Julius käveli kivistä käytävää pitkin, jonka seinillä oli hienoja gobeliineja, joissa kuvattiin erillaisa verenpunaisia lohikäärmeitä. Julius oli menossa Adhiraksen luo, jolla oli hänelle asiaa. Päästyään sisään suureen saliin minkä keskellä oli ollut suuri pöytä jossa Julius, Fritz ja Karl olivat syöneet, mutta nyt sitä pöytää ei ollut. Oli vain se suuri Adhiraksen valtaistuin, jonka käsinojat muistuttivat kultaisa lohikäärmeitä ja selkänoja lohikäärmeen suuta. Huoneessa oli myös yksi barokki tyylinen tuoli, takka ja samanlaisia gobeliineja kuin käytävällä. ”Julius, valmista ritarisi lähtöön lähdemme
yön koittaessa”, sanoi Adhirash. Julius katsoi Adhirasta kysyvästi ja oli avaamassa suutaan, kun Adhirash kivahti: ”Vaiti!” Julius ei ymmärtänyt mikä teki Adhirkasen noin vihaiseksi. ”Bretonialaiset tietävät melkein missä me olemme, siispä meidän on lähdettävä heitä vastaan, koska en halua heidän löytävän tätä paikkaa”, Adhirash sanoi äreästi. Nyt Julius ymmärsi miksi Adhirash oli niin vihainen Frianzin ja hänen toilailujen takia tietysti. Julius lähti puoli juoksua Fritzin huoneeseen ja käski tämän valmistautua lähtöön, hän kävi myös Frianzin kammiossa käskemässä tämänkin valmistautua ja valmistaa joukkonsa lähtöön. Ja yön koitteessa heillä oli koossa suuri armeija jota johti Adhirash Julius oli vain yksi monista vampyyreistä, jotka johtivat eri osastoja.
He olivat suurehkon kylän luona, he näkivät kuinka vihollisen ritarit lähestyivät. Ritareita oli vähemmän kuin heitä, mutta ritareiden perässä tuli suuri sekalainen joukko talonpoikia joita johti muutama jalan kulkeva ritari. Heidän oli pakko valmistaa puolustus nopeasti. Adhirash antoi keskustan Juliuksen taisteltavaksi, joka oli kaikista vahvin vihollisen kohta, Adhirash itse meni vastustajan heikoimmalle laidalle vahvimmalla joukollaan.
Vihollisten ratsuväki iskeytyi kiilassa Juliuksen osaston keskelle, mutta Juliuksen joukot kestivät tämän aallon. Julius käski suureten lepakoiden hyökätä vihollisen perässä tulevien pienten jalkaväki yksiköiden kimppuun talanpojat juoksivat kauhuissaan pakoon suuria lepakoita. Julius raivasi tietään taistelun tuoksinnassa kohti tämän vihollis osaston komentajaa, jonka kilvessä luki Le´ Breton! Julius vielä muisti, tämän kilven ja rikkaan näköisen miehen tällä miehellä oli yllä tavanomaiset Graalin ritareiden varusteet, mutta hänen miekkansa oli kummallinen se hohti sinistä valoa ja se näytti antavan kantajalleen suuret voimat. Julius haastoi, tämän rikkaalta näyttävän miehen, joka ylpeytensä takia otti haasteen vastaan Julius oli valmiina. ”Mikä on nimesi, kuolevainen” ,sanoi Julius ”Fransuas Le` Breton” ,vastasi Fransuas, tämän kuultuaan Julius kohotti miekkansa, mutta juuri kun hän oli lyömässä häntä heikotti ja hän hidastui hänen lyöntinsä vahingoitti Fransuasta vain vähän, koska Fransuas ehti väistää sen puolittain, koska Julius hidastui särystä. Fransuas löi vikkelästi takaisin, mutta tämän lyönti pysähtyi ennen Juliusta, jonkinlaiseen suojakehään, jonka loi Juliuksen kaulassa oleva amuletti, mutta tämä myös aiheutti Juliuksen säryn. Julius joutui heti Fransuaan lyönnin perään torjumaan Fransuaan toisen lyönti miekallaan. Julius iski kaikella voimallaan niin lujaa, että Fransuas karjahtaen putosi ratsunsa selästä maahan makaamaan liikkumattomana ja kuolleena. Julius naurahti hän haisteli ilmaa… Aaaah… Miten veri tuoksuukaan! Hän melkein ehti nuolaista miekkansa terää, kun tunsi kipua jalassaan Fransuas oli vielä elossa ja pisti miekkansa Juliuksen jalkaan, Julius karjahti ja pisti miekallaan suoraan Fransuaan sydämeen (johon mahtuu vain yksi ämmä
.) Julius oli raivoissaan ja yllytti ratsunsa ritareita kohti miekka ojossa hän löi pari alokas ritaria ilmaan yhdellä lyönnillään mustat ritarit seurasivat esimerkkiä ja lahtasivat alokkaita, jotka kauhuissaan nyt juoksivat pakoon. Julius lähti perään mustien ritareidensa ja suur lepakkojen kanssa ja he saivat suurimman osan alokkaista kiinni ja tappoivat nämä. Yhtäkkiä Frianzin joukon kylkeen tuli tehtävää tekeviä ritareita ( Questing Knights ), jotka lahtasivat monta Frianzin johtaman ryhmän ritareita. Firanzin joukot kääntyivät nopeasti, mutta olivat alakynnessä Julius ei voisi auttaa, koska hänenkin ryhmänsä kimppuun hyökkäsi tehtävää tekeviä ritareita edestä. Julius lähetti sudet ja suur lepakot Frianzin ryhmän avuksi. Julius taas raivasi tietään haastaakseen tehtävää tekevien ritareiden komentajan. Hän pääsi tämänkin luokse komentaja näytti kokeneelta ainakin haarniskasta päätellen sillä siinä oli paljon naarmuja ja viilto jälkiä tämän kilvessä oli musta yksisarvinen ja sen alapuolella luki Dela Que, tämäkin otti hasteen vastaan ja löi Juliusta tämä isku haavoitti Juliusta lievästu. Julius iski takaisin ja tämän iskun ritareiden komentaja otti kilvellä vastaan, joka meni aivan lyttyyn tämä nakkasi nyt tarpeettoman kilpensä pois ja iski Juliusta vahvalla iskulla, jota Julius ei voinut estää, mutta jälleen hänen amulettinsa auttoi. Tästä hämillään ritari katsoi kummissaan Juliusta, joka hymyili ja nosti miekkansa ja löi aikomuksena katkaista ritarin pää, mutta ritari sai miekkansa väliin ja oli lentää iskun voimasta maahan,mutta hädin tuskin pysyi hevose selässä. Julius löi toiesenkin kerran, mutta tämä isku oli helppo torjuttava Dela Quelle ja Dela Que sai iskettyä takaisin voimakkaan iskun, joka pudotti Juliuksen satulasta. Dela Que hymähti ja laskeutui hevosensa selästä aikomuksena pistää viimeinen isku Juliuksen rintaan. Ritari kohotti miekkansa, joka oli kiiltävä ja joka hohti hopeaa valoa. Ritari iski, mutta ohi Julius kierähti pois lyönnin alta ja huitasi miekallaan vastustajaansa jalkaa. Dela Quea kaatui kivusta ja Julius ehti noista pystyyn kohottaa miekkansa ja.Dela Quen päälensi ilmojen halki! Tehtävää tekevät ritarit olivat hämillään ja Juliuksen Joukoilla ei ollut vaikeulsia ajaa heitä karkuun. Nyt Julius käänsi joukkonsa kohti Frianzin joukkoja auttaakseen heitä. Kun Juliuksen joukot saapuivat Juliuksen osaston oli helppo yhdessä ajaa loputkin ritarit pakoon. Nyt Julius teki nopean tilanne katsuken ja huomasi voiton tulleen Adhiraksen joukot ajoivat viimeisiä vihollisa karkuun tappaen kaikki, jotka Adhiraksen ritarit saivat kiinni.
Taistelu oli voitettu. ”Polttakaa kaikki,KAIKKI!” ,huusi Adhirash.
Kun kaikki oli poltettu he lähtivät takaisin ”piilopaikkaa” kohti. Adhirash ja Julius puhuivat matkalla Adhiraksen suunnitelmista ja kun he olivat perillä Julius tarvitsi verta ja lepoa.
Toivon että piditte ja että ette paljoa välittäneet monista kirjoitus virheistä ja kieliopillisista virheistä, Joita varmaan on monia(jos voitte olla välittämättä.) Koitin panostaa edes "vähän" enemmän kuvailuun ja muuhun sen selaiseen.
Mutta mutta that's me. 
