Koettakaa laittaa paljon rakentavaa palautetta.Tarinan olisi tarkoitus kertoa omasta Space Marine chapteristani, Verinyrkeistä. Pidemmittä löpinöittä...
Prologi
Colimar nojautui kaivannon reunaan raskaasti huohottaen. Colimar oli roteva, pituudeltaan hieman yli kaksi metriä. Kukaan ei varmuudella osannut sanoa hänen ikäänsä, tiedettiin vain hänen olevan iältään hieman yli 400-vuotias. Colimar katsoi häveten ennen puhtaan valkoista viittaansa, nyt mudan ja ötökänliman peittämää. Pyyhkäisten yönsinistä panssariaan koristavaa kotkaa Colimar alkoi auttaa sotureitaan asemien korjaamisessa. Ötököiden hyökkäys onnistuttiin lyömään takaisin, monesko kerta se oli, sitä kukaan ei enää muistanut. Myrskyhaukan olisi pitänyt saapua jo tunteja sitten noutamaan viimeiset planeetan evakuointia suojanneet Verinyrkit. Yhteys kiertoradalle oli katkennut kolme päivää sitten. Colimar saattoi vain toivoa, että myrskyhaukka oli tulossa.
Samassa vasemman sivustan suunnalta kajahti varoitushuuto joka hukkui osittain raskaan bolterin tasaiseen nakutukseen. Colimar lausui lyhyen rukouksen Keisarille ja lähti juoksemaan kohti ääntä.
Läheisestä metsästä tulvi aukiolle sadoittain pieniä ötököitä, joiden keskellä asteli eteenpäin jättimäinen siivekäs ötökkä. Verinyrkit tulittivat kohti massaa kaikella mitä käsiinsä saivat, silti jokaisen kaatuneen ötökän tilalle tuntui ilmestyvän kaksi uutta. Lopulta Colimar käski joukkonsa perääntymään.
Ötökät olivat kuitenkin liian vikkeliä ja pian käytiin taistelua miekoin, veitsin ja aseenperin. Colimar heilutti Voimamiekkaansa laajassa kaaressa, surmaten useita ötököitä joka heilautuksella. Yhtäkkiä Colimar tajusi olevansa vastatusten jättimäisen, ainakin viisi metrisen ötökän kanssa. Hän rukoili Keisaria pelastamaan soturinsa, sillä hän itse kohtaisi varmasti kuolemansa. Kuolemaa halveksuen hän ryntäsi kohti hirviötä voimamiekkaansa heiluttaen. Hirviön neljästä kädestä kaksi päättyi jättimäisiin kynsiin. Yksi raajoista heilahti kohti Colimaria koettaen lävistää muinaisen panssarin. Colimar siirsi voimamiekkansa torjumaan hyökkäävää raajaa. Helpotuksekseen hän tunsi kuinka miekka upposi pehmeään lihaan. Hirviö karjaisi. Huudon jälkeen tuli sarja nopeita iskuja, joista Colimar ehti pysäyttää muutaman ensimmäisen, jonka jälkeen pitkä kynsi upposi Colimarin rintapanssarinläpi suoraan hänen oikeanpuolimaiseen keuhkoonsa. Colimar tunsi kuinka maailma alkoi pyöriä. Hän ei saanut vedettyä ilmaa keuhkoihinsa. Hän näki yönsinisen myrskyhaukan syöksyvän alas taivaalta aseet leiskuen. Keisari vastasi hänen rukoukseensa, hänen soturinsa pelastuisivat. Sitten kaikki vajosi pimeyteen.
Kiva taistelukuvaus toivottomasta loppuryminästä planeetalta poistumisen lomassa. Kiva idea, joskin vähän kulunut. Tuohon ensimmäiseen kuitenkin vielä, että älä innostu käyttämään 'miestä' tai vastaavaa liikaa, vaikka ei uskoisi, tämänkin kovin näppärän käytännön väärinkäyttöä tapahtuu paljon, ja se ei oikein jaksa vakuuttaa aina. Ei tuossakaan minusta ihan liikaa ollut tuota saman nimen toistoa, johtui varmaan kivasta lauseenrakennuksesta. Kiva tarina kaikin puolin. Katsotaan mitä tulee seuraavista, mutta muista että mitä enemmän sitä kehittyy, niin sitä varmemmin saa varautua rakentavaan kritiikkiin. 
Kun saa tarinoinnista otteen, oppii siinä samalla soveltamaan yhä tarkempaa kritiikkiä. Mutta ehdottomasti lisää.
