vaipui kuolleena maahaan. Raedaeus lyyhistyi örkin viereen. Veli Asius juoksi hänen viereensä ja kiskaisi kirveen irti. Raedaeus heilutti kättään, ja kipu oli hirvittävä. Käsi tulisi olemaan melko varmasti toimintakyvytön koko hänen loppuelämänsä.
– Pärjäätkö, Mestari, veli Asius kysyi.
– Selviän kyllä.
Raedaeus otti miekkansa vasempaan käteen, ja nousi ylös. Hän kuuli takaansa huutoa ja kääntyi katsomaan. Kolmemetrinen, verinen ja kiljuva örkki oli tullut esille ja repi puhdistusryhmän Ritareita kappaleiksi voimakourallaan. Raedaeus lähti juoksemaan kohti örkkijohtajaa ja tiesi terminaattorien seuraavan häntä.
– Kuolemattoman Keisarin puolesta!
Örkki parahti kun Raedaeus huusi Keisarin nimen ja suuntasi koko huomionsa häneen. Punertavana hohtava voimakoura ojentui Raedaeuksen keskivartaloa kohti ja olisi leikannut hänet kahtia, ellei hän olisi ehtinyt väistää. Hän sivalsi miekallaan kohti örkin päätä, ja osa tuon hirviön kallosta leikkaantui irti. Raedaeus tiesi, että örkki selviäisi paljon pahemmastakin haavasta. Hän loikkasi pois alta kun örkki sivalsi toisessa kädessä olevalla kirveellään häntä kohti, ja survaisi miekkansa örkin mahaan vetäen sen nopeasti pois. Otus ei näyttänyt edes huomaavan että sen sisälmykset valuivat ulos, vaan kumartui ja kolautti valtavalla päällään Raedaeuksen kypärään. Terminaattoripanssari suojeli hänen päätään, mutta hirviön paino riitti pudottamaan hänet selälleen maahan. Örkki kohotti kirveensä päänsä päälle valmistautuen lopettamaan hänet. Raedaeus näki, kuinka kirves kohosi hitaasti lakipisteeseensä ja alkoi laskeutua nopeuttaen vauhtiaan. Raedaeus valmistautui kuolemaan, ja lausui viimeisen rukouksen. Sinisenä hohtava terä työntyi jostain hänen ja örkkikirveen väliin, ja leikkasi kirveestä suurimman osan pois. Kirveen jäännökset osuivat Raedaeuksen rintapanssariin, ja kimposivat tehonsa menettäneinä pois. Veli Asius astui örkin eteen ja alkoi tulittaa sitä bolterillaan rintaan. Raedaeus alkoi nousta hitaasti pystyyn, seuraten lyhyttä kaksintaistelua. Olio ei välittänyt rintakehäänsä tunkeutuvista luodeista, vaan ojensi kouransa leikaten Asiuksen kolmeen osaan. Raedaeus sulki silmänsä.
– Keisari ottakoon rohkean sielusi vastaan, hän mumisi. Raedaeus nousi ja loikkasi pois ojennetun voimakouran tieltä. Örkin liikkeet alkoivat hidastua verenhukan takia. Raedaeus löi nopeasti osan kourasta poikki, sitten hän sivalsi örkin vasemman käden irti. Hän tunsi mielessään vahvan demonisen raivon, joka kohosi hänen jokaisella lyönnillään. Raedaeus terästi mielensä demonin voimaa ja pelkoa vastaan.
– Kuolemattoman Keisarin nimeen, tuhoudu!
Seuraava lyönti osui örkin kurkkuun, ja se riitti kaatamaan hirviön. Raedaeus tunsi demonin auran vapisevan raivosta ja vaistosi kuinka se otti kaiken voimansa käyttöön. Maassa makaavan örkin nahka ja verisuonet repeytyivät irti ja räjähtivät. Örkin apinamainen luuranko sätkytteli maassa, kaikki sen sisäelimet näkyivät. Näky olisi riittänyt tekemään tavallisen ihmisen hulluksi, mutta Raedaeus katsoi tapahtumaa rauhallisesti. Örkin luiden ympärille alkoi kiertyä tyhjästä lihaksia, ja otus paisui melkein kaksinkertaiseksi. Maasta ei noussut örkki, vaan valtava, sarvekas ja siivekäs demoni. Raedaeus tiesi, ettei hän välttämättä pärjäisi olennolle yksin. Hän vilkaisi ympärilleen ja näki terminaattorien taistelevan demonilauman kanssa. Voimahaarniskoidut Ritarit olivat jahtaamassa tavallisten örkkien rippeitä ja iskivät niitä maahan voima-aseillaan. Raedaeus oli yksin.
Demoni astui häntä kohti ja ojensi pitkäkyntisen kouransa hänen panssariaan kohti, aikoen repiä sen auki. Raedaeus loikkasi taaksepäin ja sivalsi kättä aseellaan. Samalla hän alkoi hymistä pyhiä sanoja, jotka heikensivät demonin sidettä materiaaliseen maailmaan. Demoni tunsi voimiensa vähenevän ja aikoi tehdä hänestä nopeasti selvää. Se lennähti Raedaeuksen eteen ja kääntyi sivaltaen häntä piikikkäällä hännällään. Raedaeus otti sivalluksen vastaan loukkaantuneella oikealla kädellään, ja isku upposi osittain haarniskan sisälle mutta ei vahingoittanut häntä. Raedaeus ojensi miekkansa hyödyttömästi eteensä ja sulki silmänsä. Hän yritti tuhota siteen, jolla demoni pysyi materiaalisessa maailmassa, mutta demoni torjui hänen yrityksensä. Raedaeus keskitti voimansa kehittämään psyykkisen kilven hänen ja demonin väliin, ja onnistui siinä. Demoni lennähti vastustamattoman voiman vaikutuksesta neljän metriä taaksepäin ja kaatui maahan. Raedaeus keskittyi pitämään kilven paikoillaan, kunnes saisi apua.
Demoni karjui turhautuneena, mutta ei uskaltanut yrittää kilven ohittamista, eikä edes uskaltanut katsoa Raedaeukseen päin. Sen sijaan se kääntyi ympäri ja lähti kohti terminaattoreita. Raedaeus odotti hetken, ja syöksähti demonin perään. Kilpi ei liikkunut hänen mukanaan vaan haihtui heti kun hän liikahti. Terminaattorit olivat huomanneet heitä kohti rientävän demonin, ja asettuivat ympyrämuodostelmaan voimakeihäät ojossa. Demoni tarttui ensimmäiseen terminaattoriin ja sen kynnet läpäisivät helposti haarniskan. Otus ravisteli terminaattoria hetken ja paiskasi hervottoman ruumiin maahan. Muut asettuivat demonin ympärille ja survaisivat keihäänsä yhtä aikaa kohti olentoa. Demoni väisti suurimman osan keihäistä, mutta kaksi tunkeutui sen mahaan. Raedaeus ehti demonin taakse, ja sivalsi miekallaan sitä selkään. Demoni oli haavoittunut jo pahasti, ja Ritareista hehkuva usko ja puhtaus tekivät sen olon lähes sietämättömäksi. Demoni potkaisi jalallaan sokkona taaksepäin, ja jalka osui Raedaeuksen epäonneksi keskelle hänen haarniskansa rintapanssaria. Paksut keramiittilevyt murskautuivat vahvojen kynsien osumasta. Raedaeus lensi taaksepäin metrin verran, ja yskäisi verta. Hänen päässään jyski ja hän haistoi nenässään happaman maidon, kuten aina silloin kun häneen osui luja isku. Raedaeus repäisi kypärän vaivalloisesti pois päästään yhdellä kädellä ja yritti nousta, mutta ei onnistunut, luultavasti selkärangan murtumisen takia. Raedaeus katsoi kuinka demoni repäisi jälleen yhden hänen veljistään kappaleiksi. Hengittäminen oli vaikeaa, varmaankin hänen toiset keuhkonsa olivat murskautuneet ja toiset vahingoittuneet. Raedaeus sulki silmänsä ja yritti keskittyä kivusta huolimatta. Demoni oli nyt heikko, ja se ei voinut suojella sidettään ja taistella samalla. Raedaeus keräsi kaikki voimansa ja hyökkäsi siteen kimppuun. Demoni kääntyi häntä kohti, tuntien Raedaeuksen aiheuttaman vahingon. Demoni syöksähti häntä kohti, ja samalla yksi terminaattoreista löi keihäänsä sen selästä sisään. Demoni katsoi yllättyneenä mahastaan törröttävää keihään kärkeä ja samassa Raedaeus tuhosi siteen. Demoni alkoi liekehtiä ja huutaa, samalla sen ääriviivat sumentuivat kun se imeytyi warppiin. Äkkiä se oli kadonnut ja Raedaeus näki terminaattorin, joka piteli keihästään ilmassa. Terminaattori juoksi hänen viereensä ottaen kypäränsä pois. Vaikka Raedaeuksen näkökenttä alkoi jo sumentua, hän tunnisti terminaattorin veli Cradraneksi. Cradrane polvistui hänen viereensä ja katsoi ilmeettömänä hänen murskaantunutta ja verta valuvaa rintakehäänsä.
– Et tule selviämään, Cradrane totesi ilman tunteen häivää äänessään. Raedaeus yritti puhua mutta hänen suustaan valui lisää verta. Raedaeus sylki veret maahan viereensä ja veti henkeä.
– Vie minut takaisin Titaaniin, luostarin alla olevaan hautakammioon. Se on viimeinen toiveeni.
-Vien ruumiisi sinne. Kaiverran nimesi omakätisesti seinään muiden sankarinimien joukkoon. Lepää rauhassa ja ottakoon Keisari sielusi vastaan, Cradrane sanoi hiljaa. Raedaeus tunsi ylpeyttä Cradranen puolesta, ja sulki silmänsä. Raedaeus tunsi, kuinka hänen ruumiinsa heikkeni mutta auransa voimistui. Hän kohosi helposti heikosta ruumiistaan ylös, ja syöksähti kohti puhdasta, kutsuvaa valoa yläpuolellaan. Hän oli Keisarin luona.
------------------------------------------------------------------------------------
Loistavaa tekstiä, loppu oli ainakin todella hieno. Mariiniasenne ja grey knightimainen tunnelma olivat todella hyvin esillä, ja vaikka hahmoja tuli ja meni, oli Raedaeus jatkvuasti päähenkilönä. Mutta todella hieno loppu oli ainakin, nyt näemme etteivät päähenkilötkään aina ole niitä kuolemattomia superhahmoja.
Lopussa Raedaeus ei voinut edes liikkua. Todella hienosti ideoitu, minä ainakin tykkäsin tästä.
edit\\ Kiitos WarCry kun muistutit, jotkut tapahtumat oli todellakin kuvattu vähän turhankin suoraviivaisesti. Useimmiten hienoa kerrontaa, mutta kunhan pitää kuvailevan tason korkealla jatkuvasti niin hommaa on vieläkin mukavampi lukea.
edit\\ Kiitos WarCry kun muistutit, jotkut tapahtumat oli todellakin kuvattu vähän turhankin suoraviivaisesti. Useimmiten hienoa kerrontaa, mutta kunhan pitää kuvailevan tason korkealla jatkuvasti niin hommaa on vieläkin mukavampi lukea.
Viimeksi muokannut Rune, Ma 10.05.2004 23:02. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Oli tuossa tosiaan pari aasinsiltaa (esim. "Demoni kääntyi häntä kohti... Demoni syöksähti häntä kohti" *auts!*) ja kehnoa ilmausta, mutta kirjoitusvirheitä en ainakaan itse löytänyt...
Eipä tämän kirjoittamiseen mennyt kuin kolmisen tuntia, ja n. puolet siitä meni siihen kun piti lukea DH-codexia inspiraatiota hakien tai tarkistaen miten joku psyykkinen voima toimii.
Jokatapauksessa, kiitoksia kehuista ja myöskin moitteista.
Eipä tämän kirjoittamiseen mennyt kuin kolmisen tuntia, ja n. puolet siitä meni siihen kun piti lukea DH-codexia inspiraatiota hakien tai tarkistaen miten joku psyykkinen voima toimii.
Jokatapauksessa, kiitoksia kehuista ja myöskin moitteista.