Luku.4.Hyökkäys
Vasta nyt Michael huomasi, että heidän edessään olevalta kukkulata puuttui kokonaan kaikki puusto.Se oli enään vain läjä puiden kappaleita, multaa ja liejua sateen ja pommitusten jäljiltä. Samalla hän säpsähti ajatuksistaan, kun kaikki muut paitsi hän huutsivat oman jaostonsa sota -huutoa. Michael järjesteli ajatuksensa ja piti joukkueelleen viimehetken rukouksen ja aseiden huollon.
-”Ja muistakaa jos näette Häpeän enkeleitä, niin tuhoatte heidät heti. Heidät pitää saada pois tästä maailmasta.” Michael lisäsi hiljaisella, mutta painokkaalla äänellä rukouksen loppuun.
Kaikki heistä tiesivät tarkkaan heidän häpeällisen historian ja inhosivat näitä häpeän enkeleitä enemmän kuin mitään.
Razius huusi hänen selkänsä takaata keisarille ylistystä ja samalla kaikki lähtivät juoksemaan ylös mutaista rinnettä. Rinteen päällä heille paljastui minkä laisessa paikassa he joutuisivat taistella. Koko laakson halkaisija oli noin kaksi kilometriä, mutta se missä oli ennen ollut rehottava metsä oli vain enään muutamia multaan peittyneitä puusaarekkeita. Alhaala laaksossa näkyi selvästi kaksi rintamaa. Toisella puolella eroittui hajonneita bunkkereita ja punaisia laikkuja sillä missä Veri enkelten sotilaita oli kuollut tai oli ampumassa. Välillä jossain välähti kun Lascannonin tai plasma aseen ammus osui mahan tai bunkkeriin. Kukaan kaaos marineista ei ollut varmaan vielä huomannut heitä. Suuri punainen matto Vyöryi alas rinnettä, kuin valtimosta valuva veri menee alas kurkkua pitkin. Michaelin oli tarkoitus viedä joukkonsa keskelle rintamaa ja tuho jokainen liikkuva kaaos olento. Kun tämä punainen matto oli päässyt suurimmilta osin alas tämän noin kilometrin pitkän rinteen, ensimmäinen kaaos ammus iskeytyi keskelle heidän joukkojaan. Veri ja plaset lensivät kun ainakin viisi marinea lensi ilmaan ohjuksen vaikutuksesta. Veri enkelten raskasase joukkueet pysähtyivät kuin seinään ja alkoivat tulittamaan kaaoksen linjoja.
Ohjuksia lenteli puolelta toiselle. Veri enkelten avaruusjalkaväkin oli hajaantunut nopeasti ensimmäisten kuolleiden jälkeen ympäri linjaa. Michael juoksi edelleen eteenpäin mutaisessa ja upottavassa maassa, kohti kaaoksen linjoja. Heillä oli enään noin kolesataaviisikymmentä metriä matkaa jäljellä, kun Michael painaa aseensa liipaisinta ja tämä tekniikka pappien lahja ihmiskunnalle alkoi jakaa tappavaa myrkyänsä. Michael ampui summanmutikassa entiseen Veri enkelten juoksuhautaan, missä kkaos majaili täällä hetkellä, jotta kkaos pitäisi rumat sarvensa alhaalla. Mitä lähemmäksi he kuitenkin tulivat sitä lahempäätä ammukset suhahtivat heidän vierestään. Michaelin vasemmalla puolella raskasboltteri pesäke kylvi kuolemaa Veri enkelten lähestyviin riveihin. Samalla Michael kiinnitti huomionsa ylhäältä tulevaan kirkkaaseen pisteeseen. Heitä kohti tuli taivaalta kiitäen pieni meteori.
-”Kaikki maahan!” Michael huutaa vain hetkeä ennen, kun tämä meteori osui maahan noin kahdenkymmenen metrin päähän heistä. Muta lensi iskun voimasta komeassa karessa ympäriinsä. Michaelin joukkue kaivautui ylös maasta ja katsoi meteoria, jonka vasta nyt tunnisti laskukapseliksi.
Kapselin sisältä paljastui kirkkaanpunainen dreadnouhgt. Dreadnought repäsi itsensä irti kapselin kiinnikkeistä ja lähti kävelemään kohti kaaos sotilaita. Michael komentaa joukkonsa rynnäkköön ja lähti juoksemaan juoksuhautoja kohti, niin kovaa kuin vain pääsi. Michael hyppäsi juoksuhautaan ja ampui sarjan kohti kaaoksen rakasjoukkuetta ja sivalsi kaaos soturin voimamiekallaan kahdeksi palaseksi. Hän raivasi tietään miekalleen huitoen kohti bunkkeria. Michaelin tullessa bunkkeriin hän katsahti bunkkeriin ja siellä olevaan kuvottavaan hahmoon. Hahmo oli mädäntynyt, mutta silti elossa. Nurclen soturi katsahti kohti tätä veteraani sotilasta ja nauroi.
-”Eikö suuri keisari lähetä tänne muuta kuin Veri pisaroita ja pelosta kalvenneita nappuloita” Soturi sanoi ivallisesti kuolevan äänellä. Michael tunsi kuinka hänen vihansa kasvoi tätä soturi ja ovesta ilmestynyttä huppupäistä hahmoa kohtaan. Huppupäinen henkilö ei voinut olla mikään muu, kuin yksi häpeän enkeleistä. Michael huusi Keisarille kunnioitusta ja hyökkäsi, samalla kun Nurclen soturi sulki bunkkerin oven kojetaulusta nappia painamalla. Michael ei välittänyt yhtään vaikkä siinä heitä oli ainakin 4 häntä vastassa. Bunkkerin toisesta huoneesta oli nimittäin tullut lisää häpeän enkeleitä. Micheal juoksi Nurclen soturin ohi huitaisten tämän pään pois hartioiden painolta. Häpen enkelit ottivat omat miekkansa esiin. Michael iski voimiensa takaa yhden sotilaan miekan katki ja samalla koko soturin. Michael tappeli miekallaan vielä kolmea soturia vastaan. Sotureiden taidot ja ylivoima oli väliillä vähäällä saada hänestä yliotteen, mutta henen tahtonsa vei hänet läpi, vaikka hänellä oli jo monta havaa terävien miekkojen viilloista. Hän jakeli iskujaan puolelta toisella pitäen kaaoksen vääräuskoiset soturit loitolla. Yksi kerallaan hän kukisti jokaisen soturin. Kun viimeinen häpeän enkeli oli kaatunut rysähtäen ja verta vuotaen maahan. Michael tunsi vasta kuinka hänen voimansa ehtyivät. Hän tunsi kuinka kuinka hänen tietoisuutensa sumeni ja silmät sumenivat. Vaikka hänetä tuntui, että hän kuoli hänellä oli silti hyvä olo. Hän tiesi, että hän oli saanut sovitettua osan hänen jaostonsa häpeällisestä historiasta.. Viimeiset sanat jotka hän kuuli oli, kun joku huusi apoteekkaria.
Nyt olen taas saanut yhden osan valmiiksi tarinaa, joten jos joku jaksaa lukea tämän niin olisi kiva saada joiltakin myös palautetta.
Deathwing 4
Deathwing 4
Viimeksi muokannut kaapeli, Ma 24.05.2004 17:26. Yhteensä muokattu 4 kertaa.
Never forget.
Never fogive.
Never fogive.
Re: Deathwing 4
Huhhuh. Tuossa taisi olla kaikki. Taattua kaapelilaatua. Tarina oli hyvä ja jatkoa odotetaan innolla.kaapeli kirjoitti:Luku.4.Hyökkäys
Vasta nyt Michael huomasi, että heidän edessään olevalta kukkulata puuttui kokonaan kaikki puusto.Se oli enään vai läjä puiden kappaleita, multaa ja liejua sateen ja pommitusten jäljiltä. Samalla hän säpsähti ajatuksistaan, kun kaikki muut paitsi hän huutsivat oman jaostonsa sota -huutoa. Michael järjesteli ajatuksensa ja piti joukkueelleen viimehetken rukouksen ja aseiden huollon.
-”Ja muistakaa jos näette Häpeän enkeleitä, niin tuhoatte heidät heti. Heidät pitää saada pois tästä maailmasta.” Michael lisäsi hiljaisella, mutta painokkaalla äänellä rukouksen loppuun.
Kaikki heistä tiesivät tarkkaan heidän häpeällisen historian ja inhosivat näitä häpeän enkeleitä enemmän kuin mitään.
Razius huusi hänen selkänsä takaata keisarille ylistystä ja samalla kaikki lähtivät juoksemaan ylös mutaista rinnettä. Rinteen päällä heille paljastui minkä laisessa paikassa he joutuisivat taistella. Koko laakson halkaisija oli noin kaksi kilometriä, mutta se issä oli ennen ollut tehottava metsä oli vain enään muutamia multaan peittyneitä puusaarekkeita. Alhaala laaksossa näkyi selvästi kaksi rintamaa. Toisella puolella eroittui hajonneita bunkkereita ja punaisia laikkuja sillä missä Veri enkelten sotilaita oli kuollut tai oli ampumassa. Välillä jossain välähti kun Lascannonin tai plasma aseen ammus osui mahan tai bunkkeriin. Kukaan kaaos marineista ei ollut varmaan vielä huomannut heitä. Suuri punainen matto Vyöryi alas rinnettä, kuin valtimosta valuva veri menee alas kurkkua pitkin. Michaelin oli tarkoitus viedä joukkonsa keskelle rintamaa ja tuho jokainen liikkuva kaaos olento. Kun tämä punainen matto oli päässyt suurimmilta osin alas tämän noin kilometrin pitkän rinteen, ensimmäinen kaaos ammus iskeytyi keskelle heidän joukkojaan. Veri ja plaset lensivät kun ainakin viisi marinea lensi ilmaan ohjuksen vaikutuksesta. Veri enkelten raskasase joukkueet pysähtyivät kuin seinään ja alkoivat tulittamaan kaaoksen linjoja.
Ohjuksia lenteli puolelta toiselle. Veri enkelten avaruusjalkaväkin oli hajaantunut nopeasti ensimmäisten kuolleiden jälkeen ympäri linjaa. Michael juoksi edelleen eteenpäin mutaisessa ja upottavassa maassa, kohti kaaoksen linjoja. Heillä oli enään noin kolesataaviisikymmentä metriä matkaa jäljellä, kun Michael painaa aseensa liipaisinta ja tämä tekniikka pappien lahja ihmiskunnalle alkoi jakaa tappavaa myrkyänsä. Michael ampui summanmutikassa entiseen Veri enkelten juoksuhautaan, missä kkaos majaili täällä hetkellä, jotta kkaos pitäisi rumat sarvensa alhaalla. Mitä lähemmäksi he kuitenkin tulivat sitä lahempäätä ammukset suhahtivat heidän vierestään. Michaelin vasemmalla puolella raskasboltteri pesäke kylvi kuolemaa Veri enkelten lähestyviin riveihin. Samalla Michael kiinnitti huomionsa ylhäältä tulevaan kirkkaaseen pisteeseen. Heitä kohti tuli taivaalta kiitäen pieni meteori.
-”Kaikki maahan!” Michael huutaa vain hetkeä ennen, kun tämä meteori osui maahan noin kahdenkymmenen metrin päähän heistä. Muta lensi iskun voimasta komeassa karessa ympäriinsä. Michaelin joukkue kaivautui ylös maasta ja katsoi meteoria, jonka vasta nyt tunnisti laskukapseliksi.
Kapselin sisältä paljastui kirkkaanpunainen dreadnouhgt. Dreadnought repäsi itsensä irti kapselin kiinnikkeistä ja lähti kävelemään kohti kaaos sotilaita. Michael komentaa joukkonsa rynnäkköön ja lähtee juoksemaan juoksuhautoja kohti, niin kovaa kuin vain pääsi. Michael hyppäsi juoksuhautaan ja ampui sarjan kohti kaaoksen rakasjoukkuetta ja sivalsi kaaos soturin voimamiekallaan kahdeksi palaseksi. Hän raivasi tietään miekalleen huitoen kohti bunkkeria. Michaelin tullessa bunkkeriin hän katsahti bunkkeriin ja siellä olevaan kuvottavaan hahmoon. Hahmo oli mädäntynyt, mutta silti elossa. Nurclen soturi katsahti kohti tätä veteraani sotilasta ja nauroi.
-”Eikö suuri keisari lähetä tänne muutakuin Veri pisaroita ja pelosta kalvenneita nappuloita” Soturi sanoi ivallisesti kuolevan äänellä. Michael tunsi kuinka hänen vihansa kasvoi tätä soturi ja ovesta ilmestynyttä huppupäistä hahmoa. Huppupäinen henkilö ei voinut olla mikään muu, kuin yksi häpeän enkeleistä. Michael huusi Emperorille kunnioitusta ja hyökkäsi, samalla kun Nurclen soturi sulki bunkkerin oven kojetaulusta nappia painamalla. Michael ei välittänyt yhtään vaikkä siinä heitä oli ainakin 4 häntä vastassa. Bunkkerin toisesta huoneesta oli nimittäin tullut lisää häpeän enkeleitä. Micheal juoksi Nurclen soturin ohi huitaisten tämän pään pois hartioiden painolta. Häpen enkelit ottivat omat miekkansa esiin. Michael iski voimiensa takaa yhden sotilaan miekan katki ja samalla koko soturin. Michael tappeli miekallaan vielä kolmea soturia vastaan. Sotureiden taidot ja ylivoima oli väliillä vähäällä saada hänestä yliotteen, mutta henen tahtonsa vei hänet läpi, vaikka hänellä oli jo monta havaa terävien miekkojen viilloista. Hän jakeli iskujaan puolelta toisella pitäen kaaoksen vääräuskoiset soturit loitolla. Yksi kerallaan hän kukisti jokaisen soturin. Kun viimeinen häpeän enkeli oli kaatunut rysähtäen ja verta vuotaen maahan. Michael tunsi vasta kuinka hänen voimansa ehtyivät. Hän tunsi kuinka kuinka hänen tietoisuutensa sumeni ja silmät sumenivat. Vaikka hänetä tuntui, että hän kuoli hänellä oli silti hyvä olo. Hän tiesi, että hän oli saanut sovitettua osan hänen jaostonsa häpeällisestä historiasta.. Viimeiset sanat jotka hän kuuli oli, kun joku huusi apoteekkaria.
Nyt olen taas saanut yhden osan valmiiksi tarinaa, joten jos joku jaksaa lukea tämän niin olisi kiva saada joiltakin myös palautetta.
No nyt tekstikin näkyi jo kirjoitusvirheiden (hah, sainpas oikein! 
) seasta, ja voin sanoa pitäneeni. Vielä näin muutaman preesensin, mutta kyllä tämä on hyvää tekstiä kunhan pidät kielioppitason tällaisena, ja tottakai parannat vielä. Kuten Xavier huomauttikin, virheitä näkyi vielä useampi. Mutta nyt oli jo suunnattomasti parempi, oikolukukin näkyi tarinasta. Luojan kiitos 
) seasta, ja voin sanoa pitäneeni. Vielä näin muutaman preesensin, mutta kyllä tämä on hyvää tekstiä kunhan pidät kielioppitason tällaisena, ja tottakai parannat vielä. Kuten Xavier huomauttikin, virheitä näkyi vielä useampi. Mutta nyt oli jo suunnattomasti parempi, oikolukukin näkyi tarinasta. Luojan kiitos 
