Johann Schellhammer: Petturin polku, prologi

[Kirjainyhdistelmä]

"Herätkää lapsoset, herätkää", pilkallinen, lallattava falsettiääni kimitti. Äkkiä ääni muuttui kaameaksi jyrinäksi ja karjui:"Minä olen teidän mammanne nyt, ja mamma käskee herätä!"
Puoliksi unessa sotilaat kömpivät ulos lämpimistä punkistaan ja riuhtoivat vaatteet päällensä. Sen jälkeen upseerit potkivat heidät ulos sateesien, kylmään, harmaaseen säähän, riviin ja asentoon.
Pihalla oli jo komentaja Hogan esikuntineen. Hän käveli hermostuneen oloisesti edestakas sotilaiden edessä. Nämä alkoivat heräillä kylmässä sateessa.
"No niin, harjoitusosio on päättynyt, ja pääsette nyt ensimäiselle komennuksellenne. Kymmenen ryhmät, viestintävälineet, tarvittava aseistus ja kaksi upseeria kersantin lisäksi. Toimikaa."
Nopeasti heidät oli jaettu ryhmiin ja aseistettu, jonka jälkeen heidät lastattiin Chimeroihin. Koska Johann oli aivan yksin, hän ei sanonut kenellekkään mitään, vaan käveli aivan hiljaa muiden mukana sisään.
Sisällä heitä odotti kersantti ja kaksi vierasta upseeria. Kummatkin olivat pitkiä ja vaaleita sekä kovia kokeneen näköisiä.
Mitaleja ei näkynyt, tosin toisella oli jonkinlainen tyylitelty silmä tatuoituna poskeen.
Kersantti esitteli heidät:"Nämä kaksi upseeria tulevat omaamaan korkeimman käskyvallan ryhmässämme. Tämä on Jim Hookey", kersantti osoitti parivaljakosta hieman pidempää ja romuluisempaa," ja tämä on Strack." Hän osoitti tatuoitua miestä.
Tämä oli parivaljakosta lyhyempi ja pitkätukaisempi. Hänellä oli myös omituinen pilke silmissä.
Sitten Strack puhui, hieman pilkallisella äänellä:"Hyvät herrat, tervetuloa pikakyytiin Jumalan selän taakse. Istukaa aloillenne ja nauttikaa minkä voitte, sillä matkasta tulee pitkä."
Alokkaat istuivat hieman hämillään. Yleensä heille äyskittiin vihaisesti komentoja.
Jim murahti Strackille:"Oliko ihan pakko??"
Tämä vain virnisti.
Johann asettui aloilleen ja yritti rentoutua, kun vaunu jyristeli eteenpäin. Tämä osoittautui hyvin hankalaksi tehtäväksi hikisessä ja kuumassa vaunussa.
Unisissa ajatuksissaan hän haaveili, että kun hän joku päivä olisi korkea upseeri, hän nukkuisi pitkään ja jokaista, joka häntä häiritsisi, hän ravistaisi... ravistaisi... ravistaisi...
"Herää, vätys!!" Kessu ravisteli häntä.
Johann räpytteli silmiään kuin pöllö."Mikä on vialla, Sir?" hän kysyi.
Kersantti katsahti Strackiin. Tämä sanoi: "Olemme matkustaneet vasta 180 minuuttia. Emme ole kulkeneet puoliakaan aiotusta matkasta. Tarkistakaa aseenne." Kaikki huumori oli kadonnut ilmeestä ja äänestä.
Johann oli ottamassa laserkivääriään esiin, kun Strack tuli väliin pirullinen virnistys naamallaan ja ojensi liekinheittimen. Johann otti sen vastaan hieman peloissaan. Hän ei koskaan ollut käyttänyt sellaista! Onneksi sen oppi parissa sekunnissa.
Sitten heidät passitettiin ulos vaunusta ja riviin sen eteen.
Viereen ilmestyi kymmenen Myrskysotilasta, koko armeijan eliittiä.
"Mikä on vialla?" ryhmän ilmeinen komentaja huusi.
"En tiedä, sir. Yritän saada selville, sir." sanoi kersantti hieman alistuvaan sävyyn.
Äkkiä joku huusi: "Kukkulalla!!" ja kaikki kääntyivät katsomaan. Siellä seisoi yksinäinen hahmo, sauva kädessään. Johann kuuli Strackin vetävän henkeä niin että sihahti."Eldareita", hän kuuli Jim Hookeyn ärähtävän.
Kääntyessään katsomaan hän tuijotti suoraan kiikarikiväärin piippuun.

RIDDLEDIT: Kappalejakoa hieman selvennetty... Lisäsin myös hieman kuvausta tarinaan.

[Rune]

Johann Schellhammer(Lord of Tzeentch), Disc of Tzeentch, shield, halbred, Goelden eye of Tzeentch, 500

Hetkinen... *raapii päätään*

Jep, tarina itsessään oli ihan toimiva. Perus IG rallatusta sinällään, mutta silti kovin toimiva teema yhäkin. Alokastarinoita ei ole koskaan liikaa. Juoni alkoi hyvin selkeästi ja kiirehtimättä, mutta toisaalta sekin laskee tarinaa hieman harmaan massan sekaan. Jokin iskevämpi alku ja asetelma olisivat toimineet ehkä paremmin, kun pituudenkaan puolesta ei voi oikein hurrata. Tarina toimii kyllä, vaikka voisi toimia vähän paremminkin. Kerronta-asu on nyt ehkä vähän liiankin yksinkertaista ja selittävää, kun itse kaipaisin tarinaan tarkat ja selkeät kappalejaot sekä enemmän kuvausta ihmisistä, paikoista ja tuntemuksista. Kannattaa yrittää saada ensinnäkin tukaluutta kuvattua (tässä onnistuit aika hyvin), mutta sitä enemmänkin ihmisistä kerrottaessa ihmisyys on tuotava tarkasti esille. Esim. Johannin ystävät, toverit, tuntemukset ja suhteet muita kohtaan, muut ihmiset samassa asemassa... ja niin edelleen. Tarinassa on potentiaalia, mutta kunhan kirjoitat enemmän ja hiukan tarkemmin, säätäen juonta vähän (tai enhän minä tiedä mihin se on tässä nyt menossa) niin tästä tulee oikein oiva tarina.

[Kirjainyhdistelmä]

Jep, päänraavinta sallittua, henkilöt ovat yksi ja sama. Saattepa nähdä...*heheheh*
Pitäisi ehkä vaihtaa otsikióksi prologi, koska sitähän tämä on... Lyhyeksi jäi, kun aika loppui(Prologi!!). No, jatkoa on tulossa ja yritän saada siitä vähän elävämpää rallatusta aikaiseksi.