Tämä oli vähän tälläinen höyryjen pois päästö, olen kokeillut kuinka paljon nimet vaikuttavat tarinaan ja nyt testaan Suomalaisia nimiä, lisäksi olen sotkenut englantia ja suomea, mitä itse vihaan, mutta muut eivät ole pitäneet siitäkään että suomennan kaikki nimet ja asiat. Eli tässä olisi tälläinen. Sanokaa mitä mieltä olette
* * * *
Alkoi sataa, sade ropisi rentouttavasti hänen kypäräänsä, ja pian hän torkahti juoksuhaudan pohjalle. Maahan kaivetun käytävän pohja muuttui pian mutaisaksi mössöksi johon saappaat upposivat varttamyöten. Kymmenet patteristot hänen takanaan jyrähtelivät tasaisesti, lentäen korkealla hänen yläpuolellaan ja pudoten kaukana linjojen takana. Pian hän heräsi, kun sadevesi valui hänen kaulaaukostaan sisälle. Vilutti ja oli nälkä. Ukkonen jyrähti, vai oliko se uusi tykistökeskitys? Hän näki harmaita hahmoja kyyristelevän sateessa ja tekevän lautatietä mutaisan juoksuhaudan pohjalle. Taivas oli harmaa ja kaikkialla vallitsi hämärä. Ei kovinkaan korkealla, ehkä metrin korkeudella maan pinnasta humahti laserpanos, toinen ja kolmas valaisten haudan hetkeksi, hän kuuli heidän puolellaan rysähdyksen ja huutoja.
Karhunen etsi pienen puisen laatikon eräästä haudan tukiparrusta, jonne johti paksu kaapeli. Suojan alla hehkui heikko vihreä valo, Karhunen työnsi kätensä sinne, hapuili hetken ja otti Las-kiväärin energiasäiliön pois laittaen vanhan säiliön lataukseen. Hänen joukkueensa oli siellä täällä, heidän tarkka-ampujansa Hyvärinen loikoili lähes maanpinnalla kasaamansa kivisuojan takana tähtäillen silmä kovana liikettä piikkilankojen takana.
- Mikä tilanne? Kysyi Karhunen Hyväriseltä.
- Rangereita, ehkäpä kolmensadan metrin päässä. Nosta kypäräsi ilmaan.
Kaurhunen otti kolhuisen kypärän päästään, sen alta paljastui hikiset ja likaiset keltaiset hiukset, hän otti myös kiväärin selästään ja asetti kypärän kiväärin nokkaa. Varovasti hän nosti viritelmän ylös ja melkein välittömästi valahti sarja plasmaa hänen kypäräänsä, se lennähti ilmaan ja sihahti osuessaan vesilammikkoon. Siitä nousi vielä höyryä kun hän nosti kuluneen kypärän päähänsä. Hyvärinen taas oli laukaissut sarjan kohti ampujaa ja kierähti nopeasti kuoppaan. Ainakin kahdet panokset lävistivät paikan jossa hän oli ollut.
Mutkan takana kuului laukaus, toinen ja rääkäisy.
- Kopponen ei vaihtanut paikkaansa riittävän nopeasti, enää ei ole tarvis. Sanoi Hyvärinen ilmekkään värähtämättä.
- Muuten meni purkkiin. Kokenut veteraani jatkoi.
Hyvärinen nousi johonkin vanhaan poteroon tiiraamaan uutta uhria.
Sade kiihtyi ja Karhunen käveli kohti bunkkeria, hän ajatteli kuumaa kahvia ja lihapiirakkaa. Hän ohitti platuunan komentobunkkerin, se oli pieni ja huomaamaton, siellä nuorempi upseeri Markkanen ja komissaari Jaakko “niskalaukaus” Brummer tutkivat karttaa heikon varjostamattoman lampun valossa. Kaksi sotilasta joita hän ei tuntenut, vetivät Kopposen savuavaa ruumista pois paikoiltaan ja jakoivat häneltä tarvikkeet, tupakat ja vähät krediitit. Sitten he hautasivat hänet.
Karhunen saapui kodikkaan oloiseen betonikammioon, siellä oli Miia, kanttiinin hoitaja, jokin mies joka kirjoitti kirjettä, sekä eräs kovaonninen joka värjötteli plasmakamiinan vieressä verissä päin.
Kahvi, sekä lihapiirakka. Hän sanoi väsyneenä, maksoi välipalansa, katseli hetken ikonia keisarista lausuen rukouksen ja palasi asemilleen.
Karhunen söi leivoksen nopeasti ettei se kastuisi, samoin joi kahvinsa jottei se kylmenisi. - Haluatko jotain parempaa kuin imperiumin sapuskat? Kysyi kiero vanha ääni hänen vierestään. Karhunen säikähti niin ettei osannut puhuakaan. Puhuja oli lyhyt luisevan näköinen mies joka oli verhoutunut ruskeaan säkkikankaaseen, tämä viittasi varmasti pimeisiin kauppoihin, eihän Karhunen voinut hyväntekijää paljastaa, muttei myöskään pettää johtoa ja imperiumia. Kuului vaimeaa surinaa.
- Vaipperi!! Karjaisi Hyvärinen. Karhunen kuuli autokanuunan laukauksia ja vihollisen peitsalaserin laukauksia, hän juoksi haudan reunaan ja laukoi sarjoja kohti vihollisen lentoalusta, se oli ilmeisesti huomannut komentobunkkerin ja laukoi panoksiaan sinne. Sen matka kuitenkin tyssäsi laserkanuunan laukaukseen ja se syöksi takana olevaan juoksuhautaan jossa naapurit hoitivat sen miehistön.
Huppupää oli kadonnut, onneksi. Karhunen juoksi katsomaan komentobunkkerin vahinkoja, onneksi vain betoni oli rapistunut, kiireesti upseeri Markkanen ja Jaakko Niskalaukaus alkoivat siirtää tärkeitä tavaroita ulos sateeseen ja käskivät kaivaa poteron hyvänmatkan päähän.
Komissaari Niskalaukaus kartseli “vaipperin” savuavaa perää, se oli törmännyt johokin kovaan ja noussut melkein pystyyn pudotessaan.
- Kojootit valmistelevat varmasti speerhediä. Murisi Brummer Niskalaukaus.
- Meidän on siis oltava silloin valmiina. Vastasi Markkanen. Tarvitsemme reservejä, kolme joukkuetta kanttiinin luo ja toiset kolme asemiin josta näkevät bunkkerin. Hamssi! Lähetä viesti päämajaan, sekä ole valmiina antamaan ohjeita tulenjohtoon.
“Hamssi” hoiti radioyhteyttä.
Siirsimme tavaroita niin nopeasti kun pystyimme, ja samaan aikaan syöksyi yhdyskäytävistä lisäjoukot jotka ilmoittautuivat Markkaselle.
Brummer Niskalaukaus katseli hyöriviä miehiä, hän huomasi jotain hiippailevan takanaan.
- HEI! SINÄ! KEISARIN NIMESSÄ SEIS!! Karjaisi Brummer niin että hikikarpalot nousivat otsaan, mies oli sama huppuveikko joka oli äskön puhut hänelle. Mies ei kuitenkaan pysähtynyt vaan lähti juoksemaan, jolloin Niskalaukaus ampui hänet epäröimättä.
- Tämäkin vielä. Murisi hän. Mustan pörssin kauppaa, aloittakaa tutkimukset välittömästi! Hän määräsi Adjutantilleen.
Olipa hyvä etten ollut hänen kanssaan tekemisissä, ajatteli Karhunen kävellessään kauemmas, hän oli ohittanut miehet jotka kaivoivat poteroa uudeksi komentokeskukseksi.
Jatkuvan jyrinän läpi hän äkkiä kuuli tämähdyksen ja äänen joka oli kuin kangasta olisi revitty. Karhusen niskakarvat nousivat pystyyn ja kylmä hiki valahti hänen iholleen, hän melkein kangistui, mutta hiipi kohdalle jossa käytävä teki mutkan, hän näki maassa makaavan kaartilaisen jonka yllä oli siroja vihreitä alieneja, Skorppiooneja!
- Väijytys!! Hän kiljaisi ja ampui lähintä hahmoa useita kertoja turhaan ja teki “taktisen” perääntymisen. - Väijytys! Hän huusi uudestaan ja ampui lähetyvää olentoa, se kohotti aseensa, kunnes las-kivääri teki tehtävänsä, lisää hahmoja tuli esiin mutta nyt olivatkin jo muut paikalla. Seitsemän sotilasta kaatui ennenkuin väijytys oli torjuttu. Niskalaukaus kyseli kuka oli vastuussa ja määräsi sille osiolle lisää sotilaita vartioon. Heti kun hän poistui alkoi ruumiinryöstö...
Vartin päästä oli väliäaikainen keskus valmis ja miltei samaan aikaan saatiin ansa valmiiksi, vanha komentobunkkeri miinoitettiin vielä varmuuden vuoksi.
Kaikkia kiellettiin ankarasti olla muuttamatta asemiaan, puolen tunnin päästä joku tarkka-ampujista huusi:
- Kaksi falkkonia ja jetpaikkeja!
Kuului aseiden varmistelua, kohta sai vanha bunkkeria osumia ja falkkonit tiputtivat skorppiooneja sen lähettyville, liian myöhään he huomasivat olevansa ansassa ja juoksivat ansoitettuun bunkkeriin... Jäljelle jääneet ammuttiin. Falconit saivat useita osumia ja toisen peitsalaser tuhoutui, lisäksi kolme jetbikeä tuhoutui. Silloin saivat “kojootit” tarpeekseen ja pakenivat.
Jaakko “Niskalaukaus” Brummer katseli ruumita ja sanoi, - Pian he tulevat taas ja ottavat kaverinsa mukaan...
Erään kaartilaisen päivä.
Erään kaartilaisen päivä.
I'm back.
Yleisesti ihan hyvä, ellei jopa loistava, mutta kaksi kohtaa pisti silmään:
Toinen outo asia oli, miten muut eldarien yksiköt säilyttivät puhekieliset nimensä myös kertojan osuuksissa, mutta falkkoni vaihtui Falconiksi. Eihän se paljon haitannut, mutta kuitenkin.
Loppujen lopuksi ihan nautittava tarina. 8½.
"Johonkin" on aina huono sana tarinassa, ellei kuulu jonkun hahmon puheeseen. Kertojan tulisi kuvailla paikat aina tarkasti.Hyvärinen nousi johonkin vanhaan poteroon tiiraamaan uutta uhria
Toinen outo asia oli, miten muut eldarien yksiköt säilyttivät puhekieliset nimensä myös kertojan osuuksissa, mutta falkkoni vaihtui Falconiksi. Eihän se paljon haitannut, mutta kuitenkin.
Loppujen lopuksi ihan nautittava tarina. 8½.
Oli kyllä hyvä, vaikka kirjoitusvirheitä muutama olikin. Tässä tosin näkyi ns höyryjenpäästökirjoittaminen. Homma oli selvästi vain otettu ja kirjoitettu, joka toisaalta ei häirinnyt millään tavalla. Rento asenne näkyi kirjoittaessa, vaikka aivan lopussa homma hajosi vähän kasaan. Suomalaiset nimet saivat jotenkin mieleen Kapteenin Fennialaiset, ja siinäkin oli asennetta. Ei haitannut yhtään. 
Rangeri vähän kyllä pilasi, mutta voisin kyllä kuvitella suomalaisten sotilaiden huutava 'jetpaikkejen' hyökkäystä. Minä ainakin tykkäsin tästä paljon, vaikka muutama kirjoitusvirhe tuolla loistikin.
edit\\ Ah, nyt kun vielä muistan, niin piti valittaa vielä pilkkujen liiallisesta käytöstä. Älä vain korvaa pisteitä pilkuilla. Tuossa oli yhdessäkin virkkeessä ainakin kolme pistettä korvattu pilkuilla.
Rangeri vähän kyllä pilasi, mutta voisin kyllä kuvitella suomalaisten sotilaiden huutava 'jetpaikkejen' hyökkäystä. Minä ainakin tykkäsin tästä paljon, vaikka muutama kirjoitusvirhe tuolla loistikin.edit\\ Ah, nyt kun vielä muistan, niin piti valittaa vielä pilkkujen liiallisesta käytöstä. Älä vain korvaa pisteitä pilkuilla. Tuossa oli yhdessäkin virkkeessä ainakin kolme pistettä korvattu pilkuilla.
Suomalaiset nimet olivat piristäviä, talvisota tai jokin venäjän sota tuli mieleen.
'Johonkin' sanasta. Hmm. Kyllä sitä voi käyttää, esim. 'Hän osoitti johonkin epämääräiseen suuntaan.' Oikeastaan se sana saa vain lukijan tuntevan, että henkilö on tyhmä, koska ei tiedä tarkalleen mihin hän on menossa.
Mitäköhän minä taas sekoilen
'Johonkin' sanasta. Hmm. Kyllä sitä voi käyttää, esim. 'Hän osoitti johonkin epämääräiseen suuntaan.' Oikeastaan se sana saa vain lukijan tuntevan, että henkilö on tyhmä, koska ei tiedä tarkalleen mihin hän on menossa.
Mitäköhän minä taas sekoilen
lojuu kuin kotka, ampuu kuin eläintarha
) Yritin viestittää sillä jotain masentavasta tunnelmasta taistelukentällä, huolto toimii heikosti yms.
Tämä kohta vähän häiritsi:
Ja sitten, kuten jo on sanottu, johonkin-sanan käyttöä kannattaa kuvailussa rajoittaa. Muuten mukava tarina.
Vähän toistoa, vai?Karhunen kuuli autokanuunan laukauksia ja vihollisen peitsalaserin laukauksia
Ja sitten, kuten jo on sanottu, johonkin-sanan käyttöä kannattaa kuvailussa rajoittaa. Muuten mukava tarina.
megszentségtelenithetetlenségeskedéseitekért
- tekojenne vuoksi, joita ei voi halventaa
- tekojenne vuoksi, joita ei voi halventaa
Alussa "Kymmenet patteristot hänen takanaan jyrähtelivät tasaisesti, lentäen korkealla hänen yläpuolellaan ja pudoten kaukana linjojen takana. " Tuo minulle näyttää siltä kuin patteristot lentelisivät ylhäällä etc.
Asia mistä opettajani aina valittaa on että alussa sanot hän, lopussa alat käyttämään minää eli kirjoittaja vaihtuu.
Jotain 9-
Asia mistä opettajani aina valittaa on että alussa sanot hän, lopussa alat käyttämään minää eli kirjoittaja vaihtuu.
Jotain 9-