Itkua, tuskaa ja kyyneleitä
Moran on ihmiskunnan asuttama hyvin teollistunut planeetta. Jotkut sanovat, että planeetta oli joskus Kaaosdemonien syntinen koti. Ihmiset, jos heitä enää ihmisiksi voi kutsua, asuivat isoissa ’kuplilla’ eristetyissä kaupungeissa. Päähenkilömme, poika nimeltä Gorgoth, asuu Jangarissa, muista kaupungeista eristäytyneessä kaupungissa. Kaupungin päättäjät vangituttavat ihmisiä satunnaisesti. Ihmiset elävät alati pelossa. Jangarissa toimii kapinallisliike jonka johtajana toimii kaupungin hallituksessa istuva Hatroh Egernoff. Mutta nyt takaisin päähenkilöömme, Gorgothiin. Gorgoth oli jo pitkään yrittänyt löytää kapinallisliikkeen toimipisteitä, mutta turhaan. Kapinallisliikettä ei voinut löytää. Siihen pääsi mukaan ainoastaan, jos oli jollain tavalla tärkeä planeetan tulevaisuuden kannalta. Gorgothin vanhemmat olivat joutuneet vangeiksi kesken rankan työpäivän Keisarikunnan tehtailla. Pidätystä edeltäneenä iltana Gorgothin äiti oli sopertanut outoja ja purskahtanut itkuun ilman mitään syytä. Kaduilla kulki huhu, että hallitus olisi aloittanut kaivaukset paikalla, missä he olettavat muinaisten Kaaosdemonien temppelin sijainneen. Miksi hallitus sen esiin haluaisi kaivaa? Ehkä he etsivät sieltä Kaaos-esineitä, muinaisia tekstejä, tai muuta sen tapaista. Gorgoth oli ilmoittautunut kaivausalueen läheisyydessä olevalle tehtaalle. Tauon aikana hän ehkä voisi käydä katsomassa, että mistä oli kysymys. Ehkä hänet sitten hyväksyttäisiin kapinallisliikkeeseen jos hän tietäisi, että miksi hallitus kaivaa tuota temppeliä esiin.
***
Oli Gorgothin ensimmäinen työpäivä Empire Adamantium-tehtaalla. Gorgoth heräsi kovaan paukkeeseen, kun viereisessä punkassa nukkunut Fl’tar hakkasi unissaan metallilaatikkoa joka oli hänen vuoteensa vieressä. Grogoth nousi ylös punkasta ja tallusteli Fl’tarin luo
- Herää jo senkin laiskajaakko. Ei tartte aina hakata sitä loodaa, ärähti Gorgoth ja ravisteli Fl’taria.
- Mtäh? Mitä? Ai. Taasko mä tota laatikkoa hakkasin? Fl’tar mumisi ja pudisteli päätään.
- Meidän pitäis lähtee jo töihin, Gorgoth huomautti ja osoitti naarmuuntunutta kelloa seinällä.
Kello tosiaankin oli jo paljon ja Gorgoth ja Fl’tar jättivät tunkkaisen huoneen hajut taakseen ja suunnistivat rikinhajuiseen ulkoilmaan. Keinoaurinko sokaisi heidän silmänsä hetken ajaksi. Ihmisillä oli kasvoillaan vain yksi ilme. Epätoivoinen ja hyvin surullinen ilme. Gorgoth ja Fl’tar puhuivat eilisestä korttipelistään matkallaan kohti tehdasta.
- Kyllä Ferno huijas eilen. Ei se muuten ois voinu voittaa, sanoi Gorgoth.
- Joo, niin mäkin luulen. Ei se ois voinu voittaa mun kaariparia, tokaisi Fl’tar.
Aika kului jutellessa nopeasti ja he saapuivatkin kohta työleirille. Kaksi mustiin vaatteisiin ja kaasunaamareihin sonnustautunutta miestä tarkastivat oudoilla laitteilla kaikki tehtaalle menijät.
- Mitä tääkin nyt on olevinaan? Mumisi Fl’tar Gorgothille.
- Kait nää jotain turvatarkastuksia on. Aika outoo tosin, totesi Gorgoth.
Tuli Gorgothin ja Fl’tarin vuoro. Vartija heilutteli laitetta ympäri Fl’tarin ruumista. Fl’tarin jalkojen kohdalla laite alkoi piipata vimmatusti ja vartijat tönäisivät Gorgothin pois tieltä. Gorgothia tarkastanut vartija otti pampun vyöltään ja aktivoi sen. Sininen valo ympäröi pampun ja vartija löi sillä Fl’taria. Kun pamppu kolahti Fl’tarin selkään Fl’tar vääntelehti tuskasta ja päästi ilmoille kamalan huudon. Fl’tar lyhistyi maahan, mutta vartijat nostivat hänet ylös ja taluttivat hänet vieressä olevasta ovesta sisään..
Tu Pii Kontinuud
Tollasen väsäsin. Suunnitellut, että jatkuisi kahdessa osassa.
Ei tulevaisuutta, ei huomista (prologi)
-
Demension
Ei tulevaisuutta, ei huomista (prologi)
Viimeksi muokannut Demension, La 21.08.2004 18:42. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
Scar-Veteran
- Viestit: 288
- Liittynyt: La 18.10.2003 17:05
Tosiaan, kerronta oli ehkä vähän liian... miten sitä nyt kuvailisi. Yksinkertaista, ehkä. Nyt vain kerroit, miten asia tapahtuu, miten asia on, ja suodatit vain faktat läpi valmiiseen tuotokseen. Teksti ei elänyt juuri lainkaan. Ideaa tarinassa on, ja tapahtumapaikka on aika mielenkiintoinen, mutta liian yksinkertainen teksti oli miinusta. Olisit saanut hommaan paljon syvyyttä ja pituutta, sekä eloa kertomalla yksityiskohtaisemmin hahmojen tuntemukset, ja kuvailemalla paikkoja muutenkin. Sinällään ihan mielenkiintoinen, ja minua kiinostaisi mitä hemmettiä on tekeillään, mutta sinun pitäisi käyttää paljon vaihtelevia lauserakenteita (eli vaihtelet pää- ja sivulauseiden paikkoja sekä rakenteita) ja leikkiä sanoilla ja mielikuvilla. Tämä ei ole helppoa, tiedän sen, mutta tekstiä on heti todella paljon mukavampi lukea. Ei tämäkään huono ollut, en minä sillä, mutta ota tämä rakentavana kritiikkinä.
Seuraavalta osalta odotan paljon.
-
Demension