Johann Schellhammer: Petturin polku, osa 1

[Kirjainyhdistelmä]

Johann tuijotti suoraan piipun mustaan keskipisteeseen. Piipun takana väijyvä Strack karjaisi :”Pois tieltä, typerys!”. Lähes heti, kun Johann tajusi alkaa liikkua, Strack veti liipaisimesta. Kuului äänekäs pamaus kuumentuneen ilman syöksyessä ulos piipusta ja säteen syöksähtäessä matkaan. Johann oli sekunnin murto-osan liian hidas.
Panos hipaisi häntä kasvoihin, polttaen mennessään osan hänen leuastaan ja poskestaan. Ensin hän tajusi säikähtäneenä, Hän ampui minua!! Sitten tuli kipu ja shokki. Hän löi refleksinomaisesti kätensä poskelleen ja avasi suunsa huutaakseen, mutta liike tuotti niin paljon tuskaa, että maailma alkoi keinua hänen ympärillään ja hän sulki suunsa, pystymättä enää hallitsemaan sitä.
Strack katsoi ensin kukkulalle hyvin tarkkaavaisesti, nyökkäsi tyytyväisesti ja käänsi vasta sitten huomionsa Johanniin. ”Älä jää tielleni kun tähtään!” Strack äyskäisi hänelle. Johann oli avaamassa suutaan, mutta muisti ettei se kannattanut ja jätti aikeet sikseen.
Äkkiä Strack virnisti paholaismaisesti ja ojensi hänelle kenttäpullon. ”Juo tuosta. Se auttaa.” Johann otti sen hieman epätietoisena. Miten hänen muka piti juoda siitä?? Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut. Silmät vetistäen hän hulautti kitkerän nesteen alas kurkustaan. Kipu hellitti melkein heti.
Hän veti kätensä pois poskeltaan, ja huomasi ällistyksekseen, että siinä ei ollut verta!! Kuitenkin, kun hän kokeili poskeaan, hän tunsi siinä olevan kuopan. Strack huomasi eleen ja hymyili ilottomasti. ”Se paloi pois, se ei siis vuoda verta.”
Johann oli aikeissa sanoa jotakin, mutta siihen ei jäänyt aikaa, sillä tienviertä peittävistä puskista loikkasi esiin kymmenittäin pitkiä ja luonnottoman sirosti liikkuvia hahmoja. Ne lähtivät pinkomaan hämmentyneitä sotilaita kohti, repivää sotahuutoa kirkuen.
Sumuisessa mielessään Johann katseli hieman etäisen oloisesti, kiunka hahmot pinkoivat vauhdilla heitä kohti.
Lähemmäs… ”Tulta!!” Strackin karjaisu herätti hänet päiväunistaan. Hän räpläsi liekinheittimensä oikeinpäin ja vetäisi liipaisimesta. Liekkiverho nielaisi lähimmät hahmot. Sitten ne olivatkin jo kosketusetäisyydellä.
Silloin Johann tajusi, että oli jättänyt veitsensä autoon. Paniikissa hän torjui sapeliniskun aseensa tukilla ja löi piipun vastustajan kypärän reunan alle, vetäen samalla kouristuksenomaisesti liipaisimesta. Vastustajan kypärän silmikko räjähti ulospäin ja hän kirkaisi. Johann yllättyi pahasti, sillä se oli naisen kirkaisu. Hänelle ei kuitenkaan jäänyt aikaa miettiä, sillä seuraava kävi jo hänen kimppuunsa. Alhaalta tuleva sapelinisku kimmahti tällä kertaa aseen piipusta pois ja Johann huitaisi eldarilta kypärän päästä. Tämä horjahti taaksepäin ja kypärä lensi taistelun tiimellykseen. Johann jäi tuijottamaan.
Syvänsiniset, kapeat silmät katsoivat Johannia mahdottoman täydellisistä kasvoista. Vehnänvaaleat hiukset liehuivat suippojen korvien ympärillä, ja kapeat, kalpeat huulet olivat vetäytyneet irveeseen. Vihollinen ravisti päätään ja vetäisi veitsen tupestaan. Johann tuijotti.
Eldar lahti hyökkäykseen, kimeää taisteluhuutoaan huutaen.
Johann tuijotti. Veitsi kohosi ylemmäs, ylemmäs…
Silloin Strack ryntäsi Johannin ohi uskomatonta vauhtia, melkein ajoissa. Samaan aikaan kun Strack törmäsi eldariin, tämän isku kimmahti Johannin päähän. Johann kaatui maahan, samoin eldar. Kumpikaan ei noussut ylös.
Kuin unessa Johann katsoi, kuinka Strack taisteli koreaan haarniskaan sonnustautuneen eldarin kanssa. Strack käytteli kaksin käsin pitkää, kaarevaa miekkaansa. Mistähän hän tuonkin tempaisi? Kipinät sinkoilivat, kun terät iskivät yhteen yhä lujempaa ja lujempaa. Kummatkin liikkuivat ihmiselle mahdottomalla nopeudella. Strackin harmaat silmät leiskuivat hyytävää tulta, kun hän lennätti vastustajan sulitetun kypärän päästä. Eldarin leiskuvanpunaiset hiukset pyörivät hänen päänsä ympärillä, kun hän sipaisi palkeenkielen Strackin takinrintamukseen.
Hetkeksi taistelu taukosi, kun ottelijat vetäytyivät, henkeä haukkoen. Samassa eldar puhui, raskaasti murtaen, mutta Keisarikunnan kielellä kuitenkin: ”Oletpas nopea, mon-keigh. Vaan minä olen nopeampi!!” Samassa eldar kävi niin nopeaan hyökkäykseen, ettei silmä erottanut, mitä oikein tapahtui. Kipinät vain sinkoilivat, ja terät tanssivat kuolettavaa tanssiaan. Äkkiä Strackin poskeen ilmestyi ohut punainen juova, ja tämä perääntyi hoiperrellen. Eldar pyöräytti sapeliaan ja astui askelen taaksepäin, hymyillen omahyväisesti. Strack kohotti kätensä poskelleen ja katsoi sormissaan kiiltelevää verta. Sitten hänen silmänsä kapenivat uhkaavasti, ja hän mutisi jotain kielellä, jota Johann ei ollut koskaan ennen kuullut. Sitten hänen leukansa jännittyi silminnähden ja hän kävi hyökkäykseen.
Eldar aloitti torjumaan omahyväisesti hymyillen, mutta hymy hyytyi äkkiä. Terät liikkuivat vieläkin silmää nopeammin, mutta eldarin haarniskaan ilmestyvät juomut ja halkeamat puhuivat omaa kieltään. Strack vain kiihdytti tahtia ja puhisi iskujen välissä: ”Nopeampi vai?!?” Samalla hetkellä eldarin miekka putosi ja Strackin katana upposi tyveä myöten eldarin vatsaan. Eldarin miekan mukana putosi myös tämän käsi.
Samassa Johannin maailma alkoi pyöriä ja kaikki pimeni.

[Wompatti]

Erinoimaista luettavaa, suosittelen ettet toista sanaa "sitten" kahdesti peräkkäin, saatika käytä sitä juuri lainkaan.

[pentti]

Heti alussa sopivan 40K-vauhdikas, mutta ethän pistä kahta kysymys- tai huutomerkkiä peräkkäin..?