Matka Middenheimiin - Osa IV

[Karu]

Ähem. Tässä tulee osa neljä ( kai IV on neljä? ) . Eilen en ehtinyt kirjoittaa yhtäkään, pahoitteluni siitä.

-----------------------------------------------------------------------------
Ferragus yskäisi ja yritti hieraista kipeää kylkeään. Hän tunsi metallin kosketuksen kädessään ja alkoi sadatella huomatessaan istuvansa panssarin sisällä. Hänen vierellään istuvat Lothar ja Gunthar näyttivät keskustelevan, mutta heidän suunsa eivät liikkuneet. Hän päätti jättää moisen luonnottomuuden omaan arvoonsa. Ferragus oli ärtyisällä tuulella sinä aamuna, ilman erityistä syytä. Eilen kauniilta kuulostanut lintujen laulu ärsytti häntä nyt suuresti ja hänen teki mennä metsään huutamaan ja huitomaan miekallaan. Näytti siltä kuin muut ritarit olisivat vältelleet häntä. Aurinko porotti häntä suoraan kasvoihin. Raskaan panssarin sisällä tuli helposti kuuma. Ferragus murahti ja joudutti ratsunsa kulkua.
Hiekkatie oli hieman kuoppainen. Normaalisti kukaan ei olisi valittanut siitä, mutta Ferragus raivosi ja huusi aina kun hänen matkaansa ilmestyi töyssy. Hän mutisi tien rakentajien syntyperään, vanhempiin ja muihin asioihin liittyvistä epäselvyyksistä. Ei siis ollut ihme, että kun heidän tielleen ratsasti mustapanssarinen ritari, hän veti miekkansa esiin ja alkoi raivota.
"Mitä ihmettä sinä idiootti meidän tietämme tukit?!" huusi Ferragus naama punaisena. Hänen toverinsa mylvivät naurusta, ja heidän eteensä ratastaneen ritarin kalpeilla kasvoilla näkyi huvittuneisuus. "Ma olen ritari Beldane. Ken lähestyy Neidon mun suojattavakseni määräämää lampea?" . Ferragus valmistautui huutamaan Beldanelle, mutta samassa Guntharin vankka käsi tarttui hänen olkaansa ja nykäisi hänet taakseen. Lothar ratsasti Beldanen eteen. "Päivää, hyvä ritari. Olemme vain ohikulkumatkalla." . Gunthar ilmestyi kaksosveljensä viereen. "Olemme matkalla Middenheimiin auttamaan Keisarikuntaa hätänsä hetkellä. " . Beldane katsoi heihin epäluuloisina. "Luotan ritarin sanaan. " Hän sanoi viimeinkin. "Sopiiko joukkonne johtajalle, että liityn joukkoonne?" . Ferragus ratsasti esiin. "Tässä on meidä joukkomme..." aloitti Lothar "...ärtyisä johtaja" lopetti Gunthar. Ferragus mulkaisi virnistelevälle kaksikolle. "Kaikki apu on tarpeen. Tervetuloa." sanoi Ferragus. "Ma olen ylen kiitollinen, kun saan liittyä pyhän tehtävänne suoritukseen..." puhui Beldane muodollisesti. "... ja että voin palvella jaloa Ferragusta." Kaksoset remahtivat nauruun.
Ferraguksen olo ei ollut parantunut kuluneen päivän aikana. Kaksosten piikittely, ja Beldanen hermostuttava muodollisuus alkoivat raivostuttaa häntä. Synkissä mietteissään hän painautui makuulle heidän hätäisesti tehtyyn leiriinsä.
Ferraguksen miekka torjuttiin tylysti. Ferragus humautti uudelleen ja uudelleen, mutta Avashaz torjui kaikki hänen iskunsa. Sitten Ferragus näki Avashazin puolustuksessa aukon. Hän sysäsi miekkansa nopeaan pistoon. Miekka upposi kaaoksen soturin rintaan. Avashazin silmiin ilmestyi lasittunut katse. Sitten hän yskäisi verta. Jostain kummallisesta syystä ruumis jäi seisomaan paikoilleen. Sitten tyhjiin silmiin ilmestyivät siniset liekit. Avashazin ruumis alkoi paisua. Panssari räjähti kappaleiksi. Avashaz levitteli siipiään. Hänen sarvekkailla kasvoillaan näkyi voitonriemu.
Ferragus heräsi. Hänen kasvoillaan valui märkiä hikipisaroita. Ferragus nousi, laittoi vaatteet päälleen ja astui ulos ahtaasta teltastaan. Hopeanhohtoinen kuu loisti taivaalla. Ferragus istahti puunrungon päälle ja huokaisi.
Muutaman kymmenen metrin päässä Ferraguksesta kuului rasahdus. Ritari nousi nopeasti seisomaan ja näki hurjien pohjanmiesten raivoisat kasvot. Ferragus tavoitteli miekkaansa. Sitten hän muisti missä se oli.
Hänen teltassaan.
Ferragus huusi ja iski toista paljaalla nyrkillään kasvoihin. Mies tuiskahti nurmikolle pidellen leuastaan kiinni. Toinen kohotti kirveensä iskuun. Ferragus hyppäsi pois lyönnin tieltä, lyönnin, joka halkaisi puunrungon jonka päällä hän oli istunut. Ferragus potkaisi maassa makaavaa miestä ja väisti raskaan miekan iskun. Ferragus tarttui miekkamiesta kädestä, samalla kun löi toisella kädellään miestä otsaan. Mies horjahti ja kaatui selälleen. Ferragus nykäisi tämän miekan juuri ajoissa torjuakseen kirvesmiehen lyönnin. Sitten läheltä kuului huutoja. Pimeydestä ryntäsi ainakin viisitoista vihollista lisää. Ferragus kirosi ja iski yhden pohjanmiehen hengiltä miekallaan. Ainakin hän kuolisi kunniakkaasti. Hän tunsi raskaan nuijan iskun melkein parantuneessa kyljessään. Ferragus parahti ja kaatui polvilleen. Miekka kirposi hänen kädestään, ja hänen eteensä asteli suuri soturi valtava tappara toisessa kädessään. Ferragus sulki silmänsä ja varautui iskuun.
Mutta mitään iskua ei koskaan tullut. Ferraguksen edessä seisseen soturin vatsasta törrötti miekan terä. Miekka liukui irti. Barbaarin ruumis kaatui, ja sen takana seisoi mustapanssarinen ritari, Beldine. Beldine kohotti miekkaansa ja löi lähellä olleelta viholliselta pään irti. Pohjanmiehet vetääntyivät. Sitten kuului raskaita askelia, ja kymmenen muuta ritaria juoksi paikalle. Barbaarit juoksivat epätoivoisesti huutaen pimeyteen ritarit kannoillaan.

[Findalf]

Hyvä, hyvä. Mitäköhan seuraavaksi tapahtuu?

[Karu]

Ähem. Kommentteja saa yhä antaa.

[Tapsa]

No nyt muistin, mikä näissä tarinoissa on tuntunut niin tutulta. Kun luin Beldanen "ma" ja "sa" -puheenpartta, muistin äkkiä välähdyksenomaisesti vanhan kunnon David Eddingsin Belgarionin tarun ja ritari Mandorallenin... En tiedä, oletko lukenut, mutta tässä oli kyllä aika paljon samaa.

Tämä ei ollut sarjan paras eikä huonoin osa. Huonosti ajateltuja kohtia oli muutamia: miksi Ferragus lähti (jo toista kertaa sarjan aikana, luulisi että hän oppisi jotakin) yksin istuksimaan vaaroja kuhisevaan metsään? Miksi Beldanen nimi muuttui salaperäisesti Beldineksi tarinan lopussa? Miksi Ferragus potkaisi kesken taistelun jo maassa makaavaa vihollista, kun toinen oli yhä hänen kimpussaan?

Mutta kaiken kaikkiaan tarina oli kelvollinen. Laatua voisit vielä vähän parantaa, mutta kyllä tämä tästä. Eivät minun ensimmäiset Vihreän Ritarin metsästyksetkään tainneet olla tämän parempia. Odotan jo innolla viimeisiä osia ja viimeistä välienselvittelyä Middenheimissa Avashazin kanssa.

[Karu]

No nyt muistin, mikä näissä tarinoissa on tuntunut niin tutulta. Kun luin Beldanen "ma" ja "sa" -puheenpartta, muistin äkkiä välähdyksenomaisesti vanhan kunnon David Eddingsin Belgarionin tarun ja ritari Mandorallenin... En tiedä, oletko lukenut, mutta tässä oli kyllä aika paljon samaa..

Heh... juuri luin koko tarun kolmannen kerran... saattoi kenties vaikuttaa tarinaan

[Scar-Veteran]

Nuo sinun unesi ovat mainioita. Nyt saattiin pienentä äksöniäkin ja Päähenkilömme äksyisyys oli kanssa mukavaa vaihtelua.

[Karu]

Kiitos. Ajattelin erottaa tuommoiset unet tästäeteenpäin näin . Miltä vaikuttaisi?

[Tapsa]

Kiitos. Ajattelin erottaa tuommoiset unet tästäeteenpäin näin . Miltä vaikuttaisi?

Hyvältä. Tämä on perinteinen ja hyväksi todettu idea.