fb:Kaukaiset vaeltajat -prologi + editprologi(Bretonnia).

[Monoliitti]

Tämän jatko-osa, eli ''tarina, oikea tarina'' tulee myöhemmin..
Tai sitten projekti häviää..
No, kokeillaan..:

Kaukaiset vaeltajat prologi:

-Emme jaksa enää..Huohottava kuiva ääni sanoo..
-Vielä hetken, ohitamme tuon solan, vanhan miehen ääni sanoo rauhallisesti..
Laaksossa missä käveli joukko ihmisiä, vettä hamuavasti he muistelivat kotia, missä ruokaa ja juomaa riitti, mutta he olivat nyt tässä kurjassa laaksossa, solan edessä odottamassa johtajan käskyä..Kun johtaja (vanhan miehen ääni) jakoi käskyjä, hän huomasi jotain outoa..Kuin hänen korvansa aistisivat vaaran..Hän vilkaisi alas jalkoihinsa ja karjaisi kuin karhu, hän näki hämähäkkejä jaloillaan..Tosin ne olivat kummallisen suuria, eikä niitä ollut vähän, vaan jokaisen jaloilla oli niitä..Kun pieni ryhmä huusi kivusta, hämähäkkien puremat turposivat niin suuriksi että osa pyörtyi nähdessään jalkansa.Mutta mistä kyseiset elukat tulivat?He katsoivat tarkasti solaan, mutta kun he oikein yrittivät, eivät he mitään nähnyt kosteiden silmiensä suolaisesta vedestä.
Johtajaa puistatti tuo näky kun hänen ryhmä kitui, pienten ja mitättömien elukoiden takia..Hän katsoi solaan viimeisen kerran, ja kaatui maahan..Yksi ryhmän jäsenistä tuli johtajan luo, ja kyhäsi painesiteen nilkan yläpuolelle..Johtaja tiuskaisi ja sen jälkeen hän sanoi vielä miehelle;
-Jos saat loput joukoista solan yli, tai kierrettyä sen, olet kultainen mies..Tähän johtaja käytti sen, mitä hänessä pihisi, ja liikahti vaimeasti maahan.Soturi joka laittoi siteen, katsoi takana olevia surkean näköisiä sotureita, ja sitten katsoi johtajan jalkaa , kun paineside puristi johtajan jalkaa..Veri levisi maahan..Silloin sotilas karjaisi, ja sai sitä, mitä johtaja sai, kuolla..Sen ryhmän tarkoitus oli pelastaa laakson kuningas, mutta sillä ei ollut toivoa..Ryhmä oli hämähäkkien kidutettavina..

Mutta joukolla oli toivoa..Sen verran että se saisivat alkuperäisen tehtävän suoritetuksi..Laakson kuninkaan linnakkeeseen tulvi vaarallista sakkia..Rottakansaa ja joenpeikkoja..Kuningas haki valjaat, valjasti hevosen ja hyppäsi ratsuille.Hänellä ei ollut miekkaa, ei revolveria, ei keihästä, ei mitään..Sen päällä oli ryysyiset ja repaleiset kankaanpalat..Kaapu näytti ruskeahkolta, mutta oli harmaa..Kuningas näytti joltain ihan muulta kuin kuninkaalta..Hän vislasi ja lähti erämaahan..Pois sodista..Etsien jotain, mikä saa elämän rauhaan.Samaan aikaan solalla, eräät soturit olivat taistelleet kunnioitettavasti otuksia vastaan..Suru mielessään, he pettivät isänmaata antamalla itsensä kuolla ettei näkisi sotaa..Ennen vaellusta he eivät osanneet ajatella miltä se tuntui..Noin kolmestasadasta oli enää vain muutama kymmen jäljellä..Silloin kun he olivat piinanneet matkalla itseään, he eivät olisi uskonut että he selviäisivät mistään..Entä selviäisivätkö noin viidellesadalle myrkkyhämähäkille..Eivät.Mutta sinnikkäällä taistelulla he saivat tapettua ne.Ja heistä jäi eloon vain 12..

Kuningas ratsasti sinne, missä eniten aurinko loisti..Hän pelkäsi joutuvansa raakalaisten orjaksi.Hän oli pakannut evästä, kevyen puukon ja 3 nuolta..Ja eniten hän tarvitsi hevostansa..Hän oli Nyt matkalla sinne, minne kaksitoista muuta marssi samaan aikaan..

_________________________________________
_________________________________________|



______________________________________[edit2!]
Kaukaiset vaeltajat prologi-edit:

-Emme jaksa enää..Huohottava kuiva ääni sanoi tahdillisen pompahdellen..
-Vielä hetken, ohitamme tuon solan, vanhan miehen rotiseva ääni sanoo rauhallisesti..(johtaja)
Laaksossa missä käveli joukko ihmisiä, vettä hamuavasti he muistelivat kotia, missä ruokaa ja juomaa riitti, mutta he olivat nyt tässä kurjassa laaksossa, eikä mitään ollut tehtävissä, kun he olivat solan edessä odottamassa johtajan käskyä.. Kun johtaja jakoi käskyjä, hän huomasi jotain outoa, joka tuntui hänen varpaiden päissä.. Kuin hänen korvansa aistisivat liian suuren vaaran. Hän vilkaisi alas jalkoihinsa ja karjaisi kuin karhu, hän näki hämähäkkejä jaloillaan..Tosin ne olivat kummallisen suuria, eikä niitä ollut vähän, vaan melkein jokaisen jaloilla oli niitä.. Kun pieni ryhmä huusi kivusta, hämähäkkien puremat turposivat niin suuriksi että osa pyörtyi nähdessään jalkansa. Mutta mistä kyseiset elukat tulivat?He katsoivat tarkasti solaan, mutta kun he oikein yrittivät, eivät he mitään nähnyt kosteiden silmiensä suolaisesta vedestä.
Johtajaa puistatti tuo näky kun hänen ryhmä kitui, sillä hän itsekin kitui pienten ja mitättömien elukoiden takia.. Hän katsoi solaan viimeisen kerran, ja kaatui maahan rotisten kuin kivi katolta, mutta nyt hän kaatui maahan henki huohotellen kauhusta. Yksi ryhmän jäsenistä jota ei ole myrkkyhämähäkit pistäneet, tuli johtajan luo, ja sitoi verkkaisesti painesiteen nilkan yläpuolelle. Johtaja tiuskaisi kivusta, kun veri ryöppysi nilkan alta, kuin punainen joki laskenut kalliolta alas, ja sen jälkeen hän sanoi vielä tälle auttavalle miehelle;
-Jos saat loput joukoista solan yli, tai kierrettyä sen, olet kultainen mies tähtien päällä. Tähän johtaja käytti sen, mitä hänessä pihisi, ja liikahti vaimeasti maahan elottoman näköisenä. Soturi joka laittoi siteen, katsoi takana olevia surkean näköisiä sotureita, ja sitten katsoi johtajan jalkaa , kun paineside puristi johtajan jalkaa, sitten katsoi kirkasta tummenevaa taivasta, oli tulossa sade. Veri levisi maahan johtajan jalasta, silloin sotilas karjaisi, ja sai sitä, mitä johtaja sai, kuolla.. Sen ryhmän tarkoitus oli pelastaa laakson kuningas, mutta toivo oli kuihtumaisillaan..Ryhmä oli hämähäkkien kidutettavina, ja sen verran toivoa oli, että se saisivat alkuperäisen tehtävän suoritetuksi jos he saisivat pinnistettyä kaikkensa.

Laakson kuninkaan linnakkeeseen tulvi vaarallista sakkia kuten Rottakansaa ja Joenpeikkoja.. Kuningas haki valjaat, valjasti hevosen ja hyppäsi ratsuille. Hän pelkäsi kamalia näkyjä, ja hän ei halunnut nähdä kuolemaa. Hänellä ei ollut miekkaa, ei revolveria, ei keihästä, ei mitään.. Sen päällä oli ryysyiset ja repaleiset kankaanpalat.. Kaapu näytti ruskeahkolta, mutta oli harmaa, mutaa killui helmoilla, ja kaavun vyön solki oli pölyinen, ja se ei kiiltänyt. Kuningas näytti joltain ihan muulta kuin kuninkaalta, ehkä pakolaiselta tai erakolta, joka on kokenut liiankin kovia. Hän vislasi hevoselleen, joka hölskyttäen kavioitaan tuli paikalle, ja lähti kuninkaan kanssa erämaahan, Pois sodista. Etsien jotain, mikä saa elämän rauhaan.

Samaan aikaan solalla, eräät soturit olivat taistelleet kunnioitettavasti otuksia vastaan. Suru ja kunnia mielessään, heistä osat pettivät isänmaata antamalla itsensä kuolla tahalteen, ettei näkisi sotaa, heissä oli valoa ja kirkkautta, muttei luottamista. Ennen vaellusta he eivät osanneet ajatella miltä se tuntui.. Noin kolmestasadasta oli enää vain muutama kymmen jäljellä. Silloin kun he olivat piinanneet matkalla itseään, he eivät olisi uskonut että he selviäisivät mistään. Entä selviäisivätkö noin viidellesadalle myrkkyhämähäkille. Eivät he olisi uskonut, mutta kumma kyllä, sinnikkäällä taistelulla he saivat tapettua ne. Sotureista jäi henkiin kaksitoista, eikä liiaksi, he lupasivat ja vannoivat toteuttaa johtajan tahtoa, koska johtaja oli saanut surmansa, heistä joku johti. Hänen nimensä oli Elrik... ..

Kuningas ratsasti sinne, missä eniten aurinko loisti, hän halusi kulkea valaistua tietyä. Hän pelkäsi joutuvansa raakalaisten orjaksi, mutta vielä sitä hetkeä sai jäädä odottamaan. Hän oli pakannut evästä, kevyen puukon ja 3 nuolta, joilla hän luuli tekevänsä jotain.. Ja eniten hän tarvitsi hevostansa, kunnon hummaansa.. Hän oli Nyt matkalla sinne, minne kaksitoista muuta marssi samaan aikaan...


______________________________________[edit2!]

No niin, yritin parantaa viime jutustani..
Fluffin luen kyllä..(luvassa jatko-prologi, sillä tämä oli lyhyt!)
Kommenttia niin kuin:
Risut ja Ruusut !;)

edit2:
Kolmen ensimmäisen viestin jälkeen itsekin huomasin, että tosiaan, epäselvä teksti..
No:
Risut ja Ruusut tästäkin.. . .. [/img]

[Naldor]

Todella hyvä siis lisää vaan, mutta kuvailua plz!
ja ruusuja saataa nyt päällesi niin maan ********sti .

[Illidan]

Noniin, Monoliitti! Olethan sinä harjoitellut. Tästä pidin. Kerronta hieman hypähteli, mutta tyyli on omaperäinen ja mielenkiintoinen. Samoin tarina. Kolme nuolta... Jännnää jännää!

Enemmän kuvailua pliis ja pidempi tarina. Ei ehkä yhtäpitkä kuin aiempi väkerrelmäsi.

[Rune]

Pitää sanoa, että tämä paransi kyllä aika huomattavasti edellisestä. Mutta silti, varaudu suuren suureen parannuspilveen, nimittäin tarina oli kaukana kaukana, kaukaisessa galaksissa, erinomaisesta.

Katsotaas. Ihan ensimmäisenä, ennenkuin menen suoraan lauseisiin itsessään, huomautan yhä välimerkeistä. Osasit jo laittaa välilyönnit pilkkujen jälkeen, mutta minkä takia pistit virkkeiden loppuun kaksi pistettä yhden ja välin sijaan? Ei näin. Ota esimerkkiä vaikka minun kirjoitustekstistäni, jota luet parhaillaan. En pistä virkkeiden väliin kahta pistettä, vaan tasaisesti yhden pisteen ja painan sitä pitkää nappia näppiksen alalaidassa sen jälkeen. Tämä on oikeaoppisesti kirjoitettu.

Toinen asia mistä nipottaisin, on aikamuotojen sekoittaminen. Pari ensimmäistä virkettä käytit preesensiä, eli 'minä teen, hän kävelee, joku sanoo', mutta myöhemmin siirryit imerfektiin, 'minä olin, hän käveli, joku sanoi', joka on yleisin tarinointimuoto. Sitä suosittelisin käyttämään, ja kannattaa olla tarkka siinä, että pitää tekstin imperfektissä kun on sen siinä aloittanut, ettei vain lipsu muualle.

Tuossa olivatkin ensimmäiset asiat joihin kiinnitin huomiota. Seuraavana on tarina ja sen kerronta. Tyylisi kertoa ja kuvailla on hyvin lähellä sekavaa. Tarina pomppi paikasta toiseen kuin villiintynyt aropupu GW:n mailtrolli kintereillään. Jo alussa homma meni todella sekavaksi. Kuvailet kyllä hyvin, ja tapahtumasta itsestään saa selvän, mutta siinä vaiheessa kun alan yhdistämään virkettä seuraavaan, menee minullakin sormi suuhun aika nopeasti. Mitä hemmetin hämähäkkejä? Mitkä miehet? Mistä tulivat? Millaisia, missä, milloin, kuka, täh? Tottakai on hyvä, että alussa annetaan sellaista, joka herättää kysymyksiä ja saa lukijan innostumaan, mutta edes jonkin laista pohjustusta olisi hyvä laittaa.

Yksi ryhmän jäsenistä tuli johtajan luo, ja kyhäsi painesiteen nilkan yläpuolelle

Eivätkös kaikki ryhmän jäsenet olleetkaan jalat turvoksissa ja kitumassa kuolon kielissä? Missään vaiheessa en myöskään muista lukeneeni, että kapteeni itse olisi saanut puremaa tai muuta. Jatkuvasti vaikutti siltä, että kapteeni katseli toimettomana vierestä miten hänen ryhmänsä kituu, eikä itse olisi vahingoittunut. Seuraavassa virkkeessä joku toinen mies tulee kapteenin luokse ja sitoo hänen nilkkansa ympärille painesiteen, ja kapteeni kuolee seuraavassa minuutissa. Anteeksi?

Silloin sotilas karjaisi, ja sai sitä, mitä johtaja sai, kuolla

Kannattaa myös panostaa virkkeiden selkeyteen, ja siihen, että lauseesta/virkkeestä saa irti sen mitä sillä yritetään välittää. En tajunnut ko. virkkeestä mitään. Myös tarinassa ja edellisissä maininnoissa pysyminen tuottaa sinulle selvästi vaikeuksia. Mieti tarkkaan mitä tapahtuu, mitä seurauksia sillä on ja miten se vaikuttaa hahmoihin ja muihin tapahtumiin. Toisen kappaleen lopussa palaat ryhmään solalla, ja juuri ennen tätä olit monta, monta kertaa painottanut, että ryhmä kuolisi, miehet ovat kuoleman kielissä, kiemurtelevat tuskissaan maassa eikä heillä ole mitään toivoa pelastumisesta. Sitten äkkiä isket toteamuksen

Entä selviäisivätkö noin viidellesadalle myrkkyhämähäkille..Eivät.Mutta sinnikkäällä taistelulla he saivat tapettua ne.Ja heistä jäi eloon vain 12..

Yritä jo päättää mitä yrität sanoa, ja mitä tarinassa pitäisi tapahtua. Edellisessä komediassasi (anteeksi paha ilmaisu ) tätä oli aivan, aivan liikaa. Selkeys kaikki kaikessa. Panosta ainakin siihen, että lukija ymmärtää mistä on kysymys. Tajusin kolmannella intensiivisellä lukukerralla toisen kappaleen sisällön. Tähän ei tulisi pyrkiä. Jos pohjustat tekstin, selität mitä tapahtuu missä ja kenelle selvästi, parantuu tekstisi laatu huomattavasti. Jätä vaikka se turha kuvailu pois siksi aikaa, kunnes opit pitämään tarinan kasassa ja kertomaan tärkeimmät asiat selvästi ja pysymään juonessa ja suunnitelmissasi, ja ala vasta sen jälkeen lihottaa tekstiäsi kuvailulla jne.

Siinä tulivat nyt ne asiat, jotka aivan ensimmäisinä tulivat mieleen. Tottakai vielä oman tyylin löytämisessä ja vastaavassa on parannettavaa, mutta tuossa aivan akuutimmat tapaukset. Toivottavasti osaat ottaa tuo rakentavana kritiikkinä, sellaiseksi se oli tarkoitettu.

[Monoliitti]

Juu, eli itse en myös pitänyt.. Mutta nuo kaksi pistettä merkkaa sitä, että asian jatko josta kerrottiin jää ''hetki vielä'' asenteeseen.
Niin, editoin tuohon vähän paranteluja..

[VeriBigBoss]

Joo selvää parannusta. Ei vielä täydellinen mutta rune kyllä laittoi sellaiset ohjeet että niillä pärjää jos käyttää.

[Froggy]

Todella epäselvä tarina. Sinun kannattaisi lukea koko juttu lause lauseelta ajatuksen kanssa.
Pari yksittäistä virhettä:

"mutta kun he oikein yrittivät, eivät he mitään nähnyt kosteiden silmiensä suolaisesta vedestä." --- Eli siis he yrittivät etsiä niitä hämähäkejä kosteista silmistään?

"Hänellä ei ollut miekkaa, ei revolveria, ei keihästä, ei mitään.. Sen päällä oli ryysyiset ja repaleiset kankaanpalat" --- Kuningas muuttuu yhtäkkiä ei-ihmiseksi.

"Suru ja kunnia mielessään, heistä osat pettivät isänmaata antamalla itsensä kuolla tahalteen, ettei näkisi sotaa, heissä oli valoa ja kirkkautta, muttei luottamista." --- Eli siis niiden, jotka olivat suruissaan ja joilla oli kunniaa, osat, eli kädet ja jalat ja niin pois päin, tappoivat itsensä, koska pelkäsivät sotaa, mutta silti heissä oli valoa ja kirkkautta.

[Rune]

Juu, eli itse en myös pitänyt.. Mutta nuo kaksi pistettä merkkaa sitä, että asian jatko josta kerrottiin jää ''hetki vielä'' asenteeseen.
Niin, editoin tuohon vähän paranteluja..

Mutta sen ei pidä jäädä hetki vielä asenteeseen. Virke on virke. Siinä todetaan asia, ja se on niin. Useammat pisteet lisäävät sekavuutta eivätkä ainakaan paranna luettavuutta, ja lukeminen muuttuu nopeasti ahdistavaksi. En tahdo nyt kuulostaa töykeältä tai mitään, mutta useampaa kuin yhtä pistettä ei saisi käyttää. Vain hyvin harvoin kolme pistettä kuvastaa sitä, että jokin asia jää kesken ja siitä kerrotaan lisää myöhemmin. Mutta näitäkin käytetään vain kappaleiden lopuissa, ja niiden käyttöä on vältettävä parhaansa mukaan.

edit\\

Eivät he olisi uskonut

Verbintaivutus uudestaan kotiläksyksi. Uskoa-verbin pluskvamperfekti monikon kolmannessa persoonassa, koditionaalia käyttäen, jos en ole ihan väärässä. "Eivät he olisi uskoneet."

...ja sitten odottelemaan Captainin tappouhkausta suomenkielen raiskaamisesta.

[Sopuli]

saas nähdä tuleeko sitä uhkausta vai onko suora kuolemantuomio.

no joo itse tarinaan. selkeys oli parantunut huomattavasti, mutta niitä virheitä oli siltikin vie liikaa. kirjottakko muuten wordillä? jos kirjotat niin sen pitäis huomauttaa noita virheistä, muistaakseni punasella tai vihreellä viivalla. no ei aleta nyt mollaaamaan kokoajan.

uskokaa tai älkää, mutta jos on kuukauden kirjoittamatta virkettä pitempää tekstiä koneella ovat sormet hakeutumassa kokoajan väärille kirjaimille. vie yks kyssäri: missä ovat kaiki huippu tarinat? zagsnikk olikse tollain? onko koulu liian rankkaa vai mitä? minä tosiaan kaipaan jotain huippu luettavaa, kun noi vanhat on lukenut viiteen kertaaan

[Illidan]

No lue minun tarinoitani, Sopuli. Kaikki ainakin kehuu niitä, Kirottu, Prologi on ensimmäinen osa.

[Sopuli]

kiiti vihjeestä. oon ollu vähän pihalla sotusta vähän aikaa omasta toimestani.*alkaa lukea*