Tässä nyt tämä tarina. Taidan tästä lähtien jättää kirjoittamiset muille ja keskittyä teidän loistavien tarinoiden lukemiseen.
-------------------------------------------------------------------------------
Odottamaton käänne
Kapseli kulki avaruudessa hitaasti kohti päämääräänsä, Kaaoksen massiivista kiertoratapommittajaa. Berkeley katseli huolestuneena ikkunasta ulos. Jäljellä oli enää kourallinen kapseleita. Kapseli kolahti pommittajan kylkeen kovaa ja Berkeleyn kypärä lensi päästä tärähdyksen voimasta. Joukon teknikko, pioneeri Adams, naputteli hetken edessään olevaa ohjauspaneelia. Kapselin kyljestä nousi pystyyn kaksi leikkaussädettä. Säteet leikkasivat aluksen kylkeen reiän, johon kapseli asettui kiinni.
”Nyt ei sitten leikitä. Ladatkaa kiväärinne ja tehkää parhaanne.” Totesi Adams ja potkaisi kapselin luukun auki. Adams tarkisti, että käytävä oli tyhjä. Berkeley ja muut kömpivät kapselista ulos niin hiljaa kuin pystyivät.
”Jos tiedän yhtään näistä aluksista, niin niiden reaktori sijaitsee perässä, joten menemme vasemmalle.” Totesi Adams kylmän rauhallisesti ja suuntasi matkansa vasemmalle, aluksen perään. Heidän edestään kuului panssarien kolinaa ja laserien suhahtelua. He piiloutuivat seinässä olleeseen syvennykseen. Äänet loittonivat heistä ja Adams kurkkasi syvennyksestä käytävälle. Mitään ei näkynyt, joten he jatkoivat matkaa.
Joukkio kulkeneet jo jonkin aikaa. Taas kuului laserien suhahtelua. Adams sanoi:
”Nyt emme mene piiloon vaan menemme mukaan taisteluun. Juoskaa ja olkaa valmiina tulitaisteluun.”
Berkeley tarkisti että laserkivääri oli ladattu ja juoksi joukkion perällä pelokkaan näköisenä. Alus huokui pimeyttä ja kaaosta. Valoja oli harvakseen, joten heidän täytyi olla hyvin tarkkoja siitä mitä tekisivät ja mihin astuisivat. Taistelun äänet voimistuivat ja kohta he näkivätkin metallisten laatikoiden takana kyyristeleviä kaaosmariineja.
Berkeley nosti kiväärinsä ja alkoi sihtaamaan mariineihin. Adams nappasi vyöltään kranaatin ja heitti sen mariinien keskelle. Berkeley ehti ampumaan pari onnetonta laukausta ennen kuin kranaatti räjähti korvia huumaavalla voimalla.
Mariinit makasivat maassa elottomina. Adams vinkkasi muuta ryhmää seuraamaan häntä.
Kuten he olivat arvelleet. Toisella puolella oli kuin olikin ollut toinen iskuryhmä.
Adams meni puhumaan joukkion johtajan, korpraali Petersin kanssa. Berkeley oli vieläkin järkyttynyt näkemästään. Ei hän tällaista osannut odottaa kun värväytyi Keisarilliseen kaartiin. Adams palasi ryhmänsä luokse ja kertoi tilanteen:
”Tuo ovi takanamme johtaa tämän aluksen reaktorille. Minä ja Peters menemme reaktorille ja asetamme räjähteet. Te vartioitte, että meitä ei päästä yllättämään. Kun räjähteet on asennettu pakenemme alukselta Petersin ryhmän kapselilla. Petersin ryhmä ottaa viereen telakoituneen kapselin. Ymmärsittekö?”
Ryhmä nyökkäsi merkiksi siitä, että ymmärsivät.
Adams ja Peters räjäyttivät reaktorihuoneen oven auki ja menivät sisään asentamaan räjähteitä. Berkeley katseli ympärilleen hätääntyneenä. Hän arvasi, että jotain tapahtuisi kohta. Yhtäkkiä heidän ympäriltään alkoi kuulumaan suhahduksia, aivan kuin jokin olisi leijaillut käytävällä. Kuin tyhjästä heidän ympärilleen ilmestyi tummia hahmoja. Berkeley arvasi tämän, ne olivat Kaaos-demoneja. Eräs sotilaista, Jones, alkoi tulittamaan hätääntyneenä demoneja kohti. Jonesia lähinnä ollut demoni syöksähti kohti häntä ja meni hänen ruumiiseensa riivaten hänet. Jones kääntyi muita käytävällä olleita kaartilaisia kohti, nosti pudonneen aseensa maasta ja tähtäsi Berkelytä rintakehään. Berkley katsoi aneleva ilme kasvoillaan Jonesia. Kuului suhahdus ja Berkeley kaatui maahan huudon saattelemana. Kaartilaisten joukossa ollut kenttäpappi käski muita suojaamaan häntä sillä aikaa kun hän valmisti karkoitus -taian. Pappi alkoi mutisemaan ja elehtimään käsillään. Hänen kätensä alkoivat hohtamaan sinisenä.
”Hävitkää tästä galaksista epäpuhtaat oliot!” huusi kenttäpappi ja sinkosi taian kohti demoneja.
Adams ja Peters ryntäsivät reaktorihuoneesta ulos ja huusivat: ”NYT ULOS NIIN NOPEASTI KUIN PYSTYTTE!”
Miehet pinkoivat kapseleille niin nopeasti kuin jaloistaan pääsivät. Heidän takaa kuului metallisten askelten kolina. Kaaosmariinit saavuttivat heitä. Pappi, Kensey, juoksi niin nopeaa kuin pystyi. He saapuivat vihdoin Adamsin ryhmän kapselille. Petersin ryhmä jatkoi vielä matkaa viereiselle kapselille. Kensey kapusi kapseliin ensimmäisenä ja istuutui paikoilleen .Ei kestänyt kauaa, kun viimeinenkin heistä oli kapselissa ja Adams otti kiinnikkeet aluksen kyljestä pois. Adams käynnisti moottorin ja kapseli lähti matkalle kohti avaruustelakkaa. Kensey katsoi ikkunasta ulos. Toinen kapseleista oli hävinnyt. Olivatko Kaaoksen voimat ehtineet tuhota sen ennen laukaisua?
Kensey katseli ympärilleen. Alle puolet matkalle lähteneistä miehistä oli palannut. Toivottavasti pommi ehtii räjähtää, ennen kuin se saadaan purettua. Silloin heidän takanaan välähti. Kensey tiesi, että tehtävää ei oltu tehty turhaan, ja että he olivat onnistuneet. Kaaoksen kiertoratapommittaja oli tuhottu. Kensey nukahti loppumatkan ajaksi, eihän tässä enää mitään voi tapahtua..
40k: Odottamaton käänne (osa 1?)
Muuten oli kyllä nätti tarina, mutta pieniä fluffillisia ongelmia näin. Ensiksikin, kenttäpapit eivät tee 40k:ssa taikoja, he käyttävät psyykkisiä voimiaan. 
Tällainen pikkuvika, mutta 40k ei tunne termiä taika. Sitten sellainen, että kaksi IG ryhmää tuskin olisi edes päässyt kaaosristeilijän kylkeen kiinni. Oletko pelannut battlefleet gothicia? Kannattaa lukaista sääntökirja, niin tiedät miksi. Kapselit olisi ammuttu alas joko risteilijän omilla aseilla, tai sitä saattaneilla aluksilla, joita on aina mukana. Joitain vähän vääriä sanamuotojakin näin, kun eri persoonamuotojen kanssa käytettävät verbit pitää taivuttaakkin oikeaan muotoon. Perusmuoto ei käy jokapaikkaan. Sitten vielä sellainen juttu, että osa tapahtumista oli kerrottu vähän turhankin suoraviivaisesti. Tarinahan oli todella selkeä, josta pisteet kotiin. Jotkut ovat kovin sekavia, mutta tätä se ei vaivannut. Mutta kuvailua olisi voinut olla enemmän. Demonienkin kanssa kohtaaminen oli yllättävän vaisu. Mutta loppujen lopuksi, muutamasta pikkuviasta (jotka siis eivät olleet mitään kovin suuria) huolmiatta näppärä tarina, jonka jaksoi lukea vaivatta.
Tällainen pikkuvika, mutta 40k ei tunne termiä taika. Sitten sellainen, että kaksi IG ryhmää tuskin olisi edes päässyt kaaosristeilijän kylkeen kiinni. Oletko pelannut battlefleet gothicia? Kannattaa lukaista sääntökirja, niin tiedät miksi. Kapselit olisi ammuttu alas joko risteilijän omilla aseilla, tai sitä saattaneilla aluksilla, joita on aina mukana. Joitain vähän vääriä sanamuotojakin näin, kun eri persoonamuotojen kanssa käytettävät verbit pitää taivuttaakkin oikeaan muotoon. Perusmuoto ei käy jokapaikkaan. Sitten vielä sellainen juttu, että osa tapahtumista oli kerrottu vähän turhankin suoraviivaisesti. Tarinahan oli todella selkeä, josta pisteet kotiin. Jotkut ovat kovin sekavia, mutta tätä se ei vaivannut. Mutta kuvailua olisi voinut olla enemmän. Demonienkin kanssa kohtaaminen oli yllättävän vaisu. Mutta loppujen lopuksi, muutamasta pikkuviasta (jotka siis eivät olleet mitään kovin suuria) huolmiatta näppärä tarina, jonka jaksoi lukea vaivatta.-
Demension
Virallisesta fluffista saa nimittäin aivan loistavia ideoita, ja kun pitää sen tunteen päässä kirjoittaessa, minkä sai lukiessa fluffitekstejä, homma alkaa saada tunnetta huomattavasti enemmän, ja tunnelma on oikeinkirjoitusta ja vastaavaa paljon tärkeämpi. Tosin huoliteltu tunnelma saadaan aikaan juuri kirjoittamalla hyvää suomea, mutta kunhan itsellään on se ajatus ja idea päässä kirjoittaessa, niin pahimmat kielelliset virheet voi korjata sitten oikolukuvaiheessa. Kannattaa alkaa lukea codexeja ja sääntökirjaa.
Noh, en tiedä. Kannattaa ehkä lainailla kavereilta tai vastaavaa jos ei kiinnostaisikaan siitä sitten muu kuin fluffi. Mutta kannattaa katsoa mitä codexeja lukee, ainakin vanhemmissa codexeissa fluffin määrä on minimaalista. Kaaoksen, Demonhunterien, Witchhunterien, Taun ja Necronien kirjoissa on ainakin kiitettävästi taustaakin. Ja inkvisiittorin sääntökirja on kyllä varma lukukokemus minullekkin jossain välissä kun sen saan käsiini.
