"Epäkelpo lomake" tyyliset virheet kirjautumisessa pitäisi olla nyt historiaa. T. ylläpito

Morkag, taru I retki I osa II

Onko kynä (tai näppäimistö) miekkaa mahtavampi? Tule ja todista, että näin on - muuten emme usko.
Aco
Viestit: 2211
Liittynyt: La 13.03.2004 20:24
Paikkakunta: Helsinki

Morkag, taru I retki I osa II

Viesti Kirjoittaja Aco »

Huippuinhotun tarinan jatko-osa..




Davetin tekijältä..




Acoparaptor-tuotantoa..




Morkag I I II




’’ Tu-Tuuuuuuu!!! ’’ Morkag kajautti ilmoille. Koko örkkijoukko ryntäsi pienen harjanteen yli karjuen hurjia sotahuutoja ja heilutellen kirveitään ja miekkojaan. Morkag lähti heti perään pieneltä kivipaadeltaan, eihän taistelua saanut jättää väliin. Ihmiset juoksivat etulinjassa, joka hidasti vauhtia huomattavasti. Vartiossa olleet kääpiöt pelästyivät, ja juoksivat hakemaan lisäjoukkoja teltoista. Örkit (mukaan lukien muutama hiisi) rynnistivät alamäkeen hidastellen ihmisten takia.
’’ Jyrätään noi saastaset ukot! ’’ jostain kuului kärsimätön huudahdus.
Örkit yhtyivät ideaan, ja hitaimmat ihmiset saivat selkäänsä kirveen, ja jyrääntyivät örkkien massan alle. Osa kääpiöistä oli tulossa puolustusasemiin, tarkoituksenaan suojata loput, jotka olivat jo nousemassa jyrkänteen toista reunaa karkuun.
Morkag oli ketteränä pikku hiitenä saamassa pääjoukkoa kiinni, kun takaa kuului selittämätöntä mölinää. Vuoripeikot, shamaanit ja erityisesti fanaatikot olivat kyllästyneet odottamaan, ja rynnistivät takaapäin kohti Morkagia. Tämä parahti ja kiihdytti vauhtiaan. Hän katsoi taakseen vielä kerran ja näki punaisen auringon nousevan. Sen edessä näkyivät peikkojen valtavat varjot, ja pari viuhuvaa palloa, jotka kuuluivat fanaatikoille. Hän katsoi taas eteenpäin, ja hänen ylitseen viuhahti vasama. Musta vasama.
Parikymmentä kääpiötä ampuivat epätoivoisesti varsijousillaan kohti lähestyvää örkkilinjaa. Muutama vielä elossa ollut ihminen kaatui nuoli rinnassaan jääden joukon alle. Örkkejä ei tosin menehtynyt. Örkit lähestyivät. Enää kolmekymmentä jalkaa… Kaksikymmentä… Kymmenen…
Morkag kompastui tallattuun ja veriseen ihmisen raatoon.
’’ Hitto.. ’’ Morkag kirosi.
Hän nousi pystyyn, ja katsoi taakseen. Fanaatikon pallo viuhahti jo aika lähellä. Tämän lasittuneissa, lähes mielipuolisesta ilmeestä pystyi päättelemään vain yhden asian: halun tappaa. Morkag vetäisi lihaveitset olalta, kääntyi ja lähti kohti taistelua lihaveitset pystyssä.


Kääpiöitä oli varsijousikääpiöiden lisäksi viitisenkymmentä. Nämä tekivät linjan ampujien taakse kivikkoon muutaman jättimäisen kivenlohkareen väliin. Kun örkit olivat saaneet ampujat melkein kiinni, nämä perääntyivät muiden kääpiöiden taakse. Örkit rysähtivät kääpiöiden linjaan sellaisella voimalla, että ensimmäiset kääpiöiden linjat kaatuivat pelkästä massiivisesta voimasta. Kun nämä tokenivat siitä, alkoi varsinainen taistelu. Kääpiöiden lukumäärä oli vähentynyt puolella, niin ainakin Johtaja luuli. Mutta kääpiöillä olikin pieni yllätys örkeille: kun puolustusrivit harvenivat, kivilohkareiden takaa ryntäsi lisää kääpiöitä täyttämään rivit. Heitä oli enemmän kuin aluksi oli näyttänyt. Jäljelle jääneet ampujat kipusivat lohkareiden päälle ampumaan nuolikuuroja örkkien niskaan. Örkit olivat joutumassa alakynteen.


Morkag väisti takaa tulleen iskun. Fanaatikko ryntäsi hänen ohitseen kaataen pari örkkiä pallollaan. Peikot polkivat rivien lävitse murskaten örkkejä, mutta kun ne pääsivät isojen lohkareiden kohdalle alkoi tapahtua. Näiden kivien päällä olleet pienet kääpiöt lentelivät kuin tulitikut tuulessa, kun peikot hakkasivat niitä jättimäisillä kivivasaroilla. Fanaatikot ja shamaanit olivat päässeet kääpiöiden rivien tuntumaan ja tuhosivat näitä tehokkaasti. Nyt kääpiöt olivat alakynnessä.


Morkag ei halunnut edetä enää. Vain fanaatikkojen pallot viuhuivat kääpiöiden rivien tuntumassa. Ei olisi kivaa saada sellaista päähänsä. Viereiseltä lohkareelta tipahti parkuva kääpiö suoraan Morkagin jalkojen juureen. Se oli verillä ja hengitti heikosti. Se oli siis elossa. Lihaveitsi vatsaan ja sekin asia oli hoidettu. Torvi soi kääpiöiden rivien takana ja kääpiöt lähtivät pakoon, koska heidän johtaja kuoli saatuaan fanaatikon pallosta poskeensa. Nämä lähtivät vastakkaista rinnettä pakoon. Örkit päästivät voitonkarjaisun, ja lähtivät perään. Rinteessä kääpiöitä tuli vastaan heidän omia joukkoja, jotka olivat lähteneet pakoon hämäykseksi. Näiden taktiikkana oli ollut lisätä örkkien voitonvarmuutta lähtemällä olevinaan pakosalle, mutta kun kääpiöt olisivat päässeet niskanpäälle, nämä ryntäisivät rinnettä alas tuomaan lisäjoukkoja. Voitonvarmoina he rynnistivät harjanteen yli karjuen ja heiluttaen aseitaan. Kyllä he hämmästyivät, kun heidän omat joukkonsa tulivat vastaan örkkien takaa ajamina. Koko kääpiölauma rynnisti nyt kohti harjannetta.
Morkag puhalsi torveensa yhden pitkän törähdyksen takaa-ajon merkiksi. Sileä rinne kiilsi verenpunaisena auringossa. Örkkien sotahuudot täyttivät ilman. Kääpiöt vain puhisivat juostessaan. Nämä olivat jo viidenkymmenen jalan päässä harjanteesta, kun yllätykset jatkuivat. Harjanteelle nousi satoja hahmoja. Näiden tummat ääriviivat näkyivät kauniisti punaista aamutaivasta vasten. Hahmot olivat korkeita ja leveitä. Näiden suunnasta kuului eräänlaista puhinaa ja rääyntää. Morkag oli kuullut sen äänen aikaisemminkin, mutta ei muistanut missä. Kääpiöt pysähtyivät aluksi ihmeissään, mutta koska örkit heidän takanaan eivät pysähtyneet, hekin joutuivat jatkamaan. Hahmot lähtivät hyökkäykseen, ja kun heidän hahmonsa eivät enää olleet taivasta vasten, heidän muotonsa, värinsä ja muukin ulkonäkö paljastui.
’’ Squigratsastajia? ’’ moni örkki ja kääpiö kummasteli.
Squigratsastajat vyöryivät rinnettä alas valtavalla massalla. Nyt kääpiöt pysähtyivät epätoivoisina valmiina kahdelta suunnalta vyöryvään hyökkäyksen. Squigratsastajat, eli hiidet, olivat taitavia. He pystyivät taistelemaan samalla, kun he ratsastivat ratsuillaan. Squigit olivat yllättävän lauhkeita. Ne oli koulutettu tuhoamaan kaikkia muita, paitsi örkkejä ja hiisiä. Näiden linja rusahti suoraan päin kääpiörintamaa. Squigit repivät kääpiöitä palasiksi hampaillaan, kun taas hiidet tökkivät näitä keihäillään. Squigit olivat melkein saaneet kaikki kääpiöt tapettua, kun alhaalta tullut örkkijoukko pääsi lähitaisteluetäisyydelle. Pian örkit ja hiidet kohtasivat ja alkoivat etsiä eloonjääneitä kääpiöitä, joita oli vielä muutaman kääpiön ryhmissä puolustamassa. Morkag yllätti yhden pienen kääpiön takaa päin ja iski veitset tämän selkään. Nopea ja verinen teurastus oli pian päättynyt, ja Morkag aikoi juuri puhaltaa voitonmerkin, mutta lopetti kuullessaan erään tutun torven puhalluksen.
’’ Gramlar? ’’ hän sai sanotuksi. Gramlar oli ollut samassa luolassa heidän nuoruusvuosinaan. Molemmat olivat innostuneet torvensoitosta ja päättäneet varastaa torvet mieheen. Gramlar oli ollut isompi, ja saanut paremman torven. Morkag katsoi torveaan ja muisti päivän, jona oli saanut sen. Hän katsoi sitä uneksuvasti ja muisti, että hänen olisi puhallettava se merkki.
’’TUUUUUUUUU!!!’’
Örkit kokoontuivat päällikkönsä taakse muodostelmaan, jos sitä siksi voi kutsua. Samoin tekivät squigeilla ratsastavat hiidet. Nyt Morkag näki päällikön. Hiisi ratsasti valtavalla squigilla, jonka hampaat olivat verestä punaiset. Squig oli yhtä pitkä kuin Morkag, ja se rähisi yrittäessään käydä käsiksi muihin squigeihin. Sen ratsastaja ohjasi sen kuitenkin taitavasti kohti Morkagin päällikköä. Ratsastaja oli vakava ja kireäkasvoinen vanha hiisi, joka näytti kaiken kokeneelta taistelijalta kimaltelevassa panssarissaan ja hänelle isossa kypärässä. Hänen kokonsa vastasi pientä örkkiä, ja hänen tapparansa roikkui verisenä squigin satulassa. Johtajat röyhistivät rintaansa ja yrittivät näyttää isommilta. Tässä tilanteessa ihmiset olisivat kiittäneet avusta, mutta örkeillä ja hiisillä oli omat tapansa.
’’ Tulitte sitte pilaamaan meiän bileet! ’’ Morkagin johtaja huusi täyttä kurkkua.
’’ Itse asiassa, kyllä, ’’ hiisi puhui verkkaisella, kuivalla ja sivistyneellä kielellä, ja lisäsi hieman huvittuneesti.’’ Nagrosk, oletan? ’’
’’ Ja ylpee siitä! Mitä teiän, Tongrok, säälittävä lössi täällä tekee?’’
’’ Seurattiin vähemmän hiljaista kääpiölaumaa tänne ja otettiin voitto kotiin. Nyt tarkoituksemme on jatkaa matkaamme kohti Waaagh!:in kokoontumispaikkaa. ’’
’’ Sinnehän meki ollaa menossa, ’’ Nagrosk sanoi.’’ Eiköhä mennä samaa matkaa, ku mä voin olla porukan leaderi. ’’
’’ Niinkö? ’’ Tongrok kysyi huvittunut katse naamallaan ja vetäisi kirveen satulastaan. ’’ Ihanko totta? ’’
Jääräpäinen örkki nosti oman kirveensä olaltaan ja hymyili. ’’ Ihan totta! ’’
Tongrok nyökkäsi ja iski kirveenvarrella rähisevää squigiaan takamukseen. Tämä parkaisi ja hyppäsi kohti Nagroskia avaten kitansa. Nagrosk väisti iskun ja yritti iskeä squigia kylkeen, mutta julmasti hymyilevä Tongrok torjui iskun squigin selästä. Squig kääntyi ja ahdisti Nagroskia taaksepäin. Hiisikapteeni ohjasi squiginsa Nagroskin viereen ja iski kovan iskun tätä vastaan, mutta tämä siirsi iskun sivulle yrittäen iskeä kapteenia alas. Squig kuitenkin hyökkäsi ennen kuin Nagrosk ennätti iskeä, jolloin Nagrosk perääntyi jälleen torjuen squigin iskun. Tongrok ja hänen ratsunsa pelasivat tehokkaasti yhteen niin, että toinen hyökkäisi ja toinen puolustaisi. Näin vastustaja ei saisi hyökätä oikeastaan lainkaan. Örkit ja hiidet olivat muodostaneet ringin taistelijoiden ympärille ja kannustivat omaa kapteeniaan, vaikkakin aika harva örkki uskalsi kannattaa Nagroskia, koska tämä oli alakynnessä.
Taistelu oli siirtynyt ringin laidalle, jossa pienemmät hiidet ohjasivat omia squigejaan syrjemmälle taistelijoiden tieltä. Nagrosk perääntyi hiisien sekaan yrittäen piiloutua ja yllättää sotaveteraani hiisien seasta. Tongrok kuitenkin seurasi katseellaan puhisevaa örkkiä, ja hyökkäsi nyt siihen suuntaan. Nagrosk haki suojaa erään squigratsastajan takaa, mutta Tongrok iski järkyttyneen hiiden kaaressa squigin satulasta. Johtajan squigi iski taasen hampaansa itseään pienempään lajitoveriinsa niin, että sen veri lensi sen takana olleen Nagrosken silmille. Nagrosk perääntyi sokeana ja huitoi epätoivoisesti. Hän kaatui kylmään maahan ja sohaisi kirveellä johonkin epämääräiseen suuntaan yrittäen osua johonkin. Hän pyyhki veren silmiltään ja näki edessään epäselvän Tongrokin hahmon ison möykyn selässä. Hän nousi seisomaan ja pyyhki lisää verta pois, kunnes tunsi kylmän, vihlovan kivun kyljessään. Tongrokin kirves upposi örkin kylkeen murentaen luut tohjoksi. Hän vetäisi kirveen nopeasti pois niin, että örkkikapteenin veri halkoi ilmaa. Nagrosk tärisi maassa pitäen toisella kädellä kiinni kyljestään. Kipu oli sumentanut tämän näkökentän, kun Tongrok laskeutui satulasta ja puhui kylmällä, nöyryyttävällä äänellä:
’’ Ai sinä, pieni maan matonen, ajattelit johtaa joukkojamme, niinkö se meni? ’’
Nagrosk ei vastannut, mutta Tongrok jatkoi:
’’ Epäilen asiaa, epäilen vakavissani, ’’ hän sanoi ja nosti kirveensä päänsä päälle. Hän valmistautui tappamaan vihollisensa. Terä välähti jo nousseen auringon heijastaessa sitä. Kaikella voimallaan hän iski kohti Nagroskia, mutta hänen iskunsa pysähtyi kalahdukseen ja viiltävään kipuun. Nagrosk katsoi hämmentyneenä uhriaan, joka oli juuri nostanut viimeisillä voimillaan kirveensä suojakseen. Kirveen terä oli sattunut juuri Tongrokin kirveen kahvaan. Tongrok perääntyi ja katsoi kauhuissaan kättään, josta puutui nyt yksi sormi. Hän raivostui tästä täysin, ja osoitti squigilleen Nagroskia. Tämän valtavat hampaat pureutuivat Örkin panssariin…


’’ Kyl siitä onkin jo aikaa..’’ Morkag sanoi Gramlarille nuotion loimutessa.
’’ Niin, onha siitä jo jokune päivä kulunu, ’’ Gramlar virnisti ja nauraa hohotti räkäistä nauruaan.
’’ Lisää muonaa? ’’
Gramlar ojensi jo kätensä ottaakseen lihapalan, mutta Morkag veti sen takaisin ja hotkaisi sen yhtenä suupalana.
’’ Sä et oo koskaa sitten muuttunu, ’’ Gramlar sanoi nyreästi.
’’ Toi onnistui skidinäki,’’ Morkag vastasi ja nauroi. ’’ Miten me muute reissataan sinne paikkaa? ’’
’’ Joo, me haetaa kaikille squigit meikäläisten himasta, mut örkit saa luva kävellä, ’’
’’ Maltan tuski oottaa.. ’’ eräs örkki murahti heidän takanaan.
Morkag ja Gramlar kääntyivät pelästyneinä, mutta Gramlar keksi kysyä nopeasti örkiltä.
’’ Öö – missä meijä kapu o? ’’
’’ Paikkaamassa sormeaan tai liiskaamassa sen yhen örkin ruumista lisää. ’’
’’ Juu… Öö – kato, tuolla on tuoretta – hmm - lihaa! Gramlar sanoi ja osoitti jonnekkin epämääräiseen suuntaan. Örkki löntysti osoittamaan suuntaan, mutta kun huomasi, että häntä oli huijattu, hiidet olivat jo kadonneet.
Viimeksi muokannut Aco, To 13.05.2004 15:42. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
lojuu kuin kotka, ampuu kuin eläintarha
Aco
Viestit: 2211
Liittynyt: La 13.03.2004 20:24
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Aco »

No niin, tälläistä teen ihan vain lämpimikseni, jatkokertomus -juttua odotellessani.. Lukekaa nyt tämä ja kommenttikaan ei tekisi pahaa, varsinkaan kun viimeksi aika moni tyytyi pelkkään morkkaamiseen! Mutta jokunen ainakin lupasi lukea tämän, joten: Hus siitä, kommentoimaan!
lojuu kuin kotka, ampuu kuin eläintarha
Avatar
Sopuli
Viestit: 1596
Liittynyt: Ti 01.04.2003 17:45
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Sopuli »

hyvä tarina. minä en ainakaan morkkaa tätä tarinaa. Tarinassa ei ole mitään valittamista joten laita jatkoa pian(toivon niin)
Väitän et Samu voitti vaan siks et se osaa pelaa, on ollu WTC:s ja on mukava tyyppi
-HP
Fanaatikko
Viestit: 87
Liittynyt: Ma 05.01.2004 18:44

Viesti Kirjoittaja Fanaatikko »

Tarina oli mukava lukea. Ja laita lisää kivoista night gobboista! (ne jyrää!)
There is no way to fight than goblin way.
Avatar
Rune
Peliporukkavalvoja
Viestit: 6376
Liittynyt: Ma 06.01.2003 14:18
Paikkakunta: Joensuu

Viesti Kirjoittaja Rune »

Oli tämä nyt jo paljon parempi. Juonesta ja ideasta sai paljon paremmin kiinni, ja hommassa tuntui kaikin puolin olevan enemmän järkeä. Ainut vain, että en minä nyt olisi uskonut että gobbo tappaa örkkipomon, oli se gobbo miten kova tahansa... Tosin tämä oli minun näkemykseni, niitä on monia monilla eri ihmisillä. Yleensäkin ihan nätti stoori, kyllä tätä voisi enemmänkin lukea.
#Ostium
http://cabal-ostium.blogspot.fi/

For a Pessimist, I'm pretty Optimistic
WarCry
Viestit: 136
Liittynyt: Su 28.03.2004 22:31
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja WarCry »

Siis todella hupaisaa lukea tuota hiisien puheen partta vähän vaihtelua :D Jatka vaan (lukee toisen kerran jatkoa odotellessa)
Fanaatikko
Viestit: 87
Liittynyt: Ma 05.01.2004 18:44

Viesti Kirjoittaja Fanaatikko »

Ainut vain, että en minä nyt olisi uskonut että gobbo tappaa örkkipomon, oli se gobbo miten kova tahansa...
Todelliset goblin gurut pieksää kenet vain, vaikka Great unclean onen! Siis Goblinit kunniaan!
There is no way to fight than goblin way.
Aco
Viestit: 2211
Liittynyt: La 13.03.2004 20:24
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Aco »

Juu, ellet Rune huomannut, se veteraanihiisi ratsasti jättimäisellä squigilla, josta lienee hieman apua.. Ei, mutta tämäpä kivaa! Kukaan ei oo vielä pahemmin morkannu mua! Jee!
lojuu kuin kotka, ampuu kuin eläintarha
WarCry
Viestit: 136
Liittynyt: Su 28.03.2004 22:31
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja WarCry »

:D tuskin morkkaakaan sen verran kivasti raapustettu :p
Huuhkaja
Viestit: 411
Liittynyt: Ke 30.07.2003 18:13
Paikkakunta: Järvenpää
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Huuhkaja »

Jaa. Että Squiqratsastajia jotka osaa ohjaya ratsujaan? eh...

Squiqeja ei voi kouluttaa, koska ne on liian tyhmiä siihen. Ja kun ratsastat sellaisella, se menee melkeinpä minne haluaa. No okei, sinulla on mahdollisuus ohajata sitä, mutta se miten paljon se kulkee, ei enää ole hallinassasi.

Mutta muuten oli ihan mukava tarina.
"Stay where you are... You're making me look amazingly brilliant."
WarCry
Viestit: 136
Liittynyt: Su 28.03.2004 22:31
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja WarCry »

Noh onkohan tuollakaan fantasia tarinassa väliä??? Ja voihan ne sitäpaitsi olla jotain eri rotua Hehhe ja saanut paremmmat älynlahjat sukuperintönä :p
Aco
Viestit: 2211
Liittynyt: La 13.03.2004 20:24
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Aco »

Juu, tiesin kyllä, että niillä on vaikea ratsastaa ja varsinin kouluttaa, mutta tähän on kyllä tulossa vastaus seuraavassa osassa. Jopa nyt se on kirjoitettu. Olen kyllä lukenut hieman squigihopperien fluffia, joten osasin varautua tähän. Lisää kommentteja, kiitos.
lojuu kuin kotka, ampuu kuin eläintarha
Aco
Viestit: 2211
Liittynyt: La 13.03.2004 20:24
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Aco »

Grom, Juhuu!!! Asiantuntevaa örkkipalautetta kaivataan ;) Sitä paitsi lupasit arvostella tän ja jos et arvostele niin...

Todiste Gromin syyllisyydestä. Asiakohta vahvistettu.
Grom Hardhammer kirjoitti:
Acoparaptor kirjoitti:Oispa kiva saada itse Gromin kommentti, hänellä kun on muistaakseni jokunen örkkitarina jo takanapäin..
Vai että minun kommentiani kaivataan? Jokunen tarinahan siinä on tullut sählättyä tännekin päin ;).
Oikein hyvä tarina. Yhdyn edellisiin kirjoittajiin hyvässä ja pahassa. Luin tätä mielelläni vaikkakin örkin ja hiiden sekoitus paikka paikoin häiritsi. Pistähän se kuntoon, niin vielä parempi. Olen myös iloinen siitä, että päähenkilö on tällä kertaa hiisi. Ja vielä torvensoittaja! Oikein omaperäistä. Mutta jatkapa samaan malliin, niin luetaan seuraaviakin.

PS: Neljä kuukautta! Minulla meni yhteen rykmenttiin varmaan puoli vuotta!


Ja jatkoin, joten tseh poika, tseh.
lojuu kuin kotka, ampuu kuin eläintarha
Avatar
Grom
Viestit: 1262
Liittynyt: Su 28.09.2003 22:14
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Grom »

Mihin minä nyt olen syyllistynyt?

Kärsivällisyyttä ystäväiseni. Olen hidas ja tulostimeni on rämä. Se on moneen kertaan todistettu etten pysty lukemaan tietokoneen ruudulta ;). Tänä iltana lueskellaan. Olin muuten melkein unohtanut tämän tarinan, mutta se palautui nopeasti kirkkaana mieleeni. Huomenna arvostelen...
Back in da biz and so deep in da bashin' game.
Aco
Viestit: 2211
Liittynyt: La 13.03.2004 20:24
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Aco »

Ois parempi arvostella.. Murr..
lojuu kuin kotka, ampuu kuin eläintarha
Hollo
Sotavasaran WHFB-tarinamestari
Viestit: 1154
Liittynyt: Su 29.09.2002 23:39
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Hollo »

dodii.

Tämähän oli tällainen perushyvä turina, ei kauhiasti virheitä, mutta pituus oli aika prööt.

Hyvää tekstiä.
Aco
Viestit: 2211
Liittynyt: La 13.03.2004 20:24
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Aco »

Oliko liian lyhyt vai, hä? :( No sanotaan että se oli kohtalainen.
lojuu kuin kotka, ampuu kuin eläintarha
Avatar
Grom
Viestit: 1262
Liittynyt: Su 28.09.2003 22:14
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Grom »

No nyt ehdin tämänkin lukea. Joo, aikasta hyvää tarinaa kyllä. Parannusta edellisestä sanoisin, vaikkakin vähäsen lyhyehkö... ei kuitenkaan liian. Siinä oli melkoista mättöä. Nyt on tainnut olla melkoinen örkkimättöaika, kun itsekin kirjoitin kunnon taistelupläjäyksen. Sitten vaan odottelemaan sitä Jeshin bashingia. Ja tämänkin jatkoa tietysti. Wanhan Maailman kuninkaat valtaavat tätä osiota yhä enemmän ja enemmän.

Ja kyllä muuten goblin warbossin statit vetävät vertoja orc big bossin stateille. Eli on se ihan mahdollista että gobbo hakkaa örkkipomon (mitä nyt vähän vähäisemmän, mutta pomo mikä pomo) ;).

PEACE UP A-TOWN Down
Back in da biz and so deep in da bashin' game.
Aco
Viestit: 2211
Liittynyt: La 13.03.2004 20:24
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Aco »

Mutta pääasiahan on, että örkit ovat aina voittaneet :D
lojuu kuin kotka, ampuu kuin eläintarha
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Tarinat ja novellit”