Tahtojen taisto
(G,naryk Ukkosnuijan seikkailut osa IV)
(Peikonpään puolustus osa I)
Verta. Kaikkialla verta. Tuskaa. Hikistä tuskaa. Pimeyttä. Raastavaa pimeyttä. Sekavia muistoja tapahtuneista. Kaikki pyöri. Jacob ryömi tuskan kourissa kohti leiriä. Vatsa häneltä oli viilletty auki. Silti viimeisten voimiensa varassa ja kuoleman rajamailla hän pyrki ryömimään eteenpäin. Toinen käsi vatsaa pitämässä jotteivät sisuskalut valuisi ulos. Päättäväisesti hän kuitenkin jatkoi, ja jatkoi loputtomalta tuntuvaa matkaansa. Hänen jäljessään meni verinen, ja pahasti tallautunut polku. Jopa niin pahasti että örkit löytäisivät hänet jos aamu ehtisi valjeta sumuisen laakson ylle. Ja se oli tapahtumassa. Aurinko tervehti maata ensimmäisillä lämpimillä säteillään, mutta vihdoin helmikuisen metsän yllä oli kireä pakkanen. Kylmä ja kirpeä pohjoistuuli pöllytti niityillä puuterilunta, mutta Jacobin jälkiä lumi ei peittäisi, koska metsän siimeksessä ei tuuli puhkunut.
Matka jatkui, mutta vaivalloisesti. Kerran Jacob oksensi veren ja ruoan sekoitusta ulos, ja hän tiesi että loppu oli lähellä. Hänen ainoa toivonsa oli löytää partiossa olevia ihmisiä. Mutta hyvältä ei vaikuttanut. Ympäristössä ei ollut mitään merkkejä ihmisistä. Ja kaiken kukkuraksi kireän pakkasen kylmyys alkoi turruttaa Jacobia.
Hypotermian ja verenhukan takia olivat kaikki Jacobin aistit lähes turrat. Hän kuuli lähestyvän vaaran vasta kun takaa karjaistiin hurja sotahuuto ja kiroamista. Örkki oli löytänyt hänet ja se huusi: "Ettekz te kuale joz tempasen mahan auki? Eile illal piekzin kolme ja ykz niizt matelee tääl!Mitä teijän kanz pitää oikei tehä?".
Örkki nosti valtavan, karun ja verisen kirveensä ja valmistautui murskaamaan Jacobin. Mutta Jacob ei aikonut antautua ilman taistelua, ei todellakaan. Hän oli ryöminyt monta tuntia kohmeessa hangessa ja nyt pitäisi luovuttaa. Päinvastoin. Raivon kohotessa Jacob tarttui heikosti miekkaansa ja kierähti sivuun. Kirves mäjähti hankeen ja örkillä oli kasvoillaan pöllämystynyt ilme. Se ei kuvitellut loukkaantuneen ihmisen pystyvän tällaiseen manööveriin. Kun örkki nosti kirvestä Jacob löi heikosti miekalla kohti örkin kättä ja sai veren vain valumaan pienenä norona kättä pitkin. Örkki naurahti ja nosti kirveen. Nyt Jacob tiesi että kuolema korjaisi hänet. Hän odotti tuskasta ja kylmyydestä vapauttavaa iskua. Mutta sitä ei tullut. Örkki muuttui jotenkin kalpeaksi kasvoiltaan ja kaatui kituva ilme päällä hankeen. Niskassa törrötti kaksi nuolta. Kuitenkin kaatuessaan se päästi valtaisan huudon...
G'naryk heräsi hikisenä huutoon. Hän oli nähnyt painajaista. Hänen painajaisensa kertoi siitä että ihmiset olivat löytäneet Peikonpään ja yöllä olisivat hyökänneet nukkuvaan kaupunkiin. Kaikki vartijat olisi tapettu nopeasti ja äänettömästi, ja kaikki örkit olisi surmattu niille paikoilleen. Hän kuitenkin päätti rauhoittua ja veti syvään henkeä. Kirpeä, pakkasilma ulkona. Se ainakin hidastaisi ihmisten tekemää etsintää. Hän päätti lähteä vaeltelemaan Peikonpään pirteään elämään. Ja syömään. Hän ei ollut syönyt varmaankaan reiluun vuorokauteen.
Kaupungissa oli täysi hulina päällä vaikka kello oli vasta vähän yli kello yhdeksän. G'naryk tiesi sen, koska löysi Killisilmän joka ei ollut aamuörkkejä. Se oli etsimässä kapakkaa johon mennä hommiin, sillä muuta se ei varsinaisesti hallinut. G'naryk pystyi arvaamaan sen. Hän seurailikin Killisilmää, ja kun tämä oli kadonnut näkyvistä, katseli G'naryk hetken ympärilleen ja löysi tavernan, johon Killisilmä luultavasti oli mennyt.
"Vauhkoontunut Zika" oli puinen, kiviperustuksille rakennettu talo, joka oli erittäin suuri verrattuna vanhaan kunnon Ruosteiseen Kirveeseen. Vauhkoontunut Zika oli verrattain uusi talo, ja siinä oli jopa kestävän näköisiä piirteitä. Jykevä männystä tehty seinä ja tamminen ovi. Katto oli tehty kepeistä ja heinästä, joten sisällä pitäisi olla lämmin. Seiniin oltiin tehty myös ikkunareikiä joihin oli kiinnilaitettavat puuluukut. Oven päällä roikkui metallisesta tangosta puinen kyltti, jossa oli kuvattuna riehuva sika, ja tavernan nimi. Majatalo oli suuren risteyksen kulmassa halliten näkymää.
G'naryk astui sisään. Sisällä oli kotoisa oluen tuoksu, ja paljon örkkejä. Myös Killisilmä. Se tervehtikin iloisesti G'narykiä ja kysyi mitä piti paikasta. G'naryk vastasi uupuneella äänellä:" No iha jeez, mut kyl ruozteinen kirvez oli parempi. Tai zit ze o vaa nii paljo tutumpi. Mitä zä teet näin aikazin tääl muute?". Killisilmä huokaisi ja vastasi väsyneellä äänellä :" No ziin naapuriz o vissii kidutuslaitoz, ja ne rääkkäz jotai hiittä ziel! Arvaa lähtikz ääntä?". G'naryk naurahti, ja nauruun liittyi myös Killisilmä, ja majatalon nurkasta Klarthog joka oli syömässä jotain joka näytti paistetulta rotalta. Hän viittoi muita tulemaan pöytäänsä ja näytti isännälle kahta samanlaista annosta.
G,narykin ja Killisilmän istuessa pöytään, toi hiisi heille oluet. Se myös vikisi ruoan tulevan nopeasti. Sitten se häipyi nopeasti kaikkialle luimuillen. G'narykin, Killisilmän ja Klarthogin rattoisasti rupatellessa ja olutta juodessa astui sisään uusi örkki. Sen panssarit olivat paremmat kuin heikot nahkapanssarit joita tavalliset örkit käyttivät. Se oli myös hieman suurempi kuin tavallisesti. Se huomasi G'narykin ja käveli päättäväisin askelin kohti kolmikkoa.
"Oon Zuqreh, Törkyvuoren bozzi...Zä vissii oot G'naryk?" suuri örkki puheli G'narykiä hitaasti möreällä äänellä. G'naryk totesi nopeasti:"Kyl, mä oon Mutalätin G'naryk, ja nää o mun henkivartijat.". Killisilmä ja Klarthog nyökkäsivät jäykän "virallisesti" Zuqrehille. Hän jatkoi "Mitä zä tääl teet? Eikz Törkyvuori oo aika pitkäl täält?". Möreä ääni vastasi :" Törkyvuori menetettii viime viikol. Ei ollu mitää jäljel. Meit pääz kaikkiaa noin kolkyt tappelijaa takaz, zit viel noin kolkyt kyläläist. Mut kerettii me zuunnillee viiskyt ihmizt saada lahdattuu...Tiiän et Mutalätti tuhoutu jo kaua zit, mut te tulitte vazt illal takaz, miks?" G'naryk kertoi heidän taistelleen sissisodalla ihmisiä vastaan, ja kiertäneen kohti Peikonpäätä. Kun Zuqreh oli lähdössä pois, G'naryk pyysi sen pöytään ja tilasi sille samanlaisen annoksen. Seuraavat pari tuntia menivätkin rattoisasti rupatellen ja G'naryk huomasi heidän tosiaan syövän paistettua rottaa.
Päivän lähestyessä puolta, sisään ryntäsi örkki joka huusi: "Kaikkien kylien zoturit kokoontuu ny linnan pihalle, ja kylie pomot joukkoje etee. NYT!". Örkki juoksi seuraavaan majataloonpäin, ja G'naryk nousi ylös, heitti muutaman kolikon pöydälle, viittoi Klarthogia ja Killisilmää tulemaan mukaansa. Zuqrehkin lähti samaan matkaan. Pikaista kävelyä kaupungin läpi kesti kymmenisen minuuttia, sillä olivathan he vielä varsin keskellä kaupunkia. Matkalla vastaan tuli juoksevia sotilaita, vain Gork ja Mork tiesivät kuinka monesta eri pikkukylästä. Myös kaupunki oli jo täynnä vilinää ja vilskettä. Linnan sisämuurien synkkä varjo heittäytyi heidän päälleen, ja kivirakennelma törrötti sen takaa kohti taivaita. Suuret puuportit olivat aivan selkosen selällään, koska sisään virtasi jatkuvana virtana vihernahkoja.
G'narykin astuessa sisäpihaan, oli näky uskomaton. Vähintäänkin kuusisataa soturia seisoi ryhmittäytyneenä linnan pääovien edessä, ja hänen Mutalätin Valittunsa aivan oven edessä. Ovet avautuivat narahdellen. Sisältä tuli yhdeksän suurta mustaörkkiä. Niiden keskellä seisoi suurin kaikista. Sillä oli raskas panssari, joka vaikutti samanlaiselta mitä ihmisten ratsuväki käytti. Mutta sitä oli selvästi muunneltu örkille sopivaksi. Sen lisäksi örkin panssarin päällä oli suuren karhun talja. Örkin naama oli muuten täysin arveton ja puhdas, mutta nenän poikki meni suuri lovi, josta oli selvästi lyöty pala pois. Sen henkivartioston musikantti ryhtyi puhaltamaan torvenkaltaiseen, ja kaikki rykmentit lopettivat jutustelun. Pihalle laskeutui kuoleman hiljaisuus. Tuntui kuin jopa kaupunki olisi kuollut yhdessä räpäyksessä pois. Sitten suuri örkki avasi kitansa ja karaistunut ääni huusi :" Peikonpään zotilaat, meit uhkaa zuuri vaara, mut onnekz ollaa zaatu vahvistukzii. Zuqreh toi Törkyvuoren sakit tänne. Dofr toi porukkaa Hevonkuuzest. Tygra toi koko vahvuutenza Reiäzt... Zit noi yöhiidet tuli Vihersilmän kaupungizt, ja niit johtaa Kazoink..Älkää irvailko niille tai ne piztää boltzimiehet azialle. Viimezet örkit tuli Mutalätist, ja ne tänne toi G'naryk." Puhe loppui ja mustaörkki kääntyi puhumaan henkivartijoilleen. Henkivartijat juoksivat portaiden alapäähän, ja kovaäänisin niistä huusi:"Elikkä kylien pomot zizäl, ja tavallizet zotilaat jää tänne uloz, ni me teztataa okz teist mihinkää!".
Mustaörkit rupesivat ohjaamaan örkkejä eri suuntiin. G'naryk taas tiesi mitä tehdä ja maleksi ihmetellen hulinaa "linnaan". Klarthog hyvästeli hänet ja rupesi huutamaan Mutalätin valituille että nyt ollaan armeijassa ja me näytämme noille toisille mitä tarkoittaa käsite kuri...
G'naryk naurahti ja siirtyi linnan suurille käytäville joiden reunoilla oli suuri määrä "hyväkuntoisia" aseita ja panssareita. Tämä oli selvästi värväystoimisto. G'narykin perässä tulleet Zuqreh, Kazoink, Tygrä ja Dofr ihmettelivät samoin, ja G'naryk aloitti keskustelua sanomalla:"On ziin pikkaze enemmä azeit ku mitä meijän kyläz oli!". Kazoink sanoi että edes heidän kaupungissaan ei ollut saman verran aseita. Dofr pamautti väliin ja sanoi että metreissä aseita täällä oli ainakin kolminkertainen määrä. Muutkos tästä innostuivat ja Kazoink joutui saman tien nolatuksi.
Suuri ovi oli auki. Sieltä paistoi valoa. G'naryk meni rohkeasti naurahdellen sisään, ja muut seurasivat yhtä hilpeästi perässä. He järkyttyivät tullessaan sisään. Suuri mustaörkki tutki ruumista jonka niskassa oli kaksi nuolta. Se ruumis oli myös jäätynyt. Örkki puhkesi puhumaan:"Tää raato löyty tänää, ja tää kaveri lähti kuulemma metzäztää ihmiztieduztelijaa joka oli löytäny Peikonpään...Nyt o huonot paikat pojat. Meijät o löydetty. Ainoo toivo o et zaadaa viivytettyy ja tapettuu ihmizii matkal ilma tappioit. Aikaa tarvitaa et zaadaa tarpeekz ruokaa ja portit keztää ihmiste höykytyzt joz me joudutaa piirityzzotaa...Okz ideoit?". Örkki näytti huolestuneelta. Kaikki pähkivät, ja Kazoink mietti jotain ahkerasti. Se kimittikin pikaisesti:"Joz piztetää kiihkoilijat matkaa?". Örkki totesi niiden kuolevan nopeasti, eivätkä ne saisi tarpeeksi aikaan vahinkoa. Ne oli parempi pitää kaupungissa jos jouduttaisiin katutaisteluihin. Siellä ne pääsisivät arvoon arvaamattomaan. G'naryk pohdittuaan hetken jos toisenkin tuli samoihin ajatuksiin. Tygra puhkesi puhumaan nopealla äänellä:"Joz me käydää avoimee taizteluu niit vaztaa, jollai niityllä?". Mustaörkki löi kämmenen kasvoihinsa ja kasvojen väri muuttui tummanvihreän ja tummanpunaisen sekoitukseksi. "VOI ELÄMÄ TEITKI! MIETTIKÄÄ HETKI!! NIIT O MELKEE KAKSTUHATTA, JA MEIT O REILU KUUZZATAA!!!". Tygra ymmärsi olla hiljaa heidän kylänsä erinomaisista sikaratsujoukoista.
Hetki huudon jälkeen ovelta kuului kitinää ja murahtelua. Sieltä tuli pieni, vihertävä ja erittäin raskaasti kiroileva hiisi. Se kitisikin mustaörkille :"Miä toin zuzipoikii kuuzkyt, toivottavazt apu kelpaa..Matkal tänne tuli vaztaa peikkoryhmä, vizzii seittemä kivipeikkoo ja niitte kouluttaja. Zi ykz jättiläine ilmotti raahaavanza kaljamahanza tänne. Jote...Mizzäz zota?". Mustaörkki katsoi pientä hiittä aivan ilmeettömästi ja kului hetki. Molemmat tuijottivat toisiaan silmiäkään räpäyttämättä. Kunnes mustaörkki ryhtyi hohottamaan sydämensä pohjasta. Yksi kerrallaan kaikki muut paitsi vasta sisään tullut hiisi nauroivat ja jäinen raato unohtui hetkeksi.
Kun naurumellakka rauhoittui, esitteli mustaörkki itsensä vihdoinkin. "Mun nimi o Biigändbääd. Toi toz o G'naryk Mutalätist, toi o Tygra Reiäzt, tuo o Dofr Hevonkuuzezt ja zit o viel Zuqreh Törkyvuorezt ja KaZoink Vihersilmäzt. Mikä zun nimi o?"se murahteli rauhallisella tahdillaan. Hiisi yritti murahdella vakuuttavasti takaisin:"Oon Ffiuh, ja tuan zakkii Zuurilta aroilta, miz zudet vaeltelee vapain.".
Biigändbääd kertoi tilanteen ja esitteli "todistajan" pienelle susiratsastajalle. Se olikin hieman ihmeissään mutta kyseli vain sen jälkeen että mitä pitäisi tehdä. BiigändBääd ehdotti ainakin että Tygran ja Ffiuhhin susi- ja sikaratsastajia lähetettäisiin huomenissa puhdistamaan lähimaasto tiedustelijoista. Se kävikin kaikille ja monta tuntia pitkäksi, tarkalleen sanoen noin neljätuntisen kokouksen jälkeen G'naryk päätti käväistä pihalla katsomassa kuinka hänen valittunsa pärjäsivät. Meneillään oli jousiammunta vuoro. Peikonpään örkit ampuivat, ja vain muutamat osuivat maaleihin. Mustaörkki pudisteli päätään ja torui joukkojaan. Seuraavaksi ampujiksi tulivat Mutalätin valitut. Kaikki muut paitsi KaBum joka tuijotti jousta ja heitti sen pois odottaen että muut kerkeäisivät ampua. No, ampujat osuivat miltei kaikki maalitauluihin ja se aiheutti päänvaivaa mustaörkille kun ei saanutkaan ärjyä. Päänsärkyä lisäsi KaBum joka räjäytti jokaisen maalitaulun. Mutalätin joukkojen keskuudessa vallitsi hilpeys. G'naryk naurahti myös, ja häipyi sitten kohti kaupungin majataloja ryypylle.
Seuraavana aamuna G'narykin herätessä olivat sudet ja sikaratsastajat matkassa. G'naryk kiiruhti ulos ja toivotti onnea Tygralle ja Ffiuhille. Nämä kiittivät ja juoksuttivat ratsujaan ulos portista. Ainoa mitä nyt tehtiin, oli harjoittelu ja odottelu. Ratsuväen palatessa saataisiin kyllä tieto ihmisten toimista, ja sitten sodittaisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta ei tänään, luultavasti. Tänään G'naryk pääsisi pompottamaan sotureitaan ja aiheuttamaan päänvaivaa mustaörkeille. Se huvitti häntä, ja nähdessään Drergin hän kysyi koska alkoivat harjoitukset. Se vastasi että tunnin päästä linnan pihalla. G'naryk sanoi tulevansa sinne, mutta menisi nyt syömään, Drerg piti ehdotuksesta ja kutsui itsensä mukaan.
Peikonpään herätessä, ratsuväki hajaantui ja jahtasi ihmisiä metsissä. Osa ryhmistä kuitenkin lähti harhailemaan pidemmälle etsiessään kohti tulevaa armeijaa. Mutta pitkällä se näkyikin jo. Todella pitkällä musta matto liikkui tasaista tahtia kohti Peikonpäätä. Ainoa hämmästeltävä asia oli, että mikä oli toisesta suunnasta tuleva pienempi matto...
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Elikkäs sain tehtyä, mutta tuskan takana oli. Oli niin kova homma, että kaikki kommentit ovat äärimmäisen kaivattuja. Ja on tarkoituksella hieman edellisiä lyhyempi, mutta itse asiaan, joten pistäkääpä kommentoiden.
Aiemmat osat:Prologi : http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=25581
Osa I : http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=25691
Osa II: http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=26601
Osa III: http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=27098
Tahtojen taisto (G'naryk Ukkosnuija seikkailut, osa IV)
Tahtojen taisto (G'naryk Ukkosnuija seikkailut, osa IV)
Viimeksi muokannut Inexis, Ti 02.11.2004 17:22. Yhteensä muokattu 7 kertaa.
Warmachine & Hordes ranking: http://ordoaboensis.fi/wmh-ranking
